Yläkerran tömistely loppui ja nukuin hyvin, tosin jossain vaiheessa nousin laittamaan kipugeeliä jalkapohjaani, se ei vain tunnu paranevan. Oli ollut lämmin yö; ikkunat eivät olleet lainkaan huurussa, kuten eilisaamuna. Suihkun ja aamiaisen jälkeen päätimme jättää ihanan kotimme ja viettää loppuaika ennen junan lähtöä ulkona. Kävimme kahvilla, auringossa alkoi olla jo niin kuuma, että etsiydyimme varjoon ja lopulta Coimbra A-asemalle. Omion lipuissa oli vaihtoajat ja jopa paikkanumerot, mutta niin vain puksutettiin samalla lähijunalla Figueira da Foziin saakka. 🚂 Konduktööri varmisti lippumme etunimillä ja Hannusta tuli taas Janno.
Vanhastaan tutussa kaupungissa oli helppo suunnistaa kohti majoitusta. Viimeksi asuimme hotellissa aivan hoodeilla, nyt Hannukin hyväksyi Hostel 402:n, kun saimme privaattihuoneen. "Mikset tullut junalla?" kysyy vitsikäs hostelin isäntä, kun kuumissani kapuan raput kolmanteen kerrokseen ja tämä toteaa minut vaeltajaksi. Olimme etuajassa, jätimme kamat respaan ja kävelimme takaisinpäin tuttuun kahvilaan. Viime kerralla sen omistaja kertoi paikan olevan myynnissä; hän palaa Lissaboniin viettämään eläkepäiviä. Samalla hän lorotti meille reilut lasilliset brandya kahvimme aveciksi. Nyt paikassa sai ainoastaan lounasta, teimme uukkarit ja löysimme mukavan Prime Coffeen.
"Vain jotain pientä" huonetta odotellessamme, illalla mennään pizzalle. Ehkä ei kuitenkaan, sillä söimme normilounaan verran. Hyvää oli!
Kävelimme kauppahallin läpi, iltapäivällä siellä oli enää vain hedelmä- ja kukkakauppiaita. Pääsimme majoittumaan mukavaan huoneeseen, jonne isäntämme oli siirtänyt tavaramme. Vieressä on kylppäri ja vessa, niitä löytyy pari lisää vähän kauempaa käytävän varrelta. Avoimesta ikkunasta kuului läheisen ala-asteen pihalta lasten ääniä.
Jonkun/joidenkin puhelin pirisi seinän takana olevassa dormissa. En saanut nukuttua, siirryin olohuoneeseen ja hetken kuluttua lähdimmekin iltakävelylle. Figueira da Foziin on tulossa (viikonloppuna?) joku ralli; koko rantakantti on suljettu liikenteeltä, katsomoita ja kahviloita on rakennettu radan varrelle, joten jouduimme kiertämään aikamoisen mutkan. Päätimme jättää rannalla kävelyn huomiseen (uimaan!) ja etsimme kaupungin sokkeloista kaupan. Ostimme vähän iltapalaa (punkkupullo maksoi saman verran kuin jogurtit) ja lähdimme etsimään jotain mukavaa kahvilaa. Hopsan! Olimmekin Prime Coffeen nurkilla ja istuimme sen terassille. Hannu kävi tilaamassa minulle tuplaespresson ja molemmille brandyt, minä hain meille vielä vedet isompaan janoon. Kun kävin sisällä maksamassa laskun ja kerroin tilauksemme, rouva olisi laskuttanut enemmän, mutta isäntä huikkasi nurkkapöydästä 4€. Siis uusi kantapaikka!
Palasimme hosteliin, jossa siistin vähän keittiötä, ennen kuin istuimme sinne iltapalalle. Tuollainen iloinen kerniliina olisi kiva kotonakin! Hannu lähti huilimaan, minä jäin päivittämään blogia mukavaan olohuoneeseen, jossa portugalilaiset isä ja poika seurasivat fudismatsia telkkarista.
Yö hostelissa oli todella hiljainen ja huoneemme sopivan viileä. Jossain vaiheessa nousin laittamaan kipugeeliä jalkapohjaan, aamulla googletin Terveyskirjastosta oireita ja hoito-ohjeita (lepoa, kylmää ja buranaa, kuten pojat jo aikoinaan punttisalilla sanoivat). Hannu haki tuoreet sämpylät ja söimme aamiaisen keittiössä. Pesin vielä pyykit, kun käytössä oli lämmin vesi ja aurinkoinen parveke. Taivas kirkastui, tälle päivälle luvattiin taas hellettä. Lähdimme kävelemään kohti Buarcosia rantakatua pitkin. Lisää katuja oli suljettu ja poliisi päivysti niillä.
Otimme Cafe Buarcosin terassilla pienet virvokkeet (maksoivatkin vain 1,60€), ennen kuin lähdimme kävelemään lautapolkuja pitkin rannalle.
Terveyskirjaston ohjeet eivät heti toteutuneet, sillä oli käveltävä kilometrikaupalla kuumassa hiekassa, ennen kuin pääsin viileään rantaveteen. Kävin uimassa, mutta vain muutaman metrin sivusuunnassa, sillä aallot olivat isot ja olisivat vieneet minut hyvällä onnella New Yorkiin asti. 🇺🇲 Rannalle noustessani paikalle riensikin yksi portugalilais-englantilainen entinen hengenpelastaja, joka kertoi, kuinka vaarallista täällä on uida. Kauhisteli samalla veden kylmyyttä (10-15 astetta), mikä oli minulle juuri sopivaa. Mies kertoi kävelleensä Fátimaan ja lähtevänsä täältä vaimonsa kanssa Óbidoksen Budhapuistoon. Pois lähtiessä taas pitkä kävely kuumassa hiekassa, eikä rannan suihkuistakaan tullut (vielä) vettä.
Menimme edelliskerrasta tuttuun Pizzeria Claudioon syömään hyvät pizzat (viinin kanssa yht. 22€), joista otimme loput mukaan iltapalaksi. Selkäni taakse istuutui kaksi pariskuntaa Virosta ja pois lähtiessäni juttelin heidän kanssaan. En sentään sanonut, että heillä on ihan hirveä viisukappale. Kuten meilläkin (ja molemmat pääsivät lauantain finaaliin)! Kävimme vielä kahvilla Prime Coffeessa, ostin mukaan kylmän valkkarin, kun täällä kaupat ovat ties missä.
Meidän tuuriamme, että Figueira da Fozissa ollessamme täällä pidetään Portugalin rallit. 🙉 Ei päiväunia, ei hetken rauhaa siinä metelissä! Autot kaasuttivat radalla ja helikopterit pörräsivät yläpuolella kuvaten tapahtumaa. Kävin muiden mukana katsomassa olohuoneen ikkunasta muutamat lähdöt, olihan meillä siihen parhaat katselupaikat. Samalla voimme seurata telkkarin suorasta lähetyksestä, kuka oli vuorossa. Isäntämmekin kuvasi autoja ikkunasta pitkällä putkella. Juutuin juttelemaan pitkän baselilaismiehen kanssa, hän on fillarilla liikkeellä ja kertoi käyneensä Nazaréssa surffaamassa. Keittiössä brassinainen oli keittämässä kahvia ja kyseli mistä olen. Hän opiskelee kieliä ja oli kovin kiinnostunut Suomesta, kielestämme ja onnellisesta kansasta. Söimme pizzat pois istuen kapealla, edelleen kuumalla parvekkeella. Rovanperän ajettua menin takaisin huoneeseemme katsomaan euroviisujen toista semifinaalia. Armenia pääsi jatkoon, mutta toinen illan suosikeistani, Albania-Suomi (tanssijat ja koreografia olivat suomalaisia) ei.
Turhaan hain eilen apteekista lisää ibuprofeenia, ilmeisesti kävely paljain jaloin lämpimässä hiekassa ja kylmässä merivedessä auttoi, eikä jalkaa särkenyt yöllä juuri lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti