Kevättä ilmassa

Tuntuu, ettei talvi tullut lainkaan. En käynyt kertaakaan hiihtämässä, luistelemassa tai lumikenkäilemässä. Odotin liian pitkään parempia kelejä ja lisää lunta. Viimeisenä vapaapäivänä sain sentään pakastimen sulatettua, kun aamulla oli vähän pakkasta ja kylmä viima. Ennen kuin Anneli jäi talvilomalle, ehdimme käydä läpi päivittäiset työasiat, muiden kertaaminen jää maaliskuulle. Oli mukava palata työyhteisöön, ilmeisesti olin ollut tarpeeksi kauan yksikseni kotona. Junien myöhästelemisestä huolimatta oli myös mukava palata töihin keskustaan, sen vilkkaaseen rytmiin. Joka arkiaamu iski reissukaipuu, kun rautatieasemalla näin kiiruhtavia tai odottavia ihmisiä rinkkoineen ja matkalaukkuineen. Päivisin oli jo selvästi kevään tuntua ilmassa ja keskustassa näkyi moottoripyöriä. Joko ne riennot heti alkoivat, ihmetteli Hannu, kun menimme työkavereiden kanssa katsomaan Ateneumin Sibelius-näyttelyn. Perjantaina oli aistittavissa mukavaa pöhinää, kun töistä lähtiessäni turistit vaelsivat keskustan kaduilla ja olutpubien ulkopuolelle sytytettiin lyhtyjä. 

Mirja ja Matti pakenivat keittiöremonttia ja tulivat meille viettämään lauantai-iltaa. Tarjolla pintxoja, papusoppaa ja matkakuvia. Päätimme helmikuun viemällä äidin kävelylenkille ja käymällä Onnin nimpparikahveilla. Noel oli jo saanut maistaa puuroa ja soseita, mutta suklaakakkua ei pikkumiehelle annettu.

Noel ½-vuotta

Kahden vuoden kodinhoitokauteni päättyi ja joudumme jakamaan siivousvuorot tai teemme sen yhdessä. Siinähän menee siivousviinikin jakoon. Töihin palattuani minusta on tullut mekkoihminen (lue; en enää mahdu prässihousuihini eikä luonto anna periksi ostaa isompia). Viikonloppuna pyörähdin Jumbossa ruokaostoksilla ja samalla käynnillä hankin Noelille kurahousut ja itselleni pari mukavaa trikoomekkoa. Illalla saimme vieraiksi Eijan ja Timon. Vietimme matkailuillan pintxojen, portugalilaisen kalapadan ja reissukuvien merkeissä. Toivottavasti heidän Prahan matkansa ei peruunnu Norwegianin lakkoilun takia. Sunnuntaina Hannu teki naistenpäivän kunniaksi hyvää merellistä pizzaa.

Tarmo ja sen kaverit

Maaliskuun puoliväli oli aurinkoinen ja keväinen. Avasimme pihakauden istumalla autotallin nurkalla lenkkioluilla. Hannu siirsi puutarhapenkin kellarista pihanperälle, pesi auton ja vaihtoi siihen kesärenkaat. Lauantaina menimme Annelle ja Terrylle saunomaan ja yökylään. Sunnuntain lenkillä näin ensimmäiset leskenlehdet. Pihan kohmeisista kukkapenkeistä punkee ylös jotain vihreää, ilmeisesti myyrät eivät ole syöneet kaikkia kukkasipuleitani.

Luulin jo, että läppärini on mennyttä kalua, samoin suurin osa sen tiedostoista. Tilasin Amazon.comista uuden laturin ja voilà! kone toimii taas kuten ennen. Nyt pitää kopioida tiedostot ja uusimmat kuvakansiot ulkoiselle muistille, vaikkei siihenkään voi täysin luottaa (nimim. Kokemusta on).

Harmitti, kun Malmitalon fado-konsertti oli peruttu. Maija haki lipuista rahat takaisin ja sovimme, että tapaamme myöhemmin keväällä. Viikot kuluivat nopeasti ja tuntui, että yhteinen työskentely Annelin kanssa loppuu tyystin kesken. Tilintarkastajat olivat vaivoinamme yhden viikon. Kävimme Annelin kanssa lounailla nepalilaisessa, kiinalaisessa, turkkilaisessa, kevyemmin salaatilla tai keitolla ja perjantaina Puttella, jonka salaattipöytä on todella hyvä. Puttessa tunnelma oli riehakas kuin välimerellisessä tavernassa; musiikki raikasi ja ihmiset olivat iloisia. No, vietettiinhän YK:n Onnellisuuden päivää. Puolenpäivän aikaan pilvet hälvenivät taivaalta sen verran, että porukkaa kokoontui Ruttopuistoon katsomaan osittaista auringonpimennystä.

Kihlajaispäivämme oli yhtä aurinkoinen kuin 13 vuotta sitten Himalajalla. Sinnekin oli tarkoitus mennä uudelleen (viettämään 10v-päivää), mutta Hannun huonot jalat olivat esteenä. Eikä hän muutenkaan ole Intiasta innostunut. Kävimme katsomassa nauravaista Noelia, jonka hiukset ovat pian yhtä vaaleat kuin koko muun pesueen. Virekodissa äidin huoneessa haisi uskomattoman pahalta ja sänky oli yön jäljiltä petaamatta, vaikka olimme jo reilusti iltapäivän puolella. Jätin ikkunan auki kävelylenkkimme ajaksi ja henkilökunta kävi petaamassa sängyn. Äidin puhekyky ja ymmärrys ovat hiljalleen katoamassa ja silmälasitkin ovat edelleen hukassa. Pohjoistuuli oli jäätävän kylmä. Hannu olisi vienyt minut ulos syömään, mutta 4-5 lounasta viikossa keskustan ravintoloissa riittää ja teimme kotona tortilloja. Vaihdoimme suosiolla lenkkioluet rommikaakaoihin.  

Kiireistä työviikkoa piristivät osaston yhteinen pitkä lounas Prestossa ja it-osaston tuparit. Hannulla oli lauantaina soittokeikka, minä ajoin Lohjalle. Oli sateinen päivä ja systerin neuvosta pistin äidin polkemaan kuntopyörää. Lähdin Virekodista Suvin synttärikahveille, tosin vain ipanat saivat lahjoja, kun ostin kirjoja Suomalaisen alelaarista. Palmusunnuntaina vain yksi pikkuinen kissaneiti kävi virpomassa ovellamme. Kävelylenkillä eksytin itseni entuudestaan oudolle reitille ja löysin mainion picnicpaikan ensi kesäksi. Illalla kävimme Aatoksen synttärikakkukahveilla. Maanantaina soi TE-keskuksen jonotusmusiikkina Eric Claptonia, herran 70v-synttärin kunniaksi.

Kiirastorstaina tein töiden jälkeen viikkosiivouksen ja ehdin myös lenkille. Pitkäperjantain perinteiselle pääsiäisaterialle oli tarkoitus saada ruokavieraita, mutta flunssa tuntuu iskeneen sinne ja tänne. Parempi, että pysyvätkin poissa tartuttamasta Hannua, joka menee pääsiäisen jälkeen (toiseen) jalkaleikkaukseen. Ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä, joka oli juuri laitettu päiväunille, emme siis päässeet lenkille. Juttelimme hetken kuorsaavan mummun kanssa, luimme paikallislehdet ja ajoimme takaisin Vantaalle. Lenkin jälkeen Matteus passiota kuunnellen tuunasin kukkoa viinissä -reseptini karitsanpaistille sopivaksi. Sen lisäksi valmistin bataattivuokaa, jota Hannun mielestä saisi olla tarjolla muutenkin kuin jouluna. Pataan ja ruokajuomaksi valitsin mainion, edullisen ranskalaisen Vallis Queyras Syrahin.
Ks. reseptit http://illusiafinland.blogspot.fi/2013/11/illusian-reseptit.html



Kahden kuukauden kirjat: 

Siri Hustvedt "Amerikkalainen elegia". Olikin jo Hustvedtia ikävä, tosin minulla on lukiessa koko ajan hämmentävä tunne, että olen jo lukenut kirjan. 

Kiran Desai "Hulabaloo hedelmätarhassa". Chawlan perheen vähemmän terävä poika jättää turhanpäiväisen työnsä postissa ja asettuu hedelmätarhan guavapuuhun. Sieltä hän jakelee "alamaisilleen" latteuksia, jotka kaupunkilaiset ottavat kiitollisina vastaan ja alkavat palvoa poikaa pyhänä Babana. Perhe tekee tästä suuren bisneksen, omituinen äiti kokkaa yhä mielikuvituksellisempia ruokia pojalleen ja perheen tytär kiehuu omissa rakkausliemissään.

Anneli Kanto "Pala palalta pois". Toimittaja-kirjailija kertoo Alzheimeriin sairastuneen äitinsä kunnon huononemisesta omasta ja omaisten näkökulmasta. Niin tuttua tarinaa. "Ääneen" pääsee myös äiti, joka ihmettelee, mihin (edesmennyt) aviomies on taas kadonnut.

Matti Rönkä "Tuliaiset Moskovasta". Viktor Kärppä jatkaa bisneksiään venäläisten kanssa lainkirjainta rimaa hipoen. Perhe-elämä on kuralla ja kaunis Julijakin osoittautuu petturiksi.
 

Tallinna helmikuussa

Sain Hannulta joululahjaksi viikonloppupaketin Tallinnaan. Hän sisältyi pakettiin. Ennen matkaan lähtöä innostuimme Telliskiven Dancing weekendistä niin paljon, että sain hassutettua Hannun ostamaan meille liput flamencoon. Vasta maksettuaan hän huomasi, että se ei ollutkaan konsertti vaan tanssitunti. Noh, minä pakkaan naulakengät kassiin ja Hannu voi harjoitella palmaksia (taputuksia), senhän luulisi häneltä rumpalina sujuvan.

Rantauduimme Tallinnaan ennen puoltapäivää, haimme kaupasta Torrontesin ja majoituimme My City Hotelliin, josta saimme huoneemme heti. Lounassalaatit ja stoutit (yht. 16,80€) nautimme Karja Kelderissä, joka alkoi iltapäivällä täyttyä asiakkaista. Jätimme enemmät kävelyt huomiseen ja palasimme hotelliin huilimaan.

http://www.mycityhotel.ee/fi/hotelli

  

Kapten Tenkes

Illalla menimme syömään tuttuun ja taattuun Kapten Tenkešiin. Ankka karpalokastikkeella oli tosi hyvää. Jälkkärikahvin kanssa tilasimme unicumit. Minua viehätti kovasti katsoa, kun virolaiset miehet toivat daameilleen kukkia treffatessaan ravintolassa. Vanhan kaupungin luistinradalla oli vielä porukkaa ja kapeita kujia valaisivat jouluvalot. 

Aamiaisen jälkeen ei ollut minnekään kiire, lähdimme vasta puoliltapäivin kävelemään Telliskiveen. Ostimme Selveristä kotiin mausteita ja pähkinöitä. Näytin Hannulle mukavat putiikit ja kävimme F-Hoonessa kysymässä pöytää illaksi. Kaikki paikat tuntuivat olevan täyteen varattuja, olihan ystävänpäivän lisäksi viikonlopun musiikki- ja tanssitapahtumat. Otimme Pudelissa Kernel Export India Porterin ja Coopers Stoutin.

Vilkaisimme uudet ravintolat Foody Allenin ja Kivi, Paber, Käärid, jotka olivat turhan kliinisiä meidän makuumme ja luultavasti nekin ovat illalla täynnä. Kohvik Boheemiinkin olisi pitänyt olla pöytävaraus, kun yritimme sinne lounaalle. Paikat löytyivät lopulta Sesoonista (Niine 11), jossa söimme hyvät sopat (viinilasillisten kanssa yht. 11,30€). Alue oli varsin viehättävä vanhoine ja uusine taloineen. Haimme Selveristä vielä toisen argentiinalaisen Torrontesin ja koska aikaa oli tuhlattavaksi asti, kävelimme takaisin hotelliin. Miehet kantoivat taas kukkapuketteja naisilleen. Jätin Hannun huilimaan ja lähdin flamencotunnille. Olikin mielenkiintoista (yrittää) seurata eestinkielistä opetusta, mistä en ymmärtänyt juuri mitään. Onneksi sevillana-tanssi on ennestään tuttu, tosin jaloissa en tuntenut mitään muistijälkiä. Tunnin jälkeen treffasimme Pudelissa oluella ja hyvällä tuurilla onnistuimme saamaan pöydän täpötäydestä F-Hoonesta. Syötyämme kävelimme hotelliin viettämään telkkari-iltaa.

F-Hoone

Sunnuntai oli kirpakka, aurinkoinen päivä. Laiskottelimme hotellissa puoleen päivään, jätimme laukun säilytykseen ja kävelimme Toompealle. Kaupunki on täysin lumeton, Vantaallakin on sentään vielä lumipeite maassa. Turistiryhmiä oli jonkun verran Toompean näköalapaikoilla. Kapusin Neitsitornin kahvilan terassille ottamaan kaupunkikuvia. Tuli sen verran vilu kävellessä, että käväisimme Karja Kelderissä glögillä. Söimme lounaan Asian Aromassa ja jatkoimme kävelyä pitkin puistoja. Ennen satamaan lähtöä poikkesimme vielä hotellin viereiseen Valli Bariin millimallikkaalle (ei minulle, kiitos). 

Räntää, pakkasta, tuulta ja tyventä

Helmikuu jatkui yhtä vilkkaana ja vaihtelevana kuin tammikuu, niin sään kuin harrastusten kanssa. Jumppaa, joogaa, pilatesta, lukupiiriä ja englannin keskustelua. Helsinki-päivänä kävin hierojalla, lounaalla ja toimistolla allekirjoittamassa työsopimuksen. Samana päivänä työkkäri uhkasi lopettaa päivärahan maksun, kun en ollut vastaanottanut tarjottua työtä Tikkurilasta. Näin se informaatio kulkee TE-keskuksessa...

Kävelylenkillä äidin kanssa taivas kirkastui ja (ikään kuin) kevätaurinko paistoi. Pysähdyimme rapsuttamaan kahta ruskeaa lammasta, jotka ovat Virekodin tuttuja. Äiti oli ruuan ja ulkoilun jälkeen niin väsynyt, että nukahti harjatessani hänen hiuksiaan. Lähdin sienikeitolle ja pullakahville Marjukan luokse. Matkasuunnittelu Marjukan ja Pirjon kanssa on helppoa kuin heinänteko: "Oi, ihana pieni rantakylä! Merinäköala parvekkeelta, jee, varaa tämä!"  Syksyn reittisuunnitelma etenee vauhdilla. 

Sain houkuteltua Hannun mukaan hathajoogatunnille, kun sanoin että siellä vain maataan lattialla ja hengitellään. Vieraileva opettaja Michael Hart laittoi itsensä sellaiseen solmuun, että minuakin hirvitti. Seuraavana päivänä tuntui olkapäissä ja jaloissa, että olin käynyt entisen balettitanssijan vetämällä tunnilla. Hannu ei innostunut asiasta. Viikonlopuksi saimme kaksikin mökkikutsua, päädyimme systerin lihapatojen luokse Fagervikiin. Saunomisessa kului taas aikaa, kun siskon kanssa vilvoittelimme kirkkaan tähtitaivaan alla ja puhuimme äidistä. Laina-myrsky ei osunut kohdalle kuin puiden latvoja taivuttaen. 
 

Ennen helmikuun puoliväliä sää oli jo kovin keväinen; aurinko paistoi, lämpöä oli kahdeksan astetta varjossa ja linnut lauloivat innoissaan. Minulla oli vielä muutama päivä aikaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Sisätiloissa olikin ahdistavaa, kun kaikki pölyt ja likaiset ikkunat osuivat silmiin. Lohjan Virekotiin ei ollut menemistä, siellä oli taas puhjennut ripuliepidemia.  

Tallinnan reissun jälkeen vietin viimeiset vapaapäivät siivoten, ulkoillen ja Lohjalla.
 

Kuukauden kirja: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kuolema." Trilogian viimeinen osa. Aiemmista osista tutuksi tullut ystäväjoukko pienenee, kun miehet yksi toisensa jälkeen sairastuvat ja kuolevat pois. Benjamin suree rakasta Rasmustaan ja sinnittelee, kunnes uusi lääke pysäyttää sairauden etenemisen.

Uusi vuosi!

Vuosi vaihtui flunssaisena ja oli jätettävä jumpat ja lenkit pariksi viikoksi. Sää sahasi paukkupakkasista vesisateeseen, joten ulkoilu ei juurikaan houkutellut. Onneksi minulla oli mahdollisuus pysyä kotosalla, kävin vain pikaisesti kaupassa ja vietin yhden Helsinki-päivän jalkahoidossa. Samalla kävin Tuulan kanssa lounaalla ja katsomassa Kansallismuseon ”Uskontojen maailma” –näyttelyn. Annan porukat eivät joulunaikaan ehtineet Vantaalle, me ajoimme tammikuussa Saloon vaihtamaan joululahjat. Nuutinpäivänä lämpötilaero Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä oli 40 astetta. Keräsin joulukoristeet pois, mutta jätin vielä karisemattoman pikkukuusen (vesipurkkiinsa) ja valoja piristämään pimeitä iltoja.

Flunssan helpottaessa aloitin kevyet lenkit ja jumpat lempeällä hathajoogalla. Viikkosiivouksessa saivat "kuusi" ja joulukukat kyytiä. Kävin taas Virekodissa pullakahvilla ja kotimatkalla katsomassa ipanoita. Noelin posket sen kun pullistuvat! Iltaisin suunnittelimme Hannun tulevaa synttärireissua. Tapasin entisiä työkavereitani aamukahvilla ja lounaalla keskustassa. Jälleen oli yksi poistunut joukosta... 
Kävin Merjan kanssa teatterissa ja päiväristeilyllä Tallinnassa.

Karja Kelderin kreikkalainen lammas

Lauantaina kävin kävelyttämässä äitiä ja katsomassa Noelia, jolle lupasin menomatkalla ostaa uimapuvun, mutta en kiireessä löytänyt niin pientä kokoa. Ehkä hänestä kuitenkin kehkeytyy uimamaisteri ilman Muumi-uikkariakin? 

Kun olin sopinut työperiodista edellisen työnantajani kanssa, sain toisenkin tarjouksen, joka olisi kestänyt pidempään ja työpaikka olisi ollut Tikkkurilassa. No, ei harmita; syksyksi on taas reissuja suunnitteilla. Noitien matkakassaankin on huomaamatta kerääntynyt sen verran rahaa, että niillä tekee hyvän reissun. Lempikohteitani Euroopassa ovat Balkan, Portugali ja Espanja. Hyvällä tuurilla pääsen tänä vuonna niihin kaikkiin.

Kävimme Koivukylässä syömässä tarjousblinit. Tuoretta tavaraa, maistuivat ihan kotitekoisilta täytetyiltä letuilta. Eipähän tarvitse tehdä itse blinejä, niitä tulee aina paistettua ja syötyä liikaa. Kotona ollessani olen tehnyt lohduttavaa talviruokaa; tonnikalapastaa, tortilloja, punajuuririsottoa, chorizo-papukeittoa, kalapataa, salviabroileria jne. Kun palaan töihin, olen enimmäkseen ulkoruokinnassa ja keskustan lounasravintolat tulevat taas tutuiksi.

http://illusiafinland.blogspot.fi/2013/11/illusian-reseptit.html

Monen vuoden tauon jälkeen aloitin englannin keskustelutunnit, jotka pidetään viikoittain lähellä kotiani. 

Inhoan shoppailua, mutta jotain uutta oli hankittava ennen töihin paluuta. Kävi taas niin kuin ennenkin; alennusmyyntiaikaan minä teen ostokseni pääosin normihinnoin. Yksi tunika, kirjoja ja lampunvarjostin olivat sentään halvennuksessa. Ostoskierros ilman pakkoa tuntui ihan mukavalta ja löysin mm. mukavat työkengät, tosin Ainot lähtevät varmasti mukaan konttorille.

Kuukauden kirjat: Jaan Kross "Paikallaanlento - Ullo Paerandin romaani". Ullon elämäntarina valottaa Viron historiaa 1930-luvulta alkaen. 

Don DeLillo "Valkoinen kohina". Lukupiirin vetäjä luokitteli tämän postmoderniksi teokseksi; tyylisuunnan ja aikajanan rikkonaisuutta, irtonaisia tarinoita, jotka eivät päättyneet mihinkään. Tiedemiesmäistä satiiria amerikkalaisesta elämästä? Päähenkilöt kärsivät kuolemanpelosta ja yksin jäämisen kammosta. Mielestäni kirjan parasta antia olivat perheen sisäiset suhteet ja varsinkin erinomaisen erilaiset (sinun ja minun ja yhteiset) lapset.

Joulunaikaa 2014

Jouluperinteisiini kuuluu ehdottomasti Lohja-kierros, jonka teen (jos mahdollista) aatonaattona. Pakkasin autoon lahjat ja tuliaiset, karautin suoraan Suville, jolle vein lahjakassini. Tietenkin Ilona sattui näkemään tuloni ja tuli iloisesti kysymään, mitä kassissa on. Kirpparitavaraa, mitä muutakaan... Hurmaava joulutonttu Noel oli taas puheliaalla päällä kuusen vieressä istuessaan. Hain varaamani savukalkkunan puolikkaan Lohjan suoramyynnistä, kävin salaattilounaalla ja menin Marjukalle torttukahville ja ihastelemaan kaunista kuusta. Äiti oli siskon kertoman mukaan tehnyt joulusiivousta vaatekaapissaan ja pistänyt kaikki sekaisin. Hain äidin mukaani ja sytytimme kynttilät Virkkalan hautausmaalle. Palautin hänet Virekotiin, vein siskon oven taakse herukkahyytelöpurkin ja kahvittelin kummeillani, jotka osaavat ihailtavan rauhallisesti suhtautua joulun tuloon. Sitä edesauttaa lasten apu ja läsnäolo. Koirat olisivat niin halunneet halata minua, koirankarvaisena lähdin kotimatkalle, joka oli ruuhkaton ja rauhallinen.

Kotiuduimme Hannun kanssa lähes samaan aikaan, hän silitti pyykit ja pesi uunin, minä valmistin anjovismössön ja sitruunasillin ja keitin rosolliaineet valmiiksi. Lämmitimme glögit ja maistoimme vähän savukalkkunaa.

Jouluaattona perinteet jatkuivat; veimme kynttilän Honkanummelle ja joulutervehdykset Airille ja alatalon perheelle ("Ihan tyhmää!" totesi Mila, kun vain äiti sai lahjan). Hannu teki lumityöt, minä sain rosollin valmiiksi. Ensimmäinen kattaus sisälsi kinkkua; vuohenjuusto-jamon serrano -salaattia kuohuviinin kera. Laitoin perunalaatikon tekeytymään yön yli, että ruokavieraat saavat sitä tuoreeltaan. Ulkona lumipyry yltyi, sytytimme kynttilät lyhtyihin.

Toinen kattaus; sienisalaattia, rosollia ja kaloja Carolus-oluen kanssa. Avasimme yhdet lahjat kuusemme alta ja huilasimme pari tuntia. Kolmas kattaus; bataattivuokaa ja savukalkkunaa. Torttukahvit ja loput lahjat. Ei mitään turhaa, kaikki tarpeellista ja toivottua. Myöhemmin illalla söimme vielä juustoja hedelmien, suklaan ja punaviinin kera musiikkia kuunnellen. Ystävät olivat muistaneet meitä kauniilla korteilla, joista osasta puuttui sukunimi (tai kaksi), osasta katuosoite.

Joulupäivänä oli kaunis, kirpakka pakkaspäivä. Jätin perunalaatikon uuniin ja tein pienen lenkin, ennen kuin Suvi perheineen ja Samin vanhemmat tulivat meille jouluaterialle. Tapaninpäivän ulkoilun jälkeen Kaisan porukat tulivat meille syömään. Aatos oli väsynyt joulunvietosta ja nukahti sohvalle, Pihlalla oli monta kertaa asiaa vessaan, kun se on hänen mielestään niin hieno. Lauantaille ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, oli aikaa ulkoilla ja levätä. Metsälenkille oli jo ajettu latua, pitänee kaivaa sukset pian esille.

Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan pientä tonttupoikaa ja äitiä, joka ei muistanut mitään joulusta eikä mahdollisista vieraista. Hannu piristi mummoja "kahvikonsertilla" soittamalla Virekodin lahjoituksella saamaa pianoa. 

Hannu oli välipäivät töissä, minä otin esille toppatakin, että tarkenin 15 asteen pakkasessa; oli käveltävä kauppaan ja kirjastoon. Petivaatteet tuulettuivat ulkona koko päivän. Olimme aika hyvin päässeet eroon jouluruuista, kalkkunanrippeistä tein maukkaan keiton. 

Luulimme jo, että Sakari-orava on ottanut häätöuhkauksemme tosissaan ja muuttanut muualle, kun makkarin yläpuolella ei enää zumbata, vaikka oli koviakin pakkasia. Lumisella terassilla oli kuitenkin pieniä jalanjälkiä ja Sakarikin istui pelottomana kaiteella. Ilmeisesti perhe on muuttanut vintin toiseen päähän, missä säilytämme rinkkoja, matkalaukkuja ja moottoripyörävarusteita. Hannun pilkkihaalari on vaarassa, sehän on mitä mainioin pesäpaikka, kun ei ole missään laukussa turvassa. Mahdoinko saada kylmää petivaatteita pöllyttäessäni vai sainko tartunnan kaupan kassajonossa niskaani yskivältä rouvalta, kun välipäivinä oli niin viluinen ja tukkoinen olo? Onneksi tuli hankittua Virosta tummaa rommia, minä kun en syö lääkkeitä juuri lainkaan. Sain Marjukalta lahjaksi purkillisen ihania suolasieniä, tein niistä meille sienisalaattia vuodenvaihteeksi.

Vuodenvaihteen kyläily Malmilla peruuntui ja olimme kahdestaan kotona. Syötyämme katselimme kaikki menneen vuoden matkakuvat. Hyvä matkailuvuosi: minulla 10 maata (+ Tallinna ja Suomen Lappi)! Puoliltaöin kohotimme kuohuviinit terassilla ja katselimme vantaalaisten ilotulitusta leppoisassa kelissä.

Jännittävää joulun odotusta!

Eniten jännittää, saammeko valkoisen joulun. Prahan reissun jälkeen oli kiireenvilkkaa jatkettava jouluvalmisteluja. Onko vähän noloa: katsoimme heti kaikki nauhoitetut Joulukalenteri-jaksot. Lähetin loput joulukortit (osan lähetimme jo Český Krumlovista). Virekodissa oli perjantaina leipomispäivä ja pääsin suoraan pullakahville. Pesin keittiön kaikki pinnat, kaappeihin ei kukaan kurkistele. Lauantaina hoidin oman vuoroni Tikkurilan joulumyyjäisissä Naisten Pankin pöydän takana. Sillä aikaa Hannu pyyhki alakerran ovet ja patterit. Kun sain vinttikamarit siivottua, otin muutaman joulukoristeen esille ja siirsin paketointipajan poikien (siniseen) huoneeseen. Tänä vuonna jätimme Lohjan menneen ajan joulumarkkinat väliin.

Alkuviikosta tein porkkanalaatikot ja sherryllä maustetun hedelmäkakun. Kävin ostamassa viimeiset joululahjat. Yritin keventää arkiruokailua valmistamalla portugalilaista kalapataa ja punajuuririsottoa. Tulikin niin hyvää, että kevennys taisi unohtua. Viikolla purkitin rommiluumut ja paistoin valkosuklaa-karpalocookiet. Aloittelin vintissä lahjojen paketointia. Torstaina oli hyvä sää ja pidin siivouspäivän. Nyt voin ripotella tonttuja alakertaankin. Pakkasin Lohjalle menevät lahjat, ovat sitten valmiina kun Joulupukin reki käy ne noutamassa. Perjantaina kävin toimistolla neuvottelemassa ensi vuoden työkuvioista. Samalla katsastin keskustan joulutorin. Lauantaina hoidin ruokaostokset, sillä aikaa Hannu kuurasi kylppärin kaakelit. Kävelylenkin jälkeen otimme terassioluet ja paistoin bataattivuoat (Koskenlaskijalla). 

Sunnuntaina satoi lunta! Menimme Seutulan kappeliin laulamaan kauneimpia joululauluja. Maanantaina vaihdoin sänkyyn punaiset liinavaatteet, vein naapureille joulutervehdykset ja hain metsästä pienen tonttukuusen, jonka oksat eivät jaksa kynttilöitä kantaa.

Joulun alla en paljon ehdi lukea, mutta ehkä joulun "pitkinä pyhinä"?
"Joulutarinoita"-kirjaan on koottu pohjoismaisten dekkaristien sopivan lyhyitä kertomuksia, jotka saattavat sisältää myös murhia... 

Pentti Saarikoski "Prahan päiväkirjat" oli mukana Prahan reissulla (ei sentään oppaana, hyvänen aika!). En ehtinyt sitä siellä lukea kuin vähän alkua, ensimmäinen osa oli varsin oluthuuruinen, tuohon emme mekään kykene.

Praha, Žižkov

Ahoj!

Palasimme sateiseen Prahaan iltapäivällä, siirryimme ratikka 9:llä kotikulmille, kävimme kaupassa ja kotiuduimme tuttuun Residence Táboriin. Laitoimme skumpan viilenemään parvekkeelle ja Jouluradion soimaan netissä. Itsenäisyyspäivän illallisen söimme Pod Viktorkoussa, kun emme vieläkään löytäneet Restaurace Atelieria, vaikka se netin mukaan sijaitsee aivan kotikulmilla. Tulikin reissun tähän asti kallein ruokailu; peräti 30€ viineineen! Kämpillä sytytimme kaksi tuikkua ja jatkoimme joululaulujen kuuntelua.

Sunnuntai oli sumuinen, mutta keli kuiva. Runsaan aamiaisen jälkeen kävelimme Riegrovy-puiston läpi Nové Městoon, katsoimme sen joulutorit ja joimme kuumat viinit. Sen jälkeen kävelimme Petrinin kukkulan kautta Kláštern Pivovar Strahov –panimoravintolaan. Sisällä oli läkähdyttävän kuuma, joten jäimme terassille istumaan seuranamme mukava poika Koreasta. Katsottuamme Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin palasimme vanhaan kaupunkiin ja jäimme kotimatkan varrella Pivovarský Klubille portterille. Mittariin tuli tänäänkin 13 km. Hetken huilin jälkeen kävelimme Žižkovin yläkaupunkiin ja menimme syömään U Houdků Restauraceen. Turhaan tilasimme alkusalaatit, pääruuissakin oli liikaa syömistä. 

Maanantaina sää selkeni. Petrinin kukkulalta olisi ollut hienot näköalat kirkkaalla kelillä, mutta emme viitsineet tehdä samaa lenkkiä kuin eilen. Aamupäivällä kävelimme keskustaan, ohitimme juutalaisen hautausmaan ja synagogan, joihin oli pitkä jono. Krakovassa noihin pääsee jonottamatta ja ilmaiseksi. Ylitimme joen ja kapusimme raput Metronomille, jonka viisari ei ikäväksemme heilunut eikä tikittänyt. Sieltä jatkoimme Letenské-puiston läpi linnalle päin ja takaisin alas joenvarteen. Kävimme uudelleen Kampa-saarella katsomassa Lennon-seinän ja pienen kanavanvarren sillan, jonka kaiteet ovat täynnä rakkauslukkoja.

Ylitimme sillan Nové Mestoon, kuvasimme Tanssivan talon ja kävimme oluella Pivovarský Důmissa, jonka listalla oli eriskummallisia vaihtoehtoja; jouluista vaniljaolutta tai kahvi-, banaani-, nokkos- ja hapankirsikkaolutta. Me tyydyimme panimon omiin lagereihin (vaaleaan ja tummaan). Kävelimme edelliskerrasta tuttuja katuja ja palasimme Žižkoviin.

Illalla kävelimme hotellin lähellä sijaitsevaan U Jaryyn, jossa iso Pardubický Porter maksoi vain 41Kč. Niiden lisäksi tilasimme olutjuustoa, shopska-salaatin, kahdet possuannokset ja kuumat valkoviinit (yht. noin 20€). Tähän mukavaan pubiin voisi tulla toistekin...

Reissun ensimmäisenä pakkasaamuna kävimme läheisellä Olšanskén hautausmaalla, joka oli varsin spooky aamu-usvassa, ennen kuin aurinko kuivatti ilman. Huurteiset muratit peittivät unohdettuja hautoja. Kävelimme Nové Meston kautta vanhaankaupunkiin, lämpimiksemme joimme välillä kuumat viinit. Iltapäivällä seurasimme Astronomisen kellon tasatunnin kiekumiset muiden turistien joukossa, ostimme yhdestä kojusta kiekuramakkaran ja paistetut herkkusienet. Kotimatkalla jäimme U Jaryyn porttereille. Tässäkin kapakassa saa polttaa ja myös koirat toivotetaan tervetulleiksi. Joku eläkeläisryhmä taitaa kokoontua U Jaryssa (joka kuukauden toinen tiistai tai ehkä jokaisena tiistaina). 

Prahassa on hauska bongata suomenkielisiä sanoja; Timo-kauppa, Puro-kasvisravintola, Haltiatunturi-likööri, Tulikiven ja Tikkurilan myymälät. Tämän päivän kävelyt jäivät vähän yli 10 kilometriin, kun emme ylittäneet Vltava-jokea. Joka kerta kotikatua kävellessä on pysähdyttävä eläinkaupan ikkunan taakse seuraamaan Hermeliniksi (joka täällä tunnetaan myös juustona) kutsumaamme pikku hiirulaista.

Illallisen söimme läheisessä Lavičkassa; hyvää ankkaa ja villisikaa (juomien kera edelleen alle 30€).

Aamulla pakkasimme tavaramme ja jätimme ne respaan. Tarkoitus ei ollut enää kävellä pitkiä matkoja, mutta mittariin kertyi taas yli 10 km. Poikkesimme valloittavaan Barrington-liikkeeseen (Prokopovo nám. 8), jonka kaikki huonekalut oli kuorrutettu joulukoristeilla. Ilma oli kolea ja joimme kuumat viinit Náměstí Republikyn joulutorilla. Ylitimme joen ja jäimme lounaalle pienelle puolelle, U Dvou Srdcí Restauraceen. Matkalla kotikulmille ostin vielä parit joululahjat ja otimme lähtöportterit U Járyssa. Haimme laukun hotellilta ja ostimme metro/bussiliput kentälle.

http://www.goldencity.cz/hotel-residence-tabor/