Hvarin saari

Lauttamatka Hvarille kesti puolitoista tuntia. Perillä matkustajia pyydettiin poistumaan ilman laukkuja; henkilökunta hoitaisi matkatavarat maihin. Oman laukkuni sain viimeisten joukossa. White Rabbit Hosteliin ei ollut pitkä kävelymatka ja olin perillä tasan 12.00. Todellakin aivan keskellä vanhaakaupunkia, rappujen varrella, joten hiljaisuus on taattu. Mikäli asukkaat ovat hiljaa. Olin varannut 8h dormin (64€/3 yötä), joka sijaitsi ylimmässä kerroksessa. Olin jo ehtinyt pedata alapetini, kun brassineito Taísa tuli sanomaan, että pomon luvalla voin siirtyä alempaan kerrokseen (ilmeisesti pienempään ja kalliimpaan dormiin). Pelkäsivät varmaan, etten selviä jyrkistä kierreportaista, kun olen niin iäkäs. Kiitos, mutta ei kiitos, olin jo ehtinyt kotiutua. Toki joku saa kantaa laukkuni alas poislähtiessäni, jos pelkäävät minun kompuroivan rapuissa.

Ihanaa olla taas Hvarilla! Tosin nyt tuntuu, että viihdyin sittenkin paremmin pienemmällä Korčulan saarella. Hvar on rahakkaiden veneilijöiden suosiossa, mikä nostaa hintoja. Onneksi on omat supparit mukana ja pastaa saa kaupasta.

White Rabbit Hostel

White Rabbit Hostel

White Rabbit Hostel

Salaattia teki kuitenkin mieli ja jäin kirkkoaukion Kogo Restaurantin terassille katkarapusalaatille. Ei olisi kannattanut; kallis ja mitäänsanomaton. Lähetin keittiöön terveisiä (tarjoilija tuskin ymmärsi), että jos käyttää avokadoa, pitäisi käyttää myös sitruunaa.

Söin reissun ensimmäisen jäätelön, kävin kämpillä pukemassa uikkarin ja kävelin vakipaikkaamme.

Se oli kuitenkin niin täynnä porukkaa, että jatkoin seuraaville rapuille. Onhan täällä rantojakin, mutta menen mieluummin uimaan kallioille kiinnitetyiltä rapuilta, niin ei tule hiekkaa jalkoihin. Vesi oli lämmintä, mutta meri tyynempi kuin eilen Korčulassa. Kävin kämpillä suihkussa ja istuin aurinkoiseen rantabaariin kahville ja lukemaan. Kävin ostamassa lauttalipun Splitiin (25€), onneksi virkailija oli tarkkana, kun pyysin menolipun sunnuntaille 8. päivä. Olen ollut koko päivän torstaissa!

Let's TACO 'bout Hvar

Let's TACO 'bout Hvar

Mietin taas omia eväitäni, mutta säästin ne huomiselle ja etsin Let's TACO 'bout Hvarin, jossa tilasin kolme kanatacoa. Mukava paikka! Nuoriso vasta lähti kaupungille, kun minä istuin hostelin terassille lukemaan ja päivittämään blogia. Olinkin jo tavannut melkein kaikki kämppikseni; kaksi jenkkityttöä, irkkupojan ja nuorenmiehen (en vielä tiedä, mistä hän on). Respassa oli vuoro vaihtunut; Taísan tilalla oli nyt ruotsalaistyttö Elsa. Loppuillan luin e-kirjaa, sillä sängyissä ei ole omia lukuvaloja. Jenkkitytötkin olivat jo punkissaan, vähän ennen kymmentä saimme dormiin uuden pojan.

Onneksi en vaihtanut huonetta, alakerrassa metelöitiin puoleen yöhön ja äänieristys on olematon. Yläpetini irkkupoika oli ilmeisesti löytänyt jostain paremman yösijan. Jenkkityttöjen herätys soi seitsemältä, he pakkasivat hiljaa ja jatkoivat matkaansa. Kävin keittiössä keittämässä teetä, kahvit on taas juotava jossain muualla. Turhaan kannan omaa kahvia ja suodatinpusseja mukanani ympäri Dalmatiaa.

Torstaina (oikeasti!) hain leipomosta täytetyn sämpylän ja join Americanon Nautican terassilla, seuraten samalla sataman vilkasta veneliikennettä, kun porukat lähtivät maksullisille saarihyppelyille. Kävelin niemen ympäri vastapäivään, sillä muistin kävelyn kivistä polkua alaspäin olleen varvastossuilla/sandaaleilla varsin vaarallinen.

Matkalla ohitin viehättävän uimapaikan, joka oli vielä kauempana kuin eilen. Sinne, jos iltapäivällä ei ole tunkua!

Pokonji dol

Saavuin Pokonji dol -rannalle, joka on tuttu myös Mirjalle ja Masalle. Minä kuitenkin menen mieluummin uimaan rappuja myöten. Takaisin kaupunkiin kävelin kivistä polkua, joka oli pidempi mitä muistin ja lähes koko matkan auringon paahteessa.

Iltapäivällä lähdin uimaan ja yllättäen vakipaikkani oli lähes autio. Ilmeisesti tämän päivän aallokko oli ajanut porukan rannoille. Kävin uimassa ja istuin hetken aurinkoisella kalliolla lukemassa. Palasin kämpille, chileläispoika (opiskelee englannissa) oli vihdoin herännyt. "Oh, you are alive!" totesin, kun toivotin hyvät huomenet kello kahdelta. Kävin suihkussa ja menin alakertaan tekemään sieni-tonnaripastaa. Olisin halunnut lisätä soosiin chiliä ja soijaa, mutta tarjolla oli vain vodkaa. Kuulin chileläispojan kysyvän respalta, onko tällä myydä shampoota/saippuaa. Ei ollut, mutta minullahan on niitä (Korčulan majoituksesta) antaa ihan ilmaiseksi. Päivän toinen hyvä työ; tarjosin respalle - tällä kerralla irlantilainen Nicole -  pastaa, jonka hän mielellään söi seuranani.

Tämän päivän (ja huomisen) pärjäänkin omin eväin. Paitsi että päivittäinen jäätelö (tänään suklaa) ja kahvi on ostettava. Kun menin kirja kädessä istumaan rantakahvilaan, tarjoilija tuli kysymään "espresso?", hän siis muisti minut eilisestä. Tilasin kuitenkin Americanon. Palasin hosteliin, irkkupoika oli vaihtunut kahteen irkkutyttöön. Tuntuu siltä, että minulla on tosi mukavia kämppiksiä ja henkilökunta on aivan mahtavaa.

Ja iltapalaksi omatekoinen Dalmatian plate. Istuin hostelin terassilla, kunnes hyttyset alkoivat pyöriä kintuissa. Nuoriso-osasto lähti kylille, ehkä ehdin nukkua muutaman tunnin, ennen kuin he palaavat. Jätin ledivalot palamaan, kun irkkutytöt olivat tarpeeksi meikanneet ja tuoksutelleet ja lähtivät bailaamaan (toisella oli jo valmiiksi polvet ruvella).

Kaikesta meikkaamisesta ja bilemekoista huolimatta tytöt tulivat takaisin ennen kuin ehdin nukahtaa, olivat käyneet vain syömässä ja molemmat menivät nukkumaan. Chilen poika kotiutui aamulla seitsemän hoodeilla, loput ennen yhdeksää.

Fortica Fortress

Fortica Fortress

Lähdin nousemaan linnoitukselle - Fortica Fortress - ennen kuin tulisi liian kuuma. Ja ennen kuin katukauppiaat ja -muusikot valtaisivat polun varret. Nousu oli mukavaa siksakkia, ei lainkaan liian jyrkkää.

Fortica Fortress

Olen käynyt linnoituksella kaksi tai kolme kertaa, mutta maisemien takia maksoin sisäänpääsymaksun. Olinkin siellä koko rahalla ja istuin kahvilan terassille Americanolle ja lukemaan. Alas kävellessäni istuin varjossa olevalle penkille kuuntelemaan kitaramusiikkia, ohitseni käveli jatkuva virta ihmisiä ylös linnoitukselle.

Alas tultuani söin päivittäisen jäätelöni ja hain kaupasta vähän aamiaistarpeita, tietenkin myös ihanaa mansikka-guavamakuvettä. Pojat nukkuivat vielä, kun kävin vaihtamassa uikkarit päälle ja kävelin vakipaikkaani uimaan.

Viikonloppuna taitaakin olla vilkasta, sillä laivat toivat Hvarille polttariporukoita. Ensimmäiset (britti)pojat pudottivat lasiset olutpullonsa kivetykseen jo satamassa. Uituani kävin suihkussa, pojat olivat heränneet, mutta irkkutytöt olivat viileässä huoneessamme päikkäreillä. Minä olen jo niin vanha, ettei ole aikaa nukkua! Söin pastani ja kävelin satamassa ja kirkkoaukiolla. Ostin Zeljkalle tuliaisia, hän kun ei ole koskaan käynyt Hvarilla, mutta tiedän hänen pitävän lilasta ja laventelista.

Illalla vielä mukava kohtaaminen; kun istuin hostelin terassilla syömässä omaa Dalmatian lautastani, rappuja pitkin ohittava irkkunainen pysähtyi kysymään, millainen majapaikka White Rabbit on. Hän ei ollut arvannut varata sitä, kun pelkäsi nuorten metelöivän liikaa ja oli sen sijaan ottanut itselleen jostain privaattihuoneen. Kehuin paikkaa estottomasti, varsinkin henkilökuntaa.

Olin ajatellut, että päivän kävelyt on jo kävelty, mutta en ollut vielä käynyt hautausmaalla, joten kapusin illemmalla vielä sinne. En löytänyt Michael Stripen hautakiveä (ilman päivämääriä), kuten aiempina kertoina. Ehkä se on poistettu, kun mies ei ymmärrä vielä kuolla pois. Paluumatkalla osuin vahingossa suoraan hosteliin, mutta ohitin sen ja kävin vielä vakibaarissani espressolla.

Irkkutytöt olivat lähdössä opastetulle baarikierrokselle, lupasin jättää ledivalot palamaan. Hekin ovat huomenna jatkamassa matkaa Splitiin, mutta epäilivät, etteivät ehdi aamun edullisimpiin lähtöihin. Se on helppo uskoa, kun näkee, miten he ovat levittäneet tavaransa dormin lattialle. Illan pimennyttyä istuin terassilla kahden ranskalaisneidon seurassa, heidän matkansa jatkuu Trogiriin, Plitviceen ja Krkaan. Pientä kateutta ilmassa... Kunhan porukat lähtevät baarikierrokselle, minulle tuleekin hiljainen ilta.

Toinen irkkutytöistä saapui jossain vaiheessa puolenyön jälkeen ja äänistä päätellen voi huonosti. Mitä minä voin tehdä, muuta kuin katsoa sanakirjasta, mitä se on englanniksi ja mennä alas katsomaan, saako sieltä apua. Respassa istui vanhempi mies, joka totesi saman; mitä minä voin tehdä? Lupasi kuitenkin kertoa kolleegalleen, jota odotti saapuvaksi. Toinen tytöistä tuli myöhemmin, meni nukkumaan, mutta otti hetken päästä äkkilähdön alakerran vessaan. Ei taida hänestäkään olla apua kaverilleen. Yläpetiin tullut Lizzie tuhisi ja kuorsasi koko loppuyön. Hän nukkui ilmastoinnin alla, sammutin sen aamulla ja chileläispoika näytti peukkua peittojensa välistä. Nousin kahdeksalta aamupesulle ja menin keittiöön kevyelle aamiaiselle. Miamin poika yski yhtä kamalasti kuin minä pari viikkoa sitten (yllättävän paljon on yskästä kärsiviä tällä reissulla, en todellakaan ole ainut), tarjosin hänelle teetä ja hunajaa. Tytöt olivat hereillä, neuvostani olivat pakanneet laukkunsa jo illalla, mutta he olivat ilman laivalippuja. No, tuon näköiset nuoret naiset pääsevät niin halutessaan vaikka jonkun jahdin kyytiin. Hyvästelin mukavat kämppikseni ja henkilökunnan "Mama lähtee nyt, olkaa kiltisti!" Muistin jopa jättää avaimet, vaikken ollut kertaakaan tarvinnut niitä. Jadrolinijan katamaraaniin oli hyvin tilaa ja irkkutytöt tulivat kanssani samalla kyydillä Splitiin.

Hvar on älyttömän kaunis saari, mutta nykyisin - euron ja varakkaiden veneilijöiden myötä - myös järkyttävän kallis. Tunnetaan paremmin nuorten bilesaarena, jota varsinkin polttariporukat suosivat. Aiemmilla reissuilla istuimme ravintoloissa illallisilla, nyt oli tyydyttävä edullisempiin lounaisiin tai kokattava oma ruokansa. Hostellissa majoittumisella säästää paljon, samalla saa olla sosiaalinen ja kohtaa monta mukavaa tyyppiä eri puolilta maailmaa.