Korčula

Tällä kerralla menin Korčulaan TP Linen katamaraanilla (16€), viimeksi käytimme bussia ja autolauttaa. 

Saavuin sovittuun aikaan Korčulaan ja löysin majapaikkani, Guesthouse Franican rinteestä, läheltä rantakatua. Kukaan ei ollut vastassa, mutta Booking.comin kuvien perusteella arvuuttelin, kumpi vapaista studiohuoneista oli minun. Pahus, siinä isommassa olisi ollut kahvinkeitin. Ehkä minun pitää alkaa kantaa mukanani pientä presso- tai mutteripannua (kuten tsekkiläinen Daniel yhdellä caminollani)? Kun olin jo kotiutunut mukavaan, supersiistiin huoneeseeni, emäntä soitti ja pahoitteli olevansa vielä töissä, siksi hän ei ehtinyt vastaanottamaan minua.

Bistro Step

Kaupat ovat Kroatiassa uuden lain mukaan sunnuntaisin kiinni, joten oli tyydyttävä baarien ja ravintoloiden tarjontaan. Juuri, kun olin ulkoistamassa itseni, kohdalle osui ukkoskuuro. Onneksi on sateenvarjo ja varvastossut matkassa mukana. Tosin ei välttämättä paras varustus flunssaan, eikä lipokkailla ole mitään asiaa vanhankaupungin sileiksi kuluneille kivetyksille. Jäin Bistro Stepin katetulle terassille anjovispizzalle. Hyvä että jääkaappini oli varustettu isolla pullolla kylmää vettä. Join vielä espresson, kun olen ilman sitä kahvinkeitintä.

Sade lakkasi ja kävelin takaisin uuteen kotiini. Iltavaatteet jäävät edelleen käyttämättä. Matkalla tsekkasin lähimmän uimapaikan, matkaa taitaa olla rappuja myöten peräti 30 metriä.

Kävin suihkussa ja huuhtaisin päivän pyykit, astianpesuaineella, kun en ottanut pyykkisaippuaa mukaani. Loppupizzaa en enää jaksanut syödä, jääköön huomiseen, onhan minulla mikro käytössä.

Yöllä salamointi oli silkkaa ilotulitusta, mutta ukkosen jyrinää kuului vain heikosti. Hetken satoi rankasti ja kävin siirtämässä paitani parvekkeen narulta kylppäriin kuivumaan. Kuudelta vanhankaupungin kirkonkellot soivat pitkään: herätkää, on maanantai! Muuten oli äärimmäisen hiljaista, asunhan rappujen varrella eikä saarella muutenkaan ole paljon autoliikennettä.

Join aamuteen, mitään muuta kaapeissa ei ollutkaan. Tsekkasin Maps.mestä, että satamaan on tullut kaksi pikkumarkettia, ei enää tarvitse kävellä kilometri ylämäkeen Tommy Supermarkettiin. Palveleehan satama lukuisia veneilijöitä, siksi palveluja on tarjolla kahviloista kauppoihin. Jäin yhden kahvilan terassille aamiaiselle. Pieni, toki hyvä, täytetty croissant, tuoremehu ja americano 11,40€! Paras tyytyä jatkossa leipomoiden tarjontaan ja juoda vain kahvi ulkona. Kahvitellessani varasin lauttalipun Hvarille 22€ (Visa-laskusta huomasin, että hinta olikin ilmoitettu Englannin puntina ja lopullinen hinta kuluineen oli peräti 32,90€) ja hostellimajoituksen kolmeksi yöksi. Hain kaupasta juomista ja ruokatarpeita (tonnari on täällä älyttömän kallista). Tosin ajattelin, ettei minun kannata paljon kokkailla, kun ruokaa tulee aina yli oman tarpeen. Ja eilistä pizzaakin on vielä jäljellä. 

Guesthouse Franica

Käytössäni on hyvä "ulkokeittiö", joka on rakennettu parvekkeelle. Olisin ostanut kukkia parvekkeelle, mutta ainoa kukkakauppa jonka löysin, myi vain tekokukkia ja sen ulkokukat olivat jo parhaat päivänsä nähneitä.

Konoba Tramonto

Lukuhetken jälkeen lähdin uudelleen kävelemään, ohi isojen purjeveneiden sataman vanhankaupungin Konoba Tramonton terassille, jossa vihdoin, oltuani Kroatiassa jo viikon, tilasin ćevapčićin aivarilla. Vielä on syömättä mustekala ja muu paikallinen fisu.

Istuin vielä huvivenesataman lähellä olevan mukavan Bistro Mahan terassille kahville (piti päästä vessaan), ennen kuin palasin kämpille suihkuun ja päikkäreille.

Iltakuudelta kirkonkellot soivat yhtä pitkään kuin aamullakin.

 

Lämmitin pizzan lopun ja lueskelin parvekkeella. Nousin raput ylös, otin sieltä kaupunkikuvia ja laskeuduin rantakadulle. Kävelin vanhankaupungin ytimeen, jossa viimeksi asuimme Mirjan ja Masan kanssa.

Guesthouse Franica

Loppuillan istuin parvekkeella musiikkia kuunnellen, samalla päivitin blogin. On se kumma; kun minä olin Zeljkan luona, siellä lappasi porukkaa alvariinsa, nyt kun hän jäi yksin, kukaan ei käynyt maanantaina.

Kroatia eroaa Espanjasta ja Portugalista siinä, että täällä käy kortti joka paikkaan. Varasin myös vähän käteistä mukaan (viimeinen maksullinen majapaikkani saattaa vaatia käteismaksun), mutta harvoin muistan maksaa rahalla, kun maksupääte on jo nenäni edessä.

No pitipä mennä kehumaan! Kun aamupäivällä kävelin keskustaan, ostin tupakkakaupasta muutaman postikortin ja -merkin ja jäin viereisen kahvilan terassille americanolle, tiskillä oli lappu "only cash". Lisäksi paikka oli ensimmäinen, missä ei tullut vesilasia kahvin kanssa. Yleensä se tulee Balkanin maissa automaattisesti.

Vaikka tämän päivän ostokseni olivatkin vähäiset, kävelin mäen ylös Supermarket Tommyyn, sillä sen kattoparkista on parhaat näköalat kaupunkiin. Löysin kaupasta mainiota makedonialaista Alexandria valkoviiniä (4,55€), jota Hannun kanssa nautimme jossain Ohridin ravintolassa. Itse asiassa olin suunnitellut käyväni tänään bussilla Vela Lukassa, mutta Korčula town on niin kaunis, että pysyttelen koko ajan täällä. Vein jogurtin kämpille kylmään ja kirjoitin kortit parvekkeellani. Minulla on paha dilemma; teenkö sieni-tonnaripastaa mukavassa keittiössäni - sitä tulee kuitenkin liikaa - vai roudaanko tarvikkeet seuraavalle saarelle. Mieli tekee kuitenkin jotain raikasta salaattia (joka ei kuitenkaan riitä koko päiväksi). Huoh!

Maha Bar

Ratkaisin päänvaivan syömällä Maha Barin mainion pulled pork burgerin, jonka sämpylä oli mehevä ja maukas (taikinassa oli taatusti perunaa). Maksaessani kysyin tarjoilijalta, tietääkö hän mitä baarin nimi tarkoittaa suomeksi. "Boss" hän veikkasi, taisi olla vähän jäljillä.

Kävelin vanhan kaupungin läpi omalle puolelleni ja kävin kämpillä vaihtamassa uikkarin päälle. Vesi oli lämmintä ja suolaista, kauan en arvannut pulikoida, vaan toivoin flunssan jäävän Adrianmereen lyhyelläkin uintimatkalla.

Nukuin päikkärit ja keitin minttuteetä. Ilta-aurinko paistoi kauniisti, mutta se ei paista partsilleni. Kävelin vanhankaupungin ympäri ja mietin, jäädäkö jollekin terassille kahville tai lasilliselle. Mitä turhia, istuin rantapenkille auringonpaisteeseen ja kaivoin kassista Aino Kallaksen elämäkerran. Kesäilloin istun kotipihalla lukemassa, ennen kuin aurinko laskee korkeiden puiden taakse. Palasin parvekkeelle lukemaan, ennen kuin tulisi hämärää, samalla seurasin pääskyjen syöksylentoja kattojen yllä. Ulkovaloa en halua sytyttää, ettei tule itikoita. Illan pimennyttyä pienet ledivalot saavat riittää, lukemista voin jatkaa sisällä.

Torstaina söin kevyen aamiaisen, pakkasin laukun ja siistin jälkeni. Aamukahvin join Maha Baarin terassilla, josta siirryin satamaan jonottamaan, kun katamaraani tuli näkyviin. Laiva tulikin täyteen, poikkeaahan se useimmilla saarilla.