Lauantai, pitkä paluupäivä Pulasta kotiin

Guest House Casa Mia, Rovinj

Lauantaina taivas oli pilvinen, ilma kosteankuuma. Luovutimme huoneemme kymmeneltä, saimme jäädä patiolle kuluttamaan aikaa. Ei huvittanut enää lähteä kaupungille hikoilemaan, kun suihkua ei ollut käytössä. Yhden jälkeen lähdin kävelemään bussiasemalle, isäntämme oli luvannut skootterikyydin Hannulle. Heitin kortit postiin ja kävin ostamassa meille liput Pulan bussiin. Sitä odotellessa otimme lähtöoluet kahvilan terassilla.

Vajaan tunnin bussimatkalla ohitimme pari mukavan näköistä, harmaata kivikylää, kuten Bale-Valle ja Vodnjan. Jälkimmäisen läpi puksutti graffitteja täyteen maalattu lähijuna, sinne voisi halutessaan tehdä päivämatkan Pulasta.

Kuusi vuotta sitten, kun edellisen kerran olin Pulassa, linja-autoaseman läheisyydessä oli mukava olutbaaari, jossa sai hyvää ruokaa. Sitä ei enää ole, sen sijaan kolme kahvilaa, leipomo ja linja-autoaseman tarjoamat palvelut. Kävelimme helteessä vanhaan kaupunkiin syömään. Hyvän kokemuksen saattelemana astelimme Pizzeria Jupiteriin.

Pizzeria Jupiter, Pula

Annokset olivat valtavia, mutta mustekaloja ei tule syödyksi vähään aikaan. Palasimme bussiasemalle ja jäimme kahvilan terassille odottamaan shuttle-bussia. Niitä menee todella harvoin ja meillä oli vielä kentälläkin runsaasti aikaa kulutettavana. Samaan aikaan, kun saavuimme kentälle, alkoi sataa kaatamalla. Kahdeksan jälkeen saapui ennustettu ukkonen ja se siirsi meidänkin koneemme lähtöä puolellatoista tunnilla. Koneessa oli hyvin tilaa ja Hannu siirtyi kakkosriviltä vapaana olevalle ykkösriville, jossa sai jalat oikaistua. Muitakin jalkavaivaisia oli kyydissä, yhdelle miehelle oli varattu koko rivi, jotta hän voi nousun jälkeen asettua makuulle kinttu kipsattuna. Kyytiin kuskattiin myös pahasti ontuva venäläinen nainen, heitä molempia oli Vantaalla vastassa kenttähenkilökunta pyörätuolien  kanssa. Olivatko pyöreät rantakivet vai kaupunkien liukkaat katukivetykset olleet liian petollisia? Laskeuduimme yhden, kahden aikoihin. Oli ihanan leppoisa yöilma. Ja ihanan hiljaista!

Kroatia saa puolestani olla rauhassa ainakin toistaiseksi. Eihän maassa mitään vikaa ole, mutta yhdistelmä elokuun helle-turistit-ruuhkaiset turistikohteet ei ihan uponnut. Toisaalta esimerkiksi Rovinj on niin kaunis paikka, että Norwegianin jatkaessa edullisia lentoja Pulaan, Rovinjiin voisin palata joku kevät tai myöhäisempi syksy. Ja Kroatian saaristohan on vallan ihastuttava. Istriasta pääse helposti myös Italiaan, mutta miksi lähteä kalliimpaan maahan, kun Istrian kohteet ovat niin italialaisia (kieltä myöten)?

Rovinj

Kuudelta kotikadullamme kolisi lakaisukone ja seitsemältä soivat jo totutusti kirkonkellot. Kymmeneltä jätimme Futurumin ja kävelimme kirkkoaukion leipomoon ostamaan sämpylät eväiksi. Söimme ne bussiaseman läheisyydessä, kun ensin olin jonottanut meille bussiliput Rovinjiin.

Saavuimme Rovinjiin puolenpäivän jälkeen ja kävelimme helteessä ylämäen Lamanovan kaupunginosaan, jossa saimme huoneemme Guest House Casa Miasta. Asumme alimmassa kerroksessa ja käytettävissämme on iso, varjoinen patio. Kävin läheisessä supermarketissa, huuhtaisimme päivän pyykit ja suihkun jälkeen istuimme patiolla. Ei tehnyt vielä mieli lähteä alas keskustaan hikoilemaan.

Siestan jälkeen kävelimme keskustaan, alamäkikävely ei tuntunut niin pitkältä kuin tullessa. Jos koko Istria vaikuttaa Italialta, niin tämä on sitä itseään! Ihan kuin olisin palannut Cinque Terreen. Istuimme Trattoria Lilin terassille ja söin maukkaan kana-annoksen. Kävelimme vielä rantakatua pienvenesatamaan, ennen kuin palasimme kämpille suihkuun ja omalle patiolle istuskelemaan. Huomenna toivottavasti jaksamme kävellä ja kuvata enemmän.

Yö oli hiljainen, kadullamme ei juuri kulkijoita ollut. Huoneessa ei ole ilmastointia (vain tuuletin), mutta jätimme ikkunan yöksi auki.

Kevyen aamiaisen jälkeen lähdin parin tunnin helteiselle lenkille keskustaan. Kävelin bussiaseman ja sataman ohi Monte Mulinin alapuolella oleville uimarannoille, tosin ranta on kivinen ja ruuhkainen, parhaiten uimaan pääsee rapuista.

Palasin takaisin keskustaan ja rantakatua myöten vanhaan kaupunkiin. Nousin ylös Sv. Eufemije -kirkolle. Hiki ja sen mukana aurinkorasva valui silmiini, jos olisin muistanut ottaa pyyhkeen mukaan, olisin ehkä harkinnut kirkontorniin kapuamista. Nyt tyydyin kuvaamaan vanhan kaupungin sokkeloisia, kauniita kujia. Etelä-Euroopassa kuuminta muotia on sinivalko-ruutuisesta kankaasta valmistettu "siivoustakki". Samasta materiaalista löytyy myös pitsein somistettuja shortsiasuja.

Ostin tuoretorilta hedelmiä, poika taisi huijata hinnassa, mutta kyllä olivatkin hyviä rypäleitä. Kävelin vielä hetken rinnettä ylös-alas ja palasin kaupan kautta kämpille, jossa Hannu jo vilvoitteli patiolla oman kävelylenkkinsä jälkeen. Otimme oluet ja saimme seuraksi autolla liikkeellä olevan (niin kuin kaikki muut meitä lukuunottamatta ovat) saksalaispariskunnan. He kertoivat poikansa menneen Italiaan ja juuri sille leirintäalueelle on iskenyt tornado, joka on kaatanut puita ja tuhonnut aluetta.

Konoba Lampo

Hannu (kuten monet nimeltä mainitsemattomat ystäväni) arvostaa ruokapaikat tripadvisorin kautta, toisin kuin minä, joka luotan enemmän intuitiooni. Aamupäiväkävelyllä huomasin mukavan merenrantaravintola Lampon, johon suostuttelin Hannun syömään. Saimmekin hyvät alkusalaatit ja pääruuat, lisäksi ystävällistä palvelua. Illan hämärtyessä palasimme omalle patiolle digestiiveille.

Perjantai oli rantapäivä. Hannu käveli suorinta tietä Uvala Lone -rannalle, minä perässä leipomon ja korttikaupan kautta. Kävimme rapuista uimassa, minä pari kertaa. Eipä juuri vilvoittanut, suihkun vesi taisi virkistää enemmänkin. Hannu palasi samaa reittiä kämpille, minä postin ja kaupan kautta.

Orlando

Orlando

Vietimme siestan, jonka jälkeen kävin varaamassa meille illaksi pöydän läheisestä Gostionica Orlandosta. Eipä tarvitse enää kävellä keskustaan tai vanhaan kaupunkiin. Aperitiivien ja suihkun (taas) jälkeen kävelimme Orlandoon ja söimme hyvät salaatit ja tasasimme erinomaisen pizzan. Harmi vain, että tässäkin paikassa meiltä yritettiin huijata 100 kunaa liikaa vaihtorahassa.

Poreč

Aamiaisen jälkeen pakkasimme vähät tavaramme. Emäntä keräsi verot ja toi meille taas hedelmiä suoraan puusta. Bussi tuli, niin kuin pitikin ja olimme Porečissa vähän jälkeen yhdentoista. Futurum löytyi vanhan kaupungin sokkeloista ja saimme huoneemme heti. Pelkkä huone ilman parveketta, jääkaappia tai ilmastointia. 

Kävelimme niemenkärjen ympäri, samalla katsastin mahdolliset uimapaikat. Pysähdyimme oluelle Corson terassille ja kun naapuripöytään vietiin hyvän näköisiä salaatteja, mekin jäimme lounaalle.

Karkkikaupan herkkuja

Kävelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme kaupassa. Aallokkoa oli sen verran paljon, että jätin uimisen toiseen kertaan. Palasimme siestan viettoon kämpille, jossa ei vieläkään tullut lämmintä vettä. 

Restaurant Rialto

Illalla kävelimme katsomaan auringonlaskua rantakadulle. Illallispaikat alkoivat täyttyä, emme mahtuneet Pizzeria Napoliin, joten jäimme katsomaan viimeisiä auringonsäteitä Restaurant Rialton terassille. Ruuista, rakennuksista, tuoksuista ja näkymistä tuli ihan Italia mieleen. Pyydettyämme laskun jäimme vielä hetkeksi juttelemaan naapuripöydän viehättävän italialaispariskunnan kanssa.

Ilman ilmastointia oli pakko pitää ikkuna auki koko yön. Oli lämmintä ja meluisaa; kävelykadun putiikit sulkeutuivat puolenyön jälkeen, ravintoloista palaavia iloisia ihmisiä riitti aamuyöhön saakka. Sisäikkunasta paistoi valo huoneeseemme joka kerta, kun käytävässä liikkui joku. Yöllä mietin, että taisin saada 100 kunaa liian vähän takaisin Rialtossa.

Aamuyöstä tuli vähän viileämpää ja hiljaista, kunnes roskisauto/lakaisukone kulki ikkunan alapuolella ja seitsemältä viereisen Eufrazija Baziliken kirkonkellot kalkattivat pitkään ja hartaasti.

Haimme leipomosta burekit, ne syötyämme lähdin pankkiin jonottamaan (40 minuuttia) lisää kunia. Sen jälkeen lähdin kävelemään rantaa myöten satamasta "itäänpäin". Uimarantoja laitureineen, baareineen ja palveluineen jatkui kilometrikaupalla, rantakatu on myös numeroitu pyöräilyreitti. Parin niemen ja lahdenpoukaman ohitettuani käännyin takaisin. Ennen satamaa on iso markkina-alue, josta voi ostaa kaikkea, mitä voi kuvitella rantalomalla tarvitsevansa.

Hannu oli sillä aikaa kävellyt vanhassa kaupungissa, hakenut Rialtossa meiltä liikaa veloitetun satasen ja varannut pöydän illaksi Pizzeria Napolista. Menimme salaattilounaalle Mamma Miaan.

Mamma Mia

Palasimme kaupan kautta kämpille ja minä lähdin uimaan. Siestan jälkeen kävelimme hetken ilta-auringossa rantakadulla. Salaatit tuli syötyä jo päivällä ja Pizzeria Napolissa tilasimme molemmille ruhtinaallisen kokoiset pizzat. Vielä pienet iltakävelyt ruuhkaisilla vanhan kaupungin kujilla ja terassikahvit vähän väljemmillä vesillä ennen kämpille paluuta. Kadunvierustalla istui pieni tyttö myymässä simpukankuoria, ostin yhden, vaikka noita onkin jo kotiin kertynyt.

Pizzeria Napoli

Crkva Gospe od Anđela

Lähdin aamupäivälenkille "länteenpäin" (minullahan ei ole ilmansuunnista mitään käsitystä). Tarjolla oli taas paljon uimapaikkoja, rantaravintoloita, baareja, leirikoulua, hierontaa ja vesivempaimia.

I💙Croatia

Yhden kirpputorinkin löysin, kun palasin vanhaan kaupunkiin maantietä pitkin. Meillä oli treffit kirkkoaukiolla, haimme leipomosta täytetyt sämpylät ja istuimme puistonpenkille lounaalle. Lenkkioluet joimme kantapaikassa, Corson terassilla.

Virvokkeet kotikadullamme

Iltapäivällä kävin uimassa. Aallokko oli taas melkoinen, sain nenähuuhtelun merivedellä ja yksi caminolla vaurioitunut varpaankynsi irtosi.

Corso

Siestan jälkeen menimme viimeiselle Porečin illalliselle Corson kattoterasille. Laskeva aurinko väritti kauniisti aukiota ympäröivät vanhat talot. Jäimme vielä digestiiveille Futurumin edessä olevalle penkille, seuraa saimme sympaattisesta chileläisperheestä, jotka asuvat nyt Ruotsissa. Isä ja poika olivat molemmat sitä mieltä, että Systembolaget lisää alkoholiin jotain myrkkyä/lääkettä, joka aiheuttaa kamalan krapulan. Siksi vanha isäkin käy bussimatkoilla Saksassa ostamassa chileläisviininsä. Jätimme pakkaamisen aamuun, luultavasti heräämme viimeistään seitsemältä kirkonkellojen soittoon.

Karigador, Novigrad

Yöllä ukkosti ja salamoi, muttei satanut ja ilma pysyi edelleen helteisenä. Viiden aikoihin lakaisukone kulki tiellä eestaas asuintalomme edessä. Emäntämme Gordana saapui sovitusti yhdeksältä ja kuskasi meidät bussiasemalle. Hän selvitti kuskin kanssa jatkoyhteydet ja kertoi tälle, mihin meidät pitää jättää. Hain leipomosta täytetyt tortillat matkaevääksi.

Karigador

Porečissa satoi runsaasti, mutta sade loppui, kun poistuimme kaupungista. Olimme ainoat Umagiin jatkavan bussin kyydissä ja kuski huolehti meidät ulos juuri oikean tienhaaran kohdalla. Kävelymatka Villa Nonnoon ei ollut pitkä ja risteyksessä huomasimme pienen marketin ja sen yhteydessä baarin terasseineen. Saksaa puhuva emäntämme toivotti meidät tervetulleeksi ja kutsui paikalle englantia puhuvan poikansa. Tämä toi meille tervetulo-oluet, kun kieltäydyimme kahvista. Molemmat pahoittelivat, kun eivät pystyneet hakemaan meitä Novigradista.

Teimme lyhyen kävelylenkin pienessä kylässä ja kävimme kaupassa. Iltapäivällä menimme lähirannalle uimaan. Aivan liian lämmintä vettä minun makuuni! Taivas synkkeni ja alkoi ukkostaa.

Restaurante Spitz

Siestan aikana satoi hetken rankasti ja nukahdin ukkosen jyrinään. Illalla kävelimme läheiseen Spitz-puutarharavintolaan. Ehkä meidän ei tarvitse lainkaan lähteä Novigradiin, kun tästä pikkukylästäkin löytyy kaikki tarpeellinen. Söimme hyvät ruuat ja loppuillan istuimme omalla parvekkeella. Ukkoskuuro oli viilentänyt ilman sopivasti +24:een.

Yö ilman ilmastointia oli tuskastuttavan kuuma. Jätimme luukkuja ja ikkunoita auki, jostain niistä pääsi huoneeseemme hyttysiä.

Dajla

Hain aamulla lähikaupasta tuoreen leivän ja kasvistorilta tomaatteja ja hedelmiä. Kun söimme aamiaista parvekkeella, emäntämme kävi poimimassa puutarhasta meille viikunoita ja antoi meille luvan ottaa niitä lisää puusta.

Dajla

Kävelin läheiseen Dajlan rantakylään, joka on verrattavissa Karigadoriin; lähes kaikki talot ovat vuokrattavissa ja kylästä löytyy kauppa + pari ravintolaa. Uimapaikkoja riittää koko rantakadun mitalla.

Kävelin Dajlan luostarille saakka. Se näytti suljetulta, tyhjältä ja rapistuneelta. Joskus sitä on ympäröinyt hieno puutarha suihkulähteineen. Vanha nainen yritti myydä minulle tuoreita viikunoita, mutta olin liikkeellä ilman rahaa. 

Kämpille palattuani lähdimme kävelemään toiseen suuntaan, kohti leirintäaluetta. Ennen sitä kävin uimassa, aallokko oli korkea ja meriheinät pyörivät jaloissa. Muuten vesi oli puhtaampaa verrattuna eiliseen uimapaikkaamme, joka oli suojaisessa lahdenpoukamassa. 

San Benedetto, Dajla

Kävelimme illalliselle Dajlaan. Hannun ehdottama Belveder oli meille ylihintainen. Seuraava, Taverna Istriana ei minun tulkintani mukaan tuulisesta säästä johtuen tarjonnut lainkaan kalaruokia (mutta minähän en osaa saksaa), Hannun tulkinnan mukaan tarjolla oli tuulisesta säästä johtuen vain kalaa. Jatkoimme matkaa ja päädyimme päivällä bongaamaani San Benedettoon, jonka yläterassilta saimme viimeisen varaamattoman pöydän. Söimme hyvät salaatit, grillatut mustekalat ja simpukkalajitelman. Iltakahvit ja Pelinkovacit nautimme omalla parvekkeella ilman jo hieman viilentyessä.

Yö oli sopivan viileä nukkua, yksi hyttynen häiritsi untamme. Söimme aamiaista parvekkeella, kun emäntämme toi meille puutarhasta kourallisen luumuja ja suuria viikunoita. Päätimme katsastaa huomisen bussin aikataulun itse, sillä emäntämme ei tiennyt bussien pysähtyvän Karigadorissa. Ilmeisesti paikalliset eivät käytä julkista liikennettä. Lähdin kävelemään Umagiin päin päällystettyä kävelytietä, joka päättyi CampingIN Park Umagin kohdalla. Siitä eteenpäin kevyenliikenteen väylä vaihtui kiviseksi poluksi, joka jatkui metsään. Taisi olla enemmänkin maastopyöräilijöille tarkoitettu ja käännyin takaisin. Jäin leirintäalueen portille istuskelemaan, kunnes Pulaan menevä bussi ohitti minut. Tarkoituksemme on siirtyä sillä huomenna Porečiin.

Kävelin leirintäalueelle ja rantaa myöten takaisin omaan kyläämme. Camping-alueella on kaksi suurta allasta, useita ravintoloita ja baareja, tarjolla hierontaa ja lomamökkejä terasseineen. Parhaat uimapaikat Kroatiassa löytyvät useimmiten leirintäalueilta. Ehkä minäkin joskus suostun Hannun ehdottamaan autolomaan Kroatiassa.

Iltapäivällä kävimme uimassa, söimme kevyen lounaan ja vetäydyimme siestalle. Taivaalle alkoi kertyä uhkaavan näköisiä pilviä.

Spitz

Viimeinen päivä Karigadorissa tuntui pitkältä, ilman sen kummempaa tekemistä. Ajankuluksi lähdimme iltakahville lähikaupan viereiseen Kaffe Bar Vistaan. Kävelimme hetken rantakadulla, ennen kuin menimme syömään Spitziin, samat hyvät grilliruuat kuin viimeksikin. +22 astetta omalla parvekkeella tuntui juuri sopivan vilpoiselta. Illan pimentyessä seurasimme tähtien syttymistä taivaalle. "Lentokone lentää yössä, loistaa valot tähtivyössä".