Collisturm ja Lönshöhe, Zell

Collisturm

Aamiaisen syötyämme sää oli edelleen pilvinen. Lainasin Hannulta lippiksen suojaamaan silmälaseja tihkusateelta (unohdin omani jollekin penkille palatessani Burg Eltzistä) ja lähdin patikoimaan kohti yläpuolella siintävää Collisturmia. Alkoi sataa ja kaivoin repusta sateenvarjon. Ylhäällä tuuli raivokkaasti ja suojauduin Collisturmiin tuulelta ja sateelta. Sateen hieman hellittyä jatkoin matkaa kohti Lönshöheä. Seurasin merkittyä "Collis" Rundwanderweg -reittiä. 

Sadekin taukosi ja metsäistä tietä oli mukava kulkea. Saavuin Lönshöhelle, joka on avoin retkeilymaja sateensuojaksi. Näköalatasanteella on nuotiopaikka, penkkejä ja pöytiä retkeilijöille.

Lönshöhe

Lönshöheltä laskeuduin alas Mühlental-kadulle ja siirryin Moselin varren rantatielle, jota pitkin kävelin takaisin kaupunkiin. Jätin joen toisella puolella käymisen suosiolla huomiseen ja tein terassitreffit Hannun kanssa. Saksa on olutmaa, silti valinnanvaraa oluiden suhteen ei tässäkään kylässä juuri ole ja ainoastaan hotelliravintoloiden terassit olivat auki.

Aurinko alkoi paistaa ja kävelimme vielä hetken kujilla, kävimme leipomossa ja haimme infopisteestä bussiaikataulut Bullayhin. Palasimme kämpille suihkuun ja siestalle. 

Illalla satoi taas vettä, kun lähdimme lähellä olevaan vietnamilaiseen Vink-ravintolaan. Söimme yhteiset alkupalat ja mainiot ankka- ja possuannokset. Totuttuun tapaan naapuripöydän saksalaiset tervehtivät meitä iloisesti.