Kaksi viikkoa jouluun!

 

Tänä vuonna on entistäkin vähemmän lahjoja jaettaviksi. Perustin kuitenkin pukinpajan vinttikamariin, tällä kerralla siellä oli tarjolla kuohuviiniä glögillä. Minun makuuni se oli melkeinpä parempaa kuin perinteinen kuuma glögi. Eikä kukaan arvaa, mitä Noel tulee saamaan joululahjaksi.

Viimeistelin myös omatekoiset herkkulahjat jaettavaksi "rekiretkellä" joulun alla.

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat

Pakkaskelit vaihtuivat vesisateeksi, kun lauantaina ajoimme Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille. Porukkaa oli yllättävän vähän, enkä nähnyt ketään tuttuja, paitsi Suvin ja Samin, joiden kanssa teimme treffit joululahjojen takia. Tosin osalla porukalla oli maskit, joten joku tuttu saattoi kävelläkin huomaamatta ohi. Yritin etsiä Tiinan kojua, mutta hän on ilmeisesti lopettanut. Samoin Inkoon kalastajat, joilta yleensä ostan joulukaloja.

 

Paljon herkkuja ja kauniita käsitöitä oli myynnissä, mutta meillä ei ollut tarvetta muille kuin purkilliselle kaviaarisilliä. Taistelin itseni kanssa kaviaarisilliä/suutarinlohta, mutta jälkimmäinen ei kelpaa Hannulle ja purkit olivat niin isoja, että ostin sillin. Joulupukki oli hakenut uuden muorin rekiretkillään Aasiasta. Hevoskyyti kierteli museon alueella. Tarkoitus oli käydä Virekodissa, mutta kun soitin sinne etukäteen, äiti oli jo mennyt ruokalevolle ja lähdimme kaupan kautta kotiin.

Håkansbölen kartanon joulumarkkinat

Sunnuntain sumuisessa säässä ajoimme Håkansböleen. Mitään ostettavaa ei tällä kerralla löytynyt, mutta oli mukava tutustua kartanon ulkorakennuksiin ja kuunnella niiden historiaa. Mirjakin oli paikalla ja hän kertoi myöhemmin, että kartanoonkin olisi päässyt tutustumaan. Ehkä sitten kesällä?

Håkansbölen kartano

Kotimatkalla veimme kynttilän Honkanummelle, jäin kyydistä ja kävelin kotiin.

Suunnitelmissa on käydä vielä katsomassa Porvoon joulua ja Tuomaanmarkkinoita Helsingissä. Koronatilanteen huonontuessa taitaa kuitenkin paras jättää ne väliin.

Ravintola Tammisto

Vuoden toinen valmis jouluateria; Ravintola Tammiston joululounas. Aivan ihanat alkupalat ja jälkiruoka (piparirahka ja torttukahvit), pääruuista jaksoin maistaa vain vähän lohta ja kinkkua. Mentiin vatsat pulleina Halvan tehtaanmyymälään, niin ei tehnyt mieli ostaa mitään itselle. Vielä ennen joulua ehdimme käydä elokuvissakin (rokotustodistuksella), katsoimme Oscar-leffan "Sound of Metal". Illalla tein bataattivuoat (vuohenjuustolla).

 

Joulukuun kirjoja:

Jean-Christophe Rufin "Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat". Esipuheen on kirjoittanut Suvi Ahola, joka käveli Camino Francésin avioeronsa aikoihin ja mietti, miten ihanaa olisi pakata reppuun luottokortti ja puhtaita alusvaatteita ja vain lähteä kotiovelta ilman suunniteltua paluuta. Hän kertoo vaelluksen aikaisista ajatuksistaan ja tunnelmistaan ja peilaa niitä Jean-Chistophe Rufinin kirjaan. Ranskalainen kirjailija/lääkäri/kiipeilijä/suurlähettiläs Rufin vaelsi Camino del Norten (Camino Primitivo). Sen kerrotaan olevan raskas, mutta myös äärimmäisen tylsä tehdasalueineen, asvalttiteineen ja moottoritien laitoineen. Rufin kertoo reitistä, maisemista, omista mietteistään ja suhteestaan uskontoon. Huonona nukkujana hän kantoi mukanaan telttaa, jossa yöpyi useimmat yönsä, jos ei sitten majoittunut hotellihuoneeseen. Huonon tossuvalinnan vuoksi hän oli jo luovuttaa heti alkumatkasta, mutta Caminon kutsua ei voi vastustaa, kun sille tielle on lähtenyt. Kirja on ajatuksia herättävä ja hyvin kirjoitettu. Sitä voi suositella kaikille, muillekin kuin caminon kulkijoille.

Pieni on kaunista, jopa jouluna

Tänä vuonna pyrin välttämään kaikennäköisen joulustressin. Se onkin helppoa, kun olemme olleet paljon kotona ja tulemme viettämään joulun muualla. Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla ja joulu saisi vaikka jo tulla. Vaikka etenemmekin pienemmällä vaihteella, koti on siivottu ja koristeltu joulua varten. Kun Onni ja Ilona ilmoittivat tulevansa meille viikonloppuna, levitin koristelun myös yläkertaan. 

Suvi Luciana päiväkodissa

Piparit ja pikkuleivät on paistettu, bataattivuoat aion valmistaa ensi viikolla. Sillit ja perunalaatikon teen vasta joulun alla. Lahjamääräkin jää minimalistiseksi; ostin lapsille kirjoja. Yhteinen lahjamme on Pentikin pussilakanat, minä saan Hannulta 13 kuukautta lisäaikaa Museokorttiini ja hän minulta Krakovan lennot. Ehkä sorrun lahjaostoksiin viikonloppuna, kun käymme Lohjan joulumarkkinoilla ja lupasin viedä Onnin ja Ilonan sunnuntaina Helsinki Outlettiin.

Lauantaina alkoi sataa vettä, kun ajoimme Lohjalle. Löysimme parkkipaikan keskustasta ja kävelimme sateenvarjojen suojaamina Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille. Olin tehnyt treffit Tiinan kanssa puoliltapäivin, vaihdoimme pikaisesti kuulumiset ja saimme kutsun tulla kyläilemään. Hänen suloinen koiransa ei olisi voinut enempää kerjätä huomiota ja rapsutuksia kaikilta ohikulkijoilta. Sateinen sää ei houkutellut ostoksille, söimme Wotkinsin grillimakkarat sadekatoksen alla ja lähdimme Viremainioon. Äiti istui pyörätuolissaan, josta pyysin hoitajia siirtämään hänet nojatuoliin. Äiti olikin "puheliaalla" päällä, selvästi yritti sanoa jotain. Haimme Onnin ja Ilonan mukaamme, Noelkin pulputti puheliaana, mutta ei tyrkyttänyt itseään meille, olihan luvassa meno HopLoppiin isin kanssa. Onni ja Ilona kotiutuivat yläkertaan, söimme sushit alkupalaksi ja vähän myöhemmin chevapit bataattiranskisten kanssa. Ilona hinkui SkipBota pelaamaan. Ilmankos, kun hän voitti kaksi peliä. 

Sunnuntaina herättelin ipanat aamiaiselle, että pääsimme lähtemään Helsinki Outletiin. Hannulle riitti auton parkkeeraminen, hän jäi odottamaan meitä autoon. Kiertelin lasten perässä eri merkkiliikkeitä, molemmat löysivät mieleisen joululahjan itselleen, lisäksi Onni osti joitakin asusteita omilla rahoillaan. Kävimme syömässä Ikean joululounaan, lasten 5€:n annos sai rahoille täyttä katetta, kun Onni lastasi lautaselleen kinkkua ja Ilona lihapullia. Iltapäivällä saimme loppuperheen meille kahvittelemaan, ennen kuin koko porukka lähti kotimatkalle. 

Make kävi asentamassa valot kellariin ja vinttikomeroon. Nyt voimme kai todeta, että remontti on vihdoin valmis? Valmistin bataattivuoat (vuohenjuustolla) pakastimeen, sieltä niitä voi ottaa tarvittava määrä jouluna syötäväksi.

En viitsinyt mennä yksin laulamaan kauneimpia joululauluja, kun Hannu lähti Hyrylään bändin "pikkujouluihin". Sen sijaan kuuntelin telkkarista nauhoitettuna Lastenklinikoiden Kummit ry:n joulukonsertin. 

Perinteinen joulukierrokseni supistui sekin varsin pieneksi. Keskiviikkona oli viheliäs sadekeli, kun ajoimme Lohjalle Viremainion puurojuhlaan. Äidillekin maistui riisipuuro luumukiisselillä, kuiva joulutorttu sen sijaan oli vähän hankalampi syödä. Veimme kummitädilleni joulukukan ja palasimme pimenevässä illassa kotiin. Yöuntani häiritsivät pakkaus- ja ostoslistat, puolenyön jälkeen menin keittiöön päivittämään listojani. Torstaina oli hyvä siivousilma, urakasta selviydyttyäni hain kaupasta osan ruokatarvikkeista ja tipautin naapureille kortit. Illalla tapasimme kaikki Hannun ihanaiset ipanat.

Ja taas pakattiin! Tässä kohtaa päivityksen otsikko ei todellakaan pidä paikkaansa. Pakkaamatta on vielä pakasteet, jääkaapin ruuat ja muu kylmätavara, juomat, vaatteet, pyyhkeet, liinavaatteet, pesuaineet, kynttilät, jouluvalot, servetit ym.

Mustion vesivoimalaitos

Perjantaina "rekiretkemme" jatkui ja matkalla Meri-Teijoon poikkesimme Caritalle kahvittelemaan. Tämä oli selvästi pettynyt, kun en muistanut tuoda hänelle itse tekemiäni joulupipareita. Lupasimme paluumatkalla tuoda niitä, jos ei syödä itse kaikkia. Vein kynttilät isän ja isoäitien haudoille ja matka jatkui pitkin sumuisia teitä kohti Perniötä.


Joulukuun kirjoja:

Jesús Carrasco "Taivasalla". Lohduton kertomus pienen pojan pakomatkasta läpi Espanjan kuivien tasankojen. Poika pakenee väkivaltaista isäänsä ja kylän seriffiä, joka hyväksikäyttää poikaa (poikia). Eloonjäämistaistelussa häntä auttaa vanha vuohipaimen, joka henkensä uhalla piilottelee poikaa. Julma tarina pikkupojan kasvamisesta ja selviytymisestä. 

Milena Busquets "Tämäkin menee ohi". Espanjasta tämäkin tarina, mutta täysin toisenlainen. Kirjan kertoja on hiljattain menettänyt äitinsä, joka edelleen kulkee päivittäin tyttären mukana ajatuksissa. Siinä välissä kertoja ehtii hypätä yhden jos toisenkin miehen (myös entisen aviomiehensä) kanssa vällyjen väliin. Päivät kuluvat kevyesti juhlien perheen ja ystävien kanssa, töissä ei taida kukaan käydä. Jatkuva nauruun "purskahtaminen" alkoi lopulta ärsyttää. Kevyttä viihdettä (varsinkin edellisen kirjan jälkeen), tulihan luettua.

Mikael Bergstrand "Omenalaakson guru". Kolmas kirja Göran Borgin seikkailuista. Hän on palannut Intiasta Ruotsiin ja etsii paikkaansa. Suhde Kariniin on mutkikas, töitä ei tahdo löytyä ja muutenkin on tylsää. Kunnes ikuinen optimisti Yogi ilmestyy yllättäen Malmöhön ja piristää kummasti elämää. Trilogia päättyy happy endiin. "Totta kai kirjassa voi olla onnellinen loppu. Se tekee hyvää paitsi ruoansulatukselle myös verenkierrolle ja kasvojen lihaksistolle." - Yogendra Singh Thakur

Tip tap, tap tap

Keskustakirjasto Oodi

Kotiuduttuamme Krakovasta saimme Noelin seuraavana aamuna hoitoon. Poika olisi halunnut jäädä heti ulos tekemään lumiukkoa (porkkananenällä) ja lumilinnaa. Houkuttelin hänet ensin avaamaan kalenteriluukut ja aamiaiselle, että edes aamu valkenisi ennen ulos menoa. Häntä kiinnosti, millä koneella lensimme kotiin. Kovasti hän odottaa pääsevänsä taas isin, äidin, Onnin ja Ilonan kanssa Kreikkaan. Hannu lähti venyttelytunnille meidän jäädessä pihalle. Noel ei saanut lumilinnaansa, hyvä kun saimme raavittua kokoon lumilyhdyn, joka sekin suli pois iltapäivällä. Laitoimme kastuneet vaatteet kuivumaan ja aloimme koristella kotiamme jouluiseksi ja lämmitimme mehuglögit. Noel ei huolinut manteleita, mutta pyysi lisää "risunoita". Ilmeisesti en ole vielä täysin immuuni Noelin pöpöille, sillä seuraavana päivänä sain flunssani takaisin.

Sinebrychoffin Taidemuseo

Maanantaina jätin pilateksen väliin, tiistaina oli vielä niin huono olo, että jätin menemättä Mainiokodin puurojuhlaan. Turha äitiä on tartuttaa. Keskiviikkona uskaltauduin jo kehonhuolto-tunnille, sen jälkeen lähdin joululounaalle Ravintola Pääpostiin. Ruokahalu oli vielä kadoksissa ja tyydyin alkuruokiin ja luumurahkaan. Amos Rexiin näytti olevan vieläkin pitkä jono, kävelin Sinebrychoffin Taidemuseoon, tein vähän lahjaostoksia ja menin Musiikkitalon kahvilaan lukupiirin tapaamiseen. Oodiin tutustuminen saa jäädä ensi vuoteen. Ehdin vielä kauden viimeiselle hathajooga-tunnille.

Perjantaina teimme viikkosiivouksen ja aloittelimme joulusiivousta. Tänä vuonna en aio hankkia itselleni joulustressiä, flunssaan vedoten voin levätä (lue laiskotella). Kävimme Ikean joululounaalla, ruotsalaiseen tapaan tarjolla oli myös lihapullia. Veimme kynttilän Honkanummelle ja ostimme Lidlistä pienen tuoresuolatun kinkun siltä varalta, että saamme jouluna ruokavieraita.

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinat

Lauantaina ajoimme Lohjalle, veimme kassin Pelastusarmeijaan ja vietimme iltapäivää äidin seurassa. Hän oli hetken ihan jossain muualla reagoimatta puheeseen ja pyysin hoitajia siirtämään hänet sänkyyn päivälevolle. Vein osanottomme Caritalle, joka jäi leskeksi Krakovan reissumme aikana. Kävimme Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla ja menimme lapsenvahdeiksi. Äiti ja isi olivat lähdössä firman pikkujouluihin, Onni oli kaverin luona yökylässä. Saunoin Ilonan ja Noelin kanssa, iltapalan jälkeen Noel alkoikin jo väsyä ja halusi siirtyä tuomani ledivaloketjun valaisemaan sänkyyn kuuntelemaan iltasatua. Se ennakoi aikaista herätystä ja menimmekin kaikki ajoissa nukkumaan. Noel yski yöllä ja aamupimeässä kömpi viereeni, arvellen kellon olevan jo "puoli seitsemän". Hyvin arvattu, olihan se jo melkein seitsemän! Nousimme kahvin keittoon ja annoimme yläkertalaisten nukkua vielä parisen tuntia. Aamupäivä kului palapelejä rakentaen ja muovailuvahaa leipoen.

Ravintola Ismet

Kotimatkalla poikkesimme Perttilän Ismetiin syömään. Ei ollut ruuhkaa tiellä, kun ajoimme kotiin hetken huilille, ennen kuin Hannu haki Mirjan ja Masan meille glögille. Lähdimme porukalla laulamaan Kauneimmat Joululaulut Seutulan Kappeliin, jossa ystävämme olivat nyt ensivierailulla.