Le Petit Venise, Colmar

Emme olleet hankkineet hyvinvarustettuun keittiöömme mitään syötävää aamuksi. Yö oli ollut kaikesta päätellen kylmä, sillä raolleen jättämämme kattoikkunat olivat aivan kosteita. Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja ostimme leipomosta kanatäytteisen leivän. Hain turisti-infosta kaupunkikartan ja lähdimme hiljalleen kävelemään kohti kaupungin suosituinta nähtävyyttä, Pikku-Venetsiaa.

 

Vanhan kaupungin talot ovat kaikki toistensa kaltaisia, jotkut hauskasti koristeltuja. Kanavan varrella tungeksi opastettuja turistiryhmiä. Alue on varsin pieni ja nopeasti katsottu, mutta mielellään sen kujilla kävelee ja ihastelee taloja ja kukkaistutuksia. Taisi olla reissun aurinkoisin ja lämpimin päivä. Paikalliset tosin kulkivat toppatakeissaan ja karvakauluksissa.

 

Kävimme kauppahallissa ja otimme päiväoluet aurinkoisella terassilla, ennen kuin Hannu palasi kämpille ja minä jatkoin haahuiluani.

Saippuakauppias

  Kävin kahvilla ja tein vielä kierroksen Pikku-Venetsiassa, ennen kuin viestitin Hannulle ja teimme lounastreffit vanhaan kaupunkiin.

 

Olin kävellessäni katsastanut parin aurinkoisen terassin tarjonnan ja kävelimme yhdessä L'Amandineen syömään. Hannu jo pelkäsi, että flammkuchenit jäivät Saksaan, mutta sehän on ranskalaisten kehittämä ruoka, täällä nimeltään tarte flambée. Minulle riitti hyvin taas kanacaesar.

L'Amandine

Hannu lähti edeltä kävelemään kämpille, minä hain kaupasta vähän ilta- ja aamupalaa. Tuskin jaksamme enää tänään lähteä kaupungille, varsinkaan kun Hannun pitää kävellä kattohuoneistosta 72 porrasta suuntaansa. Mielelläni ottaisin vielä kuvia Petit Venisestä iltavalaistuksessa, mutta se saattaa jäädä huomiseen.