perjantai 21. kesäkuuta 2024

Juhannusjuhlista jaloin

Eipä tullut tänäkään juhannuksena sauna- tai mökkikutsuja. Olemmeko todellakin käyttäytyneet niin huonosti?

Torstaina pääsin kesän ensimmäiselle mp-ajelulle, kun päräytimme Hondalla Lohjalle. Veimme vaatteita ja kenkiä Pelastusarmeijan kirpparille, sen jälkeen vierailimme Soilin ja Pasin kuumalla, katetulla terassilla, jonne oli saapunut myös heidän ystäväpariskunta (Yamaha V8). Matka jatkui Gunnarlaan Sipeä tapaamaan. Suvi oli huolissaan, ettei koira muista meitä. Kovasti näytti rakastavan Hannua, edelleen. 

Juhannusaattoaamuna kävin kaupoilla ostamassa vielä tuoreita mansikoita ja uusia perunoita. Sen jälkeen tein kävelylenkin ja poimin luonnonkukkia juhannuskimppuun. Sillä aikaa Hannu pesi ikkunat ulkopuolelta. Naapurit viettävät kesän Virossa perheensä luona ja Greten luvalla haen pioninkukan yksi kerrallaan heidän pihaltaan. Aattona nautimme savukalaa, sillejä, anjovismössöä ja salaattia. Ja tietysti kuoharia mansikoiden kera. 

Juhannuspäivänä tein lenkin uimarannalleni. Keravanjoen vesi on torstain mittauksen mukaan ollut lämpimämpää kuin ilma! Poikkesin puutarhapalstoille; ei ketään tuttua näkyvissä. Anu tekee vuoroviljelyä, nyt upeat kukat ovat saaneet tehdä tilaa hyötypuutarhalle. Ehkä saamme sieltä tänäkin vuonna lehtikaalia? 
 

Kotiin palattuani marinoin herkkusienet vartaisiin ja tein niille sinihomejuustodipin. Taisimme saada uuden herkkusuosikin tälle kesälle! Lisäksi grillattua broileria, eilisiä perunoita, tuoresalaattia ja persikoita. Vielä kukkui käki illalla.

Sunnuntaina kävelin Honkanummelle hoitamaan Hannun perhehaudan. On niin rauhoittavaa vaeltaa vanhalla hautuumaalla, tutkiskella patsaita, erilaisia hautakiviä ja vanhoja nimiä. Paluumatkalla jo manasin itseäni, kun en ottanut kuulokkeita mukaan. Olisin voinut viihdyttää itseäni kuuntelemalla aamupäivän radio-ohjelmia.

Ensimmäisen kerran tänä kesänä grillasimme kasvisten lisäksi porsaan kasleria, tähän asti olemme tyytyneet broileriin. Ruokaa olisi riittänyt naapurin Viktorillekin, mutta hän palaa kotiin vasta iltalautalla Tallinnasta.

Kliiviani otti vihdoin mallia kangaskukista ja alkoi punkea omia kukkiaan. Viimeksi se teki sen, kun olimme jollain Viron reissulla ja se alkoi kukkia Soilin hoidossa.

 

Kesän kirjoja:

Aino Kallas "Reigin pappi" (1934). Tarina Reigin papista, Paavali Lempeliuksesta. Liekö puolitotuutta/historiaa/kansantarinaa? Toompean pappi Lempeliusta syytetään nuoren miehen taposta, mutta hän välttää vankilatuomion, sen sijaan hän saa pappisviran Hiidenmaan Reigistä. Mukaan lähtee nuori vaimo Catharina Wycken, joka suree heidän kahta tauteihin kuollutta lastaan. Kun he saavat vieraakseen ruotsalaisen Jonas Nicholaus Kempen, vaimo ihastuu itsensä ikäiseen mieheen (miestään huomattavasti nuorempaan), ja näiden välille syttyy rakkaussuhde. Sen tullessa ilmi pariskunta tuomitaan kuolemaan, joka toimeenpannaan Tallinnan Raatihuoneentorilla. Myöhemmin pappi Lempelius surmaa joutsenen, jonka silmissä hän näkee Catharinan katseen. Samoin kuin Aino Kallaksen kirjassa Suden morsian. Tarina on samaistuttavissa myös Ainon omaan elämään iäkkään, umpiuskovaisen miehen vaimona, joka rakastuu itsensä ikäiseen Eino Leinoon. Kirjan kieli on vanhtava ja siinä vilahtavat niin latina kuin raamatunlauseetkin. "Vaan kamarista minä loysin Catharina Wyckenin päähuivin ja vyöliinan, kussa oli vielä hänen hiustensa ja ruumiinsa tuoksu tallella, joka oli niinkuin orvokinjuuren, ei väkevä, vaan makia ja suloinen, niinkuin maan yrtit".

Viime vuonna vaelsin Hiidenmaalla ja poikkesin myös Reigin kirkossa ja sen kauniilla kirkkomaalla. Tänä suvena aion viedä sinne Hannun, kun olemme liikkeellä Hondalla.  

Pekka Hakala & Juha Metso "Putinlandia - tarinoita Venäjältä" (2018). Jos lähihistoriaa kirjoitettaisiin oppikirjoissakin näin värikkäästi ja mielenkiintoisesti, oppilaatkin innostuisivat siitä. Pekka Hakala (1959-2024) kertoo Putinin ajan Venäjästä omien kokemusten kautta ja antaa uutisista tutuille nimille kasvot. Tekstin tukena on Juha Metson vaikuttavat valokuvat. Hakalan olisi suonut jatkavan hienoa dokumentointiaan, mutta kuten muistokirjoituksessa (HS 24.6.24) luki; pilkun tilalle tulikin piste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti