Mosel, Treis-Karden

Ferienwohnung Barz

Aamuyöstä heräsin sateen ropinaan. Voi ei, tulisimme kastumaan kun kävelemme juna-asemalle. Olin tehnyt check’innin etukäteen, emmekä pitäneet lähdöllä mitään kiirettä. Vasta asemalla muistimme, että on viikonloppu ja junat kulkevat 20 minuutin välein. Pikkasen meinasi paniikki iskeä, varsinkin kun Hannusta ei ollut kiirehtimään kyynärsauvoillaan. Menin hänen edeltä terminaali ykköseen jättämään pakaasini. Istuimme kaikessa rauhassa lähtöportilla 15A, kunnes huomasin tarkistaa, että se onkin muuttunut portiksi 12. Pistin juoksuksi, mutta sielläkään ei vielä tapahtunut mitään. Vasta 20 minuuttia ennen lähtöaikaa pääsimme koneeseen. Join SAS:n tarjoamat kahvit.

Laskeuduimme Arlandaan ajoissa ja sielläkin lähtöportti oli vaihtunut, mutta kiirettä ei pidetty täälläkään, koneeseen pääsi vasta vähän ennen lähtöaikaa. Arlandassakin satoi. Frankfurtiin laskeuduimme hyvissä ajoin, mutta kone joutui odottamaan kentällä pitkään, ennen kuin kapteeni sai ohjeet, mille portille parkkeerata. Sitten alkoivatkin vaikeudet.

Hannu oli varannut meille etukäteen junaliput Koblenzin kautta Treis-Kardeniin, jostain syystä päärautatieasemalta. Kun vihdoin pääsimme terminaaliin, jouduimme odottamaan hävyttömän pitkään matkalaukkua. Olimme etukäteen ajatelleet, että meillä on Frankfurtissa hyvin aikaa käydä syömässä. Nyt alkoi huolestuttaa, ehdimmekö edes varaamaamme junaan. Ostin automaatista liput paikallisjunaan, mutta se ei koskaan saapunut laiturille, jossa sitä odotimme. Kiirehdimme taksitolpalle, jossa kuski arvioi aikaa menevän parikymmentä minuuttia päärautatieasemalle. Ehdotin, että käymme kysymässä DB:n infosta (siitä ainoasta?), voimmeko hypätä junan kyytiin lentoasemalta. No sehän kävi ja aikaa jäi vielä currywurstin ja täytetyn croisantin ostamiseen ja syömiseen. Istuimme kiltisti oikealla laiturilla odottamassa Koblenziin menevää junaa, kunnes kuulutus kertoi jostain poliisioperaatiosta. Juna ei koskaan saapunut ja hilasin itseni taas pari kerrosta ylemmäs ja pitkiä käytäviä pitkin DB:n infopisteeseen kysymään vaihtoehtoista yhteyttä. Sellaista ei ollut kuin vasta kahden tunnin kuluttua. Hain kaupasta oluen ja menimme vaihteeksi ulos kuluttamaan aikaa. Ennen laiturille paluuta ostin pikkukuoharit aseman kaupasta ja kun vihdoin 15.24 pääsimme Koblenziin menevään junaan, kilautimme mukilliset. Kondari ei mitenkään kommentoinut, että digilippumme olivat edelliselle junavuorolle, ilmeisesti hän tiesi, että se oli peruttu.

Matkan ja joen varrella oli useita kauniita pikkukyliä, joissa lähes jokaisessa oli kukkulan päällä joko hieno linna tai vanha linnanraunio. Koblenzissa oli nopea vaihto, sen jälkeen ei ollut enää pitkä matka Treis-Kardeniin. Kun jäimme asemalla junan kyydistä, Doris vilkutteli kadun varrella (olin lähettänyt hänelle Frankfurtista viestin, että saavumme myöhässä). Saimme kauniin huoneistomme - kuin jonkun oma koti - ja lähdin isäntämme Erichin kanssa joen toiselle puolelle kauppaan ruokaostoksille. Asumme Kardenissa, jossa on kirkko, apteekki, pari ravintolaa ja olut/viinitupaa. Iso marketti (Edeka) ja muut palvelut ovat Treisin puolella.

Karden

Iltapäivällä satoi vettä. Kävimme suihkussa ja asettauduimme kauniiseen musta-valkoiseen kotiimme. Sateen lakattua kävelimme syömään ravintola Syrtakiin, Hannun jalkoja säästääksemme pysyimme Kardenin puolella. Valinta ei ollut lainkaan huono; söimme hyvät ruuat ja vaikka tasasimme saganakin, Ateena-salaatin ja gyroslautasen, ruokaa oli lähes liikaa. Ravintolan tarjoamien ouzojen saattelemana kävelimme takaisin mukavaan majapaikkaamme.
http://www.ferienhaus-barz.de/ferienhaus/index.html

Syrtaki, Karden