Redondela - Arcade - Pontevedra 24 km

Dormimme pysyi pimeänä aamuun asti, vain yksi italialainen mies lähti kuuden hoodeilla jatkamaan matkaansa (ja jätti laukkunsa muiden kuljetettavaksi). Puoli seitsemältä kävin aamupesulla ja menin keittiöön hoitamaan jalkani. Seitsemän jälkeen uskalsin jo availla parvekkeen luukkuja ja -ovia, kun suurin osa oli kuitenkin hereillä. Poistuin kaupungista caminomerkkien ohjaamana. Jonon jatkoksi, sillä nyt oli paljon vaeltajia liikkeellä.

Päivän ensimmäiset ylämäet puhkuttuani pysähdyin aamiaiselle. Reissun ensimmäiset churrot con chocolate. Sen jälkeen alkoikin varsinainen ylämäki, joka oli porautunut mieleeni.

Reitti jatkui mukavaa metsätietä. Pahin mäki oli peräti 15%:n nousua.

Lopulta alkoi laskeutuminen Arcaden kylään, jossa pysähdyin toiselle aamiaiselle. Kyltti valehtelee, sillä tästä on Santiagoon vielä noin 80 kilometriä (caminoa kävellen).

Viime kerralla jäin sillan jälkeen pieneen kahvilaan pystykahville, nyt sitä ei enää ollut. Siitä reitti jatkui nousujohteisesti kaunista kylätietä päätyen metsään.

Tutun muistomerkin kohdalle nuoripari oli rakentamassa kahvilaa. Heidän kaksi pientä koiraansa tervehtivät vapaina kaikkia vaeltajia rapsutuksia kerjäten. Seuraavaan puskabaariin ei ollutkaan pitkä kävelymatka.

Alas laskeuduttuani hain pienestä kappelista leiman vaelluspassiini. Eteen tuli valintatehtävä ja suuntasin samalle metsäreitille kuin viimeksi, silloin se oli sateen jäljiltä kurainen ja vetinen. Joku soitti metsässä säkkipillillä irkkusävelmiä.

Saavuin Pontevedraan ja jäin ensimmäiselle terassille lenkkioluelle. Pirjo oli jo päässyt majoittumaan Hostel Nacamaan (20€/hlö).

Suunnistin kohti kinkkiravintolaa, mutta sitä ennen kohdalle osui pilgrim menú 12€ ja kurvasin sisälle. Tilattuani mustekalat ja lohimedaljongin pöytään tärähti pullo valkoviiniä (ilmankos en huomannut ottaa yhtään kuvaa pääruuasta). Majoituin hosteliin, kävin suihkussa ja pesin pyykit. Tason huomaa siitäkin, että sängyissä on lakanat ja täkki. Pyykit saa pestyä lämpimällä vedellä ja ne voi ripustaa ulko-oven läheisyyteen kuivumaan.

Torkkujen jälkeen lähdin kaupungille kävelemään. Olisin halunnut näyttää Pirjolle kaunista vanhaakaupunkia, mutta polvi ei sallinut liikkumista. Hain kirkosta leiman passiini, siellä olisi alkanut puolen tunnin kuluttua pyhiinvaeltajien messu, mutta juutuin kirkon taakse terassille juttelemaan itävaltalaisen eläkeparin kanssa heidän vaelluksistaan. He eivät kulje Jaakopin reittejä, vaan muiden pyhien miesten jälkiä.

Minun oli tarkoitus poiketa paluumatkalla Basic Cafén tapaksilla ja ottaa annos lohipastaa mukaan Pirjolle, mutta siellä oli jo tyhjät vitriinit. Jäin saman kadun varrelle Pizzeria Carlosiin ja söin yhden elämäni parhaista BBQ-kanapizzoista. Vein loppupizzan Pirjolle iltapalaksi. Kymmenen jälkeen sammutin verhoilla erotetuista dormeista valot ja johan tuli hiljaista.

Vigo - Cabanas - Redondela 18 km

Vigon majoituksessa oli keittiö käytössä, mutta se jäi meiltä vähälle käytölle. Jääkaapissa jogurtit, mehut ja tintoveranot, josta otin illasta juomatta jääneet mukaan juomapullooni.

Kävelin aamulla kohti rantaa, käännyin Maps.meen suosittelemalle reitille ja sain varjoksi pariskunnan Kanadasta (puhelias rouva on sukujuuriltaan italialainen). Rouva kysyi, voivatko he liittyä seuraani, kun eivät tiedä oikeaa suuntaa. Ehdotin heille sinistä reittiä - virallinen Camino Coastal - jolla on enemmän merkkejä ja kerroin käveleväni mieluummin yksin. He lupasivat olla häiritsemättä ja jäivät seuraamaan minua kuin hai laivaa. Pysähdyin kahville, jonka kylkeen sain palan pullaa. Ja nämä onnettomat jäivät kahvilan ulkopuolelle odottamaan! Kaupungin vihdoin loputtua reitti jatkui tasaisena kävely/pyöräilytienä, jolta lopulta löytyivät myös keltaiset caminomerkit. Jotka yllättäen loppuivat, kun saavuin johonkin pikkukylään.

Siitä alkoikin ylämäki ja kanadalaiset seurasivat edelleen. Cabanasin jälkeen nousu jatkui jyrkempänä.

Reitti yhtyi kartalla sinisellä merkittyyn Coastaliin ja jatkui ihanan tasaisena metsätienä. Porukkaa tuli sille toisesta suunnasta jatkuvasti. Onneksi olimme varanneet majoituksen Redondelasta etukäteen!

Pirjo viestitti junansa saapuvan Redondelaan 12.41. Minä tulin kaupunkiin puolelta ja jäin ensimmäiselle terassille oluelle ja menu del díalle. Kanadalaispari jatkoi vilkuttaen matkaa seuraavaan kylään.

Don Vinariusin listalta valitsin kampasimpukan, currykanan ja pienen kahvin (juoman kanssa 13€). Siitä ei ollutkaan pitkä matka albergueen, jonne Pirjo oli jo ehtinyt majoittua ja poistua paikalta. Valitsin alapedin hänen vierestä, montaa muuta ei ollut vielä tullutkaan. Kävin suihkussa ja ilmoitin Pirjolle lähteväni kahville.

Olisimme halunneet tapastella, mutta kello oli siihen vielä liian vähän. Haimme kaupasta salaattiannokset, Cavan ja tuoreita mansikoita ja palasimme albergueen. Redondela on minulle entuudestaan tuttu kaupunki, samoin tästä eteenpäin Santiagoon johtava reitti.

Nigrán - Samil - Vigo 24 km

Hotellihuoneen hintaan (50€/yö) ei kuulunut aamiaista eikä henkilökuntaakaan tainnut olla aamulla paikalla. Pakkasin rinkkani ja jätin Pirjon odottamaan aamupäivän bussia Vigoon.

Päätin kävellä tämän päivän niin lähellä merta kuin mahdollista. Suuntasinkin kaupungin läpi Porta de Panxóniin ja jatkoin siitä kohti pohjoista. Ohitin Arco Visigóticon juuri, kun kirkonkellot löivät yhdeksän lyöntiä. Harmiteltavasti täälläkin omakotiasujat ovat ympäröineet tonttinsa rantaan asti ulottuvilla muureilla ja vaeltajan pitää vähän väliä nousta jyrkkiä mäkiä ajotielle. Monet vaeltajat näyttivät tänäänkin jatkavan ajotien laitaa ja välttivät näin ylös/alas matkanteon.

Minä kävelen mieluummin rannalla tai pikkuteillä kuunnellen linnunlaulua ja ruusuja tuoksutellen. Aamukahvia sain odotella kymmeneen saakka, kun kohdalle osui pieni leipomokahvila. Pudottauduin taas pois ajotieltä ja matkani jatkui ohi jalkapallostadionin. Seuraavaksi pysähdyin virvokkeille Restaurante Cabo Estayn terassille, jolle ilmaantui myös yksi vaeltajapariskunta aamiaiselle.

Myöhemmin löysinkin keltaiset camino-nuolet ja ylös/alaskävely loppui. Vigon alueen rannikkoa ei turhaan ole kehuttu hienoista hiekkarannoista!

Samilissa jäin lounaalle O Croque Cociñan terassille. Tilasin menu del díasta (15€) sinihomejuusto-pähkinäsalaatin ja merellisen pastan. Jälkkäriä en jaksanut, vaan vaihdoin sen espressoon.

Syötyäni tein päivän ensimmäisen virheen. Lähdin seuraamaan paria vaeltajaa niemen ympäri, vaikka järki sanoi, että kilometrejä säästyisi oikaisemalla kaupungin läpi. Kun hiljaisella rantatiellä alkoi olla verkkoaidan takana tullattavia autoja, tarkistin kartan ja totesin kilometrejä kertyneen lisää. Ei kun ympäri ja takaisin lähtöpisteeseen. Vigon alakaupunki on todella ruma! Kävelin sen läpi ja löysin viehättävästä yläkaupungista - aukiolla lähellä katedraalia - majapaikkamme Apartamentos Alda Porta de Solin (50€/yö), johon Pirjo oli jo majoittunut ja lähtenyt keppeineen omille teilleen.

Kävin suihkussa, hoidin jalkani ja ilmoitin Pirjolle, että olen valmis jalkautumaan uudelleen ulos. Menin tinto veranolle aukion toiselle puolelle ja Pirjo liittyi seuraani. Oman juomani kylkeen sain pari pasteijaa, Pirjo omansa kanssa oliiveja.

Ei enää tehnyt mieli syödä mitään, käväisin katedraalissa, jossa oli messu meneillään, haimme Sparista iltajuomat ja palasimme studioomme. Aukion terassitkin sulkeutuivat, toivottavasti yöstä tulee hiljainen.