Porvoo

Pääsin kesän ensimmäiselle mp-ajelulle Specsaversin kautta Porvooseen. Tiesin, että näköni on huonontunut, siksi meninkin silmälääkärille. Se kuitenkin yllätti, että molemmissa silmissä on alkava harmaakaihi. Saan siis kiittää äitiä korkean kolesterolin lisäksi myös kaihista.

Annoin Hannun päättää, tarjoanko kyydistä lounaan Tammistossa vai Porvoossa. Kalatalossa oli perjantaina saaristolaispöytä, ja silmälääkärikin kehoitti syömään paljon rasvaista kalaa. Lisäksi pitäisi muistaa vihannekset, varsinkin parsa- ym. kaalit, punainen ja keltainen paprika, vaihtaa punainen liha valkoiseen ja syödä marjoja (varsinkin mustikkaa). Kuulostaa ihan kolesteroli-ruokavaliolta, jota me jo muutenkin noudatamme. 

Kävimme myös Brunbergin tehtaanmyymälässä, josta mukaan lähti lakuja. Pyysin, että pysähdymme vanhassa kaupungissa, että saan muitakin kuvia kuin ruokalautasestani. Hannu päräytti mukulakivikatua ylös kirkolle. Kirkko oli suljettu, siellä oli vihkiminen meneillään. Turistit istuivat mukavan näköisissä kahviloissa. Me emme poikenneet edes rantaan jäätelölle, oli niin täysinäinen olo. Kotimatkalla ajoimme ohi myös N'Avetan ja L'Artisanin. Saammehan huomenna maistaa naapurin kakuntekijän herkkuja.

Illan leffa; Emilia Pérez (Yle Teema). Absurdi, ihana, kamala, liikuttava elokuva.

Lauantai-iltapäivän vietimme Milan rippijuhlissa. Sää suosi ulkona istumista Soilin valmistamista herkuista nauttien. Ajatella, että nämäkin siskokset ovat syntyneet naapuritaloomme, samoin kuin toisen naapurimme kolme pientä poikaa. Ja vastapäisen talon poika ja tyttö. Vähänkö tunnen itseni taas vanhaksi! Illalla istuin terassilla lukemassa, kun Asta porhalsi takajaloilleen nousten pihaamme. Isännän ei auttanut kuin seurata hihnan vetämänä perässä. Asta tietää, että minulla on herkkunappuloita taskussa.

Kesäkuun kirjoja;

Tove Jansson "Katse horisontin yli - sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta". Kirjaan on koottu laiseita ja mietteitä Janssonin eri teoksista. Tästä taitaakin tulla varsinainen Tove-kesä; taidenäyttelyitä ja kirjoja.

Kesä?

Ennen Kroatian reissua Hannu otti lämmityksen pois ja kotiin palattuamme suljimme myös kylppärin lattialämmityksen. Viikon päästä se oli laitettava uudestaan päälle, kun oli niin kosteaa. Juhannusaaton jälkeen ei juuri näkynytkään aurinkoa. Jalkapöytäni kipuili, tein fillarilenkin Tammistoon ja kävin ostamassa uudet Salomonit, eiköhän se auta. Vuoden vanhat Salomonit vien pestyinä Pelastusarmeijan kirpparille, kyllä ne kelpaavat vielä jollekin, joka ei kävele niin paljon kuin minä. Otin Hondan vakuutukseen vasta juhannusviikon jälkeen, kuukautta myöhemin kuin yleensä. Pyysin Hannua tekemään ensimmäisen lenkin ilman minua, hänellä on taas lonkkavaivoja, eikä kuntosalikaan ole houkutellut pitkään aikaan. Tuusulanjärven kierros oli sujunut hyvin, joten ehkä uskaltaudun kyytiin tällä viikolla.

Torstaina oli pitkästä aikaa aurinkoinen (mutta tuulinen) sää ja kutsuin Ritun meille grillaamaan. Istuimme ulkona, tosin terassilla. Syötyämme siirryimme pihan takapenkille aurinkoon, jossa saimme pienen oravan seuraksemme syömään sille heitettyjä mansikoita ja pähkinöitä. 

Ravintola Tammisto

Perjantaina oli minun siivousvuoroni, homman hoidettuani päräytimme Hondalla Ravintola Tammistoon lounaalle. Olin ensimmäisen kerran tänä vuonna pyörän kyydissä ja ehdotin, että käymme tutustumassa Kellokosken ruukkiin. Ensi viikolla voimme ajaa Porvooseen (jonne yleensä teemme kesän ensimmäisen ajelun) tai Riihimäen Lasimuseoon. Riippuu lounaslistoista ja tietenkin säästä.

 

Kellokosken ruukki

Kahvila Kinuskilla

Jätimme Hondan Kellokosken sairaalan parkkiin ja jalkauduimme ruukkialueelle. Onkin kaunis paikka, tuli Karkkila mieleen. Museo oli auki, kirkko kiinni. Kahvila Kinuskilla on todellinen kakkutaivas, mutta olimme niin täynnä lounaasta, että kahvittelut jäävät seuraavaan - toivottavasti aurinkoiseen - kertaan. Kesäkaverit pop up -myymälässä oli kotimaista käsityötä ja designia. Lasiset korvikset lähtivät mukaan, ne sopivat yhteen Kroatiasta ostamaani mekkoon. Takamus puutui tottumattomuuttaan kotimatkalla, minunkin pitäisi aloittaa punttisali uudelleen.

Valoa on jo näkyvissä tunnelin päässä, silti taitaa vielä olla stressiä. Nyt puhkesi herpes (onneksi ei sentään vyöruusu!) leukaani. 

Viikonloppu oli niin sateinen - sunnuntaina rakeita ja ukkosta - että siirryimme talviruokiin. Lauantaina Hannu teki flammkuchenin, kun kotona oli jo valmiiksi sinihomejuustoa, vain päärynä piti hakea kaupasta ja sunnuntaina valmistin pakkasessa pääsiäisestä asti odottaneesta karitsanpaistista Sofi Oksasen lammaspataa. Lisäsin siihen kuivattuja suppareita ja Ritun tuomaa tuoretta minttua. Olisin kutsunut Viktorin syömään, mutta hän oli jo lähtenyt Viroon.

OP:lta tulee viesti, että tekemäni perukirja on tarkistettu. Vaativat valtuutusta kaikilta kuolinpesän osakkailta. Keltä kaikilta, eihän meitä ole enää jäljellä kuin minä ja sisko, jonka valtuutuksen vein jo pankkiin? Kehottavat kysymään neuvoa perukirjan laatijalta. Eivätkö ne osaa lukea, että minä tein perukirjan? Jo nyt on perkele! 🤬

Ihan turha tulla minulle sanomaan, että nyt on sieniä! Kaksi kertaa olen pyörinyt metsässä hyttysten syötävänä ja löytänyt vain nappulakantarelleja. Pitää vain päättää, teenkö näistä sienirisottoa vai -pastaa (oikeasti ei riittänyt kuin munakkaaseen). Hannu pesi äidin kutomat kaksi punamustaa mattoa. Eivät kelvanneet tytöille, joten pidän ne itse. Vein kuivat matot vinttiin ja toin sieltä yhden vanhan maton terassille.

Päätimme jo hyvissä ajoin pitää heinäkuun kalenteri tyhjänä, että voimme tehdä 1-2 päivän extempore-reissuja; Kellokosken ruukki, Porvoo, Riihimäki, Lohja/Salo, Tallinna, Asikkala ja Helsingin saarillakin olisi kiva poiketa. Seuraavaksi oli vuorossa Porvoo.

Keskiviikkona oli hellepäivä ja tuulikin oli tyyntynyt. Hannu halusi ajaa vaihteeksi uutta reittiä, joten tulimme Porvooseen Korson ja Pornaisten (surkea päällyste) kautta. Ajoimme suoraan lounaalle Porvoon Kalataloon. Kassapoika ei ymmärtänyt, kun kysyin, onko kokki rakastunut. Jouduin selittämään, että fenkoli-kalakeitto oli turhan suolaista. Lisäksi tarjolla oli lohta, uusia perunoita ja salaattipöytä. Tarkoitus oli käydä rannassa jädellä, mutta lounaspuffettiin (13,90) kuului kahvi ja pannukakku, joten jädet jäivät toiseen kertaan. Illalla siili lyllersi pihallamme, niitä ei olekaan näkynyt vähään aikaan.

Kesäkuun kirjoja:

Minna Rytisalo "Jenny Hill". Jenni Mäki jättää petturimiehensä ja hänestä kuoriutuu Jenny Hill. Itsenäinen, yksin asuva nainen, joka hoitaa työnsä hyvin, huolehtii aikuisista lapsistaan, istuu kahviloissa ja miettii uutta elämäänsä. Terapeutin suosituksesta hän kirjoittaa paperille ajatuksensa elämästään ja itsestään. Hän aloittaa yksipuolisen kirjeenvaihdon Ranskan presidentin rouvan Brigitten kanssa. Kunnes toteaa, ettei Brigitteä tarvitsekaan kadehtia tai katsoa ylöspäin. Toisessa taajuudessa Ajattaret - Tähkäpää, Ruusunen, Tuhkimo, Kerttu ja Punahilkka - seuraavat Jennyn muuttumista kiltistä vaimosta omaksi itsekseen. Kertoen samalla omat tarinansa, omat totuutensa, jotka ovat kaukana meille kerrotuista saduista. 

Syksyn herkkuja

Kalenterin mukaan on syksy, mutta kesää on vielä jäljellä. Mirja ja Masa ovat hekin olleet koko kesän kiireisiä, vasta elokuun viimeisenä viikonloppuna ehtivät meille grillaamaan. Lidlissä muutin mieleni ja vaihdoin broilerfileet pitkästä aikaa possunkasleriin.

Sunnuntaina löysimme yhteensä niin paljon kanttarelleja, että maanantaiksi suunnittelemani kuhakeitto vaihtui kanttarellirisottoon, johon lisäsin oman pihan omenia. Kesän aikana olemme grillanneet ulkomaisia litteitä persikoita, nyt nekin vaihtuvat omeniin. 

Syyskuussa alkavat lukupiirit ja Rekolan Raikkaan jumpat, joista löydän 6-7 itselleni mieluista tuntia (arkisin, sillä haluan pyhittää viikonloput pitkille kävelylenkeille). Ensimmäisen joogatunnin jälkeen kyllä tuntui olkapäissä, että aurinkotervehdykset ovat jääneet tekemättä monta kuukautta.

Helsinkipäivä

Kim Simonsson

Roland Persson

Pauno Pohjolainen

Toimiston lukupiiri kokoontui kesätauon jälkeen ja ymppäsin päivään kolme näyttelyä, shoppailua ja verenluovutuksen. Kävin ensin katsomassa Amos Rexin hienon näyttelyn "Musta tuntuu, toistaiseksi".

Josefina Nelimarkka

Josefina Nelimarkka

Amos Rexissä katsoin myös Josefina Nelimarkan näyttelyn "The Cloud of Un/knowing", jossa oli suuri silkki-installaatio ja lasiteoksia (olen tänä kesänä nähnyt todella paljon kaunista kotimaista lasitaidetta). Kävelin HAM:iin, jonka tämän hetken näyttelyistä vain Tove Janssonin teokset sykähdyttivät minua.

Kävin lounaalla ravintola Pääpostissa ja koska olin Sanomatalon lähettyvillä, poikkesin SPR:n tiloihin verenluovutukseen. Täytin terveyskyselyn ja hetken odotettuani pääsin haastatteluun, jossa kerroin alkukesän pitkäkestoisesta yskästäni ja verikokeiden tuloksista, enkä päässytkään luovuttamaan verta. Ulkoistin itseni ja soitin terkkarille (verikokeiden tuloksia ei kukaan ole edelleenkään kommentoinut). En saanut suoraan lähetettä uusintatesteihin, ainoastaan ensi viikolle ajan/päivän lääkärin takaisinsoittoon. Tsiisus! Jotain hyvää sentään; löysin itselleni joogavyön Kampin Yoga Nordic -liikkeestä. Kaupanpäällisinä yksi omavalintainen ohjattu tunti.

Emma Sarpaniemi

Ennen lukupiirin kokoontumista ehdin käydä Kämp Galleria K1:ssä katsomassa Emma Sarpaniemen värikkään näyttelyn "Honey Crunch". Lukupiirissä saimme aikaan parin tunnin keskustelun Volter Kilven kirjasta "Alastalon salissa". Junassa matkalla kotiin sain Hannulta viestin, että naapurit kutsuivat saunaan. Tulikin pitkä päivä!

Porvoo

Perjantaina oli loistava sää moottoripyöräilyyn ja päräytimme Hondalla Porvooseen, suoraan nauttimaan Porvoon Kalatalon saaristolaispöydän antimista. Olisimme halunneet syödä kesän viimeiset tötteröt Porvoon Jäätelötehtaan kioskilla, mutta se oli jo kiinni.

Porvoon Kalatalo

N'avetta

Kun ei saatu jätskiä, niin ajoimme N'avettaan leivos/pullakahveille. Näinköhän tämä oli kesän tj-ajelu?

Pitkään en ehtinyt kotona huilailla, kun piti jo lähteä viikon viidennelle liikuntatunnille. Sen jälkeen suihku, terassilla vilvoittelu ja kirsikkaliköörin pullottaminen. Kesän sato alkaa olla säilötty, omenaviini pulputtaa vielä kylppärissä, lokakuussa keräämme sienet Mathildedalista, sen jälkeen talvi saa tulla.

Sunnuntaina otin mukaani Pekan (Laine) ja Teron (Liete) ja lähdin sienimetsään. Kanttarelleja löytyi sen verran, että tein illalla sienimunakkaan. Rekolan Raikas järjesti Kuusijärvelle liikunnallisen iltapäivän, samalla kävin uimassa. Vesi tuntui lämpimältä, toivottavasti ehdin ensi viikollakin uimaan. Illalla tein vielä pihan viimeisistä kesäomenista hilloa.

Tiistain lenkin tein Kuusijärvelle ja kävin uimassa. Tuuli oli sekoittanut veden ja se oli jo paljon viileämpää kuin sunnuntaina. Ei ollut tunkua; pari palomiestä harjoitteli märkäpuvuissaan sukellusta ja saunasta (!) kävi miehiä dippaamassa järvessä.

Lääkäri soittaa sovittuna päivänä ja saan kinuttua lähetteen maksa-arvojen uusintatestiin. Kolesteroli mitataan vasta puolen vuoden kuluttua (!), sitä ennen minun pitää korjata elintapoja; vähentää sokeria - en käytä - syödä terveellisesti - syödään jo - ja lisätä liikuntaa. Eikö 6 viikkotuntia joogaa/zumbaa/pilatesta ja 200 km kävelyä kuukaudessa riitä? Ohjeet hän antaa puhelimessa, näkemättä tai tuntematta minua. Käyn labrassa ja maksa-arvot ovat normaalit. Kuten arvelinkin, nousu johtui pitkäkestoisesta flunssasta ja yhdestä sappikohtauksesta.

Lauantaina oli tarkoitus päräyttää vielä Hondalla Lohjalle, mutta kulkupeli vaihtui sateen takia autoon. Ilonan synttärin kunniaksi saimme Suvin tekemää makoisaa omenapiirakkaa. Sipe oli taas innoissaan Hannusta, mummukin jäi toiseksi. No, loppukuusta saan enemmän huomiota itseeni! Sunnuntaina Hannu siirsi omenaviinin toiseen pönttöön, hävitti omenat ja laittoi kirkasteen viinin joukkoon. Viimeisistä omenista pääsin nopeimmin eroon viipaloimalla ne pakastimeen. Luulisi lääkärinkin olevan tyytyväinen tähän viikkooni; 6,5 tuntia ohjattua liikuntaa, 60 käveltyä kilometriä (plus uintia ja pyöräilyä) ja kahtena päivänä kalaa. Illalla pakattiin käsimatkatavarat.

Syksyn kirjoja;

Anni Kytömäki "Margarita". Kaunokirjallinen teos, jonka sanoja tekisi mieli pysähtyä makustelemaan (jos vain olisi aikaa). 1950-luvulla Suomi on selviytynyt sodasta ja uudet haasteet odottavat kansalaisten hyvinvoinnissa ja maan uudelleen rakentamisessa. Kirjailija on joutunut perehtymään anatomiaan, lääketieteeseen (jopa raskauksiin), biologiaan, luonnonsuojeluun, sodankäyntiin ja Suomen historiaan. Erittäin ajankohtainen teos näinä uhanalaisten jokihelmisimpukoiden tuhoamisaikoina. Finlandiansa ansainnut kirja, joka loppupuolella yllättää ainakin minut erikoisella juonenkäänteellään.

Kesä-heinäkuu

Nyt lehmukset kukkivat ja tuoksuvat. Yskin edelleen ja (Hannun pakottamana) varasin ajan lääkärille. Viisi viikkoa sitten pääsin vain lähihoitajalle, eikä hänen sinänsä hyvät ohjeet (teetä hunajalla, lepoa ja Buranaa) tepsineet tähän tautiin. Lääkäri oli tosi mukava ja koska yskäni oli niin "rouhea", hän määräsi antibioottikuurin, keuhkoröntgenin ja laajan verenkuvan. Olen käynyt verikokeissa 7-9 vuoden välein, niin onhan nekin hyvä tarkistaa. Jos ei muuten, niin vertailun vuoksi.

Iltapäivällä olin menossa Sipen seuraksi Lohjalle. Koska on myös siskoni syntymäpäivä, pakkasimme kakut ja kahvit koriin ja kävelimme hautausmaalle piknikille, kun en halunnut tartuttaa mikälietautia hänelle. Etsimme varjoisan penkin jolle istua, oli taas hillittömän kuuma päivä. Sipe oli parantunut ripulistaan, mutta oli helteen uuvuttama, kuten me kaikki. Teimme pienen lenkin, että minä sain opetella uuden flexin käyttöä. Perhe lähti golfkentälle, me vähän puhaltelimme Sipen kanssa. Kunnes hän alkoi osoittaa mieltään kantamalla jostain sukkia ja puremalla minua ranteisiin, kuten pentuna. Ei kun ulos, nyt metsän varjoisille poluille vähän pidemmälle lenkille. Sipe simahti viileälle kivilattialle, minä lämmitin itselleni saunan. Se tuntui heti auttavan tukkoiseen oloon.

Torstaina ajoin Lohjalta suoraan Pitäjänkirkolle Laurin päiväkonserttiin, jossa esiintyi lauluyhtye Schola Sancti Henrici laulaen gregoriaanista kirkkomusiikkia.

Perjantaina kävin aamulla labrassa ja sydänfilmissä (!). Tulokset tulivat jo puoliltapäivin. Nyt tulee lääkäriltä noottia ja pistää minut vielä dieetille!

Ilman lääkärin määräystäkin syömme aika kasvispainoitteisesti. Lauantaina Hannu grillasi kotimaista kaalia, sienivartaita, kesäkurpitsaa ja minulle maissia (Hannu ehti jo kyllästyä). Kuvan ulkopuolelle jäivät makkarat, voi ja Aurajuustodippi. 

Hannu sai matot pestyä ja kuivatettua. Sadetta odotellessa!

Teki mieli jätskiä ja päräytettiin tiistaina Hondalla Porvooseen. Ajettiin kuitenkin suoraan Kalataloon syömään lohisoppaa, vasta sen jälkeen joenrantaan jäätelölle. Vihdoin viimein - keskiviikkona - meilläkin satoi vettä. Oli aivan ihanaa kävellä metsäpoluilla, tuntea kaikki tuoksut ja kuunnella linnunlaulua.

Ninni Poijärvi ja Olli Haavisto

Ehdittiin vielä toiseenkin heinäkuun päiväkonserttiin ja puhuin Mirjan mukaamme. Ninni Poijärvi esitti syksyllä julkaistavalta levyltä uusia kappaleita mukanaan Olli Haavisto. Oli outoa nähdä Ninni ilman viulua, tällä kerralla hän säesti lauluaan pianolla. Kirkko oli lähes täynnä ja kiitollinen yleisö sai kuunnella ylipitkän päiväkonsertin. Sen jälkeen menimme JuFuun lounaalle. Jätimme Mirjan kyydistä, pakkasin auton ja lähdin Lohjalle.

Elisa-kirja yhdistyi (myytiin?) BookBeatiin, sain siitä tiedon ollessani Kroatiassa, enkä silloin reagoinut viestiin. Hyllyssäni on keskeneräisiä/lukemattomia kirjoja, joita olen saanut tai ostanut Elisan alesta. Tiedotteen mukaan niitä pitäisi voida lukea maksutta, mutta aina kun kirjaudun BookBeatiin, pitää valita joku maksullinen kuukausipaketti. Kyllä nyt harmittaa! Osallistuin toimiston lukupiirin kesähaasteeseen lukea Volter Kilven "Alastalon salissa" ja ostin sen Elisa-kirjalta lukeakseni yli 800 sivuista kirjaa puhelimesta reissuillani. Nyt oli pakko varata teos kirjastosta, sitä odotellessa etsin lukemista omasta kirjahyllystä. Samaan aikaan, kuin hain "Alastalon salissa" kirjastosta, BookBeat lähetti ohjeen, miten löydän omat Elisa-kirjani. Nyt voin lukea hyvässä valossa kirjaa, hämärässä e-kirjaa.

Kesän kirjoja:

Gordon McGill "Pikku Buddha" (1994). Kolme tiibetiläistä munkkia lähtee etsimään kahdeksan vuotta sitten Amerikassa kuolleen opettajansa lama Dorjen reinkarnaatiota. Munkit ovat saaneet vihiä, että uudelleensyntynyt lama voisi löytyä Seattlesta, missä asuu täsmälleen hänen kuolinhetkenään syntynyt Jesse-poika. Amerikkalaisperheen elämä alkaa muuttua, kun ovelle ilmestyy kolme munkkia hämmästyttävine väitteineen ja edessä on matka Himalajalle. Isä vastustaa ajatusta pojan lähettämistä niin pitkälle tuntemattomien miesten matkaan, mutta läheisen ystävän/työtoverin kuoltua äkillisesti isä muuttaa mielensä ja matkustaa Jessen ja munkkien mukana Nepalin kautta Bhutaniin. Bernardo Bertolucci teki käsikirjoituksen pohjalta elokuvan jo 1993.

Teijo - Salo - Karjalohja

Sadekuurot jatkuivat perjantaina, Hannu pakkasi auton kuurojen välissä ja vaikka siivosimme mökin kunnolla, olimme jo aikaisin valmiina lähtöön. Yritin hillitä Hannun lähtöhaluja, sillä Teijon Masuuni avautuisi vasta yhdeltätoista. Sitä odotellessa kävimme tutustumassa Teijon pikkuruiseen kivikirkkoon, joka kerrankin sattui olemaan avoinna.

Tanja Huntus "Summer's End"

Tanja Huntus

Carita Kansin "Birdbones - the daughter of the Seer"

Carita Kansin "Wake up and smell the coffee"

Mikaela Holmberg

Mikaela Holmberg

Mirjam Lehtonen

Masuunissa oli esillä huikea "Kasvokkain" -näyttely, johon oli koottu Piitu Nykoppin, Tanja Huntuksen, Carita Kansinin, Johanna Hulkko-Inkin ja Emilia Niemisen teoksia. Lisäksi "A Light Inside" -näyttely; Mikaela Holmbergin upeat valokuvat, joissa malleilla oli päällään pukutaiteilija Mirjam Lehtosen hienoja asuja. Tuli ihan mieleen Tallinnan Fotografiskassa näkemäni Kirsty Mitchellin "Wonderland" -näyttely.

Tommi Ketonen

Masuunin alakerrassa oli lasitaiteilija Tommi Ketosen valaistuja teoksia.

Meeri Koutaniemi

Salon Veturitallissa on syyskuuhun saakka näyttely "Kätketty vapaus - Hidden Freedom", johon Meeri Koutaniemi on koonnut omista kuvistaan osuvimmat ja asettanut ne verrattaviksi Gertrude Bellin (1868-1926) mustavalkoisten kuvien rinnalle. Kuvat kymmenestä maasta kertovat, miten kulttuuri, arkkitehtuuri ja ihmiset ovat yli 100 vuoden aikana muuttuneet. Silti jotkut asiat Aasiassa tai Arabimaissa eivät välttämättä ole muuttuneet lainkaan; tyttöjen silpomiset, naisten alistettu asema ja miesten ylivalta.

Pienessä huoneessa oli "Vaikuttavien kirjojen kirjasto", jonne oli koottu sadan keskivertosuomalaisen valitsema kirja, joka on vaikuttanut heidän elämäänsä. Raamatusta/koraanista Harry Potteriin ja Taru sormusten herraan. Mukana myös teoksia, jotka minäkin olen lukenut (olisin itsekin valinnut "Sadan vuoden yksinäisyyden").

Poikkesimme Jorman luona kahvilla. Pikkuhiljaa Tosca-koirakin alkaa tuntea meidät, vaikka arka onkin. Ja kuten aina Salossa ollessamme, alkoi sataa rankasti.

Sampo Mäkelä "Lohja"

Hannu halusi Karjalohjan kirjastosta jonkun tietyn kirjan, onneksi minulla on edelleen Lukki-kortti tallella. En ole itsekään koskaan käynyt tuossa viehättävässä, punaisessa puutalossa olevassa kyläkirjastossa. Yläkerrassa oli näytillä Sampo Mäkelän akvarelleja. Upeita, harmi että omat seinät ovat jo täynnä!

Linnut olivat syöneet kaikki loput kirsikat. Keravanjoen vesi oli viime viikon mittauksen mukaan 18-asteista.

Porvoon Kalatalo

Kun maanataiaamuna avasin ulko-oven, tuntui kuin olisin astunut saunaan. Kesän kuumimpana päivänä päätimme ajella Hondalla Porvooseen, pitkin mutkaista pikkutietä. Kävimme lounaalla Porvoon Kalatalossa (lohikiusaus) ja joenrannan kioskilla Porvoon Jäätelötehtaan jätskillä, joka oli helteessä syötävä nopeasti. Kotiin palattuamme vaihdoimme uikkareihin ja päräytimme Keravanjoelle. Hannukin pääsi vihdoin eroon talviturkistaan. Vesi oli edelleen viileää, veden pinta ruskeana lentävistä koivunsiemenistä. Onneksi kuitenkin kävimme uimassa, sillä tiistaina tuuli puhalsi lähes myrskylukemissa. "It's quite fress here", sanoisi irlantilainen. Pelkään, että joudumme siirtämään Hannun tämän viikon BBQ-kestit sisätiloihin.