Viro autolla; Tallinna - Laulasmaa

Viro Hondalla autolla. Viimeiseen asti seurasimme sääennustuksia ja toivoimme, että päästään kymmenennen kerran kiertämään Viroa Hondalla. Ensimmäiset 3-4 päivää näyttivät kuitenkin niin sateisilta, että pidimme Eckerön varauksen autopaikalle. Kerrankin oli mahdollisuus pakata mukaan myös "turhia" vaatteita ja kenkiä (kahvia, kirjoja, pressopannu).

Siinä vaiheessa, kun tein varauksen autolle, jätin Saarenmaan pois suunnitelmasta. Kun se juttu on nimenomaan kiertää Viroa ja saaria moottoripyörällä. Sen sijaan varasin majoituksen Hiidenmaan Kalanasta, surffirannalta. Reissun ainoa uusi kohde meille.

Ajoimme Tallinnasta Keilan vesiputousten kautta Laulasmaalle lähes samaa reittiä, mitä vaelsin 2021. Tosin silloin pysähdyin yöksi Kakumäessä ja Väänassa ennen Laulasmaata ja loppumatkan kävelin niin lähellä merta kuin mahdollista.

Etukäteen herkuttelin mielessäni, että pysähdymme Laulasmaa Loungeen lounaalle ja käymme samalla viereisessä kaupassa. Ravintola on lopettanut! Vieressä on Peetri Pizza ja Lasmak, menimme jälkimmäiseen salaatille ja kebabille. Huomenna pitää testata joku muu. Haimme Selveristä ilta- ja aamupalaa, ennen kuin ajoimme metsätietä Samblataluun. Hannu joutui lapiohommiin; joku oli jättänyt tielle hiekkakasan, ilmeisesti tarkoitus oli levittää se kuoppiin. Melkein jäätiin auton pohjasta kiinni.

Samblatalun Madli (ja hänen laulava koiransa) vastaanotti meidät ja kysyin, missä Maiu on. Tämä on luopunut majatalon pitämisestä nelisen vuotta sitten, viettää talvet Teneriffalla ja asuu muuten naapuritalossa. Hetken kuluttua Madli kiikutti meille Maiun lähettämät pikkuherkut. Välillä ukkosti, välillä paistoi aurinko. Päätin jättää Arvo Pärdi keskuksen huomiseen, samoin uimisen, jos sää on suotuisa. Ukkonen jyristeli ympärillä, välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Pysyimme kämpillä koko illan, söimme kotoa tuodut karjanpiirakat ja kaupasta ostetut pikkunakit ja vihannekset. Tänään ei talossa ollut muita vieraita, pidimme ovet auki ja saimme koko yläkerran käyttöömme (keittiön ja parvekkeen, 150€/2 yötä). Yksi perheen kissoista meinasi tulla yläkertaan, mutta kääntyi takaisin kun huomasi minun istuvan keittiön nojatuolissa. Ukkonen rymisteli ympärillä koko illan.

Lähdin aamulla kävelemään kauniin mäntymetsikön läpi, ohi Arvo Pärdi keskuksen kaupoille. Meie aukeaisi vasta kymmeneltä, joten menin taas Selveriin. Ostin mansikoita ja jogurttia, enkä taaskaan muistanut, että alkoholia ei voi ostaa ennen kymmentä. Kassatyttö ei tainnut edes tietää sitä, vaan ihmetteli miksei viinipullon viivakoodi kelvannut kassakoneelle. Jätin pullon hänelle ja menin ulos kuluttamaan vaadittavat 10 minuuttia.

Oli niin kuuma, että kämpillä käytyäni kävelin rannan puoleisen mäntymetsikön läpi. Jouduin kävelemään siksakkia, sillä metsässä oli yllättävän paljon pieniä mökkejä, joihin monet polut päättyivät. Etsin sopivaa kohtaa mennä uimaan, mutta joka paikassa kasvoi jotain tummaa levää, lisäksi ranta oli täynnä kiviä. Kävelin sivummalle, jossa oli vähemmän kasveja, niiden jälkeen alkoi tasainen hiekkapohja. Oli niin matalaa, että oli uitava käsipohjaa. Ja vesi oli aivan liian lämmintä minulle.

Kävin suihkussa ja menimme päätien varrella olevaan Pubi Recsettiin syömään hyvät valkosipulileivät, kanafileen ja possupalat. Kotimatkalla jäin kyydistä Arvo Pärdi keskuksen tienhaarassa ja kävelin keskukseen metsäpolkua pitkin.

Keskuksen on suunnitellut espanjalainen arkkitehtitoimisto Nieto Sobejano Arquitectos SLP ja se valmistui 2018. Keskuksessa voi tutustua Pärtin tuotantoon, käsikirjoituksiin ja laajaan kirjastoon. Sisäänpääsyllä pääsee nousemaan hissillä torniin, josta on näkymät ympäri Lohusalua. Kävin katsomassa 20 minuutin dokumentin Pärtin elämästä, respasta sain mukaan kuulokkeet, joilla voi kuunnella opastusta eri tiloista. Kävelin metsän läpi kämpille, hetken huilin jälkeen keitin kahvit ja istuimme auringonpaisteiselle parvekkeelle. Naapureita ei näkynyt. Ilta kului taas lukien ja musiikkia kuunnellen. Meidän onni oli, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja saimme hienon, aurinkoisen päivän. Muutenkin tämä kahden viikon loma on alkanut vallan mainiosti.

Heinäkuun kirjoja;

Deborah Levy; "Uiden kotiin". Kaksi brittipariskuntaa viettää kesälomaansa  Ranskassa vuokrahuvilalla. Yllättäen pihaan (uima-altaaseen) ilmestyy nuori nainen, jonka annetaan majoittua vierasmajaan. Erikoinen tyttö sekoittaa palapelin ja saa aikaiseksi aikamoisen kaaoksen.

20.8. Laulasmaa - Padise - Kuijõe 26 km + liftauskilsat

(Olin tämän päivän ilman wifiä.) Kukkaroa kirpaisee, mutta ihan ilokseni maksan 2hh-hinnan näin mukavasta majoituksesta vanhassa kalastajan mökissä. Rantareittiä Laulasmaa-Padise-Kuijõe = 45 km, nocando!

Ennen seitsemää nousin kahvinkeittoon. Naapurihuoneesta kuului jo tuttu kansallislaulu (30v-juhlat) ja minäkin uskalsin avata Areenasta Ylen uutiset. Luvassa on lämmin päivä ja pitkä vaellus. Jätin kauniin huoneeni kahdeksalta ja suuntasin jonkun Spa-hotellin pihan läpi rantaan. 

Uikkarit ja pyyhe olivat rinkassa, mutta nyt ei ole aikaa uimiselle. Puunrunkoihin maalatut sini-valkoiset merkit pitivät minut rannikkoreitillä, mutta yhtään E9-merkkiä ei näkynyt täälläkään. Polku johdatti välillä paksuun, sateen jäljiltä kosteaan rantahiekkaan, välillä mukavalle metsäpolulle. Voi kun reitti olisikin mennyt koko matkan metsässä, märkä hiekka oli hidasta ja raskasta kulkea.

Yritin välillä nousta pois rannalta, mutta ajauduin omakotitaloalueen pihateille. Asukkaat kävivät rannassa aamu-uinnilla kylpytakeissaan ja tervehtivät iloisesti. 

Kuvasin jonkun istuttaman/tuoman auringonkukan. Onneksi tarkistin samalla suunnan, juurikin siinä kohtaa piti nousta pois rannalta. Otin rannalta mukaani enkelin muotoisen kiven talismaaniksi, vaelluksesta selviydyttyäni voin jättää sen jonnekin Haapsalun tai Tallinnan kalmistoon.

 

 Nousin pois hiekkarannalta Paldiski maantielle ja olin jopa hetken iloinen asvaltoidulla tiellä kulkemisesta. Käännyin Padiseen päin ja ilontunne jäi lyhytaikaiseksi. Jos muuten selviän tästä hengissä, niin kuolen luultavasti tylsyyteen. Ei ollut edes bussipysäkin penkkiä, mihin laskea takamuksensa, ei marjanmyyjiä, ei yhtään mitään! Ainoa nähtävyys matkan varrella oli Inkerinsuomalaisten kalmisto. Poikkesin sinne, vaikka sukujuureni ovatkin Keski-Suomessa. Yhdeltätoista kuulin kirkonkellojen soivan. Onko tässä lähellä kuitenkin joku kylä? No ei, se olikin ylikäytävän kellonkilkatus, joka varoitti junantuloa.

Istuin jollain puupenkillä, kun muistin pakanneeni rinkan sivutaskuun mp3:n, jonka yli 20 vuotta vanhaa musiikkia en ole kuunnellut vuosiin. Zeppeliinit, Deep Purplet, Coldplayt etc. Parit juomatauot pidin bussipysäkeillä, riisuin rinkan pois ja tanssahtelin musiikin tahdissa vetreyttäen jalkoja ja selkää. Viron uudelleenitsenäistymisen 30v-juhlan kunniaksi yli lensivät ilmavoimien koneet. Tai sitten joku oli hälyttänyt armeijan apuun: Hakekaa se hullu nainen pois sieltä bussipysäkiltä!

Tiellä liikkui paljon perjantaimotoristeja, vuosipäivän kunniaksi Viron lippu liehuen. Vähänkö olin kateellinen? Tie päättyi Padiseen ja jäin ensimmäiseen kohvikiin. First thing first ja tilasin oluen, vasta sen jälkeen pelmenit, joita en saanut vaan pakkopizzan. Jaksoin syödä siitä puolet, onneksi on sen verran kokemuksen kartuttamaa järkeä, että pyysin pakkaamaan loput mukaan. Tulen taas majoittumaan keskelle ei mitään, parempi ottaa eväät mukaan. Pizza oli niin raskas, että kävin kaksi kertaa vessassa, ennen kuin uskalsin ylittää tien ja hain kaupasta kylmän oluen mukaan. Nyt pitäisi vielä tietää, miten pääsen sinne keskelle ei mitään.  

Rehe Turismitalo

Pitkän kävelymatkan jälkeen minun pitäisi jatkaa matkaa vielä 17 kilometriä. Busseja ei näkynyt eikä Padisessa ole bussiasemaa. Vanhat konstit oli otettava käyttöön ja jäin Padisen raunioluostarin jälkeen tien varteen liftaamaan. Jonkun ajan kuluttua nuorimies pysähtyi ja nosti rinkkani autonsa takaluukkuun. Kysyi vielä, paljonko se painaa. Hän oli menossa ystävien luokse viettämään iltaa poikansa kanssa parin kilometrin päähän majapaikastani. Vasta silloin huomasin takapenkillä turvakaukalossa istuvan pellavapään, joka tuijotti minua silmät pyöreinä. Mies kertoi, että virolaisilla on tänään vapaapäivä. Jäin kyydistä Rehe Turismitalon portilla, haahuilin hetken pihalla kunnes isäntä vei minut omaan 4h-mökkiini lammen toiselle puolelle.

Rehe Turismitalo

Hän näytti parinkymmenen metrin päässä olevan yhteismökin, jossa on vessa, suihku ja keittiö/ruokailutila. Siellä on myös pieni sauna, mutta sitä en raskinnut yksikseni varata. Terassilta pääsee rapuista lampeen uimaan. Tyhjästä jääkaapista päätellen olin ainoa asukas lammen tällä puolella.

Rehe Turismitalo

Kävin vaihtamassa vaatteet uimapukuun ja pulahdin lampeen. Lammen toisella puolella olevan saunamökin piipusta nousi savu, nuoripari aivan pikkuisen vauvan kanssa olivat kylpemässä, äiti uskaltautui uimaankin. Suihkun jälkeen istuin pyyhe päällä terassilla oluella, ennen kuin palasin omaan mökkiini ja petasin yhden sängyistä. Laitoin sähköpatterin hetkeksi päälle lämmittämään ja haihduttamaan kosteutta. Myöhemmin kävin mikrottamassa juustoiset pizzapalat, minikeittiössä ei ollut astioita, ei vesihanaa, kahvinkeittimestä puhumattakaan. Kovin on perusmeininkiä! Istuin keirtiössä syömässä, samalla kirjoitin päiväkirjaa. Wifiä ei ole, onneksi on kirja mukana.

Varpaani ovat aivan punaiset ja tulehtuneet, vaikka olen kävellyt tasamaata. Unohdin pyytää Hannulta kortisonijämän mukaani. Pitää aamulla laittaa varpaiden ympärille alpakanvillaa.

Vääna - Laulasmaa 15 (+4) km

Vatsani on siirtynyt vaellusmoodiin ja herätti minutkin. Yö oli hiljainen lukuunottamatta sateen ropinaa kattoikkunaan. Kävin keittämässä kahvia ja pakkasin tavarani. Sääennuste uhkaa puoliltapäivin alkavalla sateella ja lähdin jo kahdeksalta kävelemään suoraa asvalttitietä kohti Keila-Joaa.

Etana-meeting

Ei taaskaan kevyenliikenteenväylää, vain kapea kaistale pientareen ja ajotien välissä. Jotkut vastaantulevat autot ohittivat tosi läheltä ja ajoivat tosi kovaa, ammattikuskit väistivät keskiviivalle ja monesti laittoivat vilkun päälle. Pari suomalaista ajoi vastaan. Näin matkani ensimmäisen haikaran. Kus sinu pesa on, kysyin siltä, mutta haikara vain levitti siipiään. Etanat olivat taas kokoontuneet märälle asvaltille.

Keila-Joa Schloss Fall

Kävin Keila-Joan kaupassa ostamassa pari kaalipiirasta, niitä mutustaen kävelin vesiputouksille, olivat niin lähellä. Vettä näytti olevan runsaammin kuin heinäkuussa, kun poikkesimme tänne mp-reissulla. Ei ollut avointa kahvilaa täälläkään, vaikka parkkipaikka oli täynnä puolalaisia autoja. Tosin he taitavat olla aika omavaraisia eväiden suhteen. 

Mummien kimppamaja?

Minulla oli runsaasti aikaa kulutettavana ja sää oli ennusteista huolimatta hyvä. Poikkesin tieltä Meremõisaan, merenrannalle jossa kaikesta päätellen saa leiriytyä ilmaiseksi mihin haluaa. Mitään palveluja ei ollut tarjolla, siis ei kahvia! Mäntymetsässä oli mukava kävellä ja olisin voinut jatkaa rantaa myöten majapaikkaani saakka, mutta halusin käydä ensin syömässä (oluella) ja kaupassa. Otin suunnan Laulasmaa Loungeen ja puuskutin ylös hiekkaisen harjun takaisin ajotielle. Loungessa oli ovi auki, mutta terassin sisäänkäynnit suljettu köysin. Kiipesin yli ja kysyin sisällä istuvalta mieheltä, aukeaako paikka yhdeltätoista. Ei vaan 12.00 vastasi hän ja kysyi olenko Suomesta. Kertoi olevansa paikan keittiöpäällikkö ja työskennelleensä myös helsinkiläisravintoloissa, siksi puhui sujuvasti suomea. Chef antoi pojalle luvan myydä minulle oluen ja liittyi seuraani terassille seurustelemaan. Hän suositteli vähän matkan päässä olevaa Kohvik Ott & Matildaa, joka on jo avoinna ja kehui kahvilan kakkuja.

Kohvik Ott & Matilda

Minä en makeista niin välitä, vaan tilasin Caesarin kanalla (olivat jotain pizzakanakuutioita). Kello alkoi olla jo sen verran, että suuntasin metsätietä pitkin Samblatalu Homestayhin. Emäntäni Maiu vastaanotti (ensin ehti koira haukkumaan) minut mäntymetsän keskellä olevaan vihreään metsämökkiin. Majoituin ihastuttavaan 2h-huoneeseen omalla kylppärillä ja jääkaapilla. Yläkerran aulassa on pieni oleskelutila ja keittiönurkkaus.

Samblatalu Homestay

Suihkun ja pyykinpesun jälkeen yritin nukkua päikkärit, mutta kävin taas niin kierroksilla, ettei siitä tullut mitään.  Olisin varannut aamiaisen huomiseksi, mutta Maiu kauhistui kun ehdotin kello kahdeksaa. Sanoin käyväni kaupassa ja hän tarjosi fillaria. Näytti tulevan sade, joten halusin kävellä reilun kilometrin matkan ja lainasin häneltä ehjän varjon. Maiu lupasi vahtia pyykkejäni sateen varalta.

Arvo Pärdi Keskus

Aurinko paistoi puiden väleistä, kun kävelin pehmeää polkua pitkin katsomaan Arvo Pärdi Keskuksen, jonka arkkitehtuuri muistuttaa kovasti Alvar Aallon rakennuksia. En mennyt sisälle, vaan jatkoin Selveriin ostamaan aamiaistarpeet pariksi aamuksi.

Laulasmaa Lounge

Laulasmaa Loungessa söin päivän toisen Caesarin, nyt ravuilla. Chef tuli kiittämään, että poikkesin uudelleen (enkös minä niin luvannut?) ja toivotti tervetulleeksi huomennakin. Kerroin olevani silloin jo matkalla kohti Haapsalua ja hän olisi tarjonnut kahvia tai jotain makeaa. Kiitin ja kieltäydyin, molemmat odottivat minua metsämökissä.

 

Palasin Samblataluun keittämään kahvit ja nautin Maiun tekemät pikkuherkut. Toisessa maistui lakritsi, jo vain kelpasi minulle! Ajoitus oli erinomainen, alkoi sataa kaatamalla ja minulle tuli kiire kerätä pyykkini narulta. Yhteen vinttihuoneista majoittui nainen yksikseen. 

 

Vaikka Laulasmaan nähtävyydet (onko niitä?) ja uimarannat jäävät minulta nyt näkemättä, tänne voisi palata joskus vaikka moottoripyöräreissulla. Tiedän ainakin mukavan majoituksen.

 

Anja viestitti, että Matti B. on nukkunut pois aamupäivällä. Hieno mies!