Joulukaupunki Turku

"Junamatka Turkuun ihana ois" (Irina)

Yhteinen joululahjamme; yö Kakolassa (Annalle kiitos alennuksista)! Edestakaiset junaliput Kupittaalle olivat jopa edullisemmat kuin viime viikon Tallinna-Tartto-Tallinna liput. Lisäksi tuli kolmen euron bussilippu Kupittaalta keskustaan (voi maksaa pankkikortilla).

Kakola Hotel

Teimme bussilla kunniakierroksen Turun keskustassa, ylitimme Aurajoen Förillä ja nousimme funikulaarilla (se toimii!) Kakolanmäelle. Lentokonetta lukuunottamatta tuli siis kaikki julkinen liikenne koettua. Aikaisesta saapumisestamme huolimatta saimme hotellihuoneemme heti. Ei mitään luksusta, mutta siisti, kodikas huone. Varustuksina kahvin- ja vedenkeitin, kuplavesikone, hyvä sänky ja kiva kylppäri. Käytävillä on näkyvillä rakennuksen historia entisenä vankilana. Olisi ollut mielenkiintoista majoittua vankiselliin, mutta vaelluksilla saan nukkua ihan tarpeeksi kerrossängyissä (ja Hannulla on ahtaanpaikankammo).

Kävelimme Kauppatorille nauttimaan rommilla maustetut glögit. Oli leppoisa keli, mutta vielä mukavampi oli istua lämmitettyyn lasikoppiin. Joulutori oli yllättävän pieni, eikä sen kiertämiseen kulunut paljon aikaa. Alkoikin olla jo nälkä. Tarkoituksemme oli alunperin mennä Kakola Brewing Companyn hyville pizzoille ja oluille, mutta siellä oli perjantaina yksityistilaisuus. Huomasin sen jo kotona ja hyväksi vaihtoehdoksi löysin Hansakorttelissa olevan Pizzeria 450C:n, jonka Napoli-pizzat maistuivat meille.

Pizzeria 450C

Syötyämme kiersimme Kauppahallin ja poikkesimme vielä hämärissä Joulutorille.

Perjantain pimentyessä palasimme ylös Kakolanmäelle ja vietimme loppuillan hotellissa. Kävin kurkkaamassa kirkkoon, sinne roudattiin äänentoistolaitteita ja nurkassa oli baaritiski. Taisi olla pikkujoulujuhla tulossa. Meidän käytävämme ja sisäpiha olivat aivan hiljaisia.

Hyvin nukutun yön jälkeen ei ollut mihinkään kiire. Söimme mellevän aamiaisen, kävimme katsomassa yhden avoinna olevan sellin (ei meille!) ja huilailimme pedissä puoleenpäivään.

Laskeuduimme Aurajoen varteen, joimme glögit Li Anderssonin taustajoukkojen kojulla ja jatkoimme vanhalle suurtorille, jolle oli levittäytynyt joulumarkkinat. Sisäpihoilla ja kujilla oli lisää myyjiä. Sieltä olisi voinut hankkia joululahjoja ja herkkuja, mutta meidän mukaamme ei lähtenyt mitään. Aikaa oli runsaasti junan lähtöön, poikkesimme Tuomiokirkkoon, jossa kuoro aloitteli konserttiaan. Kirkossa oli lämmin (ja sisävessa). Hiljalleen kävelimme Kupittaalle ja haimme Cittarista vähän evästä kotimatkalle. Totesimme, että Turku on yllättävän mukava kaupunki! Vaikka yhteen kuvaani punkeneet herrat sanoivatkin, että "tuu Tampereel, meil on päreemmät torit!"

Olin koko viikon nuhainen ja viluinen, jätin vuoden viimeiset jumpat ja isommat ulkoilut väliin. Päätin lintsata myös siivouksesta, vietämmehän joulun taas mökillä. Hannu saa tehdä viikkosiivouksen, minulle riitti petivaatteiden tuuletus ja kevyemmät sisähommat. Viimeiseen lukupiirin kokoontumiseen raahauduin, kun minä olin valinnut kirjan. Jaksoin sentään tehdä bataattivuoat, punasipulihillokkeet ja valkosuklaa-karpalocookiet. Sunnuntaina oli plusasteita ja tiet aivan jäätävän liukkaita. Lyhyellä kauppareissulla iski noidannuoli (sen siitä saa, kun jättää jumpat väliin!) ja päätin pysyä ensi viikon sisällä.
 

Joulukuun kirjoja:

Kai Aareleid "Korttitalo". Virolainen Tiina kertoo perheensä tarinan 1950-60 lukujen Tartossa. Eletään "virolaista aikaa", "venäläistä aikaa" ja sitten taas "virolaista aikaa". Muuten niin rakkaan isän peliriippuvuus ja ainainen poissaolo tuhoaa avioliiton ja perhe hajoaa. Aikuinen Tiina palaa takaisin Tarttoon ja kuljeksii noilla minullekin tutuilla kaduilla.