Viro Hondalla autolla. Viimeiseen asti seurasimme sääennustuksia ja toivoimme, että päästään kymmenennen kerran kiertämään Viroa Hondalla. Ensimmäiset 3-4 päivää näyttivät kuitenkin niin sateisilta, että pidimme Eckerön varauksen autopaikalle. Kerrankin oli mahdollisuus pakata mukaan myös "turhia" vaatteita ja kenkiä (kahvia, kirjoja, pressopannu).
Siinä vaiheessa, kun tein varauksen autolle, jätin Saarenmaan pois suunnitelmasta. Kun se juttu on nimenomaan kiertää Viroa ja saaria moottoripyörällä. Sen sijaan varasin majoituksen Hiidenmaan Kalanasta, surffirannalta. Reissun ainoa uusi kohde meille.
Samblatalun Madli (ja hänen laulava koiransa) vastaanotti meidät ja kysyin, missä Maiu on. Tämä on luopunut majatalon pitämisestä nelisen vuotta sitten, viettää talvet Teneriffalla ja asuu muuten naapuritalossa. Hetken kuluttua Madli kiikutti meille Maiun lähettämät pikkuherkut. Välillä ukkosti, välillä paistoi aurinko. Päätin jättää Arvo Pärdi keskuksen huomiseen, samoin uimisen, jos sää on suotuisa. Ukkonen jyristeli ympärillä, välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Pysyimme kämpillä koko illan, söimme kotoa tuodut karjanpiirakat ja kaupasta ostetut pikkunakit ja vihannekset. Tänään ei talossa ollut muita vieraita, pidimme ovet auki ja saimme koko yläkerran käyttöömme (keittiön ja parvekkeen, 150€/2 yötä). Yksi perheen kissoista meinasi tulla yläkertaan, mutta kääntyi takaisin kun huomasi minun istuvan keittiön nojatuolissa. Ukkonen rymisteli ympärillä koko illan.
Lähdin aamulla kävelemään kauniin mäntymetsikön läpi, ohi Arvo Pärdi keskuksen kaupoille. Meie aukeaisi vasta kymmeneltä, joten menin taas Selveriin. Ostin mansikoita ja jogurttia, enkä taaskaan muistanut, että alkoholia ei voi ostaa ennen kymmentä. Kassatyttö ei tainnut edes tietää sitä, vaan ihmetteli miksei viinipullon viivakoodi kelvannut kassakoneelle. Jätin pullon hänelle ja menin ulos kuluttamaan vaadittavat 10 minuuttia.
Oli niin kuuma, että kämpillä käytyäni kävelin rannan puoleisen mäntymetsikön läpi. Jouduin kävelemään siksakkia, sillä metsässä oli yllättävän paljon pieniä mökkejä, joihin monet polut päättyivät. Etsin sopivaa kohtaa mennä uimaan, mutta joka paikassa kasvoi jotain tummaa levää, lisäksi ranta oli täynnä kiviä. Kävelin sivummalle, jossa oli vähemmän kasveja, niiden jälkeen alkoi tasainen hiekkapohja. Oli niin matalaa, että oli uitava käsipohjaa. Ja vesi oli aivan liian lämmintä minulle.
Kävin suihkussa ja menimme päätien varrella olevaan Pubi Recsettiin syömään hyvät valkosipulileivät, kanafileen ja possupalat. Kotimatkalla jäin kyydistä Arvo Pärdi keskuksen tienhaarassa ja kävelin keskukseen metsäpolkua pitkin.
Keskuksen on suunnitellut espanjalainen arkkitehtitoimisto Nieto Sobejano Arquitectos SLP ja se valmistui 2018. Keskuksessa voi tutustua Pärtin tuotantoon, käsikirjoituksiin ja laajaan kirjastoon. Sisäänpääsyllä pääsee nousemaan hissillä torniin, josta on näkymät ympäri Lohusalua. Kävin katsomassa 20 minuutin dokumentin Pärtin elämästä, respasta sain mukaan kuulokkeet, joilla voi kuunnella opastusta eri tiloista. Kävelin metsän läpi kämpille, hetken huilin jälkeen keitin kahvit ja istuimme auringonpaisteiselle parvekkeelle. Naapureita ei näkynyt. Ilta kului taas lukien ja musiikkia kuunnellen. Meidän onni oli, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja saimme hienon, aurinkoisen päivän. Muutenkin tämä kahden viikon loma on alkanut vallan mainiosti.
Heinäkuun kirjoja;
Deborah Levy; "Uiden kotiin". Kaksi brittipariskuntaa viettää kesälomaansa Ranskassa vuokrahuvilalla. Yllättäen pihaan (uima-altaaseen) ilmestyy nuori nainen, jonka annetaan majoittua vierasmajaan. Erikoinen tyttö sekoittaa palapelin ja saa aikaiseksi aikamoisen kaaoksen.
