keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Specsavers ja Hao King, Tikkurila

Hao King, Dixi
Sain vihdoin aikaiseksi lähteä valikoimaan uusia silmälaseja, joihin olin säästänyt veronpalautukset. Näen hyvin vanhoillakin laseilla, mutta sangat ovat jo niin vanhat, että muovi alkaa murtua, eikä aisoja voi enää kiristää. Specsaversin optikko tarkasti näköni saman tien; näkökyky ei ollut juurikaan edellisestä tarkistuksesta huonontunut, ilmeisesti näön heikkeneminen on hiljalleen pysähtynyt. Samoin silmänpohjat ja paineet olivat ok. Tilasin silmälasit ja aurinkolasit eli kahdet yhden hinnalla. Näillä monivammaisilla silmillä hintaa tuli silti ruhtinaallisesti. Naapurikaupassa ne olisivat olleet 400€ kalliimmat ja olisin joutunut odottamaan näöntarkastukseen pääsyä viikon. Aikaa oli kulunut sen verran, että menimme lounaalle Dixin Hao Kingiin.

Pääsimme jouluruuista helposti eroon, kun en niitä ylenmäärin valmistanut. Pakastimessa on pari bataattivuokaa ja otin sulamaan kinkunlopun, josta valmistin karamellisoitua possua (ohje; Pirkka). Muuten yritämme keventää kotiruokia valmistamalla keittoja ja erilaisia salaatteja.





perjantai 11. tammikuuta 2019

Päiväretki Saloon

Loppiaisen jälkeinen viikko oli varsin kiireinen. Rekolan Raikkaan kausiohjelmasta löytyi minulle kuusi mieleistä viikkotuntia, joten kausimaksu (70€) maksaa nopeasti itsensä takaisin. Viikolla oli vuorossa myös camino-treffit ja kirjaston lukupiiri. Hannu kävi Myyrmäessä katsomassa "Korson kriminaalit" -näyttelyn (hän sai kirjan joululahjaksi) ja toi minulle tuliaisia.

Salo
Perjantaina lähdimme tarjouslipuilla junalla Saloon. Houkuttimena toimi Veturitallin viimeisiä päiviä esillä oleva Nanna Suden taidenäyttely. Samalla sain vietyä vanhat takkini Annalle ja Soffelle, pitäköön vaikka tallitakkeina, jos muuta käyttöä ei löydy.

Nanna Susi
Nanna Susi
Nanna Susi
Nanna Susi
Katsoimme myös videoinnin Nanna Suden ja Canal Cheong-Jagerroosin matkoista Lapissa ja Kiinassa, jossa he pystyttivät yhteistä Blue & Red II -näyttelyä eri kaupunkien taidemuseoihin. 


Canal Cheong Jagerroos
Canal Cheong Jagerroos
Lopuksi kapusimme vinttiin katsomaan Canal Cheong Jagerroosin näyttelyn "Floating Island".

Splizzeria
Ulkona paistoi kirkas aurinko ja kävelimme Plazaan, jossa meillä oli Annan kanssa lounastreffit Splizzeriassa. Syötyämme kävimme vielä ostamassa Pentikin mainiota suklaachili-kahvia. 


Kuiron leipomokahvila
Kävelimme torin ohi Kuiron leipomokahvilaan, jossa nautimme hyvät pullakahvit. Erittäin edulliset pääkaupunkiseudun kahvilahintoihin verrattuna.


Ehdimme käväistä Salon valoisassa ja tilavassa kirjastossa lukemassa tuoreimpia lehtiä, ennen kuin palasimme juna-asemalle. Seuraavan kerran kahvittelemme aseman kahvilassa, jossa on entisajan tunnelmaa; kahvin tuoksua, vanhoja valokuvia ja tavaroita.


Kahvila Asema
Vantaa
Lauantaina oli hieno keli ja tein aamupäivän jumppatunnin jälkeen vielä kävelylenkin. Illan vietimme Mirjan ja Masan seurassa tapaksia syöden ja viime vuoden reissukuvia katsellen. Halusin kutsua heidät meille, ennen kuin Nuutinpäivänä keräsin joulukoristeet pois.



lauantai 5. tammikuuta 2019

Ei Amos Rex, vaan Happy Food Garden ja Oodi

Happy Food Garden
Sami haki Onnin kotiin ja lähdimme junalla keskustaan. Tarkoitus oli mennä katsomaan Amos Rexin teamLab-näyttely, joka harmiteltavasti loppuu sunnuntaina (onko siinä joku lisenssi vai miksi näyttelyä ei voi jatkaa pidempään?). Jono oli tällä kerralla pisin näkemäni ja sitä riitti Narinkkatorille asti. Onhan se hienoa, että taidemuseot kiinnostavat ihmisiä (kiitos Museokortin), mutta jonkinlainen järkeistäminen noihin jonoihin pitäisi kehittää. Ei huvittanut jäädä tuuleen seisomaan, vaan kävelimme Kalevankadun Happy Food Gardeniin susheille ja muille herkuille.

Oodi
Oodi
Oodi
Yksi uusi paikka sentään nähtiin, kun kävimme Keskustakirjasto Oodissa. Onneksi se on rakennettu kerralla niin suureksi, että isompikin porukka mahtuu sisään väljästi. Suurin osa kävijöistä taisi olla katsomassa tiloja ja hienoa arkkitehtuuria, minä löysin kirjatkin ja testasin lainausautomaatin, joka kohdallani (tai valitsemani kirjan kohdalla) tilttasi eikä suostunut lainaukseen. Henkilöstöä on runsaasti lähellä auttamassa, ja kirja lähti mukaani. Hieno rakennus, josta löytyy kirjojen lisäksi hiljaisia huoneita yksityiseen käyttöön, ryhmätyöhuoneita, mukavan näköinen kahvila, kesäterassi, lasten leikkipaikka ym.

Tammikuun kirjoja:

Kari Hotakainen "Ihmisen osa"

Melinda Nadj Abonji "Kyyhkysten lähtö"

torstai 3. tammikuuta 2019

Tallinnan joulutorilla Onnin kanssa

Joululahjani Onnille oli lupaus kengistä ja Tallinnan risteilystä. Ajatus oli yhdistää nämä kaksi, mutta selvisimme kenkäostoksista jo keskiviikkona Jumbossa, kun hain Onnin Lohjalta meille. Näin meille jäi enemmän vapaata aikaa Tallinnaan. Myrsky laantui onneksi yön aikana ja torstaina oli tuulinen, mutta aurinkoinen päivä.

Frank
Kävelimme keskustaan Rotermanni-korttelin läpi ja poikkesimme Kalevin myymälään ostoksille. Annoin Onnin valita kolmesta vaihtoehdosta ruokapaikka ja arvattavasti päädyimme Frankiin hyville burgereille.

Kiertelimme joulutorilla, kävimme Rimissä (lisää suklaata) ja teimme vielä viimeiset ostokset satamassa, ennen kuin tylsä paluumatka täydessä laivassa saattoi alkaa.

Hannu oli meitä vastassa satamassa. Hän oli tehnyt sämpylätaikinan valmiiksi ja aamulla saimme lämpimiä siemensämpylöitä.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Matkahaaveet ja -suunnitelmat vuodelle 2019

Andalusia 2016, Olvera

Tarkoituksemme oli lähteä Portugalin Óbidokseen alkutalvesta talonvahdiksi Conchalle, mutta tämä meni ja rakastui vuosien takaiseen ihastukseensa, muutti Espanjaan ja laittoi talonsa vuokralle viideksi vuodeksi. Olisi ollut hauska kokeilla hiljaista talvisesonkia pienessä keskiaikaisessa kylässä paikallisten seurassa, mutta tavallaan tämä oli meillekin helpotus, koska olisimme tarvinneet myös omalle talollemme vahtia poissaoloviikoiksi.

Ehdin jo varata mökin Meri-Teijosta, kun Norwegian laittoi Málagan lennot samalle viikolle tarjoukseen. Siirsin mökkivarauksen aiemmaksi ja ostin meille lennot Málagaan helmikuulle. Sää saattaa olla ihan laidasta laitaan, mutta tarkoituksemme on käydä tutustumassa Frigilianaan, jonne olemme suunnitelleet matkaa kuukaudeksi jonain syksynä, sadonkorjuuaikana. Nyt on hyvä tilaisuus tutustua muutaman päivän ajan ”valkoiseen kylään” ja katsoa, löytyisikö sieltä meille vuokrakoti joskus myöhemmin pidemmäksi ajaksi. Sen lisäksi vietämme muutaman päivän Málagassa, jossa viimeksi kävimme vain pikaisesti.

Vaellusvietti vei minut mennessään ja karttaa tutkiessani päätin, että haluan kävellä myös Camino Portuguésin. Varasin TAP:n menolennon Lissaboniin huhtikuun puoliväliin. Vielä on päättämättä, kävelenkö vain Portoon, vai yritänkö suoriutua koko vaelluksesta (640 km) Santiagoon saakka. Portugalissa on niin paljon mielenkiintoisia kyliä, joihin pysähtyä, että voisin viettää siellä vaikka kuukauden. Alkumatkalle osuu pääsiäinen. En tiedä, ovatko portugalilaiset yhtä pääsiäishulluja kuin espanjalaiset, mutta varuiksi varasin parit majoitukset etukäteen. Kesän alennusmyynneistä ostin itselleni erittäin kevyet ulkoiluhousut ja -takin, jotka tarvittaessa pitävät jonkun verran tuulta ja sadetta. Sadeviittahan lähtee automaattisesti mukaan. Uskon (ja toivon) Portugalin kevään olevan rannikollakin jo niin lämmin, että saan kevennettyä rinkkaani entistä kevyemmäksi.

Hannun projektipyörä
Kuuman 2018 kesän innoittamina aloimme suunnitella lisää moottoripyöräretkiä, niin kotimaahan kuin Baltiaan. Haaveissa siintää siis Hondalla reissu Pärnuun ja Saarenmaalle, toki myös Tallinnassa pysähtyen. Liiton alennushinnoilla voisi harkita taas Kustaviin tai Meri-Teijoon menoa.

BALI 138
Jeh Pulu, Bali
Syksyyn on vielä aikaa ja suunnitelmat tahtovat matkan varrella muuttua. Telkkarissa esitetty Away Bali -ohjelma sai minut taas kaipaamaan Indonesiaan. Ehkä seuraavalla kerralla osaisin jo rauhoittua, levätä, nauttia tuoreista hedelmistä ja osallistua vaikka joogatunneille. Toisaalta Sarajevo ja sen läheinen Via Dinarica -reitti kutsuu levotonta vaeltajaa. Norwegianin uudet kohteet Pisa ja Tivat suovat mahdollisuuden suunnitella patikkamatkoja myös Italiaan ja Balkanille.

Alkava vuosi on taas arvoitus, jota mielenkiinnolla odotan.


maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi vaihtuu

Joulun jälkeen olin taas flunssassa. Tiedä sitten, olinko saanut tartunnan ipanoilta vai enkö vain ollut parantunut edellisestä. Välipäivien alesta ostin itselleni uuden talvitakin, kaksi vanhaa ulkoilutakkia lähtevät kiertoon. Hannu sai kirjakaupan alesta "Pikku Prinssin" kirjoitettuna suomeksi ja ranskaksi. Yksi lahjaksi tilaamani kirjakin löysi perille perjantaina. 

Lidlin sienisalaattia, itse tehtyä Waldorfia ja lohimoussea
Uudenvuodenaattona kävin kirjastossa ja ruokakaupassa. Valmistin Waldorfin salaatin sinihomejuustolla ja lohimoussea, jonka tällä kerralla surrasin tehosekottimella ja siitä tuli mehukkaampaa kuin joulun versiosta.  

Flunssasta väsähtäneenä tein yhden uudenvuodenlupauksen; ensi vuonna joku muu saa siivota ja tehdä ruuat, minä makaan palmun alla joulukuun puolesta välistä tammikuun puoliväliin.

Lähiseudun asukkaiden ilotulitus oli melko maltillista ja pauke ajoittui iltakuuden ja aamuyhden välille.

Hannu aikoo pitää tipattoman tammikuun, minä en noin radikaalia lupausta tehnyt, mutta eiköhän omakin kulutus jää vähiin, kun toinen on tipattomalla.

Vuoden ensimmäisen päivän aloitin lähimetsässä haahuilemalla. Tekee hyvää mielelle ja keholle!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Monet2klimt, Tallinna

Olin jo parillakin Tallinnan risteilyllä lukenut Baltic Guidesta Tallinnassa olevasta multimedianäyttelystä, mutta vasta Marjukan muistuttaessa joulun alla, että näyttely on esillä vain vuoden loppuun, minulle tuli kiire. Oli siis hyvä syy käydä Tallinnassa vielä joulutorillakin tämän vuoden puolella. Kävimme Saunakadulla katsomassa huikean taidenäyttelyn, jota säesti kaunis musiikki. 45 minuutin multimedianäyttelyn jälkeen suunnistimme Raatihuoneentorille lämpimälle glögille, sillä näyttelysalissa oli todella koleaa.

La Vita Bella



Jo vanhaan kaupunkiin kävellessämme huomasimme, että entinen Bastione (sen jälkeen joku kalaravintola) oli taas muuttunut italialaisravintolaksi, nimeltään La Vita Bella. Haluan aina kokeilla uusia ruokapaikkoja, suuntasimmekin paluumatkalla sinne. Toivorikkaana tilasin itselleni kanacaesarin, jonka kastike ei harmikseni ollut Bastionen veroinen, muuten kyllä hyvä. Hannun frittikalat näyttivät ja olivatkin hyviä. Lopuksi jaoimme yhteisen pizzan. Sen syötyämme olikin kiirehdittävä satamaan ostoksille ja paluumatkalle.

Kun jäimme junasta pois, tapasin taas mukavan pariskunnan Pakistanista (heihin törmäsin palatessani kotiin pää pyörällä firman glögikutsuilta). Esittelin heidät Hannulle, rouva tarjosi ilmaista manikyyriä harjoittelumerkeissä, mutta minä olen maailman huonoin nainen kauneuden hoidossa, joten kieltäydyin kutsusta ja toivotimme hyvät uudet vuodet. 

Näyttelylle (hopihopi!) ja ravintolalle suuri suositus!