lauantai 27. heinäkuuta 2019

Viherpajan graffitinäyttely ja japanilainen puutarha

Salla Ikonen
Jr.
Round
Jouni "Psyke" Väänänen
Helteestä viis, halusin käydä Viherpajassa katsomassa "Betoniviidakon kakarat" -graffitinäyttelyn, ennen kuin se kuunvaihteessa loppuu. Siitä tulikin sopiva kävelylenkki. Kasvihuoneissa oli älyttömän kuumaa ja kosteaa ja sanoinkin, että melkein voin ilmoittautua Ylen saunapäivään. Lämpötila (+42) ei siihen aivan riittänyt, kosteus kylläkin.


Viherpajan japanilainen puutarha
Poikkesin myös japanilaiseen puutarhaan, jossa oli rauhallinen tunnelma. Sain kuljeskella kaikessa rauhassa yksikseni.


Kävelin Arboretumin läpi ja päädyin Tikkurilan keskuspuiston (never heard) lammasaitauksen lähelle. Mahtaa niillä olla kuuma, kun ovat koko kesän villapaidoissaan! 


Ulkoistimme taas ruokailun ja Hannu grillasi goudaperunoita broilerifileiden lisukkeeksi.


Jämsänkosken Koskenpää 1966
Saunaan ei päästy ja taisivat monet muutkin jättää saunomisen tänään väliin, jos ei uimapaikka ole vieressä. #saunapäivä

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Suomenlinnan piknik

Viikon aikana olemme tehneet pitkän fillarilenkin, käyneet kävelylenkeillä, rappukävelyllä, mäkitreeneissä ja uimassa. Vähän on puuhasteltu pihallakin, poimittu marjoja ja säilötty satoa. Päätimme palkita itsemme Suomenlinnan piknikillä, jolle suunnistimme perjantaina. Eihän kukaan jaksa siivotakaan tässä helteessä.

Mukaan pakkasimme aikoinaan noitasiskoiltani häälahjaksi saadun hyvin varustetun pikniksetin; muovitetun huovan ja kylmäkassin, jossa on astiat kahdelle. Hain kaupan salaattibaarista kaksi annosta ja jäähdytimme viinin pakastimessa.

Valimo, Suomenlinna
Ensimmäiseksi suunnistimme Suomenlinnan Valimolle, jonka terassilla nautimme kylmät portterit. Harmi vain, ettei Helsinki-portteria ollut taaskaan valikoimassa. Sen jälkeen leiriydyimme suurten puiden varjoon kanadanhanhien jätöksiä väistellen.


Poikkesimme myös Suomenlinnan kirkossa, joka on suosittu hääkirkko.

Lautta takaisin mantereelle oli niin täynnä, että jouduimme odottamaan seuraavaa. Näinköhän tämä jäi ainutkertaiseksi käynniksi tänä kesänä. Ensi vuonna voisi taas poiketa Vallisaareen.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Tuusulanjärven ympäri fillarilla + Koiramäen Pajutalli 48 km

Koiramäen Pajutalli
Mahtavaa olla taas kotona, varsinkin näillä helteillä! Perjantaina kotiuduttuamme en jaksanut/viitsinyt mihinkään lenkille lähteä, laitoin pesukoneen pyörittämään pyykkejä ja kävelin lähikauppaan ostamaan uusia perunoita sillin ja salaatin seuraksi. Lauantaina lähdimme molemmat omille lenkeillemme ja kävin katsomassa uimarantani Keravanjoen varrella. Hämmästyin, kun toinen ilmoitus kertoi 18.7. tehdyn tutkimuksen mukaan jokiveden olevan täysin puhdasta, mutta ilmoitustaulun toinen plakaatti ei suositellut uimista joessa, koska sen vesi ei ole puhdasta. Ei ymmärrä! Todella nopeaa toimintaa Vantaan kaupungilta, jos torstaisen tutkimuksen mukaan vesi on mikrobiologisesti puhdasta ja heti sen jälkeen on taululle ilmestynyt varoitus veden huonosta laadusta. Vai onko joku labrassa fuskannut? Ja mihin minä nyt menen uimaan, luultavasti Kuusijärven vesi on jo sinilevän vallassa?

Sunnuntaina lähdimme fillaroimaan Tuusulanjärven ympäri, tällä kerralla vastapäivään. Mittari näytti +27, joten varustauduimme aurinkorasvoin ja vesipulloin. Mehupiste oli Tuusulassa Lispun ja Eeron pihalla. Mukava todeta, että kumpikin on hyvässä kunnossa, meneillään oli viinimarjojen poimintaa ja mehujen tekoa. Kotimatkalla pysähdyimme Koiramäen Pajutallille, jossa lapsivieraita riittää. Onhan tarjolla kotieläimiä, peikkopolkua ja mukava kahvila terasseineen. Me polkaisimme kaupan kautta kotiin ansaitulle oluelle, suihkuun ja ruuan laittoon.

#kokkikotonataas
Virossa tuli syötyä niin hyviä ruokia (ja runsaasti), että kotikokki tunsi pieniä paineita. Toki tarkoitus on keventää (todellakin!) ruokavaliota, mutta mausta ei tingitä. Uudet perunat sillin kera maistuivat jo taivaallisilta, samoin grillatut chorizomakkarat ja salaatti tortillojen sisällä. Olimme hankkineet Lidlin hyvää savukalaa ja siitä puolet menivät "kaalikääryleisiin", jotka täytin täysjyväriisillä ja savukalasalaatilla.

Illalla omalla terassilla istuessamme haikailimme takaisin Tallinnaan, suunnittelimme Hannun synttärimatkaa ja hups, olimme varanneet lennot Berliiniin! Odotan jo innolla joenvarren kahviloissa istumista, leipomokahviloiden aamiaisia ja vietnamilaisravintoloita. Oman synttärini voisin viettää vaikka Pietarissa, jos viisumin hakeminen helpottuu.

Viron reissulla yksi hampaani lohkesi (mahtoiko johtua siitä hiekkatiellä rytyyttämisestä?) ja varasin ajan hammaslääkärille. En kehdannut huijata säryllä ja sain ensimmäisen vapaan ajan kahden kuukauden kuluttua!
 
Onneksi pelkoni sinilevästä oli turha; maanantaina tein kävelylenkin Kuusijärvelle ja kävin samalla uimassa. Veden laatu oli arvioitu erinomaiseksi, ranta ja laiturit olivat tietenkin täynnä populaa. Koulujen alkamista odotellessa... Ostin cittarin euron päiviltä kilon tuoreita aprikooseja ja tein niistä hilloa. Harmi, että tummaa rommia oli pullonpohjalla vain tilkka, toivottavasti hillot kuitenkin säilyvät, vaikka laitoinkin vain minimaalisesti sokeria. Keravanjoen vesi tutkittiin taas puhtaaksi ja sain houkuteltua Hannunkin sinne uimaan. Keräsin mustaviinimarjat ja Virosta roudatut kirkkaat pääsivät maustamaan likööriäni.


Kesän kirjoja:

Carol Shields "Kaiken keskellä Mary Swann". Huumorilla ja hyvällä kirjoitustaidolla aikaansaatu kirja, joka sisältää dekkarimaisia piirteitä. Pieni joukko kirjallisuuspiirien ihmisiä/kriitikkoja innostuu traagisesti kuolleen maatilan emännän pienjulkaisusta, joka sisältää tämän runoja. Yllättäen kaikki Mary Swannin jälkeensä jättämä vähäinen omaisuus ja vähät painokset alkavat salaperäisesti kadota ja runokirja nousee arvoon arvaamattomaan. Tämä teos viihdytti minua Portugalin caminolla ja se on ensimmäinen kirja, jonka olen tuhonnut. Oli pakko keventää rinkan painoa ja riivin sivut pokkarista irti sitä mukaa, kun sain ne luettua.

Mikael Bergstrand "Sumua Darjeelingissa - ja teetä". Ostin tämän joskus alelaarista Hannulle ja pyysin häntä tuomaan sen mukanaan, kun treffasimme Sintrassa. Jatkoin sen lukemista Krakovan reissulla ja hauskahan sitä oli aurinkoisilla terasseilla lueskella. Ruotsalainen toimittaja/ad oli jo edellisessä kirjassa tutustunut hyväsydämiseen ja omanlaatuiseen intialasimieheen ja palasi nyt Intiaan miehen häihin. Vaikka luimmekin toisen osan, se ei tahtia haitannut, hauskuutta ja yllättäviä käänteitä riitti siihen malliin, että on pakko lukea se ensimmäinenkin osa joskus. 

Alaa al-Aswani "Yacoubian-talon tarinat". Kirja kertoo Kairon köyhemmästä väestöstä, joka asustaa Yacoubian talon kattotasanteelle rakennettuja asuntoja. Huumorin sävyttämää karua kerrontaa Egyptin korruptoituneesta hallinnosta, homo-vastaisuudesta, väkivallasta, ääri-islamismin noususta ja naisten alistamisesta. Jossain välissä pilkahtaa toive paremmasta, rakkautta unohtamatta.

Terhi Pääskylä-Malmström "Viron viemää: viroilun laajempi oppimäärä". Lainasin tämän kirjan Viron reissua varten ja luimme sitä vuoronperään. Vaikka kirja on vuodelta 2008, tuskin mikään on periaatteessa muuttunut. Ja se mikä on, niin parempaan suuntaan. Täytyy lainata tämänkin "oppaan" jatko-osa.

Välillä luin iltalukemiseksi itselleni joululahjaksi ostamaani Michelle Obaman "Minun tarinani" -teosta. Sujuvasti kirjoitettu kirja, joka kertoo mielenkiintoisesti niin henkilökohtaista, suvun ja oman rodun historiaa. Vahvistaa sitä mielikuvaa, minkä olen saanut miellyttävästä rouva Obamasta.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Viro Hondalla; Tallinna, viimeinen pysähdys ennen kotimatkaa

Aamulla ei ollut mihinkään kiire, mutta oli tulossa helteinen päivä, joten aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut, maksoimme majoituksen (88€) ja kymmenen jälkeen suuntasimme Hondan kohti Tallinnaa. Päänsärkyä välttääkseni (ja koska tie on tautisen tylsä) halusin pysähtyä jossain kahville. Näytti siltä, että ainoat kahvipaikat ovat huoltoasemien yhteydessä ja pysähdyimme yhdelle sellaiselle. Kun jatkoimme matkaa, eikös siinä heti ollut 2-3 mukavan näköistä kahvila/ravintolaa tien varressa. Motoristeja tuli paljon vastaan. Autoilijat ajoivat pääosin siististi ja kohteliaasti, mutta yksi kuski liimautui takavaloihimme ja kyttäsi siinä sopivaa ohituspaikkaa. Jossain Harjun seudulla pyörimme puoli tuntia etsien jotain pikkupuljua, josta Hannu halusi ostaa varaosia K-pyöräänsä. Mikäs kiire tässä, kun helteessä sulamme goretex-vaatteissamme ja ajosaappaissamme? Ei niin mikään! Harvoin olen Suomessa nähnyt teollisuusaluetta, jonka valotolppiin on ripustettu runsaita kukka-amppeleita. Lopulta varaosamyymälä/korjaamo löytyi ja kaupat saatiin tehtyä. Jossain perässämme oli tapahtunut joku onnettomuus, sillä Tallinnasta lähti laskujeni mukaan 10 hälytysajoneuvoa Paldiskin suuntaan. (26 ihmistä loukkaantui bussin ja rekan yhteentörmäyksessä Harjun maakunnassa.)


Fat Margaret's
Harhailustamme oli toki se hyöty, että pääsimme heti perillä majoittumaan Hotel/hostel Fat Margaret'siin. Saimme tilavan huoneen omalla kylppärillä, käytävän varrella on terassi ja kellarikerroksessa keittiö, oleskeluhuone ja sauna (+allas). 


Kuoriuduimme goretexeista ja kävimme suihkussa. Suunnitelma oli aika lailla selvä; koska asumme Kalamajassa, meillä ei ole mitään tarvetta lähteä vanhaan kaupunkiin.


Põhjala
Meillä oli ainoastaan yksi tavoite; käydä Põhjala-olutpanimon terassilla. Se löytyikin helposti ja maistoimme kahta tummaa olutta.


Põhjala
Söimme samalla hyvät lounassalaatit.


Pois lähtiessämme kävimme katsomassa viereisen Sishi-sisustusliikkeen. Kyllä on tekokukille kehdattu laittaa huimat hinnat!


Kävelymatkamme jatkui Kalamajan puutalokortteleita ihaillen Kopli-kadulle ja siitä Telliskiveen. Pudelin terassille juomat tarjoillaan nykyisin muovituopeista. Oh no!


Boheemi
Päätimme jättää Patarein ja Fotografiskan näyttelyt toiseen kertaan ja huonompaan keliin. Haahuilimme Telliskivessä ja torilla. Haimme Selveristä aamiaistarpeet, niin meillä ei ole huomennakaan kiire. Menimme vielä syömään wrapit Boheemiin, ennen kuin palasimme kämpille. Kävin uudelleen suihkussa ja istuimme terassille vilvoittelemaan. Huoneessa oli turhan kuuma, avasin ikkunan ja tieltä kuului liikenteen melua, yö menikin aika lailla harakoille.


Helteisen kotimatkan vietimme Eckerön kannella lukien ja risteilyisännän lauluja kuunnellen. Helsingissä toistakymmentä moottoripyörää (FIN + LT) purkautui lautalta jonossa ulos. Moikkasimme mukavan kotkalaispariskunnan ja suunnistimme kohti Vantaata. Tuusulanväylällä oli ruuhkaa, ilmeisesti kolari jossain edessäpäin ja Hannu kurvasi Suutarilan kautta kotiin.

Reissu oli onnistunut ja Viro on tosi mukava maa koluta. Suunnitteilla onkin käydä joskus tutustumassa myös Itä-Viroon. Kaveripariskunta teki samaan aikaan lähes samassa ajassa edestakaisen mp-reissun Garda-järvelle, meille sopii paremmin viisi kohdetta ja leppoisat päivämatkat. Kilometrejä kertyi yhteensä 710.

Lauttamatkat Eckeröllä yhteensä 116€, majoitukset yhteensä 426€. Mantereen ja saarten väliset lauttamatkat (3 kpl) yht. noin 30€.

Matkalukemista: Terhi Pääskylä-Malmström "Viron viemää - viroilun laajempi oppimäärä".

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Viro Hondalla; Saarenmaa 》Muhu 》Pärnu

Satoi koko yön. Yhdeksän jälkeen suihku, aamupala ja laukkujen pakkaaminen. Kymmenen jälkeen sade lakkasi, hyvästelimme ihanan emäntämme ja lähdimme ajamaan kohti Muhua. Harmi, että sää oli huono, emme pysähtyneet lainkaan, vaan ajoimme suoraan Kuivastun satamaan. 

Olimme ostaneet liput 12.55 lauttaan, mutta saimme vaihdettua ne tuntia aiemmaksi, silti meille jäi vielä aikaa kahvitella sataman kahvilassa. Saavuimme mantereelle ja tankkauksen jälkeen suunnistimme kohti Pärnua. Päivän ajomatkalla ohitimme taas mukavia paikannimiä, kuten Kalma, Nenu, Masa, Hanila ja Kiska. Mantereella tie oli lähes kuiva, luotisuora ja puuduttavan tylsä.

Karjamaa Camping
Pärnuun päästyämme löysimme Karjamaa Campingin. Kukaan ei ollut vastassa, joten soitimme emännälle, joka hetken kuluttua tuli ohjeistamaan meitä. Aurinkokin alkoi paistaa. Majoituimme pieneen mökkiin, jossa on ainoastaan sängyt ja terassi. Säilytys- tai ripustustilaa vaatteille ei ole juurikaan. Yhteisrakennuksessa on keittiö, neljä vessaa (yksi huollossa) ja kaksi suihkua (kolmas on huollossa). 

Kävimme Hondalla kaupassa, ennen kuin riisuimme ajovaatteet ja majoituimme mökkiimme. Naapurissa on suomalaisperhe ja pihalla istuessamme yhteen (kuudesta) mökkiin majoittui toinen suomalainen lapsiperhe. Hannun teki mieli Steffanin pizzaa ja kävelimme sinne rantatien kautta. Portilla oli jo pitkä jono, alkoi sataa tihuuttaa. Aikamme jonotettuamme saimme pöydän sisältä, yläkerrasta.

Pizzeria Steffani
Tilasimme salaatin ja pizzan. Puolen tunnin kuluttua, kun olimme jo juoneet viinilasilliset, tarjoilija tuli kertomaan, että pizzan tekemiseen menee ruuhkan takia puolitoista tuntia ja kehotti vaihtamaan annoksen johonkin toiseen. Ei sitten samalla voinut kertoa, että voimme hakea leipää ja salaattia (pelkkää raastetta) odotellessamme. Ruuat olivat kyllä hyvät, kun vihdoin viimein saimme ne.

Nukuimme makeasti hyvin tuulettuvassa mökissämme. Kun kävin viiden aikoihin vessassa, valot paloivat niin keittiössä kuin yhdessä kylppärissäkin. Eivätkö ihmiset osaa käyttäytyä, tai edes lukea!?

Aamulla nautimme omalla terassilla auringonpaisteesta ja söimme samalla aamiaisen. Kävelylenkin teimme rantaan, kiersimme laudoitetun polun näköalatornille ja siitä uimarannalle. Kaupunkilehmiä ei tällä kerralla näkynyt.


Peter Diem
Uus Kunsti Muuseum
Kaupo Kikkas
Halusin käydä Nykytaiteen museossa katsomassa tämän vuoden "Mies, nainen, vapaus" -näyttelyn. Varsinkin Peter Diemin Hemingway-näyttely ja Kaupo Kikkaksen upeat musta-valkokuvat tekivät vaikutuksen.

Kävelimme keskustaan Pärnu Museoon, tarkoituksena käydä museokahvilassa hyvällä seljankalla, mutta kahvila on nyt remontissa. Palasimme vanhaan kaupunkiin, poikkesin Linetten myymälässä (ei alennusmyyntiä vielä) ja etsimme sopivaa lounaspaikkaa.

Sweet Rosie
Sellainen löytyi minulle ennestään tutun irkkupubi Sweet Rosien terassilta, tilasimme jaettavan alkupalalautasen.

Palasimme kämppärille torin (mansikat 5€/kg) ja kaupan kautta. Alkoi sataa ja ukkostaa. Sateen ropinaa kuunnellen nukuimme päikkärit. Kävin suihkussa, melkein sain toisenkin suihkun, kun juoksin takaisin mökkiin. 

Hõbe Taldrik
Taivas kirkastui ja kävelimme auringonpaisteessa Karja-kadun aasialaiseen Hõbe Taldrik -ravintolaan. Ehdimme juuri syödä lammas- ja kana-annoksemme, kun alkoi taas ukkostaa ja sataa rankasti. Tilasin itselleni vielä kahvin, sillä olin kärsinyt päänsärystä koko iltapäivän. Selviä vieroitusoireita! Taivas selkeni uudelleen ja palasimme mökkiimme ihaillen samalla Karja-kadun puutaloja kauniine pihoineen. Kämppärin pihalla hollantilainen motoristipariskunta pystytti telttaa ja kuivatti aidalla ajovarusteitaan. Tuntuivat muutenkin olevan kovin omavaraisia; eivät hyödyntäneet keittiötä vaan lämmittivät pihalla trangialla illallistaan.