tiistai 29. syyskuuta 2015

Matkaan, poroseni!


Onkohan tästä tullut jo jonkinlainen perinne; jätän aina pakkaamisen viime tinkaan? Illalla grillasimme (ehkä viimeisen kerran tänä syksynä?), avasimme punkun, söimme kaikessa rauhassa ja katsoimme "Sillan" uuden kauden ensimmäisen osan nauhalta. Tein Hannulle listan, mitä hänen pitää muistaa. Jostain syystä olen aina enemmän huolissani hänen viikonloppumatkastaan Tallinnaan kuin omasta haahuilustani pitkin Eurooppaa. No, tapaamme Splitissä, mikäli herra herää ajoissa.

Koska seuralaiseni ajavat meille Lohjalta, minulla oli tunti enemmän peliaikaa ja jätinkin pakkaamisen aamupäivään. Katsoin vielä viimehetken sääennusteen, ennen kuin päätin mitä pakkaan mukaan; Dubrovnik +23, Mostar +25, Sarajevo +20. Parille päivälle on luvassa sadekuuroja, pakkohan siihen on varautua, jos aion osallistua Lukomirin vuoristovaellukseen.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Uralia ja verikuuta


Oivasta ei sitten tullutkaan isona opaskoiraa. Tein lyhyen työkeikan ja toimistolla surtiin, kun Oiva oli menehtynyt lyhyen sairastelun jälkeen. Tsemppiä Laura!

Hannu aikoo hankkia itselleen Harrin vanhan Uralin. Minä en tähän projektiin halua osallistua ja kielsin tuomasta sitä meidän tontille, riittää kun yksi moottoripyörä jo seisoo tallissa käyttämättömänä. Voin toki tulla sivuvaunun kyytiin, sitten kun pyörä on kunnostettu. Mutta toisaalta... minullahan on ajamiseen oikeuttava ajokortti ja tämä voisi pysyä pystyssäkin, toisin kuin Virago jonka ajoin nurin kolme kertaa.

Mökkiviikonlopun jälkeen nukuin huonosti, mahtoiko täysikuu valvottaa? Turhaan heräsin jo viideltä, taivas oli pilvessä eikä kuunpimennystä näkynyt kuin jossain Pohjois-Suomessa.

Ennen reissua ehdin vielä käydä äidin luona Virekodissa, pilatestunnilla ja Wellingtonin vetämässä iloisessa zumbassa: "Uksi, kaksi, umpari! Uksi, kaksi, umpari! Kaikki huvin?" Poikkesin myös ipanoita katsomassa; isommat oli komennettu läksyjentekoon, Noel ei vieläkään viitsi lähteä kävelemään, kunhan vipeltää pitkin lattiaa ja hokee "Kato, kato".

perjantai 25. syyskuuta 2015

Mökkiviikonloppu Savitaipaleella


Lähdimme viikonlopun viettoon Savitaipaleelle heti töiden jälkeen. Ami ja Roksu ehtivät pihaamme ennen kuin me tahoillamme tulimme kotiin. Pakkasimme nopeasti ja mahduimme yhteen autoon.

Ajoimme eri reittiä mitä minä toukokuussa. Vasta loppumatkalla maisemassa puiden lomissa ja tien vierellä pilkahteli tyyniä järvenselkiä ja upeita mökkirantoja. Saavuimme autioon mökkikylään, vasta myöhemmin illalla saimme seuraa naapurimökkiin. Asetuimme taloksi hyvinvarustettuun mökkiimme ja grillasimme iltamakkarat terassilla. Roksu väitti männyssä vilistävän otuksen olevan liito-orava. Miehet kävivät ensin saunassa, naisten vuorolla sisko muisteli sitä kun minä tulin ädin kanssa kotiin synnytyssairaalasta ja jo samalla viikolla minut vietiin Lasitehtaalle Anni-mummun ylläpitämään Kalkkitehtaan saunaan (pärekorissa). Ei silloin odotettu vauvan kasvavan puolivuotiaaksi ennen ensikosketustaan saunaan. 


Mökkiä ympäröivä metsä on aivan selvää sienimaastoa pehmeine sammalmättäineen, jäkälälaikkuineen ja mustikanvarpuineen, mutta ainoatakaan suppilovahveroa en löytänyt, kun lauantaina vaelsin aurinkoisessa metsässä. Lopulta aloin kerätä mustikoita ja puolukoita kotiinvietäväksi. Ennen kun palasin metsästä maantielle, satuin löytämään vielä muutaman ison kantarellin.

Ennen lounasta lähdimme Hannun kanssa soutelemaan Kuolimojärvelle. Ilma oli kuin paraskin kesäsää ja maisemat aivan huikeita. Hannu ei olisi voinut enempää kehua järviveden kirkkautta ja hiekkarannan pituutta. Tänne on ehdottomasti päästävä vielä joskus mökkeilemään!

Loppupäivä kuluikin syöden. Lounaaksi maa-artisokkakeittoa, paistettua kuhaa, perunoita ja salaattia. Alkuillasta saunoimme ja kävimme Amin kanssa uimassa. Illalla grillattiin broilerfileitä ja kesäkurpitsaa (sekin Amin kasvattamaa). Pelasimme Skip-Bota taas yötä myöten.

Sunnuntaina siivosimme mökin ja kävelimme katsomaan retkeilyreittien alkupään ja palasimme mökkiin rantaa myöten. 
http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_list&city_id=739
Kukaan ei innostunut lähtemään kanssani marjanpoimintaan tai sienien hakuun, pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme Porvoon kautta kotiin. Savulohen ja uusien perunoiden seuraksi tein kantarellikastikkeen.

torstai 17. syyskuuta 2015

Joogaa, jooga, yoga



Pidin maanantaina Helsinki-päivän; kävin Kalasatamassa joogatunnilla, Annelin kanssa lounaalla Splizzeriassa ja ihailin Musiikkitalon takana olevia kukkapenkkejä, joiden sekaan on istutettu basilikaa, persiljaa, komeaa salviaa ja muita yrttejä. Kävin myös katsomassa, miten Kansallismuseon pihan kukkaistutukset ja yrttiviljelmät voivat. Töölössä jäin suustani kiinni antikvariaatin myyjän kanssa, meinasi tulla kiire kampaajalle. Ehdin vielä illaksi pilatestunnille.


Tiistaina menin taas Kalasatamaan joogatunnille ja jäin sen jälkeen viettämään Skaktan synttäreitä. Onnea ja menestystä 1-vuotiaalle!

Sää muuttui sateiseksi ja tuuliseksi. Tuuli niin kovin, että terassilla saviruukussa oleva iso maljaköynnös kaatui. Uinti vaihtui hillojen ja hyytelöiden tekoon. HSY:n Ilmastoinfo ja Vantaan kaupunki tarjosivat pyöräilijöille aamiaisen matkan varrella ja kävin minäkin aamulenkillä saattamassa Hannun työmatkalle. Illalla vielä rentouttava hathajoogatunti, onneksi hampaita ei enää särje niin kuin vuosi sitten harrastuksen aloitettuani.
Tämä on kaukana joogasta, mutta muuten hauskaa musiikkia.


Perjantaina ajoin ukkos- ja sadekuurojen saattelemana Virekotiin äidin luokse ja sieltä Marjukalle "matkapalaveriin". Aika kului rattoisasti kun kävimme läpi reittiä, pakkauslistaa ja raha-asioita. Lauantaina ehdin aamupäivällä hikoilla zumbatunnilla, ennen kuin aloin kokata ja leipoa. Saimme Annen ja Terryn vieraiksemme, illan aikana katsoimme elokuisen reissumme kuvat ja videot. Sunnuntain lenkillä näin syksyn ensimmäisen kurkiauran. Metelistä päätellen siellä ei osattu päättää, kuka johtaa ja minne päin. Keräsin pussillisen mustamarja-aronioita, vaikka pakastin onkin jo aivan turvoksissa. Kävimme iltapäiväkahvilla Maijan luona, pienempi pojista ei vierastanut lainkaan ja alkoi iloisena pallotella Hannun kanssa.


Uusi viikko alkoi maanantaina aamupäivällä Rekolan Raikkaan kahdella joogatunnilla. Pilatestunnit sen sijaan jäivät väliin, kun lähdin Naisten Pankin käsityöiltaan. 

Syksyn kirjoja:
Pauliina Rauhala: ”Taivaslaulu”. Karua kertomaa lestadiolaisnaisten vuosien kierrosta; raskaus, imetys, raskaus, imetys vuodesta toiseen lapsiparven lisääntyessä. Naisen ainoa arvo ja tarkoitus tuntuu olevan lasten tekeminen, muuten nainen vaietkoon seurakunnassa.

Kirsi Piha: ”Medicien naapurissa, pieni kirja Italiasta”. Mukavasti kerrottuja tarinoita Italiasta ja italialaisista.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Haavematkat 2016

Kunhan työ- (ja sitä kautta myös raha-) asiat selkiytyvät, ensi vuonna voisi toteuttaa jonkun mieleisen haavematkan. Niitähän riittää, teimme tahoillamme omat topten-listamme ja aika monta yhteistäkin kohdetta löytyi.

Verimakkaramunakas, Mogarraz
Flamencoa harrastaneena olen jo vuosia suunnitellut Andalusian kierrosta. Se olisi oiva kohde pääsiäiselle!

Zakopane
Patikkamatkalle haluaisin Italian Cinque Terreen tai Espanjan Camino de Santiago de Compostelaan. Lappiin ja Tatralle lähtisin riemumielin, jos edullisesti pääsisin.

Lake Maninjau, Sumatra
Sumatra on kärkikolmikossa miettiessäni omaa synttärimatkaani, siellä jäi vielä niin paljon näkemättä.

Ohrid, Makedonia
Makedonia ja Albania jättivät jälkensä minuun, näihin Hannukin lähtisi ilomielin.

Vila Nova de Milfontes, Portugali
Vuokratalo kuukaudeksi Portugalista, omilla hedelmäpuilla, kiitos! Hannu lopetti jo myytävien talojen selaamisen ja on siirtynyt vuokrattaviin asuntoihin.

Tivoli, Italia
Kaupunkikohteista minulla on edelleen käymättä Berliini ja Kööpenhamina. Hannu halajaa takaisin Prahaan ja Krakovaan, ettei vain syynä olisi rehti ruoka? Minä voisin lähteä koska vain Roomaan ja Tivoliin.

Hannun hehkutuksesta huolimatta en ole innokas lähtemään autolla tai moottoripyörällä Eurooppaan, vaan mieluummin lennän kohdemaahan ja pyörin siinä (plus naapurimaissa) julkisilla, mutta Baltian maita voisi kierrellä omallakin autolla.

Fourni, Kreikka
Kreikka pysyy aina sydämessämme, sinne saarihyppelemään, jos emme mitään muuta keksi. 

Pitäähän ihmisellä olla unelmia, vai mitä!?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

1993 Honda VF750C Magna


Moottoripyörä on seissyt tänä kesänä luvattoman paljon tallissa. On ollut koleaa, on ollut kiirettä. Viikonlopulle oli sovittu käynti Lohjalla ja kun sää suosi, päräytimme Hondalla onnittelemaan 7v Ilonaa. Noel nukkui päikkäreitä, emmekä nähneet häntä ollenkaan. Onni ja Ilona olivat kasvaneet kesän aikana pituutta, Onni kiipeili karsitussa kirsikkapuussa vanhaan tapaansa ja Ilona oli onnistunut rikkomaan potkulautansa.


Ajoimme Virkkalaan katsomaan äitiä, joka oli filtin alla torkkumassa. Houkuttelin hänet vessakäynnille ja sauvakävelylle. Löysimme kypsiä kirsikoita ja mustamarja-aronioita, mutta omenasato on surkea Lohjallakin. Äiti pysähtyi ihmettelemään koivuista pudonneita lehtiä, mikä hidasti etenemistä. Hän ehti sentään iltapäiväkahville, ennen kuin me hyppäsimme Hondan kyytiin ja ajoimme kotiin. Hannu harjoitteli kokkaamista ja teki meille bacalao a brasin.

torstai 10. syyskuuta 2015

Balkan 2015, suunnittelua

Vuoden 2014 kevättulvien takia minulta jäi Sarajevo käymättä ja sekös jäi harmittamaan. Aloinkin suunnitella tälle syksylle uutta yritystä, tarkoituksena tehdä myös vaellus Lukomirin vuoristokylään.

Kun noitakerhon seniori täytti pyöreitä, perustimme matkakassan. Kun noidista nuorinkin pääsi naisenikään, lähdimme yhteiselle viikonloppumatkalle Vilnaan. Sen jälkeen yksi jos toinenkin lopetti kassan kerryttämisen, mutta Pirjo ja minä pistimme edelleen kympin kuussa tilille. Tehtyäni alustavan reittisuunnitelman ilmoitin Pirjolle, että meillä on syksyllä koossa 1.800€ ja ehdotin, että hän lähtee mukaani. Yhtä helppoa oli puhua Marjukka mukaan retkelle. Hän ei ole koskaan käynyt Kroatiassa ja oli halukas näkemään Dubrovnikin. Vaikka tykkäänkin reissata yksin, on mukavaa kun on hyvää seuraa.

Näiden naisten kanssa onkin helppo tehdä matkasuunnitelmia; he hyväksyivät kaikki ehdotukseni reitistä ja majoituksista. Ainoa toive oli, että majoituksissa on parveke joki- tai merinäköalalla.

Tein mahdollisimman löysän suunnitelman, eli pysähdymme useimpiin kohteisiin kolmeksi yöksi. Muuten olisin skipannut Dubrovnikin nopeasti (toki on ihanaa tavata Zeljka), mutta pitäähän Marjukan kiertää muurit ja käydä Srd-kukkulalla.

Reissaamme yhdessä pari viikkoa. Dubrovnikista matkamme jatkuu bussilla Mostariin, sieltä junalla Sarajevoon, josta pitäisi päästä yhden päivän aikana takaisin Kroatian rannikolle. Vietämme viimeiset yhteiset päivät Gradacissa, sen jälkeen seuralaiseni suuntaavat omille tahoilleen, minä siirryn lähemmäs Splitiä ja rauhoitun pari päivää yksikseni. Hannu käyttää viimeisen kesälomaviikkonsa, treffaamme Splitissä, suuntaamme Hvarille ja sieltä Trogiriin, Čiovon saarelle. Kotiin lennämme Splitistä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syksyn harrastuksia


Harrastuspiirit aloittivat syyskauden toimintansa. Maksoin Rekolan Raikkaan kausimaksun ja vaihdoin työpaikalta saamiani liikuntaseteleitä Korso Gymin 10-korttiin. Viikko-ohjelmassani tulee olemaan ainakin joogaa, pilatesta ja zumbaa. Kurkussa tuntui hieman karheutta, kun hikinen zumbatunti ei tuntunut auttavan, kävin uimassa karaisevassa vedessä tarkoituksena jättää flunssa Keravanjokeen. Harmi vain, että kaupunki oli jo sulkenut suihkun ja lopettanut raportoinnin vedenlaadusta. Lämpötilaksi arvioisin 14-15 astetta.

Joku kielikurssi (espanja/portugali) kiinnostaisi tauon jälkeen, pitää katsoa, jos saisin sellaisen sopimaan johonkin väliin.


Pullotin mustaherukkaliköörin ja laitoin tekeytymään uuden liköörin pakastetuista punaherukoista ja mustamarja-aroniasta. Kävelylenkeillä kerään marja-aronioita, joista teen hilloa (löysennän sitä omenalla, muuten tulee liian tymäkkää) ja pakastan osan. Ne ovat oiva lisä smoothieen ja taidan kehittää vielä jonkun liharuokareseptin, johon marja-aroniat sopivat, kun mustaherukat menivät kaikki likööriksi. Kyläläisten omenasato on huono niin laadultaan kuin määrältäänkin. Taitaa omenaviinin teko jäädä tältä syksyltä. Luumuja ei ole kenelläkään, joudun tekemään rommilla maustetun hillon kaupan luumuista.

Lukupiiri oli kokoontunut jo elokuussa, minä pääsin osallistumaan vasta syyskuun tapaamiseen.

Mukavaa, kun on taas aikaa kokkailla kotona. Grillauskausi jatkuu vielä jonkun viikon, mutta syksyllä maistuvat keitot ja pataruuat parhailta. Leipominen ei taida olla enää minun juttuni (ettei tule syötyä liikaa), mutta marja- ja omenapiirakoita teen aina, kun on vieraita tulossa.
 

lauantai 5. syyskuuta 2015

Syyssateita

Säätila muuttui samalla hetkellä, kun kuukausi vaihtui. Syyskuun ensimmäinen viikko oli sateinen ja kolea, siitä huolimatta kävin pari kertaa uimassa Keravanjoessa. Minusta tuntuu, että viileä vesi auttaa olkapään kolotukseen. Eipä ollut ruuhkaa rannalla. Naisten Pankin Vantaan osasto avasi syyskauden suunnittelukokouksella, johon osallistui kahdeksan aktiivia. Kävin Honkanummella hoitamassa kukat ja hain Ikeasta syksyn sävyihin sointuvia kynttilöitä. Pyysimme naapurit meille syömään, kiitoksena talon vahtimisesta ja kukkien kastelusta. Tuntuu mukavalta, kun tytöt ovat kuin kotonaan, eivätkä vierasta lainkaan.


Äiti istuu Virekodin ruokailuhuoneessa yksin (Aarnoa ei voi oikein laskea läsnäolijaksi). Hän on tyhjentänyt pöydällä olleen kukkavaasin, joka veden limaisuudesta päätellen on ollut siinä jo jonkin aikaa, ja silpunnut kaikki kuivuneet kukat pitkin pöytää, lattiaa ja omaa syliään. Ehkä hän yritti pelastaa vielä jonkun käyttökelpoisen kukanvarren? Heitän silput roskiin, siivoan pöydän, lattian ja puhdistan äidin vaatteet. Lähdemme äidin huoneeseen laittamaan hänen hiuksensa. Äiti on tänään päässyt käymään viikoittaisella suihkuvuorollaan.

Syksyn kirjoja:
Tuomas Kyrö "Kunkku". Suomen monarkian loppuessa ja linnankin rapistuttua kuninkaasta tulee tavallinen Pena, joka asettuu yh-isäksi Vantaalle ja työllistyy TE-keskuksen toimesta kodinkoneliikkeeseen varastoapulaiseksi. Sillä aikaa vaimo Sofi (nuoruudenrakastettu Tallinnasta) liehuu ympäriinsä parantamassa maailmaa Bonon ja muiden julkkisten kanssa. 

Peter Høeg "Norsunhoitajien lapset". Mielikuvituksellinen tarina sisaruksista, jotka yrittävät estää vanhempiaan toteuttamasta kaikkia hullutuksiaan. Kirjailijan kaunis kuvaus saa kiinnostuksen heräämään Fanøn saarta kohtaan.

Susanna Alakoski "Sikalat". Karu kertomus Suomesta Ruotsiin paremman elämän toivossa muuttaneista työläisperheistä, jotka asutetaan kerrostaloalueelle, "Sikalaan". Alakoski kirjoittaa alkoholistiperheen elämästä hyvin todentuntuisesti.

torstai 3. syyskuuta 2015

Ravintola Passio, Helsinki




Valitsin läksiäisillalliseni paikaksi Passio-ravintolan ja pomo tilasi meille viiden annoksen maistelumenuun viineineen.



Niiden lisäksi tuli vielä kokintervehdys ja ylimääräinen jälkiruoka.

 
Oli hienoa tavata taas mukavat työkaverit, harmi vain, että Sirkka on vielä sairauslomalla. Sain lahjaksi upean flamingonkukan, toivottavasti saan pidettyä sen hengissä. Samanlainen kasvoi suurena puuna Santillana del Marin majapaikkamme salissa.

 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Sadepäivä Tallinnassa

Laivalla lasten leikittäjä puhuu aivan samalla nuotilla kuin Kylli Kukk. Tosin lapsia ei risteilyllä montaa ole (sitäkin enemmän arkipäivän päiväristeilyllä on eläkeläisiä), mutta ne muutamatkin saavat aikaan kovan metakan.

Alkoi sataa heti, kun laiva rantautui. Tarkoitukseni oli käydä katsomassa Kalamajassa joku (meille) uusi ruokapaikka, mutta sää oli sen verran kehno, että hain Selveristä mausteita ja pähkinöitä ja kävelin suoraan Karja Kelderiin.

Olin jo niin nälissäni, että tilasin kaksi annosta; kana Caesarin ja kreikkalaisen lampaan. Edelliskerroista taso on huonontunut, joten tämä paikka taitaa riittää nyt minulle. Tosin St. Peter's Cream Stoutin takia kannattaa poiketa vaikka vain oluella...

Mahtoiko olla koulujen alkamispäivä, kun kaupungilla oli liikkeellä paljon lapsia vanhempineen, monilla päässään hauskat kouluhatut ja joillakin (pikkupojilla) koulupuvut?

Sadekin loppui sopivasti kun oli aika lähteä kotimatkalle ja Helsingissä odotti pilvetön taivas.