Reissun pisin matkapäivä, jos ei lasketa mukaan vaelluspäiviä. Heräsin tosi aikaisin, mutta nukahdin uudelleen aamulla (näin jopa unia!), sillä mihinkään ei ollut kiire. Pakkasimme tavarat, maksoimme majoituksen (+ kaupunkiverot) ja hyvästelimme mukavan isäntämme Luisin. Menimme Prime Coffee -kahvilaan aamiaiselle ja kuluttamaan aikaa. Heipat mukavalle isäntäperheelle ja kävelimme juna-asemalle. Puksutimme taas paikallisjunalla Verrideen, jossa meillä oli junanvaihto ja tunti odotusaikaa. Aseman palvelut ovat vaatimattomat; vessa löytyy. Junalippu Figueira - Caldas da Rainha 7,40€/hlö.
Saavuimme Caldas da Rainhan asemalle neljän hoodeilla, siitä ei ollutkaan pitkä kävelymatka Hotel Dona Leonoriin (176,40€/huone/4 yötä). Saimme huoneemme avaimen ja respa pahoitteli hissin toimimattomuutta, joku turisti oli rynkyttänyt sen rikki. Vaihdoin vaelluskengät varvastossuihin ja kaprit shortsihameeseen. Kävimme mukavalla terassilla pretalla ja palasimme kämpille suihkuun.
Kiinalaiseen voi aina luottaa ja lähdimme netistä löytämäämme WOK Restauranteen syömään.  |
WOK-Restaurante Tian Xiang Lou
|
Lista oli varsin erikoinen; muutamaa poikkeusta (sushilajitelmat ja isot ankka-annokset) lukuunottamatta siitä voi valita niin monta annosta kuin haluaa, yhteishintaan 12,50€/henkilö. Tilasimme paistetut nuudelit ja kaksi erilaista kana-annosta, lisäksi parit friteeratut ravunpyrstöt. Varsinkin minun kana picante kasviksilla ja sienillä oli todella hyvä, kunhan siihen lorautti vähän soijaa ja chiliä (ja inkivääriä) lisää.
Kylläisinä palasimme hotelliin ja otimme viereisessä viinibaarissa pienet portviinit. Mukava (kallis) paikka, mutta saksalainen seurue piti keskenään niin kovaa ääntä, että siirryin hotellin loungeen päivittämään blogia.
Aamulla heräsin hikisenä, eikä ihme, sillä emme illalla huomanneet, että sänkyyn oli pedattu lakanan päälle kolme peittoa. Suihkun jälkeen kävimme hotellin aamiaisella, joka oli ainakin minulle riittävä. Varsinkin, kun tarjolla oli myös tummaa leipää ja tuoreita hedelmiä. Kahvikoneesta lorotin itselleni Americanon + espresson. Kaksi kertaa. Seurasin huoneemme ikkunasta, kun läheiselle aukiolle alkoi kerääntyä kansaa. Kymmeneltä siellä soi musiikki ja pidettiin puheita. Kuulin "bom viajo" ja päättelin, että joku porukka (ehkä Fátimaan vaeltajat) lähetettiin matkaan. Hain aamiaishuoneen keittiöstä vettä juomapullooni ja lähdimme itsekin kävelylenkille Óbidokseen. Ensin poikkesimme kuitenkin lauantain torille, jonka olin nähnyt tv-sarjassa "Unelma-asunto auringon alta". Se olikin yksi syy, miksi valitsin tämän kohteen, enkä Leiriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti