lauantai 17. kesäkuuta 2023

Karkkilan Rautapäivät 2023

Pakkasin Hondan sivulaukkuihin Hannulle puhtaat liinavaatteet, itselleni silkkisen makuupussin ja tyynyliinan. Lähdimme lauantaiaamuna kohti Karkkilaa, jossa Ritu oli luvannut meille majoituksen asunnossaan. Oli vielä mukavan viileää, kun ajelimme vanhaa Hämeenlinnantietä Kivistöön ja siitä tietöiden ohi pikkuteille ja kärrypoluille, joita Hannu niin rakastaa. Pelkäsin jo, että aiheutamme kiireen Ritulle, joka oli lähdössä Espooseen kummityttönsä häihin.

Jätimme Hondan parkkiin ja majoituimme Ritun viihtyisään asuntoon. Hän lähti Vantaan kautta Espooseen, minä kävin pikasuihkussa. Suuntasimme läheiselle kirkkomaalle ja Pikkupässin terassille erinomaisille Imperial Stouteille.

Kävelimme rompetorin läpi Ala-Emaliin. Jos Hannu pysähtyi katsomaan työkaluja tai jotain ruosteisia pikkuautoja, minä aloin tutkia kotimaista lasitavaraa ja messinkisiä kynttilänjalkoja. Ei ostettu mitään, tosin hakusessa on lasilautanen palasaippuan alle, mutta jätän sen suosiolla Viron reissulle, niin tulee samalla hankittua matkamuisto. Ohi mennen vilkaisimme ruokaravintoloita, jotka tuntuivat kaikki olevan täynnä lounastajia.

Ohjelmassa olisi ollut kylpyankkojen tuunausta, mutta ankat oli jo myyty loppuun. Jäimme Karjaanjoen ylittävälle sillalle seuraamaan kylpyankkojen uintikilpailuja ja maaliin tuloa.

Fagerkulla

Fagerkullan ihanissa työläisasunnoissa ja puutarhoissa oli avoimet ovet. Kävelimme sinne mutkan kautta ja ihastelimme upeasti remontoituja koteja ja kauniita pihapiirejä. Yhdessä talossa taisi (äänestä päätellen) Olavi Uusivirta harjoitella biisejään. Monessa pihassa oli kesäkahvila tai muuta pientä myyntitoimintaa.

Fagerkulla

Miina Äkkijyrkkä

Palasimme toisen sillan kautta takaisin rompetorille ja siitä keskustaan. Ismet oli lomalla (harmi!), mutta löysimme kiinalaisen ravintolan, joka osoittautui varsin hyväksi. Poikkesimme vielä Pikkupässin terassille yksille.

China Kitchen
Palasimme kämpille suihkuun, kahville ja päikkäreille. Illalla ei jaksettu enää lähteä mihinkään. Eikä tarvinnutkaan; viereisellä Pub Pikkupässin terassilla soitti Uniklubi 22.00-24.00, musiikki kuului parvekkeelle ja avoimista ikkunoista koko asuntoon. Nukahdin puoliltaöin, kun musiikki loppui kuin leikaten.
 

Aamukahdeksan jälkeen joimme kahvit lämpimällä parvekkeella, ettei murustettu Ritun siistiä asuntoa. Aamupäivällä kävelimme Pyhäjärven Vattolan uimarannalle, joka on tosi hieno. Ilmeisesti laiturin pukukopit on tarkoitettu talviuimareille, koska muutamalla naisuimarilla oli avaimet mukanaan. Vesi oli lämmintä, mutta vielä virkistävää.


Vattolan tenniskentällä alkoivat Valurautapaistinpannutenniksen MM-kilpailut, joita jäimme uituani hetkeksi seuraamaan. Yksi pelaajista valitti, että habaan sattuu, kun lettupannussa on niin lyhyt varsi. Kävelimme takaisin keskustaan, suihkun jälkeen pakkasimme laukut ja päräytimme tankattuamme kohti Lohjaa. Ajoimme Saukkolan kautta pitkin mukavia, mutkaisia teitä (ei onneksi hiekkateitä, kuten menomatkalla). 
 

Kovin oli hiljaista, kun parkkeerasimme Suville. Tiesin, että puolet ipanoista on muualla, loppuperhe taisi nukkua päikkäreitä. Ei ole Sipestäkään vahtikoiraksi, kun ei tullut ovelle katsomaan, kuka steppailee heidän terassillaan. Saimme kahvit ja jädet, Sipe omansa, jonka Suvi oli valmistanut mansikoista ja arbuusista. Odotimme niin kauan, että Onni kotiutui ja hän esitteli minulle uuden menopelinsä. Taas pitää pelätä yhden puolesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti