Helsinki-päivä ja viikonloppu kotona

Keskiviikko olikin sopivan sumuinen ja kostea päivä lähteä katsomaan keskustan näyttelyitä. Hyvä syy tälle päivälle oli illallistreffit Hannun tyttöjen ja Tiituksen kanssa.

Keskustan näyttelyt olivat viime käyntini jälkeen vaihtuneet uusiksi. Ensin kävelin Taidehalliin katsomaan kokoelmanäyttelyn Miettinen Collection; Katson kohti maata. Julmetun isoja tauluja, joista en ymmärtänyt mitään. Oikeastaan ainoa mistä pidin, oli Antti Laitisen luonnonmateriaaleista tehty "2D Tree".

HAM:ssa on esillä Ars Fennica 2025; neljän taiteilijat tilateokset. Yleisö saa äänestää oman suosikkitaiteilijansa. Hanna Vihriälän hyvältä tuoksuva irtokarkkiteos on tosi makea.

Ehdin vielä Arkkitehtuuri- ja Designmuseoon katsomaan Tove Janssonin "Pako Muumilaaksoon" -näyttelyn, jossa eri huoneet esittelevät Tovelle merkityksellisiä paikkoja; saaristo, mökki, Helsinki ja ateljee. Meni vähän läpijuoksuksi, kun meillä oli Hannun kanssa aperitiivitreffit. Pitää mennä uudestaan! Lisäksi monta muuta näyttelyä jäi vielä seuraavaan kertaan.

Kaivopihan Kitty's Public House on minun kantisbaarini, jos kolmesta (neljästä?) kerrasta tulee kanta-asiakas. Hannu oli kertonut, että menemme syömään Citykäytävän Tawook Labbiin, joten sijainti oli mainio.

No hän oli ymmärtänyt väärin, Tiitus ja tytöt odottivatkin meitä Kluuvin Tawookissa. Jäin ilman kanafileitä salaattipedillä, jonka olin jo etukäteen valinnut listalta. Sitä ei tässä Tawookissa ollut. Oli mukava tavata lapset ja vaihtaa kuulumiset. Saimme Kaisalta kyydin kotiin.

"Viinikellariimme" oli ilmestynyt papanoita, Hannu laittoi juustonpalat loukkuihin ja illalla siellä oli jo yksi uhri. Hiiriparka!

Lauantaina säästin jalkojani ja poikkesin metsälenkillä sienipaikoilleni. Näin paljon! huokaisi Hannu (joka putsaa ja pilkkoo sienisaaliini). Ei kai niitä metsäänkään voi jättää, kysyn minä.

Sienet kuivuriin ja me takapihalle grillaamaan makkarat. Aargh! Illalla näin kellarin jääkaapin päällä uudet papanat. Asuuko täällä koko hiiriperhe? Sunnuntaina Hannu ripusti jo kausivalot pihalle. Kuten lähinaapuritkin. Onneksi kaikilla on samansävyiset, lämpimänkeltaiset valot, eikä mitään vilkkuvia tai räikeän värisiä. Jo neljä hiirtä käynyt pyydykseen!

Marraskuun kirjoja;

Chimamanda Ngozi Adichie "Kotiinpalaajat". Nigerialaiset Ifemelu ja Obinze käyvät samaa koulua ja rakastuvat toisiinsa kotihipoissa. Heillä on yhteinen unelma; päästä Amerikkaan jatko-opintoihin ja tehdä siellä uraa. Vain Ifemelu saa viisumin, Obinze jää sairastuneen äitinsä seuraksi Lagosiin. Miehille ei niin vain viisumia Amerikkaan annetakaan ja Obinze päätyy Lontooseen. Suositussa blogissaan Ifemelu pohtii rasismia ja rotuja: afro-amerikkalaisten ja afrikkalaislähtöisten eroja, miten eri tavoin heihin suhtaudutaan Amerikassa. Parin suhde hiipuu ja kumpikin elää omaa elämäänsä omien vaikeuksien kanssa. Kunnes molemmat päättävät palata Lagosiin.

Turku!

Lähdimme liikkeelle aamupäivällä, kun Vantaalla ei vielä satanut. Lohjanharjulle päästyämme satoi vettä, minä säästyin takana kuivana, mutta Hannu sai ajaa kosteissa farkuissa. Haimme Suvilta hänen leipomaa mustikkapiirakkaa, minä sain uudet villasukat mukaani. Mustion jälkeen tie oli taas kuiva ja säästyimme sateilta. Poikkesimme Paimion parantolan pihalle. Opastettu kierros olisi kestänyt tunnin, jätin sen väliin ja matka jatkui Turkuun.

Turun Tuomiokirkko

Paimion lisäksi minulla oli pari muutakin nähtävyyttä listallani. Kävimme Tuomiokirkossa, jonka puistoon on levittäytynyt "telttakylä", pieniä ruoka-ja juomapisteitä terasseineen. Kirkossa poikkesin myös Pyhiinvaelluskeskukseen, jossa ei ollut henkilökuntaa paikalla ja esitteetkin olivat osittain tuttuja.

Antti Laitinen "Broken Landscape"

Antti Laitinen "It's my Island"

Turun Taidemuseo saa jäädä toiseen kertaan, halusin nähdä Wäinö Aaltosen Museossa olevan Antti Laitisen "Taipuisa maailma" -näyttelyn. Upeat teokset on tehty luonnossa tai luonnonmateriaaleista. Ymmärsin niiden työstämisen helpommin, kun olin nähnyt Ylen ohjelman, jossa Meeri Koutaniemi haastattelee taiteilijaa.

Laivahostel s/s Bore

Majoituimme Laivahostel s/s Boreen, Hondan saimme parkkeerata kävelytielle laivan viereen. Olin toivonut ei-kerrossänkyä ja pelkäsin sänkyjen täyttävän koko hytin, mutta siinä olikin yllättävän hyvin tilaa. Laukut mahtuivat sänkyjen alle, naulakoita ja kaappeja oli tarpeeksi. Kävin suihkussa ja lähdimme kävelemään Aurajoen rantaan. Turun linnakin taitaa jäädä johonkin toiseen kertaan, sen sijaan istuimme korttelikapakan terassille Ipalle.

Tarkoitus oli kävellä Kakolanmäelle, mutta kun surullisenkuuluisa Turun funikulaari (ilmainen kyyti, self service) osui kohdalle, astuimme sen kyytiin.

Turun funikulaari

Kakolanmäki

Kakola Brewing Company

Kakolan vankilan vanhat rakennukset on hienosti entisöity asuinkäyttöön. Alueella on mukavaa pöhinää ja kyläyhteisön tunnelmaa. Jäimme Kakola Brewing Companyn terassille erinomaiselle Imperial Stoutille ja hyville pizzoille. Oma merellinen pizzani extrasardellilla meni kyllä listani kärkeen, eikä Hannun prosciuttopizza pistaasiöljyllä jäänyt juurikaan huonommaksi. Oltiin niin täynnä, että tultiin funikulaarilla mäki alas.

Laivahostel s/s Bore

Turun linna

Vanitas-näyttely

Hyvän aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja poistuimme Borelta. Pyöriään pakkaamassa oli kaksi muutakin pariskuntaa, olivat käyneet Ahvenanmaalla. Kello oli sen verran vähän, että kävin kiertämässä Turun linnan. Olen kerran ollut opastetulla kiertoksella, nyt marssin yksin vähän rivakammin. On se hieno! Ennen poistumista katsoin myös Vanitas-näyttelyn. Matka jatkui Naantalin kautta Rymättylään.