keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Kesä-heinäkuu

Nyt lehmukset kukkivat ja tuoksuvat. Yskin edelleen ja (Hannun pakottamana) varasin ajan lääkärille. Viisi viikkoa sitten pääsin vain lähihoitajalle, eikä hänen sinänsä hyvät ohjeet (teetä hunajalla, lepoa ja Buranaa) tepsineet tähän tautiin. Lääkäri oli tosi mukava ja koska yskäni oli niin "rouhea", hän määräsi antibioottikuurin, keuhkoröntgenin ja laajan verenkuvan. Olen käynyt verikokeissa 7-9 vuoden välein, niin onhan nekin hyvä tarkistaa. Jos ei muuten, niin vertailun vuoksi.

Iltapäivällä olin menossa Sipen seuraksi Lohjalle. Koska on myös siskoni syntymäpäivä, pakkasimme kakut ja kahvit koriin ja kävelimme hautausmaalle piknikille, kun en halunnut tartuttaa mikälietautia hänelle. Etsimme varjoisan penkin jolle istua, oli taas hillittömän kuuma päivä. Sipe oli parantunut ripulistaan, mutta oli helteen uuvuttama, kuten me kaikki. Teimme pienen lenkin, että minä sain opetella uuden flexin käyttöä. Perhe lähti golfkentälle, me vähän puhaltelimme Sipen kanssa. Kunnes hän alkoi osoittaa mieltään kantamalla jostain sukkia ja puremalla minua ranteisiin, kuten pentuna. Ei kun ulos, nyt metsän varjoisille poluille vähän pidemmälle lenkille. Sipe simahti viileälle kivilattialle, minä lämmitin itselleni saunan. Se tuntui heti auttavan tukkoiseen oloon.

Torstaina ajoin Lohjalta suoraan Pitäjänkirkolle Laurin päiväkonserttiin, jossa esiintyi lauluyhtye Schola Sancti Henrici laulaen gregoriaanista kirkkomusiikkia.

Perjantaina kävin aamulla labrassa ja sydänfilmissä (!). Tulokset tulivat jo puoliltapäivin. Nyt tulee lääkäriltä noottia ja pistää minut vielä dieetille!

Ilman lääkärin määräystäkin syömme aika kasvispainoitteisesti. Lauantaina Hannu grillasi kotimaista kaalia, sienivartaita, kesäkurpitsaa ja minulle maissia (Hannu ehti jo kyllästyä). Kuvan ulkopuolelle jäivät makkarat, voi ja Aurajuustodippi. 

Hannu sai matot pestyä ja kuivatettua. Sadetta odotellessa!

Teki mieli jätskiä ja päräytettiin tiistaina Hondalla Porvooseen. Ajettiin kuitenkin suoraan Kalataloon syömään lohisoppaa, vasta sen jälkeen joenrantaan jäätelölle. Vihdoin viimein - keskiviikkona - meilläkin satoi vettä. Oli aivan ihanaa kävellä metsäpoluilla, tuntea kaikki tuoksut ja kuunnella linnunlaulua.

Ninni Poijärvi ja Olli Haavisto
Ehdittiin vielä toiseenkin heinäkuun päiväkonserttiin ja puhuin Mirjan mukaamme. Ninni Poijärvi esitti syksyllä julkaistavalta levyltä uusia kappaleita mukanaan Olli Haavisto. Oli outoa nähdä Ninni ilman viulua, tällä kerralla hän säesti lauluaan pianolla. Kirkko oli lähes täynnä ja kiitollinen yleisö sai kuunnella ylipitkän päiväkonsertin. Sen jälkeen menimme JuFuun lounaalle. Jätimme Mirjan kyydistä, pakkasin auton ja lähdin Lohjalle.

Elisa-kirja yhdistyi (myytiin?) BookBeatiin, sain siitä tiedon ollessani Kroatiassa, enkä silloin reagoinut viestiin. Hyllyssäni on keskeneräisiä/lukemattomia kirjoja, joita olen saanut tai ostanut Elisan alesta. Tiedotteen mukaan niitä pitäisi voida lukea maksutta, mutta aina kun kirjaudun BookBeatiin, pitää valita joku maksullinen kuukausipaketti. Kyllä nyt harmittaa! Osallistuin toimiston lukupiirin kesähaasteeseen lukea Volter Kilven "Alastalon salissa" ja ostin sen Elisa-kirjalta lukeakseni yli 800 sivuista kirjaa puhelimesta reissuillani. Nyt oli pakko varata teos kirjastosta, sitä odotellessa etsin lukemista omasta kirjahyllystä. Samaan aikaan, kuin hain "Alastalon salissa" kirjastosta, BookBeat lähetti ohjeen, miten löydän omat Elisa-kirjani. Nyt voin lukea hyvässä valossa kirjaa, hämärässä e-kirjaa.

Kesän kirjoja:

Gordon McGill "Pikku Buddha" (1994). Kolme tiibetiläistä munkkia lähtee etsimään kahdeksan vuotta sitten Amerikassa kuolleen opettajansa lama Dorjen reinkarnaatiota. Munkit ovat saaneet vihiä, että uudelleensyntynyt lama voisi löytyä Seattlesta, missä asuu täsmälleen hänen kuolinhetkenään syntynyt Jesse-poika. Amerikkalaisperheen elämä alkaa muuttua, kun ovelle ilmestyy kolme munkkia hämmästyttävine väitteineen ja edessä on matka Himalajalle. Isä vastustaa ajatusta pojan lähettämistä niin pitkälle tuntemattomien miesten matkaan, mutta läheisen ystävän/työtoverin kuoltua äkillisesti isä muuttaa mielensä ja matkustaa Jessen ja munkkien mukana Nepalin kautta Bhutaniin. Bernardo Bertolucci teki käsikirjoituksen pohjalta elokuvan jo 1993.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti