Varikkokäynti kotona

Runsas kantarellisato. Ai missä?

Lauantai kului pyykinpesukonetta pyörittäessä. Hannulla jäi nurmikonleikkuu kesken, kun lonkat kipuilivat. Pörriäiset kiittävät. Naapurit tulivat yllättäen kotiin, ilmeisesti Tikkurila festareille. Taisivat kastua illalla. Sunnuntaina lähdin tunniksi lähimetsään. Lehdet kirjoittavat suurista kantarellisaaliista, ei vaan meidän metsässä. Illalla Samuel tuli pihan yli halaamaan minua, keräten samalla tuulen pudottamia käpyjä ämpäriinsä. "Tsau!" Poika on oppinut uuden sanan.

Maanantaina vein Hannun Peijaksen päivystykseen, olin kaupassa kun hän soitti, ettei häntä kirjata sisään ilman lähetettä, hain hänet sieltä pois ja vaihdoimme kuskia. Hannu lähti jonottamaan terveyskeskukseen, minä tein viikkosiivouksen, vaihdoin liinavaatteet sänkyyn, pyöritin lakanapyykin ja tein pastasalaatin. Sain kaiken valmiiksi juuri kun Hannu palasi kotiin, ei ollut saanut kortisonpiikkiä vaan jotain kipulaastareita. Ritu tuli heti hänen peräänsä. Istuimme terassille syömään, kahvittelimme sisällä ja sovimme, että ajamme maanantaina hänen vieraakseen Töysään. Lätkäisin laastarin Hannun käsivarteen, toivottavasti se auttaa edes kipuun.

Tiistaille saimme kutsun Kumpulan siirtolapuutarhaan Leenan mökille. Taisi olla viikon ainoa päivä, kun satoi vettä, joten menimme autolla. Emme kumpikaan muistaneet mökin numeroa tai edes väriä. Tosin siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, sillä mökki on maalattu viime käyntimme jälkeen. Hannu yritti soittaa Jussille, mutta tämän puhelin oli loma-asetuksella. Pyörimme yhdellä tutun näköisellä tontilla, mutta ketään ei ollut kotosalla. Söin puskasta karviaisia sillä aikaa, kun Hannu laittoi Jussille viestiä FB:n kautta. Olimme jonkun naapurin tontilla! Lähellä kuitenkin, ja pääsimme lopulta sisälle mökkiin, jonne Leena oli kattanut pöydän ja alkoi paistaa vohveleita. Sain villasukat jalkaani ja söimme ensin pinaattivohveleita erilaisilla täytteillä. Kahvin kanssa tarjolla oli vohveleita kermavaahdolla ja tuoreilla marjoilla. Leenalle näyttää tulevan runsas omenasato.

Olenko vähän tylsä (no olen)? Kävin Tikkurilan Specsaversilla ja tilasin itselleni uudet silmälasit samanlaisilla pokilla kuin nykyiset arskani. Aurinkolasit sentään tulevat olemaan isommat kuin nykyiset ja peräti muoviaisoilla, kun näyttää siltä, että moottoripyöräilyt on pyöräilty enkä välttämättä enää tarvitse titaaniaisoja. Rahaa paloi pitkälti toista tonnia (silmälääkäri ja kahdet lasit).

Kumpulan siirtolapuutarha

Saimme kutsun Kumpulaan Leenan hurmaavaan siirtolapuutarhaan. Sää suosi ja ajoimme Hondalla vierailulle. Leena esitteli satoa tuottavan puutarhan, jota kukat kaunistavat. Erikoisuutena lilat perunat ja ufoa muistuttava valkoinen kesäkurpitsa, joita olen aiemmin nähnyt Zagrebin torilla. Katettu terassi antaa pienelle mökille lisätilaa ja istuimmekin ulkona nauttimassa Jussin grillaamia kasviksia ja riistaa.

Meidänkin piha tuottaa nyt paljon omenia ja viikonloppuna aloitin omenasoseen keittämisen ja purkittamisen.

Kesän kirjoja:

Maria Àngels Anglada "Auschwitzin viulu". Krakovan tyhjennys juutalaisista yllättää viuluntekijä-Danielin. Keskitysleirillä hän luultavasti pelastaa henkensä ilmoittaessaan ammattinsa olevan puuseppä/koristepuuseppä. Daniel pääsee sisätöihin puusepänverstaaseen. Korjattuaan viallisen viulun keskitysleirin klassisesta musiikista pitävä komendantti käskee Danielin rakentamaan huippuviulun. Elämäntahtoa ylläpitää myös tieto, että morsian ja veljentytär ovat välttäneet keskitysleirit ja ovat mahdollisesti elossa.