Ei niin heleää helmikuuta

Kylätoimikunta päätti järjestää perinteisen metsäretken makkaranpaistoineen vasta maaliskuussa, lauantaina jolloin me olemme jossain muualla. Siksipä sytytimme nuotion omalle takapihalle ja paistoimme siinä makoisat lammasmakkarat.

Tulevaan Portugalin matkaan valmistauduin ostamalla halpahallista saippuakotelon Marseille-saippualle. Edellinen taisi unohtua Murciaan. Muita hankintoja ei matkan takia tarvitse tehdä, vanhat vaatteet saavat taas kelvata. Kunhan sää nyt kirkastuisi ja lämpenisi, ettei tarvitse palella hosteleissa.

Onni soitti haluavansa tulla meille yökylään. Sovimme, että haen hänet tiistaina ja käymme samalla äidin ja kummieni luona. Sain kuitenkin flunssatartunnan Hannulta (taas!) ja Suvi kielsi minua tulemasta lähellekään Onnia. Turha myöskään tartuttaa vanhuksia, joten jäin kotiin potemaan ja juomaan Finrexiniä. Olin jo ehtinyt hankkia tarvikkeet tortilloja ja mangolassia varten, nyt jouduimme syömään Onninkin osuuden.

Flunssaisena tuli seurattua vähän urheiluakin sohvalla maatessa. Loppuviikosta olo koheni sen verran, että kävin torstaina Tikkurilassa hammasröntgenissä ja kävelin kotiin, illalla joogaa. Perjantaina punnersin kevyen viikkosiivouksen ja illalla jaksoin vielä jumpata puoliteholla. Etsimme sopivaa ajankohtaa Salon vierailulle. Kun se saatiin sovittua lauantaille, Sofialle vuorostaan tuli oksennustauti. En siis nähnyt ipanoita lainkaan heidän hiihtolomallaan. Ajoin lauantaina vesisateessa Lohjalle ja vein äidille tulppaanikimpun. Sisko oli vihjannut, ettei hänelle kannata viedä ruukkukukkia, hän kastelee ne hukuksiin. Jostain syystä hän täyttää vedellä myös kannellisen karkkipurkin, päivävoidepurkin (sisko heitti sen pois ja vei tilalle tuubi-mallin) ja joskus myös ämpärin tai muun astian. Äiti istui oleskelutilan kiikkutuolissa nalle sylissä, päällään viisi paitaa ja toppatakki, päässä baskeri. "Siinä hän on istunut aamupäivästä asti", naureskeli hoitaja (mikset sitten pyytänyt vähentämään vaatetusta, mietin minä mutten sanonut mitään). Menimme äidin huoneeseen riisumaan turhat kerrokset, samalla komensin hänet vessakäynnille ja pukemaan sen jälleen kerran unohtuneen housuvaipan. Sää oli sen verran kehno (samoin minun kuntoni), että jätimme kävelylenkin toiseen kertaan ja menimme kahvihuoneeseen muiden asukkaiden seuraan rupattelemaan. Tutuksi tulleista asukkaista saa mukavaa juttuseuraa, vaikka jutut saman tien heiltä unohtuvatkin. Hannulla oli soittokeikka, tarjosin itselleni kotimatkalla lounaan Perttilän Ismetissä. Illalla kuuntelin vanhoja vinyylejä vintissä.

Vesisateiden, tuulen ja lämpöasteiden ansiosta lumet katosivat pihalta helmikuun viimeisellä viikolla. Ennusteet lupasivat lämpenevää myös Portugaliin, Portossa pitäisi olla aurinkoista ja liki +20 kun sinne asti pääsen. Pinhãon majoittaja otti yhteyttä sähköpostilla ja varasin varuiksi vielä kolmannenkin yön. Miten matka siitä jatkuu, jää nähtäväksi. Kävin Annelin kanssa lounaalla ja Philippellä parturoitavana. Tällä kerralla poika leikkasi rohkeasti minulle reissutukan. Kevättä ilmassa; päivä oli aurinkoinen, tiet kuivia ja pölyisiä, moottoripyöriä jo liikenteessä. Seuraavana päivänä kävelin Tikkurilaan (ja takaisin) ostamaan Onnille nimpparilahjan. Sen jälkeen tuntui jalkahoito ihanalta.

Siirsin talvitakit vinttiin, kun ei sitä talvea nyt tulekaan. Laskiaisen lähestyessä tein hernerokkaa, päivitin senkin reseptin savupaprikajauheella. Savunmakua lisäsi myös joulusta jäänyt kalkkunasilppu. Tasoitin omenapuun yläoksia, eikös se homma pidä hoitaa näin "keväthangilla". Päivät pitenevät, illalla joogatunnille kävellessä on vielä valoisaa ja aamuisin on mukava herätä linnunlauluun.

Kuukauden kirja 4: Hanna Tuuri "Irlantilainen aamiainen - kertomuksia vihreältä saarelta"

Kuukauden kirja 5: Ian McEwan "Makeannälkä". Nuori nainen värvätään Ison-Britannian turvallisuuspalveluun 70-luvulla. McEwanin kirjat ovat yleensä ahdistavia trillereitä, tämä on mukavasti huumorilla höystetty.

Onko talvi peruutettu?

Tänä talvena ei tarvitse lumitöitä tehdä, linko on ollut vain kerran käytössä. Vantaalle on kyllä vedetty koneella ladut, mutta minua eivät vähälumiset ladut houkuttele. Helmikuun ensimmäisellä viikolla kävelylenkillä on kevätkelit; aurinko paistaa, lumi kimmeltää pelloilla ja talitintit laulavat.

Kävin kävelyttämässä äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin. Sängyn hän oli pedannut niin, että päiväpeitto oli alimmaisena ja muovisuojattu kangas lähes päällimmäisenä. Henkilökunta antaa asukkaiden touhuta huoneissaan mitä haluavat (vaikka heittää käytetyt vessapaperit roskakoriin, kuten äiti tekee). Kotimatkalla poikkesin Suvin luona. Ilona ilmoitti, että Onnilla on ollut yrjötauti ja että hänkin haluaa nukketeatteriin. Tyttö oli kuullut, että lupasin viedä Onnin keväällä katsomaan Pessi ja Illusia -näytöstä. Onneksi sain varattua hänellekin lipun. Kaisa ja Ville tulivat illalla meille ipanoiden kanssa, mukavaa kun pikkuiset eivät vierasta lainkaan. Sekä Pihla että Aatos kiipesivät vuoronperään syliini ja höpöttivät omiaan. Kaisa kertoi, että kinastellessaan keskenään Aatos ja Pihla murisevat toisilleen, kun kumpikaan ei osaa vielä kunnolla puhua.

Helsinki-päivän vietin yksin käymällä Ateneumissa katsomassa Rafael Wardin ja Tuusulanjärven taiteilijayhteisön näyttelyt. Wardin aurinkoisten töiden lisäksi ihastuin Venny Soldan-Brofeldtin tauluihin, hän on mielestäni turhaan jäänyt Rantatien miestaiteilijoiden taka-alalle. Lounas Puttessa ja kahvit toimistolla. Ehdin vielä illaksi Ilolaan hikijumppaan, jonka vapaaehtoinen osallistumismaksu käytetään Naisten Pankin hyväksi (jumppaa naiselle ammatti). Lauantain zumban jälkeen voi hyvällä omallatunnolla paistaa blinejä. Illalla saimme yllätysvieraita, kun entiset naapurit poikkesivat ohimennessään; Jeeni oli kasvanut huimasti viime näkemältä.

Sunnuntain lenkillä liukastelin jäisillä kävelyteillä, reidet entistä kipeimpinä jumpan, zumban ja kävelyn jäljiltä. Tein lohturuokaa; pitkästä aikaa salviabroileria kasvisten kera.

Kuukauden kirja 1: Ismail Kadare "Särkynyt huhtikuu". Kirja kertoo Albanian historiallisesta lakikirjasta Kanunista ja sen määräämästä verikostosta. Suoranaista lahtaamista sukujen kesken, siitä ei selviä rahalla tai karkaamalla.

Kuukauden kirja 2: Travellers Bosnia, Serbia & Montenegro. Kanunista huolimatta myös Albania kiinnostaa...

Kuukauden kirja 3: Alicia Giménez Bartlett "Petra Delicado ja merkityt tytöt". Harvoin luen dekkareita, mutta tämä Barcelonaan sijoittuva naiskomissaarin tekemisistä kertova kirja oli kyllä hauska. Jos nyt voi sanoa hauskaksi juonta, joka sisältää raiskauksia ja murhia ympäri kaupunkia.

Tallinna

Vietimme pitkästä aikaa viikonlopun Tallinnassa, vaihteeksi keskellä talvea. Oli mukavan rauhallista, ei niin paljon turisteja kuin kesäaikaan tai joulutoreilla. Lumisade aikaansai sadunomaisen tunnelman hiljaisilla vanhan kaupungin kujilla. Kylmä viima ajoi meidät kellareihin ja kuppiloihin lämmittelemään kuumalla glögillä ja runsailla ruuilla.

Eckerön Finlandia lähti lauantaina satamasta 8.30. Olimme Helsingissä ajoissa, mutta ratikka 9 ei kulkenut lainkaan ja kaikki Länsisatamaan menijät jonottivat takseihin. Talvi teki taas tepposensa, tällä kerralla ratikkalinjoille. Jaoimme taksin kahden virolaisen tytön kanssa ja ehdimme ajoissa satamaan.

Saimme Centralista huoneemme heti, pienestä lisämaksusta isomman huoneen 5-kerroksesta. Oli äärimmäisen hiljaista. Lounaan söimme Karja Kelderissä. Iltapäiväkävelyn jälkeen vetäydyimme päikkäreille. Otimme aperitiivit ja jalkauduimme taas keskustaan, jota illalla kaunistivat jouluiset valot. Kävelimme puiston läpi Pärnu maantien varrella olevaan unkarilaisravintola Kapten Tenkesiin. Ensin kuumaa glögiä, sen jälkeen hyvät alku- ja pääruuat. Jälkiruualle ei enää jäänyt tilaa.

http://www.kaptentenkes.ee/

Irkkukahvit joimme kotimatkalla Karja Kelderissä. Ehdimme hotelliin katsomaan UMK:n finaalin.

Runsaan aamiaisen jälkeen pidimme huoneemme puoleenpäivään, jätimme tavarat säilytykseen ja kävelimme ulos auringonpaisteiseen kaupunkiin. Olin ottanut mukaan vain uuden pikkukameran, pitäähän se testata ennen pidempiä reissuja. Se osoittautuikin ihan näppäräksi reissukameraksi, olin tyytyväinen sekä sisä- että ulkokuviin. Kävelimme ylös Toompealle, jonka toista näköalatasannetta edelleen remontoidaan. Turisteja oli harvakseltaan liikkeellä. Hannu vei minut Valli Baariin, en kuitenkaan halunnut millimallikasta vaan tyydyin portteriin. Lounaalle menimme tuttuun Asian Aromaan, jonka omistajat olivat vaihtuneet (intialaisiin) viime kerrasta. Ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin ja talon valkoviini oli varsinainen löytö; argentiinalaista torrontesia, jota ei tahdo enää Suomesta saada.

http://www.wine-searcher.com/find/trivento+tribu+torront+mendoza+cuyo+argentina

 

Iltapäivällä haimme laukut Centralista, ostimme satamasta vähän viiniä kotiin ja valloitimme istumapaikat laivalta. Helsingin kadut oli aurattu ja tungimme laukkuinemme ensimmäiseen kohdalle osuvaan ratikka ysiin. Ajoitus osui nappiin myös junan kanssa ja olimme kotona odotettua aikaisemmin.

Vihdoinkin lunta ja pakkasta!

Saimme odotella lähes tammikuun puoliväliin asti, ennenkuin Vantaallekin tuli pakkasta ja lunta sen verran, että maa muuttui valkoiseksi. Lähdin lähimetsään kävelemään ja katsomaan, mitä tuhoja myrskyt olivat aiheuttaneet poluille, joita pitkin oikaisen talvella hiihtoladuille. Kaatuneita puita ja pudonneita oksia oli joka paikassa, polut märkiä ja kuraisia. Saa nähdä, onko tänä vuonna lainkaan käyttöä lumikengille, toivottavasti sentään suksille. Talvi taittuu kohdallani maaliskuussa, kun lähden seikkailemaan vähän lämpöisemmille seuduille. Nuutinpäivään mennessä poistin loputkin jouluvalot, punaiset tyynyt ja liinat. Tähtitaivas sai vielä jäädä aulan kattoon, samoin yksi valosarja sängynpäätyyn ja toinen lasipurkkiin aulan lattialle valaisemaan kulkuväylää kylppäriin. Joulukukat olivat yhtä jouluruusua lukuun ottamatta kukkineet, ostin tilalle kimpun keltaisia ruusuja. Viikko-ohjelmaani on tullut zumba-, lattari- ja joogatunteja, muuten pidän allakan mahdollisimman tyhjänä. Tai ainakin yritän, niin jää tilaa extempore-tapahtumille.

Menimme siskon kanssa yhdessä Virekotiin, mikä tuntui ilahduttavan äitiä; hän kaappasi minut kainaloonsa kun kävelimme hoivakodin käytävillä. Helsinki-päivänä Philippe leikkasi hiukseni taas aivan lyhyiksi (opettajan sanoin; leikataan siitä sellainen Mia Farrow "Rosemary's nightmare" -tyylinen, tiedätkö), kävin lounaalla ja toimistolla vaihtamassa kuulumisia.

Pakkanen paukkui vanhan talon nurkissa. Päivät olivat auringossa kimmeltäviä, mutta ulkona ei tarjennut kuin pikkulenkin verran. Loistava siivousilma, vein matot ulos pakkaseen raikastumaan. Ja oli hyvä syy mennä viltin alle hyvän kirjan kanssa. Joogassa natisivat nivelet ja paukkuivat polvet, miten ihminen voikin olla näin jäykkä? Kylmä ilma aiheutti myös herkuttelutarpeen, yritin välttää suklaansyöntiä ja tein salaatteja maukkaista juustoista ja katkaravuista. Jälleen kerran päätin pyhästi olla tekemättä jouluksi mitään kakkuja, ne päätyivät taas homeisina tai kuivina roskiin.

Kävimme katsomassa naapurin uutta tyttövauvaa. Neiti nukkui koko vierailumme ajan. Leivoin Milan kanssa lakritsin näköisestä muovailuvahasta pipareita. "Kyllä sinä osaat" lohdutti Mila minua kun "kaulin" tuntui liian pieneltä käsissäni.

Äiti on kadottanut rakkaan kassinsa, johon hän on pakannut ainakin hattunsa ja huivinsa. Seinäkellokin oli hävinnyt (hän on siis kiipeillyt tuolilla), se löytyi kansliasta, mutta itse hän ei ollut tunnistanut sitä omakseen. Kylpytakki löytyi Veikon suihkusta ja yhdet alushousut edesmenneen miehen vaatekaapista. Koko nimeään äiti ei osaa enää kirjoittaa, pankin paperin allekirjoitukseen syntyi tikkukirjaimia kun sisko niitä luetteli.

Vaikken muuten juuri punaista lihaa syökään, jatkuva pakkaskeli vaatii kunnon talviruokaa; porsaankasleria, pakastepapuja ja joulusta jäänyttä porkkanalaatikkoa. Onneksi ulkona ei tuullut ja aurinko paistoi, pystyi tekemään pitkiäkin kävelylenkkejä. Kellarin jääkaapin päälle oli ilmestynyt hiirenpapanoita, meillä on siis edelleenkin kutsumattomia vieraita. Kovasta pakkasesta oli se hyöty, että sain pakastimen sulatettua ja siivottua. Tarkoitus oli myös tyhjentää sitä, joten sulatin viinimarjoja liköörintekoa varten.

Hannu tarjosi kellarin hiirulaisille vanhaa goudaa ja kolinasta päätellen pääsimme eroon ainakin yhdestä alivuokralaisesta. REMY ry järjesti Rekolan Kinon tiloihin lämminhenkisen konsertin. Kettunen-Poijärvi-Kuokkanen-Haavisto soittivat loistavasti ja tuntuivat myös viihtyvän hyvin. Ninni kertoi, että heidän Dream-Catcher -video on kuvattu Lohjalla.

http://www.youtube.com/watch?v=aJWasYJiySg  

Hannu on ilmeisesti tulossa kipeäksi; menimme keikalle autolla ja jätimme väliin jatkot Rekolan Villapakassa.

Ei taida lunta sataa etelään, ainakaan tammikuussa. Latupohja on mainio lenkkipolku ja huurteiset puut kauniita katsella. Pajunkissatkin ovat jo varmaan paleltuneet.

Ostin Pirta-tyynynpäällisiä Cittarin alesta hintaan 2€/kpl, lahjaksi heppatytöilleni. Tammikuun viimeisellä viikolla vaihdoin punaiset jouluverhot valkoisiin. Lunta on sen verran, että päivä on vähän valaistunut. Pakkasta on noin 10 astetta, mutta tuuli on jäätävä. Tein kuumia keittoja ja pistin myös blinit harkintaan. Joulusta jääneet kuivat taatelit saksin sienirisoton sekaan.

Tilasin ipanoille Lotta Niemisen ihastuttavan kuvakirjan "Kävellen ympäri maailman". Taidankin pitää sen itselläni, tulkoot tänne katsomaan kirjaa! Yritän siihen asti pitää näppini erossa 80 avattavasta luukusta...

Äidin lenkittäminen lähtee aina riisumisesta ja vessakäynnistä. Tällä kerralla hänellä oli päällään viisi puseroa (eikä tietenkään housuvaippaa). Vaatekaappi oli tyhjä; loput vaatteet hän oli tiukasti rullannut sängyn päälle. Kaikki kengät ja saappaat olivat rivissä lattialla. Äidistä olisi tullut hyvä reppureissaaja, kun pakkaaminen käy noin sujuvasti. Kävelimme hänen entisen rivitaloasuntonsa lähellä, mutta hän ei tunnistanut seutua eikä taloja lainkaan.

Kuukauden kirja 2: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. 1. Rakkaus". Todellisuuteen perustuva hyvin kirjoitettu, liikuttava ja surullinen kertomus 80-luvun homoseksuaaleista ja HIV:n rantautumisesta Ruotsiin. Seuraavaa osaa odotellessa...

Kuukauden kirja 3: Camilla & Magnus Lindberg "Leros". Kaunis kirja kertoo Leroksen historiasta ja
Göran & Christine Schildtin vuosikymmenet kestäneestä elämästä saarella. Hienot kuvat aikaansaavat koti-ikävän Kreikkaan.

Kuukauden kirja 4: Zlata Filipović "Zlatan päiväkirja". 11-vuotias Zlata kertoo Sarajevon tapahtumista vuosina 1992-1993. Tyttö ei ymmärrä (kuten en minäkään) sodan syitä,  mutta joutuu kärsimään kaikki sen kauhut ja seuraukset.

Kuukauden kirja 5: Lonely Planet "Portugal". Kevään reissusuunnitelma etenee...

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Uudenvuodenaattona oli edelleen niin lämmintä, että joimme lenkkioluet omalla terassilla. Illan vietimme Susannan ja Jukan vieraina. Harvoin on näin lyhyt kyläilymatka, jos ei naapureita lasketa. Tapasin pitkästä aikaa muitakin pikkuserkkujani, vaihdoimme kuulumisia saunanlauteilla ja ruokapöydän ympärillä istuen. Vuoden vaihtuessa siirryimme lasikuistille seuraamaan vantaalaisten ilotulitusta. Talo sijaitsee mäen päällä ja näkyvyys oli varsin hyvä. Kalenterista kääntyi uusi sivu, jossa on kysymysmerkkejä tiuhaan. Mitään hyviä lupauksia en tälläkään kerralla tee, mutta vaihdoin vanhentuvat liikuntasetelit KorsoGymin 10-korttiin ja maksoin Rekolan Raikkaan kausimaksun. Toisen jumpan jälkeen olin kuin jyrän alle jäänyt. Lähes vuoden laiskottelun jälkeen kropalla on taas totuttelemista moiseen rääkkiin. Yritän myös vähentää herkuttelua ja pudottaa muutaman ylimääräisen kilon. Toivottavasti pääsen matkustelemaan, riippuen työtilanteesta. Lupaan myös tavata ystäviäni niin paljon, kun heidän aikataulunsa sallii. No, tulihan niitä lupauksia kuitenkin tehtyä, mutta eiköhän nuo ole helppo myös toteuttaa. Alennusmyynneistä ostin ulkoiluvaatteita, ipanoille kirjoja ja Annalle löytyi yksi joululahja odottamaan kaapin kätköihin.

Perjantaina kävin Tennispalatsin Taidemuseossa katsomassa Play - Mediataiteen tähtiä -näyttelyn, ostin Indiskan alesta rekvisiittaa kotiin ja treffasin Hannun Kiila-ravintolassa. Sen jälkeen menimme Uspenskin katedraaliin kuuntelemaan hienoa Optina Pustynin laulajat -kuoron konserttia. 

Viikonlopun vietimme siskon lihapatojen äärellä Raaseporissa. Löylyjen välissä istuimme pitkään ulkona pyyhkeet ympärillä ja puhuimme äidistä (tietenkin) ja muista sisaruksistamme, ihmetellen heidän osallistumattomuuttaan äidin elämään. Oli sumuista, märkää ja lämmintä, rannassa ei aamulla näkynyt retkiluistelijoita, kuten vuosi sitten. Sunnuntaina ajoimme Virkkalaan lenkittämään äitiä, tällä kerralla hänellä oli neljä paitaa päällekkäin päällä ja korissa miesten pitkät kalsarit ja tuntematon pusero. Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Loppiaisena kävimme Airi-mummilla kahvittelemassa. Hienoa tavata vaihteeksi noin teräväpäinen vanhus. Oli aika riisua joulukuusi ja osa jouluvaloista, toivoa lunta ja pakkasta sekä alkaa odotella kevättä. 

Kuukauden kirja 1: Katherine Boo "Kätkössä kauniin ikuisen". Toimittaja-kirjailija Boo tuntee uuden kotimaansa Intian kurjatkin puolet. Kirja kertoo Mumbain slummien jätteenkerääjien toivottomasta elämästä ja pienistä ilonpilkahduksista.

Joulunaikaa 2013

Aatonaattona satoi vettä, välillä aurinko pilkisti pikaisesti pilvien välistä. Tein viimeiset ostokset; kukkia ja kasviksia, ennen kuin ajoin Lohjalle. Hain aseman kirjastosta Noita Nokinenä -cd:n ja tapasin samalla pitkästä aikaa entisen luokkakaverini Eijan. Vein Pelastusarmeijan kirpparille vähän käytettyjä jalkineita (vaarin jäämistöä) ja Tuikun tupareille herukkahyytelöä. Piipahdin kummeillani ja vietin iltapäivän äidin kanssa, kahvin jälkeen veimme kynttilät hautausmaalle. Kotimatkalla poikkesin Kikillä (oven takana) ja Marjukalla torttuglögillä. Ennen kotiinlähtöä muistin hakea kalkkunan ja kauralyhteen Lohjan suoramyynnistä. Illan ohjelmaan kuului rosollikasvisten keittämistä, perunalaatikon valmistelua ja anjovismössön tekoa joulumusiikin tahdissa.

Heräsimme aikaisin aattoaamuna. Muutimme perinteistä kierrosta ja kävimme ensin Honkanummella, kotimatkalla poikkesimme Airilla. Laitoin Noita Nokinenän soittimeen, perunalaatikon uuniin ja istuin keittiön ikkunan eteen pilkkomaan rosollia. Pikkuinen Mila toi naapureiden joulutervehdyksen. Ensimmäinen kattaus sisälsi juusto-viikunasalaatin kaikilla herkuilla, juomaksi rosékuoharia. Seuraava kattaus lämpimät laatikot ja kalkkunaa, illemmalla vielä rosollia ja joulukaloja. Tv tarjosi koko päivän musiikkipitoista ohjelmaa, ulkona oli märkää ja mustaa, sisällä paloivat kynttilät kylpyhuonetta myöten. Punanuttu vilahti jossain vaiheessa; yllättäen sain lahjaksi näppärän pikkukameran.

Suvi ja Ilona sairastelivat, eivätkä jaksaneet joulupäivänä tulla meille. Anna, Markus ja Sofia hakivat Onnin matkan varrelta ja tulivat meille syömään. Punanuttu oli tuonut lapsille lahjat vinttiin, kolina ei siis tällä kerralla ollutkaan Sakarin (orava) aiheuttamaa.

Vesisade jatkui Tapaninpäivään. Joulukuusen kynttilät vaihtuivat vaaleanpunaisiin (valkoiset loppuivat). Söimme aikaisen lounaan ja ajoimme Lohjalle tapaamaan Samin vanhempia, jotka vierailivat Suvin ja Samin luona. Villiintymisasteesta päätellen Ilona on paranemaan päin. Illaksi odotimme Kaisan porukoita kylään, mutta nämä olivat suhanneet ympäriinsä kaikki joulupäivät ja piipahtivat vain pikaisesti ovella.

Perjantain sateisen lenkin jälkeen ajoin Lohjalle katsomaan äitiä. Matkalla ambulanssi ajaa vastaan ruuhkaisella 25:lla. Onneksi minun refleksini toimivat vielä; jarrutan, laitan vilkun oikealle ja väistän pientareelle niin pitkälle kuin mahdollista. Ambulanssin vilkkuvista valoista ja äänimerkeistä huolimatta edellä ajavat eivät välttämättä huomaa perässä tulevaa hälytysajoneuvoa. Tämänhän minä kauhusta kankeana totesin itse ambulanssin kyydissä istuessani, kun esikoista vietiin Lohjalta Lastenklinikalle vuosia sitten. En vie äitiä sateeseen kävelemään, istumme oleskelutilassa ja seuraamme huvittuneena, kun yksi pappa pistelee servettiä poskeensa. Iltapäiväkahvilla äiti yrittää samaa temppua. Ja tipauttaa D-vitamiinikapselinsa kahvin joukkoon. Kun kävelemme toiseen siipeen ja kehotan äitiä huuhtaisemaan letusta sottaantuneet kätensä, nyrpistän nenääni; kylläpä nämä mummot haisevat pissalle. Kunnes keksin kysyä äidiltä, onko hänellä käynyt vahinko. Vien hänet omaan huoneeseen siistiytymään ja pukemaan päälle housuvaipan ("mikä ihmeen housuvaippa?") ja puhtaat vaatteet. Poislähtiessäni pyydän hoitajaa hakemaan pyykit äidin kylpyhuoneesta. Hänen pyykkikorinsa poistettiin, kun se meni jatkuvasti sekaisin roskiksen kanssa. Jään Marjukalle saunomaan ja yökylään. Lauantaina herään 10.20, koskahan viimeksi olen nukkunut näin hyvin ja pitkään?! Kahvit juotuani ajan Virkkalan Virekotiin. Sataa taas, päätämme jättää kävelylenkin väliin ja ehdotan äidille hautausmaalla käyntiä. Vuorossa taas vessakäynti ja vaatteiden vaihto. Vähennän äidin päällä olevista kolmesta puserosta yhden. Ulkojalkineet eivät mene jalkaan, etsin kaapista ohuempia sukkia. Sukkalaatikossa on eriparisukkia, harja ja kampa. Jalassa kolme paria sukkia, ilmankos on ahdasta. Vaatekaapista tulvahtaa virtsanhaju; eiliset pyykkiin menevät housut ovat hyllyllä. Vaippalaatikosta löytyy yksi hikinen pusero. Viemme kynttilän isän haudalle ja käymme äidin veljen sankarihaudalla. Kirkonkylällä näytän sukulaistädin entisen, nyt tyhjillään olevan talon, minun ja siskoni entiset rivitaloasunnot. Illan hämärtyessä ajan kotiin Vantaalle. Sisko soittaa; oli käynyt äidin luona ja kysynyt kävinkö minä siellä ennen vai jälkeen lounaan. En ole käynyt lainkaan.

Ostin jo vuosia sitten Lohjan Tyyki ja Tuolista huonekalukangasta, jolla oli tarkoitus päällystää Vantaan talon kaksi vanhaa tuolia. Nyt, vihdoin viimein, sain tuolit tuunattuina toivottuani niitä joululahjaksi.

Jouluvalmisteluja

Lueskelin Joulukirjaamme (2001-2010) ja mieleen nousi vuosi 2008, kun valmistelin joulua sekä Lohjalla että Vantaan talosssamme, jossa valmiina oli keittiö, kylppäri ja vinttikamarit. Kaikkeen sitä repesikin, kun seilasimme kahden kodin väliä keskellä remonttia. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja olemme edelleen puheväleissä.

Ennen Barcelonan matkaa pidin hemmottelupäivän Helsingissä; lounas Annelin kanssa, kampaajalla käynti ja viimeinen hierontakerta. Jäin junasta Tikkurilassa ja osallistuin Naisten Pankin Vantaan aluesolun perustamiskokoukseen. Virekodissa oli edelleen vatsatautia, en ole nähnyt äitiä kolmeen viikkoon. Maa oli saanut valkoisen lumipeitteen, kun palasimme Espanjasta kotiin.

Annanpäivänä ajoin Lohjalle, vein vaatteita Pelastusarmeijan kirpparille ja kynttilän Anni-mummun haudalle, kävin Caritan synttärikahveilla ja vietin puurojuhlaa Virekodissa. Kotimatkalla poikkesin Suvin luokse, ipanat olivat paketoineet lahjoja (vanhoja lelujaan?) myös minulle ja Hannulle. Onni oli piirtänyt kissan kuvan ja kertoi, että se on uusi Leijona (vanhan, jo kuolleen tilalle). Sekin saa monta joululahjaa. Tiistaina ilma lämpeni, keli oli märkä ja liukas. Aloitin joulusiivouksen keittiöstä. Iltapäivällä kävelin Jumboon lahjaostoksille ja sieltä Maijalle iltakylään. Keskiviikkona läppärini tilttasi, onneksi suosikkireseptini löytyvät Joulukirjasta ja blogistani. Siivous eteni yläkertaan, sen jälkeen kävelin Tikkurilaan ja menimme iltakahville Terrylle ja Annelle. Torstai oli edelleen tihkusateinen, sumuinen päivä. Lämpimikseni leivoin hedelmäkakun (sitähän varten sen sherryn ostin) ja perkasin lehtikasoja, joista revin talteen mielenkiintoisimmat reseptit.

Illan vietin Lääkäriseuran glögikutsuilla - mukava tavata tuttuja ja nauttia keskustan parhaasta tarjoilusta. Perjantaina tuuletin tukkaa kävelylenkillä, tein viikkosiivouksen ja aloitin lahjojen paketoimisen. Lauantaina ajoimme kauniissa talvisäässä Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoille, ostin joulukaloja ja äidille tuliaiseksi huovutetun joulutontun. Äiti oli taas pakannut kassin täyteen vaatteitaan ja oli valmiina lähdössä talvisaappaat jalassa. Virekodista ajoimme Perttilän Ismetiin syömään ja kotimatkalla poikkesimme vielä Honkanummelle.

Sunnuntaina Hannu pesi kylppärin kaakelit (uudelleen). Minä leivoin karpalocookiet, askartelin kortit herkkulahjoihin ja otin esille vähän joulukoristeita. Illalla lauloimme Kauneimmat Joululaulut Rekolan kirkossa. Tonttujoukko valtasi kotimme.

Viimeinen viikko ennen joulua oli täynnä ohjelmaa ja puuhastelua. Paketoimme loputkin lahjat, joita ei tänäkään vuonna paljon ole. Itselleni ostin Alice Munroen novellikokoelman, Hannu toivoo perinteisesti rauhaa & rakkautta. Kävin luovuttamassa verta, paistoin bataattivuoat (vuohenjuustolla) ja tein rommiluumuja. Kreikkaan suuntautuvia matkoja ei ole tiedossa lähiaikoina (-vuosina?), kävimme maistelemassa kreikkalaisia herkkuja Hertsikan Thalassa-ravintolassa; erinomaiset pikilia + lammasta punaviinikastikkeessa. Tomi kävi huoltamassa läppärini toimintakuntoon, voin jättää Hannun koneen kokonaan hänen käyttöönsä. Torstaina leivoin minttukakun ja tein lisää rommiluumuja. Illalla haimme joulumieltä tunnelmallisen Vantaan Pyhän Laurin kirkon joulukonsertista, solisteina upeat Johanna Försti ja Mikael Konttinen. Taivas selkeni perjantaina vasta iltapäivällä, vein matot ulos ja siivosin alakerran. Susa ja Jukka viettivät iltaa kanssamme, tarjolla glögiä, picnhoja ja sangriaa. 

Marraskuussa hankitut joulukukat vetelivät viimeisiään, ostin pari uutta jouluruusua. Maa on vielä niin pehmeä ja vetinen, että taidan istuttaa kukkineet jouluruusut pihalle. Ostimme äidille lahjaksi kynttilälyhdyn ja sen sisälle valosarjan, Virekodissa kun ei saa polttaa kynttilöitä. Teimme porkkanalaatikot ja kävin kuusenhakureissulla lähimetsässä. Tarkoitukseni oli leikata katajanoksia maljakkoon, mutta Seija-myrskyn ansiosta toinkin kotiin kaatuneen kuusen latvan. Koristelin sen oikeilla kynttilöillä, kultaisin kävyin ja punaisin tontuin. Illan vietimme Mirjalla ja Masalla, pääsimme myös joulusaunaan. Viikko päättyi vesisateeseen, kävelylenkillä pysyin sentään kuivana, luvassa on taas myrskytuulia. Keräsin pajunkissoja maljakkoon, ostan niiden seuraksi punaisia ruusuja tai tulppaaneja. Tein bataattivuoat (Koskenlaskijalla), nyt ovat pakastin ja jääkaapit aivan täynnä.

Kuukauden kirja 1: Victoria Hislop "Saari". Kreikkalais-englantilainen Alexis matkustaa Kreetalle selvittääkseen itselleen äitinsä menneisyyttä, josta tämä ei ole koskaan tyttärelleen kertonut. Traaginen tarina johtaa Spinalongan lepra-saarelle. Kirjaa lukiessani Teemalta alkoi samaan aikaan kirjan pohjalta tehty 26-osainen sarja, jonka alku on hidastempoinen ja tummasävyinen. Historia, maisemat ja pieni kyläyhteisö viehättävät ja Hannua tietenkin ilahduttaa kreikan kielen kuuleminen.

Kuukauden kirja 2: Hanna Jensen "940 päivää isäni muistina". Liikuttavan tuttua luettavaa. Aivan samoin siskoni joutui selvittämään äidin sairauden, sen hoidon, lääkityksen ja hänen sijoituspaikkansa. Samankaltaisuutta lisää sekin, että Jensenin isä asui Virkkalassa ja se, että Lohjan terveyskeskus saa (ansaitusti) kitkerää kritiikkiä.