Matka Tartosta Tallinnaan sujui lähijunalla, joka pysähtyi tiuhaan asemille. Ilmankos matka kestikin yli 2,5 tuntia. Mare odotti meitä ja pääsimme majoittumaan Kalamajan asuntoon. Vaihdoin vaatteet ja kävelimme Rotermanniin.
 |
| Siesta |
Itsenäisyyspäivänä halusin syödä tapasravintola Siestassa, annoksia kun on mukava jakaa kaverin kanssa. Musiikki soi pienessä ravintolassa turhan kovaa, joten keskustelupaikaksi se on huono.
 |
| Rotermanni |
Rotermanni-kortteliinkin on ilmestynyt juoma- ja ruokakojuja. Halusin kuitenkin juoda glögini Raatihuoneentorilla. Glögin hintaan lisätään tänä vuonna 1-2 euron mukilisä, jonka saa takaisin palauttamalla muki tietylle kojulle. Hinnat ovat muutenkin lähes tuplaantuneet edellisvuosista.
 |
| Raatihuoneentori |
Palasimme Suur-Patareille kaupan kautta, rönttövaatteet päälle ja skumppa auki. Sytytin kynttilät ja ryhdyin seuraamaan linnanjuhlia. Hannu osoitti mieltään ja siirtyi keittiön sohvalle nukkumaan.
 |
| Noblessner |
Torstai oli tuulinen päivä ja oli kylmä. Aamupäivällä suuntasimme omille lenkeillemme. Kävelin rantaa myöten Noblessneriin, iglukylän kautta Shishi Outletiin ostamaan muutaman joulukoristeen. Kävin myös Telliskiven korukaupassa, mutta en löytänyt mitään itselleni (tai muistin, että onhan noita kotona).
 |
| Literaat |
Treffit teimme Literaatiin, mikä oli minulta hukassa, vaikka olemme käyneet siellä ennenkin. Aikani Telliskivessä pyörittyäni löysin kirjakauppa-kahvilan ja söimme hyvät sapuskat (6,90€/annos). Tarkoitukseni oli käydä vielä Toompealla ja Raatihuoneentorilla, mutta puhelimeni akku loppui pakkasessa. Palasimme Patareille päikkäreille. Mare kutsui meidät illalla glögille ja vaihtamaan kuulumiset.
Mukava reissu päättyi perjantaina, kotiin tulimme kaupan kautta ja tein itämaista kanawokkia. Hämmästyin taas siitä, miten paljon enemmän Virossa on lunta. Illalla katsoimme telkkarin joulukalenterit nauhoitettuna.
Joulukuun kirjoja:
Jenni Haukio "Sinun tähtesi täällä". Otin kirjan mukaani matkalukemiseksi. Se olikin sujuvaa luettavaa, kauniilla kielellä kirjoitettu. Haukio kertoo presidentti-instituutiosta, traditioista, perinteisistä tapaamisista ja juhlista. Mutta avaa myös sitä, että hän on muutakin kuin "presidentin rouva". Käy töissä, opiskelee, pitää puheita ja ottaa kantaa niin luonnon- ja eläintensuojeluun kuin lasten ja nuorten ongelmiin. Presidenttikauden päättyessä Jenni Haukio on kokemusten karaisema ja itsevarmuutta hankkinut nuori nainen. Mielenkiintoista seurata, suuntaako hän kulttuurin pariin, luottamustehtäviin vai häviääkö hän kokonaan julkisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti