Aurinko paistoi aamulla lämpimästi, kun avasin huoneistomme verhot ja oven terassille. Harmi, että aikaa oli vain yhden yön verran Haapsalussa. Olisi pitänyt aikaistaa tuloa päivällä tai parilla. Hannu saattoi minut Niinen pysäkille, hänen bussinsa Tallinnaan lähtisi vähän myöhemmin. Olisin voinut ostaa lipun Heltermaalle saakka (3,50€), mutta ymmärsin sen vasta, kun joku osti itselleen sellaisen.
Lautta rantautui Heltermaan satamaan ja pääsin poistumaan ensimmäisten joukossa. Parkkipaikalla juttelin hetken suomalaisen motoristipariskunnan kanssa, he olivat Hondallaan käymässä Hiidenmaalla vain päiväreissulla. Lähdin seuraamaan RMK:n reittiä, joka johdatti minut pois Heltermaa-Kärdla maantieltä. Hetken harhailin jonkun pihalla ja vasta sieltä pois lähtiessäni huomasin verkolla aidatussa tarhassa ison koiran. Tosi hiljainen vahtikoira, joka ei päästänyt ääntäkään, vaikka minä haahuilin isäntäväen takapihalla.
Vaelsin pitkin mukavia metsäteitä, osittain kuraisia peltoteitä, hiekkateitä ja pikiteitä. Muita ihmisiä en juurikaan nähnyt, vain hevosia ja lehmiä, jotka kirmasivat aidan viereen, kun emäntä toi niille saavikaupalla omenia. Yksi vanhempi rouva pysähtyi tarjoamaan autokyytiä ja yksi papparainen kysyi, olenko Tartosta. Kerroin olevani suomalainen ja tämä siihen "Aga sa räägit Eesti keelt?" Ohitin Hellamaan rannan, mutta nyt ei ollut aikaa uimiseen. Jätin käymättä myös yhdellä RMK:n nuotiopaikalla, kun ei ollut tarvetta tehdä tulia. Tosin siellä olisi ollut istumapaikka, niitä ei matkani varrelle juuri osunut ja söin aamulla evääksi tekemäni leivät tasaisella kivellä istuen. Puskapissallekaan en uskaltanut mennä, niin paljon minua on viime aikoina peloteltu kyykäärmeistä.
Kymmenen kilometriä sain kävellä näitä jalalle ystävällisiä teitä, ennen kuin matka jatkui taas pitkin asfalttia. Kurin jälkeen olin ottamassa viimeistä kuvaa RMK:n kilometripylväästä ja tarkistamassa sijaintini risteyksessä, kun puhelimen akku loppui. Olin turhaan pitänyt Maps.meen koko ajan auki. Tienhaaroissa suunnan tarkistaminen olisi riittänyt. Tarkoitukseni oli pysähtyä Partsissa Hiiu Kohvikiin ja päättää siellä, jatkanko kävellen vai bussilla loppumatkan Kärdlaan. Ilman nettikarttaa en kohvikia löytänyt, ainoastaan Partsin bussipysäkin. Luultavasti ohittamani tienviitta "Partsi Moisa" olisi johdattanut minut Hiiu Kohvikiin. Jatkoin päätien vartta Paladen bussipysäkille, jonka info kertoi bussin saapuvan (ehkä?) reilun puolen tunnin kuluttua. Jo kotona vaivannut kipuilu kantapäässä ilmestyi taas asfaltilla kävellessä ja nostin peukun pystyyn. Postiauto pysähtyi ja otti minut kyytiin. Ei postmees, vaan Fixus-autokorjaamon kaveri, joka oli hakenut mantereelta auton rikkoutuneen tilalle. Hän kertoi asuneensa koko ikänsä Hiidenmaalla, kauhisteli kilometrejäni ja heitti minut Kärdlan keskustaan.
 |
| Mamma Mia Guesthouse |
Majoituin Mamma Mia Guesthouseen, mutta first things first; puhelin latautumaan, käynti vessassa ja sen jälkeen mainio paikallinen stout terassilla (tuntui, että kymmeniä kilometrejä hikoiltuani haisin kamalalta). Maksoin majoitukseni ja menin omaan kylppäriin suihkuun. Jalkojen rasvauksen jälkeen laskeuduin alakerran ravintolaan. Mietin kolmea vaihtoehtoa ja koska haluan saarella syödä kalaa, tilasin paistetun kampelafileen lohkoperunoilla. No, en huomannut kysyä, että eihän kala ole leivitettyä. Siitä huolimatta annos maistui hyvältä, toki nälällä saattoi olla osuutta asiaan. Taidan tulla tänne perjantaina lounaalle matkalla Kassariin, varsinkin kun Tuuli kertoi Kassarin ravintoloiden lopettaneen kautensa viime viikonloppuun. Ettei minun tarvitse montaa päivää syödä juustonakkeja! Naapuripöytään tuli kuusi paikallista miestä, joista yksi kysyi tarjoilijalta Apteekri viinaa. Juu, kyllä löytyy (84% mikäli ymmärsin oikein). Ja pullo maksaa? Laskutoimituksen jälkeen tyttö ilmoitti hinnaksi 140€. Taisivat kuitenkin tilata omavalintaiset paukkunsa, pari jopa alkoholittomana.
