tiistai 12. syyskuuta 2017

Zell (Mosel)

Luovuimme Treis-Kardenin kauniista huoneistostamme kymmeneltä ja kävelimme lyhyen matkan juna-asemalle. Juna Bullayhin oli kymmenen minuuttia myöhässä. Minä kun olen luullut, että DB:iin voi luottaa kuin sveitsiläiseen kelloon, mutta jo tämän reissun alku (ja Doris) vakuutti, että näin ei todellakaan ole. Samalla junalla olisimme päässeet Luxemburgiin saakka. Bullayssa satoi. Lähetin Silkelle viestin, että tulemme Zelliin 11.30 lähtevällä bussilla. Vastaus oli "Perfect" ja niin pääsimmekin perillä majoittumaan saman tien apartamentokseemme. 
http://www.gaestehaus-sabine-mosel.de/index2.php

Asumme taas joen sillä puolella (Zeller Schwarze Katz), missä ei isoja marketteja ole, mutta ravintoloita, kahviloita ja viinimyymälöitä on lähes vieri vieressä harvojen katujen varrella. Jalkauduimme kaduille ja alkoi sataa. Jäimme tervetulo-oluille ja kevätkääryleille vietnamilaisravintolan katetulle terassille. Sade taukosi ja kävelimme rantakadulle ihailemaan vastarannan näkymiä. Kävimme turisti-infossa kyselemässä kauppaa, pieni minimarket löytyi lyhyen kävelymatkan päässä. Alkoi taas sataa ja suojauduimme yhteen lukuisista viinimyymälöistä. Maistelimme parit paikalliset ja samat lähtivät kämpille pulloina.
  
Hannu jäi lepuuttamaan jalkojaan, minä kävin kahvilla ja sään kirkastuttua uudelleen lähdin tutustumaan kaupunkiin. Kävelin kadun loppuun saakka, sen varrelta löytyy leipomo ja lisää ravintoloita. Takaisin tulin Moselin varren kävelytietä. Nousin kävelysillalle, sieltä on hienot näköalat joen molemmille puolille ja ylös viiniviljelyksille. Mäen päällä siintää Collisturm, sinne voisin kävellä huomenna, jos ei sada.

Huilin ja suihkun jälkeen lähdimme illalliselle. Hyvään Weingut Günter Hillen -ravintolaan ei ollut pitkä kävelymatka. Tilasimme yhteisen salaatin ja kahdet flammkuchenit ja juomaksi talon omaa Rieslingiä. 

Weingut Günter Hillen
Olen ajatellut, että joskus lähtisin Lissaboniin vähän pidemmäksi aikaa. Tutustuisin kaupungin eri osiin, tekisin päiväretkiä lähistölle, kirjoittelisin ja lukisin. Siihen tarkoitukseen sopisi juuri tällainen pieni huoneisto, jossa on oma keittiö ja kylppäri. Kulmaikkunan ääressä kirjoitellessani voin seurata alapuolella olevien risteävien kujien tapahtumia. Tosin ne ovat niin hiljaiset, että enemmän seurattavaa löytyy vastapäisen asuintalon ikkunoista. Plussaa olisi pieni parveke (tai ranskalainen parveke), joka tästä puuttuu. Iltaisin Zellin kujia valaisevat katuvalot pehmeällä, punertavalla valollaan.

Yö oli taas äärimmäisen hiljainen ja sopivan viileä. Vähän ennen kahdeksaa yläkertaan majoittuneet pyöräilijät menivät aamiaiselle. Aamiaishuoneen oven he sulkivat kohteliaasti, mutta puheensorina kuului sänkymme takana olevan seinän läpi. Taivas oli pilvien peitossa, kun lähdin hakemaan leipomosta sämpylöitä.

2 kommenttia:

  1. Zellistä muistuu mieleen pastellinväriset talot, mutta miten se musta kissa liittyy Zelliin?

    VastaaPoista
  2. Johtuisiko siitä, että täällä on Zeller Schwarze Katz (viinitila)? Samaa merkkiä myydään useissa viinikaupoissa. Kyllä on hieno kaupunki!

    VastaaPoista