Au revoir France, Colmar

Colmarissa patsaatkin harrastavat meditointia ja pilatesta

Colmarissa on kaksi elokuvateatteria, joissa pyörii useita näytöksiä, toisessa mm. Aki Kaurismäen "Le Havre". Eilen istuin vanhemman teatterin edessä Hannua odotellen ja porukkaa lappasi päivänäytökseen jatkuvalla syötöllä, lähinnä keski-ikäistä ja vähän vanhempaa väkeä. Ehkä sielläkin pyörivät edulliset matineanäytökset, kuten Vantaalla.

Loft-asuntomme eroaa monessakin suhteessa Nancyn hotellihuoneestamme. Täällä on pistorasioita aivan uskomaton määrä, kun Nancyssa niitä oli kaksi huoneessa (toinen telkkarille) ja kaksi kylpyhuoneessa (toinen vessanpytylle). Pitkät hollantilaiset kolhisivat päänsä kattoparruihin, meidän ei tarvitse kumarrella kuin parissa kohtaa ja siihenkin tottuu nopeasti.

Keskustan ruokakauppamme Monoprix on varsin monipuolinen, mutta erikoistuotteet (leipomo, kemppari, vaatteet ym.) löytyvät samasta rakennuksesta ruokaosaston ulkopuolelta. Tuoremehut ja jogurtit ovat yllättävän kalliita, muuten hintataso on suomalaisittain edullinen. Kelvollisen Bordeaux-viinin hinta on parista eurosta ylöspäin.

Hain aamulla lähileipomosta tuoreen patongin. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään juna-asemalle, sen vieressä pitäisi kartan mukaan olla bussiasema, mutta mitään "asemaa" ei ole olemassakaan ja juna-aseman infon herra levitteli vain käsiään, kun kysyin, mistä huominen Zürichin bussimme pitäisi lähteä. Sen numeroista pysäkkiäkään en löytänyt. Marssin Grand Hotelin respaan ja siellä selvitettiin katu ja pysäkki, mistä bussin pitäisi lähetä. Hope so!

Kävelin vanhaan kaupunkiin ja osuin taas raksukaupalle, jonka ikkunan takana olin jo monta kertaa pysähtynyt kuolaamaan. En enää vastustanut kiusausta, vaan ostin meille matkaevääksi pussillisen pizzamausteisia raksuja.

Ehdin vielä ottaa lisää kuvia Pikku-Venetsian kanavan varren taloista, ennen kuin teimme Hannun kanssa lounastreffit ja menimme syömään reissun parhaat salaatit Café Jupileriin.

 

Hannu lähti edeltä kämpille, minä poikkesin kauppaan ja kirpparille, josta mukaan tarttui messinkinen kynttilänjalka. Niitähän minulla on tapana keräillä matkoilta, kiusaksi Hannulle, joka meillä pyyhkii pölyt. (Zürichissä juttelimme Annelin kanssa keräämistäni kynttilänjaloista ja vertasin sitä muistipeliin; muistanko mistä mikin kynttilänjalka on ostettu. Ehkä kotona teippaan jokaisen jalan alle lapun, mihin kirjoitan kaupungin nimen.)

Vein ostokset kämpille ja lähdin takaisin vanhaan kaupunkiin postittamaan kortit ja ottamaan iltakuvia Pikku-Venetsiasta. Kun istuin yhdelle terassille kirjoittamaan kortteja, sisällä soi telkkarissa meidän oman Alman musiikkivideo. Ei sattunut kohdalle ketään, jolle olisin voinut pullistella. Harhailin vanhassa kaupungissa etsien postilaatikkoa, toivottavasti osuin oikeaan. 

 

 

Löysin jo kerran hukkaamani saippuakaupan, "kakunpalaset" olivat turhan kalliita ja ostin hajustettuja sydänsaippuoita pikkutytöille tuliaisiksi.

Nimipäiväonnittelut isille, sinne jonnekin!