Kesän juhlia

Kun heräsin kotona, tarkistin ensimmäiseksi tilukset. Kuten arvasin, kaikki oli jo kukkinut, vain Rhodossa oli vielä vähän kukkia. Omenapuissa on tulossa jokunen omena, kirsikoita saadaan runsaammin. Hannu oli hoitanut terassikukat hyvin, nyt uskalsin ostaa niitä jo lisää. Lähes päivittäin lähetin Zeljkalle lyhyen viestin, johon liitin jonkun luontokuvan. Jos kuittausta ei kuulunut saman päivän aikana, olin tosi huolissani. Nyt myös toinen ystäväni (tässä tapauksessa suomalainen) aloittaa syöpähoidot. 😔 Pihalla ilta-auringossa istuessani luin kertyneitä lehtiä ja päivitin samalla Lukemattomien kirjojen -listaani. Ei kannattaisi tehdä sitä auringonpaisteessa, nyt onnistuin hävittämään koko listan. Apua! Toisaalta, uusia kirjoja tulee jatkuvasti niin paljon, etten ehdi lukea kaikkia, vaikka käyttäisin siihen koko loppuikäni. Aloinkin heti tehdä uutta kirjalista, kai ne listalta hävinneet kirjatkin joskus tulevat vastaan.

Voikohan näitä syödä?

Onneksi saimme myös iloisia uutisia; Ilona sai toivomansa opiskelupaikan ja viikonloppuna on tiedossa rippijuhlat sekä 6v-synttärit. Luin kertyneet lehdet niin myöhään, että Osmo Ikosen torstain konsertti Pitäjän kirkolla meni sivu suun (korvien). Täytyy laittaa allakkaan kaksi tulevaa päiväkonserttia. Perjantaina kävin kampaajallani leikkauttamassa oman mallini takaisin. Hyvästi, Portugalin tädin leikkaama otsatukka! Aloimme katsoa nauhoittamaani kotimaista "Sekunnit"-sarjaa. Hannu joutui nielemään ennakkoluulonsa.

 

Six feet under?

Anttonin konfirmaatiopäivä oli aurinkoinen, mutta ei liian helteinen. Oli hauska tavata pitkästä aikaa Hannun tyttärien äidin sukulaisia ja nauttia hyvästä tarjoilusta. Kotimatkalla poikkesimme Honkanummen hautausmaalle, jossa enää valkoiset rhodot olivat voimissaan.

Avoimet puutarhat, Mikkola

Sunnuntaina vietettiin Avoimet puutarhat -päivää, Vantaalta niitä löytyi kahdeksan. Yksi Mikkolassa, lenkkipolkuni varrella. Kävelin sinne ja portilla totesin; no berhana, tännehän me polkaistiin viime kesänä. Lisäksi olin paikalla liian aikaisin; virallinen avautumisaika oli 12.00. Isäntä päästi minut pihalle, jos loppusiivous ei minua häiritse. Olisiko taas pitänyt tarttua luutaan? Niin kaunis talo, niin kaunis puutarha eri tasoineen, perennoineen, kasvihuoneineen ja varsinkin erilaisine pioneineen! Paluumatkalla toivoin, että Stephen ja Tarja olisivat olleet pihallaan.  Olisin kysynyt, onko teilläkin avoimet ovet, pitäisi päästä vessaan ja saisinko lasillisen vettä, kiitos! Eivät olleet.

Iltapäivällä oli vähän villimmät juhlat, kun menimme naapurin Danielin 6v-synttäreille. Paikalla oli paljon pikkuvieraita, jotka viihtyivät varsinkin pomppulinnassa. Tarjoilu oli vähintään yhtä hyvää kuin eilen. Ja kotimatka lyhin mahdollinen. Naapurimme ovat ihanasti ottaneet meidät omikseen, kun lasten isovanhemmat asuvat Virossa.

Vuoden ensimmäinen puolisko on ollut varsin vilkas matkailun osalta; jo kolme kivaa reissua. Tai neljä, jos lasken Tallinna-viikon mukaan.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa seurakunnan kahveilla tuttuja tapaamassa. Sen jälkeen, vihdoin viimein, kunnostimme kukkapenkin. Istutin siihen monivuotiset liljan ja pionin, yksivuotisen laventelin, pupujen syönniltä säästyneet tulppaanien ja narsissien sipulit. Nyt odotellaan sadetta. Iltakahdeksalta se alkoi. Ihanaa, ensimmäinen kesäsateeni kotona!

Olimme aika pitkälle ulkoruokinnassa, kun grillailimme, mutta tein myös salaatteja. Kauppiaat ovat nostaneet hevi-osaston hintoja, kun tietävät, että juhannuksena tehdään paljon salaatteja. Ikävä Kroatian kasvisten hintoja!

Kesän kirjoja:

Silja Vuorikuru "Aino Kallas - Maailman sydämessä". Aino Kallas (1878-1956) oli suomalainen kirjailija, jonka myös virolaiset omivat itselleen. Aino oli aikansa feministi ja edusti naiskirjailijoita ympäri maailmaa. Sen aikaiset (mies)kriitikot arvioivat häntä lähinnä miehensä Oscarin suurlähettilään vaimona, joka edusti maailmalla Viroa. Suomalaiset apurahat jäivät saamatta, kun hän asui Virossa tai muissa maissa, virolaiset hylkäsivtä hänet, kun hän liian suorasukaisesti kertoi virolaisesta mentaliteetista. Hienosti koottu elämäkerta, joka innosti ainakin minut tutustumaan myös Aino Kallaksen teoksiin. "Olen itse kuin hiipuva hiillos, joka hitaastimustuu ja sammuu." Aino Kallas 1954