Tyskien taival

Hotellin aamiainen 6.30 ja bussiin seitsemältä. Porukka oli kuosissa, mutta hetken päästä hiljeni ja vähintään puolet kyytiläisistä oli unten mailla. Puolan rajalla pysähdyimme vessa-, kahvi- ja rahanvaihtopaussille. Puolan puolella tietyöt hidastivat jonkun verran etenemistä. Matkaa ihastuttivat taas lukuisat haikaranpesät asukkaineen. Seuraava paussi pidettiin Łomżassa, jossa ehti halutessaan käydä kaupassa ja syömässä huoltiksella tai Mäccärissä.

Varsinainen lounastauko oli totuttuun tapaan Varsovan liepeillä, jossa vaihtoehdot olivat Ikea, Pizza Hut tai joku grilliravintola. Kävin syömässä Ikean lihapullat, palan painikkeeksi myynnissä oli hyvää portugalilaista valkoviiniä. Kaupasta hain kirsikkavodkan kämpille iltojen aperitiiviksi. Matkan jatkuessa kohti Zakopanea porukka vaipui taas koomaan, hillitön helle teki tehtävänsä. Krakovan kohdalla taivas synkkeni ja salamat halkoivat tummia pilviä. Matkalla viestittelimme Arjan kanssa ja sovimme patikkatreffit huomiseksi.

Tietöiden ja parin nopean pysähtymisen jälkeen saavuimme vihdoin iltakymmenen jälkeen Zakopaneen ja majoituimme tuttuun Willa Kubikiin. Tällä kerralla sain toivomani parvekkeellisen huoneen kolmannesta kerroksesta. Puolan hävittyä futismatsin Portugalille oli yllättävän hiljaista...

Bussilla läpi Viron, Latvian ja Liettuan

Välivuoden jälkeen minulla oli mahdollisuus osallistua Blitz Toursin patikkamatkalle Zakopaneen. Samalla istumisellahan se menee kun olin jo varannut paikan Latvian joogaleirille ja viikonloppumatkan Riikaan.

Menimme Linda Linella Tallinnaan, jossa bussi keräsi ryhmämme kyytiinsä ja matka kohti Latviaa saattoi alkaa. "Ilmankos täällä on niin paljon vauvoja, kun on noita haikaroita." Ennen rajan ylitystä kävimme kaupassa ja pidimme soppatauon. Bussissa istuin takarivillä Kuusankosken poikien keskustelun välimaastossa, kunnes vaihdoin Villen kanssa paikkaa ja hän (pidempänä) sai oikaistua koipensa keskikäytävälle. Suurin osa ryhmästä kuului johonkin Eurosinkut-ryhmään, tein heti alussa tiettäväksi, että minä en ole sen yhdistyksen jäsen. Mitähän sieniä matkanjohtajan seljankassa oli ollutkaan, kun hän kertoili Latvian vaaleansinisistä lehmistä. Tuleeko niistä vain rasvatonta maitoa? kysyi Kuusankosken poika. Liettuan rajan jälkeen pidimme iltapäivällä lounaspaussin "Karhu-baarissa" kuten matkan kanta-asiakkaat olivat nimittäneet tienvarsiravintolan, jonka puistossa on pieni eläintarha. Matkanteko oli tylsistyttävän tasaista. Luin ensimmäisestä kirjasta lähes puolet.

Kaunasissa olimme ajoissa, oli vielä aurinkoista ja läkähdyttävän kuuma. Majoituimme Magnus-hotelliin, kuten aiemmillakin kerroilla. Kevyen illallisen jälkeen lähdin ulos. Tulomatkalla bussin ikkunasta näkemämme pienet, värikkäät puutalot jäivät kuvaamatta, ne olivat sen verran kaukana. Kävelin hetken joenvartta, katsastin parit tutut kirkot ja menin bulevardin yhdelle terassille portterille (Imperial Porter 2,30€). Terassit olivat täynnä eikä ilma tuntunut viilenevän lainkaan.

Head jaanipäeva!

Kochi Kohvituba

Olisi ollut mukava viettää juhannus järven tai meren äärellä mökkeillen ja saunoen, mutta kutsuja ei kuulunut joten lähdimme Tallinnaan. Kun Linda Line rantautui Tallinnaan, alkoi sataa vettä. Matkalla olin tutkinut kesäkuun Baltic Guide -lehteä ja löytänyt uusia ravintoloita kokeiltavaksi. Suunnistimme suoraan kohti tehtaan piippua ja Korsten, Armastus & Hea Toit -ravintolaa, jonne voisi poiketa syömään pois lähtiessä. Seuraava kohde oli Kochi Aidad, jonka kahvilat ja ravintolat olivat juhannuksen takia suljettu. Istuimme Kochi Kohvituban katetulle terassille pehmustetulle sohvalle pitämään sadetta ja haimme viereisestä Super Alkosta Kohvik Portterit tervetulo-oluiksi. Seuraksi saimme pariskunnan Vantaalta.

Vilmsi 50 Apartment

Sateen hieman tauottua lähdimme kävelemään kohti Kadriorgia ja yritimme samalla pysäyttää taksia. Kun ensimmäinen pyysi 15€, päätimme kävellä parin kilometrin matkan. Emäntämme Karin (jota emme harmiksemme lainkaan tavanneet) oli antanut sähköpostilla hyvät ohjeet ja pääsimme kotiutumaan mukavaan huoneistoomme. Ei ihan heti tule mieleen, milloin olemme majoittuneet näin siistiin ja kodikkaaseen kaksioon ("Tämän voisi vaikka ostaa, jos halvalla saisi" totesi Hannu). Kävin suihkussa, sillä aikaa Hannu haki läheisestä Selveristä viiniä, tuoreita mansikoita, jogurttia ja piiraita.

Pikkutorkkujen ja kuohariaperitiivien jälkeen jalkauduimme Kadriorgin kaduille. Tarkoituksemme oli mennä syömään läheiseen Cantina Carrambaan, mutta se, kuten muutkin tämän kaupunginosan ravintolat oli pyhän takia kiinni. Kävelimme sadekuurojen saattelemina keskustaan ja menimme tuttuun Karja Kelderiin syömään hyvät alku- ja pääruuat. Kahvit joimme Valli Baarin terassilla. Taivas kirkastui, ostimme kukkakimpun yhdestä vanhankaupungin kukkakioskista ja kävelimme takaisin kämpille nauttimaan mansikkaskumpat illan päätteeksi. 

Kadrioru Park

Haimme aamulla Selveristä aamiais- ja pikniktarpeita, pakkasimme repun ja kävelimme Kadriorgin puistoon brunssille. Kaunis sää ja pyhäpäivä oli houkutellut paljon ihmisiä puistoon. Syötyämme kävelimme Kadriorgin Linnan (taidemuseo) kautta kohti satamaa. Rannalla tuuli sen verran, että jätimme sen väliin. Ranta-aluetta rakennetaan ja rempataan kovasti, ripirinnan on vanhoja kauniita puutaloja ja aivan moderneja rakennuksia.

Kadrioru Loss

Kosinta aamu-usvassa?

Jäimme Trahter panimoravintolan terassille ja tilasimme kuuden oluen maistelusatsin.

 

Kävelimme takaisin Kadriorgiin ihaillen kauniita vanhoja rakennuksia ja naureskellen virolaisille tiemerkeille.

Ettei vaan tulis auto!

Juuri kun pääsimme kämpille, Terry soitti ja lupasi tarjota Hannulle oluen. Hekin olivat Tallinassa! Vietimme pienen siestan ja lähdimme takaisin Trahterin terassille sovituille treffeille Annen ja Terryn kanssa. 

Faeton Restoran

Taivas oli seljennyt iltapäivän usvasta ja oli todella lämmintä. Seuralaisemme lähtivät paluumatkalle, me menimme syömään Faeton Restoranin terassille, taas aivan liikaa. Tänään kolusimme vain kaunista Kadriorgia, keskustaan tai vanhaan kaupunkiin ei ollut mitään asiaa. Syötyämme palasimme hiljaisia katuja pitkin kämpille.

J. Vilmsi 50 Apartment

Sunnuntaina kävelimme vielä kauemmas keskustasta ja kävimme bussiasemalla. Siitä marssimme läpi jonkun tehdasalueen ja ylitimme Laagna Teen. Tarkoituksemme oli käydä Pae järvellä, mutta taitaa koko järvialue olla aidattu. Ainakaan kävellen emme löytäneet sinne mitään pääsyä. Joku kerta pitää vuokrata fillarit ja tehdä vähän pidempi lenkki. Palasimme keskustaan toista kautta ja jäimme bussiaseman lähettyville gruusialaisen/armenialaisen (?) ravintolan puiselle terassille lenkkioluelle. Ehdimme juuri kämpille suihkuun, kun alkoi ukkostaa ja sataa rankasti.

Pakkasimme tavarat ja kävelimme tulvivia teitä pitkin Kalamajaan, jossa jäimme piipun viereen syömään Korsten, Armastus & Hea Toit -ravintolaan. Samassa rakennuksessa sijaitsee Kulttuurikattila. WC on romanttisen pinkki ja siellä on pönttö myös pikkuasiakkaille. Ravintola on perustettu vanhaan tehdashalliin ja ruokalista on välimerellinen, mikä sopi raskaiden ruokien jälkeen meille oikein hyvin. Tätä ravintolaa voimme hyvin suositella. Pilvet väistyivät ja kävelimme auringonpaisteessa Linda Linen terminaaliin.

Korsten, Armastus & Hea Toit

Tallinnassa on aina mukava käydä ja joka kerta löytyy jotain uutta, kun menee vähän keskustan ja vanhankaupungin ulkopuolelle.

Laurin päiväkonsertit

Vantaan Pyhän Laurin kirkossa on useana kesänä järjestetty torstain puolenpäivän konsertteja. Esiintyjiä on ollut laidasta laitaan. Tänä kesänä konsertteja taidetaan järjestää enemmän kuin aiempina kesinä, kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Pari ensimmäistä kertaa menivät minulta ohi korvien, kun olin lapsenvahtina Lohjalla. Tänään ehdin vihdoin paikan päälle kampaajalla käynnin ja viikkosiivouksen välissä. Konsertin teemana oli Jazzmusiikkia sakso- ja vibrafonille, soittajina loistavat Jukka Perko ja Panu Savolainen. Konsertti jatkoi mukavast eilistä musiikkiteemaa, sillä ovathan sekä setäni että kummisetäni kumpikin olleet fonisteja (isäni soitti rumpuja ja toinen setäni trumpettia). Olin fillarilla liikkeellä, mutta pääsin kuivana kotiin ennen sadekuuroja.

Helsinki-päivä

Hietalahti

Helteinen keskiviikkokin kului autossa istuen ja Helsingissä lorvien. Vein aamulla auton Herttoniemeen huoltoon, menin metrolla keskustaan ja kävelin Sinebrychoffin taidemuseolle. Sen avautumista odotellessani käväisin Hietalahden kauppahallissa ja kirpputorilla. Yleensä ostan messinkisiä kynttilänjalkoja maailmalla reissatessani, nyt meillä on yksi matkamuisto myös Helsingistä. 

Sinebrychoffin taidemuseo

Sinebrychoffin taidemuseossa kiersin kaikki näyttelyt, ml. hienon rakennuksen kauniisti kalustetut huoneet ja perusnäyttelyn, joka jaksaa sykähdyttää joka käyntikerralla. Lounaan söin Scandic Marskissa, sen jälkeen kävin Forexilla vaihtamassa vähän valuuttaa ensi viikolla alkavaa reissua varten. 

Musiikkia! Hakasalmen Huvila

Kävelin Hakasalmen Huvilaan ja kiersin Musiikkia! -näyttelyn, joka oli hauska ja mielenkiintoinen, kaukana kaikesta pönötyksestä. Oman sukuni muusikkohistoria antoi mukavaa perspektiiviä näyttelyyn. Istuin hetken huvilan kauniissa puistossa lukemassa kirjaa, mutta tuuli sen verran, että menin vielä Kiasmaan kuluttamaan aikaa (kiitos museokortin).

Choi Jeong Hwa

Ehdin katsoa vain korealaisen Choi Jeong Hwan hauskan näyttelyn "Happy Together", jossa mm. Orthexin (?) ämpärit ja pesuvadit olivat saaneet uuden elämän meidän kaikkien iloksi, kun sain tekstiviestin, että auto on huollettu ja pois haettavissa.

Iltalenkin jälkeen istuimme ulkona vilvoittelemassa, kun Rubert von Rusakko tuli seuraksemme. Syö ne voikukat pois sieltä nurmikolta, Rubert!

Kesäkuun sisä- ja ulkohommia

Teimme Rudukselle tilauksen pihan reunakivistä. Odottelimme kivien saapumista siinä määrin, että kuljin lenkilläkin puhelin mukana, voidakseni tarvittaessa antaa kuskille ajo-ohjeita. Odottelu kävi niin pitkäksi, että siirryimme kodin muihin hommiin. Toimin kuten entisajan emännät; ennen juhannusta oli pestävä ikkunat, verhot ja lattiat, puhtaille lattioille oli levitettävä pestyt matot. Tilauksemme oli jostain syystä jäänyt avoimeksi ja vasta Hannun soitettua asia nytkähti eteenpäin. Sateiden alkaessa kivet kuskattiin pihaamme.

Cinque Terren mäet ja kiviset polut kohottivat kuntoani siinä määrin, että aloin kaivata haasteita kotiseudun lenkeillekin. Ilmojen viilennyttyä uiminen jäi, samoin pidemmät pyörälenkit, mutta jatkoin rehkimistä zumbatunneilla ja lähiseudun mäkisissä maastoissa.

Kesäkuun viikot kuluivat sukkelaan, kun minulla oli tilaisuus hoitaa Noelia. Ihana, iloinen pikkumies, jolle ruoka maistuu ja jolla on pilkettä silmissä. Samalla kävin Lohjalla äidin luona Virekodissa. Annakin oli tulossa Lohjalle ja kutsuin hänet tapaamaan mummua, vielä kun se on mahdollista. Sen jälkeen kävimme Jyskin alessa ja ostimme molemmat pastellin väriset tilkkutäkit. Se sopisi hyvin yläkerran tyttöjenhuoneeseen, mutta levitinkin sen sohvan päälle, kun tänä kesänä emme ilmeisesti viitsi vaihtaa punaisia päällisiä valkoisiin. Yhden iltapäivän vietin Marjukan luona, hän tarjosi mustikkapiirakkaa ja minä näytin läppäriltä Italian kuvat. Kotiin ajoin Plantagenin kautta, hain uusia kukkia terassille ja kotona Hannu aloitteli reunakivien asettelua.

Kutsuimme Mirjan ja Masan meille grillaamaan, mutta sateinen sää pakotti meidät sisälle viettämään Espanja/Italia-iltaa kevään matkakuvien katselun merkeissä. Sunnuntaina oli poutapäivä. Hannu olisi saanut reunakivetyksen valmiiksi, mutta Ruduksen toimituksesta puuttui muutama kansikivi. Seuraavaksi on vuorossa mullan tasoitus, ruohonsiementen levittäminen ja kukka/yrttipenkkini kunnostus.

Helteinen sää suosi (vähän turhankin kuumasti) Virekodin juhannusjuhlaa. Sain houkuteltua mukaani Onnin ja Ilonan, jotka yllättäen ujostelivat vanhuksia. Makkarat ja mansikkakakku sentään maistuivat ipanoillekin. Ohjelmassa oli tuolijumppaa ja yhteislaulua. Sen jälkeen näyttelijä/muusikko Vilma Putro soitti sahalla vanhoja tuttuja kappaleita. Kotimatkalla moottoritiellä oli peurakolari ja Kehä III:lla matkaa hidastutti ketjukolari. Senkin ajan olisin mieluummin viettänyt vaikka Keravanjoessa.

Suvivirsi 2016

Hain Onnin ja Ilonan perjantaina koulusta ja pizzat luvaten vein heidät katsomaan isomummua Virekotiin. Helteinen ilta kului pihalla, kunnes sain houkuteltua ipanat saunaan ja syömään. Nukkumaan piti mennä ajoissa, sillä koulun kevätjuhla alkoi jo aamukahdeksalta.

Kevätjuhla sisälsi musiikkiesityksiä, stipendien jakoa ja puheita. Uusi rehtorikin liikuttui, kun saatteli puheellaan kuutosluokkalaiset jatkamaan opintojaan syksyllä toiseen kouluun. Luokka oli tehnyt hienon historiikin yhteisistä vuosistaan ja luokanope ("huonot vitsit, mutta hyvä huumorintaju") räppäsi yhteisessä musiikkiesityksessä.

Lopuksi laulettiin suvivirsi, joka viimeistään sai minut liikuttumaan. Menin Ilonan luokkaan seuraamaan todistustenjakoa. Ilona, jota ei juuri koskaan saa kuvata, halusi itsensä kuvattavaksi jonkun kaverinsa pikkuveljen ja oman opettajansa kanssa. Onni ja Ilona läpäisivät luokkansa ja saivat hyvät todistukset, toki parannettavaakin jäi.

Loppupäivä sujuikin lastenhoidon osalta helposti. Kun sain ipanat ruokittua, he katosivat naapuriin leikkimään kavereidensa kanssa. Tuskin koskaan kotonakaan on näin paljon aikaa istua auringossa kirjaa lukien... Anna soitti ja kertoi Sofian saaneen yllättävänkin hyvän todistuksen. 

Harmillista, että sää muuttui koleaksi heti, kun koululaiset pääsivät kesälaitumelle. Ei ollut asiaa rannoille, hyvä kun tarkeni ulkona olla. Kävin kirjastossa lainaamassa, ostamassa ja ottamassa (kierrätyshyllystä) lisää lukemista. Lämpimikseni aloitin verhojen ja ikkunoiden pesun. Onneksi voin tehdä sen vaikka ikkuna kerrallaan, kun seuraavat perhejuhlatkin ovat vasta elokuussa.

Tiistaina pörräsin autolla ensin Honkanummelle kastamaan kukat. Etsin Ikeasta kukkaruukkuja, mutta ne olivat kaikki suojaruukkuja (ilman reikää). Mutta kynttilöitähän voi aina ostaa, niitä ei ole koskaan liikaa. Tikkurilassa kävin labrassa ja passikuvassa. Palkitsin itseni Dixin Hao Kingin lounasbuffetilla.

Alkukesän kirjat:

Michael Cunningham "Lumikuningatar", Cunningham on ikuinen ihastukseni, pidän hänen kirjoitustyylistään ja suhteestaan kirjojensa henkilöihin. Päähenkilö Barrett näkee talvisena iltana taivaalla valoilmiön, jonka epäilee vaikuttavan läheistensä elämänkulkuun. Asia vaivaa hänen mieltään vuosia ja hän etsii vastausta käymällä kirkossa istuskelemassa. Vuodet vierivät ja kirjan henkilöiden elämänvaiheet muuttuvat, mutta Barrett ei lopeta valoilmiönsä miettimistä.

Patrick deWitt "Sistersin veljekset". Varsin eriluonteiset veljekset ratsastavat pitkin kultakuumeen riivaamaa Kaliforniaa 1800-luvun puolivälissä. Hulvaton länkkäri, jossa ei puutu yllättäviä käänteitä, ruumiista puhumattakaan. Lopetettuani kirjan lukemisen iltaisin pitää kerätä hylsyt sängyn viereltä.