Allikalaht - Kärdla 14 km - Kassari

Mamma Mia Pizzeria

Jalkoja särki yöllä, olen totaalisesti unohtanut venyttelyt ja illalla vältin veden juomista, ettei tarvitse yön pimeydessä lähteä huussiin. Aamuyöstä laitoin sähköpatterin päälle ja sain nukuttua liki kahdeksaan saakka. Aamiaisen jälkeen laastaroin jalkani, pakkasin tavarani ja siistin jälkeni. Omat roskani vein lähimmän bussipysäkin roskikseen. Olisihan täällä viihtynyt pidempäänkin, mutta kauppa on kovin kaukana. Aurinko lämmitti jo, kun kymmenen hoodeilla lähdin kävelemään kohti Kärdlaa. Välillä vähän turhankin kuumasti, sillä taivalsin nyt tien aurinkoista puolta. Ennen Kärdlaa taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä. Tässä kuumuudessa ja kosteudessa en todellakaan halua ottaa sadeviittaa käyttöön, joten päätin sateen sattuessa peittää rinkan sadesuojalla, avata sateenvarjon ja siirtyä tien toiselle puolelle bussipysäkille odottamaan bussia tai liftaamaan. Busseja oli tullut vastaani kaksi, eikä yksikään ollut ohittanut minua, joten huono idea. 80-tiellä ajetaan niin lujaa, ettei kukaan ehdi pysähtyä sille bussipysäkille, jolla minä seison. Huono idea sekin! Pääsin kuitenkin kuivana Kärdlaan ja kaupungin rajalla yksi bussi ohitti minut. Kävelin Mamma Mia Pizzeriaan ja tilasin nyt tiistain toisen vaihtoehtoni; grillatut katkaravut salaatilla ja lämpimillä vihanneksilla. Muuten hyvä, mutta pakastevihannekset oli lämmitetty aivan lötköiksi. Lähetin Tuulille viestin, että lähden bussilla kohti Kassaria. Hän on itse Tartossa sinne opiskelemaan lähteneen tyttärensä luona, mutta lupasi äitinsä tulevan autolla vastaan, kunhan ilmoitan millä pysäkillä jään pois. Yritin maksaa bussikyydin kolikoilla, mutta ne eivät kelvanneet! Kuski vingutti yhtiön korttia ja pääsin ilmaiseksi kyytiin. Tallinnassa olemme tottuneet maksamaan pankkikortilla (1,50€), mutta maanantain matkamme piti Baltijaamalta Bussijaamalle yllättäen maksaa käteisellä (2,00€). Mummo oli minua vastassa Vaelman pysäkillä ja ensi töikseen kysyi, missä "mees" on. Tämä on neljäs kertani tässä majoituksessa (plus kerran Vetsi Tallissa ja kerran Orjaku Sadamassa) ja olemme niillä reissuilla olleet Hondalla liikkeellä.

Little Garden House

Kassari Poodi

Menin suoraan piharakennukseen suihkuun ja jätin sinne osan tavaroistani. Samoin pyykit, jotka edelleen odottavat pesua ja kuivattamista, mutta onnistuuko se näin kostealla ilmalla? Loput vein mökkiini ja lähdin puhtain vaattein käymään Kassari Poodissa. Taitaa sielläkin olla jo kesäkauden alasajoa; ei ollut savukalaa, ei juustonakkeja eikä jogurtteja. Jäin perinteiselle tervetulo-oluelle kaupan terassille. Lest & Lammas Puhkekülään meni pitkä autoletka torvia soittaen. Liput hulmusivat autoissa, taitavat olla hääväkeä.

Yritin huilia, mutta kello oli jo niin paljon, että menin piharakennukseen keittämään kahvia. Samalla tein itselleni ruisleivästä iltapalan, emäntä oli tuonut keittiöön tuoreen kurkun ja omenia. Loppuillan istuin omalla terassilla ja kuuntelin, kun kypsät omenat putosivat maahan. Muuten olikin hiljaista. Myöhemmin illalla alkoi sataa. Harmittaa pyykkien puolesta, mutta muuten on mukava nukahtaa sateen ropistessa mökin kattoon.

Jokohan siellä tehdään eroa, mietin, kun Lest & Lammas lomakeskuksesta kantautui älytöntä älämölöä kolmen-neljän aikoihin. Oli niin pimeää, etten erottanut edes mökin ikkunoita. Yhden kerran välähti, ehkä se oli jonkun maantiellä ajavan auton ajovalot. Maren mökillä yön pimeydessä välähti pari kertaa ja jäin miettimään, oliko kyseessä elosalama vai iskikö sähköaita kipinää. Nousin aamulla kahvinkeittoon ja koska tälle päivälle on luvattu lämmintä säätä, otin riskin ja pesin vähän pyykkiä. Loput saavat jäädä Haapsaluun, siellä minulle luvattiin pesukone. Nettiyhteys on niin huono, että pyysin Hannua varaamaan minulle bussilipun huomiselle. Vanhaemäntä lupasi heittää minut Käinaan, joten loppureissu tulee olemaan vain kevyttä lenkkeilyä (ilman rinkkaa).

Õlle Koda

Aamiaisen jälkeen käyskentelin Kassarissa katsomassa vanhastaan tuttuja nähtävyyksiä. Uutta oli Õlle Koda, joka oli suljettu, mutta pihalla oli vapaa wifi. Tarkoitukseni oli alun perin kävellä Sääreen ja käydä mahdollisesti uimassa, mutta pilvinen sää ja nirhamat jaloissa ei antanut siihen mahdollisuutta. Kävin mökillä siirtämässä pyykit varmuuden vuoksi keittiöön ja lähdin kävelemään Orjakun satamaan. Uudet sandaalit tuntuivat niin mukavilta, että riskillä lähdin matkaan niillä, laastaroiduin jaloin.

iiUmekk

Lähetin illalla sähköpostia iiUmekk-ravintolalle varmistaakseni, että se on auki lauantaina. En saanut vastausta, mutta FB-sivut kertoivat ravintolan aukeavan 12.00 ja että illalla vietetään Venetsialaisia ja paikalla on food truck. Kävelin paikalle puoli kahden aikoihin ja siellä selvästi siivoiltiin paikkoja. Tarjoilija sanoikin, että ravintola on suljettu tältä kaudelta. Kerroin olevani kävellen liikkeellä, enkä halua taivaltaa samaa reittiä uudelleen illalla, varsinkin kun koko Kassari on ilman katuvaloja. Sain luvan käyttää wc:tä ja nauttia lasillisen valkoviiniä terassilla. Hetken kuluttua tarjoilija tuli (säälistä?) kertomaan, että jos kelpaa, heillä on kalagotlettia tuoresalaatin kera. No toki kelpaa! Kala oli kermaisessa kastikkeessa, lisäksi sain lämpimän leivän.

iiUmekk

Tyytyväisenä kävelin takaisin Kassarin mökkiini ja menin päikkäreille. Iltakahvin jälkeen alkoi taas sataa, pyykkini oli jo onneksi lähes kuivunut. Söin iltapalan ja kääriydyin filttiin omalla terassillani lukemaan Ulla-Lena Lundbergin "Kökarin Anna" -kirjaa. Vanhaemäntä palasi reissuiltaan ja varmisti vielä huomisen aikatauluni.

Pikkumökin venetsialaiset

RMK Hiidenmaa 2023; Kärdla - Reigi 15 km

Yö oli hiljainen, vaikka avoin ikkunani oli keskustorille päin. Illalla siinä skeittasi ja pyöräili pikkupoikia, sen jälkeen hiljeni. Aamuyöstä luulin, että sataa, mutta kun nousin katsomaan, taivas oli tähtikirkas. Lorina kuuluikin torin suihkulähteistä, joissa oli vaihtuvat värit pimeään aikaan.

Mamma Mia Guesthouse

Olin pyytänyt aamiaisen kahdeksaksi, vaikkei minulla ollutkaan mihinkään kiire. Perässäni tullut tanskalaismies avasi keskustelun kehumalla Ukraina-paitaani. Hän kertoi olevansa kierroksella Pohjoismaiden kulttuuri- ja kirjastoryhmän kanssa, he suunnittelevat toimintoja Ukrainan pakolaisille eri maissa (myös Turussa). Eilen he olivat päässeet rajavartioston veneen kyytiin ja vierailleet Kärdlan poliisilaitoksella. Tänään ohjelma jatkuu ja illalla he pääsevät (poliisilaitoksen) saunaan. Ryhmän suomalaiset tulivat myös alas aamiaiselle ja mainitsin, että tänään vietetään Hiidenmaan Saunapäivää. Kiittivät tiedosta; nyt he voivat kehua tietämyksellään. Tanskalainen poistui, antoi käyntikorttinsa ja kutsui kylään.

Ristimägi

Muistin leikata varpaankynnet, mutta unohdin laastaroida jalkani. Jätin mukavan majapaikan kymmeneltä ja lähdin kävelemään maantietä pitkin kohti Kõrgesaarea. Ajattelin, että tarvittaessa voin laittaa laastarit jollain bussipysäkillä istuen. Niitä ei montaa tälle matkalle osunut ja vain yksi bussi ohitti minut yli kolmen tunnin patikalla. RMK:n reitti on lähellä rannikkoa, ilman majapaikkoja tai palveluja, siksi kuljin taas ajotien laitaa. Asfaltoitua kävelytietä riitti Tahkunan tienhaaraan asti, sen jälkeen oli käveltävä autotien reunassa. Onneksi metsän varjostamalla puolella, sillä oli taas kuumankostea sää. Olemme jo moottoripyöräreissulla käyneet Ristimäellä, mutta kun se osui kohdalle, poikkesin sinne uudelleen.

Ratturi Talu

Ratturi Talu

Kova maantie hiersi jalkapohjia ja varpaita, olisi sittenkin pitänyt ottaa reissuun ne uudet, isommat Salomonit, mutta en ole käyttänyt niitä vielä kertaakaan. Vihdoin kurvasin Reigiin ja Ratturi Talun pihalle, jossa musta labbis tuli toivottamaan minut tervetulleeksi. Olin aiemmin kysellyt kauppaa, kohvikia ja fillareita ja saanut vastauksen, että on kohvik ja fillareita. Etukäteen olin kuolannut kahvila/ravintolan ruokalistaa, mutta se oli jo sulkenut tämän kautensa (kuten monet muutkin Hiidenmaalla). Ehdin jo ajatella polkaisevani Kõrgessaareen syömään ja kauppaan, kun rouva ehdotti minulle kala-ateriaa, jota he itse olivat juuri lopettamassa. No sehän passaa, mutta ensin olut, mieluummin omalla terassilla, olinhan taas hikinen ja suihkun tarpeessa. Rouva otti tarjottimen (lounas ja olut 10€) ja lupasi minulle "paremman" mökin. No, tämä 2h-mökki ei ainakaan ole tupaten täynnä sänkyjä ja terassi on ilta-aurinkoon päin. Kävin suihkussa, join olueni ja söin hyvän kuhacevichen kylmän perunan, vihannesten ja mustan leivän kera. Yritin nukkua päikkärit, mutta auringonpaisteinen mökki oli siihen liian kuuma ja lähdin yhteiskeittiöön keittämään kahvit. Tosin täällä ei ole ketään muita kuin minä. Siksi en varannut (savu)saunaakaan, sillä se olisi maksanut 60€.

Istuin aurinkoisella terassilla lukemassa, kun rouva oli tuomassa minulle olutta ja ilta-ateriaa, nyt lihapullia vihannesten ja mustan leivän kera. Pyysin vaihtamaan oluen lasilliseen valkoviiniä, yksi olut riittää minulle. Kun aloin syödä, rouva huikkasi lähtevänsä uimaan. Minäkin olisin halunnut lähteä...

Lähimmät naapurini olivat viereisellä laitumella liikuskelevat lampaat ja sähkölinjoilla istuvat linnut. Kissa hiipi aidan viertä ja kauempaa kuului kurkien ääniä, onhan tässä vieressä suoalueita. Myöhemmin illalla taivas peittyi pilviin ja tuuli muuttui viileämmäksi. Olin pakannut rinkkaani pienen soittimen ja jopa varapatterinkin, mutta unohtanut kuulokkeet kotiin. Kääriydyin terassilla peittoon, luin kirjaa ja kuuntelin puhelimesta Led Zeppelinin parhaita biisejä.

RMK Hiidenmaa 2023; Heltermaa - Hellamaa - Partsi - Kärdla 33 km

Aurinko paistoi aamulla lämpimästi, kun avasin huoneistomme verhot ja oven terassille. Harmi, että aikaa oli vain yhden yön verran Haapsalussa. Olisi pitänyt aikaistaa tuloa päivällä tai parilla. Hannu saattoi minut Niinen pysäkille, hänen bussinsa Tallinnaan lähtisi vähän myöhemmin. Olisin voinut ostaa lipun Heltermaalle saakka (3,50€), mutta ymmärsin sen vasta, kun joku osti itselleen sellaisen.

Lautta rantautui Heltermaan satamaan ja pääsin poistumaan ensimmäisten joukossa. Parkkipaikalla juttelin hetken suomalaisen motoristipariskunnan kanssa, he olivat Hondallaan käymässä Hiidenmaalla vain päiväreissulla. Lähdin seuraamaan RMK:n reittiä, joka johdatti minut pois Heltermaa-Kärdla maantieltä. Hetken harhailin jonkun pihalla ja vasta sieltä pois lähtiessäni huomasin verkolla aidatussa tarhassa ison koiran. Tosi hiljainen vahtikoira, joka ei päästänyt ääntäkään, vaikka minä haahuilin isäntäväen takapihalla.

Vaelsin pitkin mukavia metsäteitä, osittain kuraisia peltoteitä, hiekkateitä ja pikiteitä. Muita ihmisiä en juurikaan nähnyt, vain hevosia ja lehmiä, jotka kirmasivat aidan viereen, kun emäntä toi niille saavikaupalla omenia. Yksi vanhempi rouva pysähtyi tarjoamaan autokyytiä ja yksi papparainen kysyi, olenko Tartosta. Kerroin olevani suomalainen ja tämä siihen "Aga sa räägit Eesti keelt?" Ohitin Hellamaan rannan, mutta nyt ei ollut aikaa uimiseen. Jätin käymättä myös yhdellä RMK:n nuotiopaikalla, kun ei ollut tarvetta tehdä tulia. Tosin siellä olisi ollut istumapaikka, niitä ei matkani varrelle juuri osunut ja söin aamulla evääksi tekemäni leivät tasaisella kivellä istuen. Puskapissallekaan en uskaltanut mennä, niin paljon minua on viime aikoina peloteltu kyykäärmeistä.

Kymmenen kilometriä sain kävellä näitä jalalle ystävällisiä teitä, ennen kuin matka jatkui taas pitkin asfalttia. Kurin jälkeen olin ottamassa viimeistä kuvaa RMK:n kilometripylväästä ja tarkistamassa sijaintini risteyksessä, kun puhelimen akku loppui. Olin turhaan pitänyt Maps.meen koko ajan auki. Tienhaaroissa suunnan tarkistaminen olisi riittänyt. Tarkoitukseni oli pysähtyä Partsissa Hiiu Kohvikiin ja päättää siellä, jatkanko kävellen vai bussilla loppumatkan Kärdlaan. Ilman nettikarttaa en kohvikia löytänyt, ainoastaan Partsin bussipysäkin. Luultavasti ohittamani tienviitta "Partsi Moisa" olisi johdattanut minut Hiiu Kohvikiin. Jatkoin päätien vartta Paladen bussipysäkille, jonka info kertoi bussin saapuvan (ehkä?) reilun puolen tunnin kuluttua. Jo kotona vaivannut kipuilu kantapäässä ilmestyi taas asfaltilla kävellessä ja nostin peukun pystyyn. Postiauto pysähtyi ja otti minut kyytiin. Ei postmees, vaan Fixus-autokorjaamon kaveri, joka oli hakenut mantereelta auton rikkoutuneen tilalle. Hän kertoi asuneensa koko ikänsä Hiidenmaalla, kauhisteli kilometrejäni ja heitti minut Kärdlan keskustaan.

Mamma Mia Guesthouse

Majoituin Mamma Mia Guesthouseen, mutta first things first; puhelin latautumaan, käynti vessassa ja sen jälkeen mainio paikallinen stout terassilla (tuntui, että kymmeniä kilometrejä hikoiltuani haisin kamalalta). Maksoin majoitukseni ja menin omaan kylppäriin suihkuun. Jalkojen rasvauksen jälkeen laskeuduin alakerran ravintolaan. Mietin kolmea vaihtoehtoa ja koska haluan saarella syödä kalaa, tilasin paistetun kampelafileen lohkoperunoilla. No, en huomannut kysyä, että eihän kala ole leivitettyä. Siitä huolimatta annos maistui hyvältä, toki nälällä saattoi olla osuutta asiaan. Taidan tulla tänne perjantaina lounaalle matkalla Kassariin, varsinkin kun Tuuli kertoi Kassarin ravintoloiden lopettaneen kautensa viime viikonloppuun. Ettei minun tarvitse montaa päivää syödä juustonakkeja! Naapuripöytään tuli kuusi paikallista miestä, joista yksi kysyi tarjoilijalta Apteekri viinaa. Juu, kyllä löytyy (84% mikäli ymmärsin oikein). Ja pullo maksaa? Laskutoimituksen jälkeen tyttö ilmoitti hinnaksi 140€. Taisivat kuitenkin tilata omavalintaiset paukkunsa, pari jopa alkoholittomana.

Huomenna on puolet lyhyempi kävelymatka, silti pyysin aamiaisen jo kahdeksaksi. Join vielä espresson, ettei tule pää kipeäksi, ennen kuin vetäydyin viehättävään neidonkammariini lukemaan Ulla-Lena Lundbergin kirjaa "Kuninkaan Anna". Sopii hyvin reissukirjaksi saarelle, varsinkin kun siinä mainitaan myös Viron rannikko.

Hiidenmaa, Kassari 💓

Kerrankos sitä tynnyrissä nukkuu! Tynnyrisaunassa olen kyllä saunonut lapsena Jämsänkoskella.

Vetsi Talli

Pyysin aikaisempaa majoittumista Vetsi Talliin ja se meille luvattiin. Yksi Hiidenmaan tuoksuista on piki. Olemme täällä nyt neljättä kertaa ja aina joudumme pysähtymään/ajamaan tietöissä. Onneksi muistin pistää purkan suuhun, kun lähdimme Kärdlasta. Pysyvät hampaat paremmin ehjinä. Ihan kuin olisin nähnyt viiniköynnöksiä, kun hidastelimme tietöiden takia? Pysähdyimme Kassari Poodiin ostamaan lenkkioluet ja iltaviinin. 

Majoituttuamme yllättävän tilavaan (tosin korkeiden sänkyjen alla voisi hyvin olla säilytystilaa) tynnyrimökkiin, lähdimme kävelemään kohti Orjakua. Se on vanhastaan tuttu, tylsähkö tie, mutta tarkoitukseni oli löytää Kassarin luontopolku. Hiidenmaan muut nähtävyydet onkin jo edelliskerroilla nähty, lukuunottamatta saaren pohjoisosia. RMK:n vaellusreitti on yhdeltä osin tällä Kassarin maantiellä. Se pitää joskus kävellä kokonaan (230 km).

Orjaku sadam

Vetsi Talli

Kävimme Orjakun satamassa varmistamassa myös sen ravintolan aukioloajat, ettei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Hannu halusi palata kämpille, minä jatkoin hetken matkaa eteenpäin. Kävin lintutornissa ja Mudasildalla. Kuvissa näkemääni pitkospuilla päällystettyä luontopolkua en löytänyt, ainoastaan heinistä niitetyn polun, joka seuraili Käinan lahtea (laudoitettu osuus on luultavasti luontopolun toisessa päässä, josta reitti alkaa opastettuna maantieltä).

 

Vetsi Talli

Kävimme piharakennuksessa suihkussa. Minulla ei ole kovin paljon kokemusta leirintäalueista, mutta en yhtään ihmettele, että tämä tynnyrimökki maksaa saman verran kuin käyttämämme mukavat apartamentokset. Näin siistejä yhteisiä suihku/wc-tiloja ei näe missään muualla! Istuimme Vetsi tallin terassille ruokailemaan. Kuhaa olinkin jo kaivannut. Maistoimme myös Kassarin omaa omenasiideriä ja olutta. Iltakahvit jäivät juomatta; ravintolan kahvikone on rikki. Loppuillan istuimme mökin terassilla (rapulla) nauttien leppeästä kelistä, kun sadetta ei tänäänkään tullut. Tuurilla ollaan päästy kuivina tänne asti.

Tähänkö loppui hyvä tuurimme? Joka kerta, kun yöllä ajattelin lähteä vessaan, alkoi sataa. Sinnittelin aamuun ja kävin samalla hammaspesulla. Vetsi Tallin ravintola aukeaa vasta puoliltapäivin, aamiaista saisi Lest & Lammas -ravintolasta 12€/hlö. Kymmenen jälkeen kävelimme Kassari Poodiin ja söimme terassilla improaamiaisen; savukalaleivät, jogurtit ja kahvit (yhteensä noin 9€). Kävelylenkin tein Kassarin kappelille, kun en ole siellä vielä käynyt. Saman tien varrella on hevostallit, tarjolla ratsastuslomia. Kappelin pieni kaunis hautausmaa toi mieleeni Seilin, tosin täällä on tuoreempia hautoja ja paljon kukkia.

Kassari kapel

Sateen kastelemalla tiellä ei näkynyt suuria Espanjansiruetanoita, jotka pitivät kokoontumisiaan mantereen maanteillä viime elokuussa, kun siellä vaelsin. Sen sijaan isoja kotiloita on tienvarsilla ja heinikoissa, kaikki lupasivat poutaa.

Paluumatkalla hain puodista itselleni lenkkioluen, kävin suihkussa - siivoojien jäljiltä taas putipuhdasta - ja huilailimme tynnyrissä odottaen sään kirkastuvan.

iiU MEKK

iiU MEKK -ravintola Orjakun satamassa oli ollut eilen täyteen buukattu (ei mikään ihme!), me ajoimme sinne Hondalla jo ennen neljää, kun sade taukosi. Vaikka matka ei olekaan pitkä, oli pakko pukeutua ajovarusteisiin ja -saappaisiin, kun sää on mitä on. Tilasimme todella hyvät ruuat, minulle ankkaa, kuten viimeksikin. Hinnat ovat täälläkin nousseet, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Ajoimme takaisin kämpille ja kävin ostamassa kahvin itselleni. Kahvimasiina oli korjattu, mutta ensimmäinen kupillinen jäi vajaaksi ja poika teki toisen. Pyysi vielä maistamaan, kelpaako. Strong enough for me! Hannun mielestä ihan myrkkyä. Loppuilta kului sadetta pitäen, tästähän tulikin varsinainen lepopäivä. 

Suunnitelmat muuttuivat ja huomenna olemme jo niinku kotona, Tallinnassa. Avoimesta ikkunasta kuuluu ääniä. Kurkia...?

Turhaan olin huolestunut haikarakannasta, niitä oli useita Jausa lahden rantakivikolla, kun poistuimme Kassarista. Meidän oli tarkoitus syödä aamiainen Padriku pood ja kohvikissa, mutta se oli (nettitiedoista poiketen) suljettu. Käinastakaan ei löytynyt auki olevaa kahvilaa, tankkasimme Hondan ja ajoimme Heltermaan satamaan. Siellä oli hyvää aikaa nauttia kahvit ja piiraat. Olimme lautalla taas ainoat motoristit, jonkun verran oli porukkaa liikkeellä fillareilla, muuten lautta täyttyi lähinnä virolaisista autoilijoista.

Hiidenmaa, paratiisi?

Olen lukenut Tõnu Õnnepalun kirjoja, joiden tarinat sijoittuvat Hiidenmaalle (tai johonkin kuvitteelliseen saareen). Olen kuvitellut itseni niille tuulenpieksämille, syrjäisille seuduille, vaatimattomaan mökkiin viettämään yksikseni aikaa, mukana kassillinen kirjoja. Ehkä keräämään marjoja ja sieniä, säilömään niitä talvivarastoon. Polkemaan pyörällä saaren nähtävyyksiin ja kulttuuritapahtumiin. Hakemaan torilta tuoreet vihannekset ja savukalat. Saunomaan puulämmitteisessä saunassa, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja uimaan meressä niin pitkälle syksyyn, kuin rohkeus riittäisi. Elämään pientä, vaatimatonta elämää.

Olen yksinkertainen ihminen ja minulle sopii yksinkertainen elämä.

Tõnu Õnnepalu : Vilsandin kesä "Oikeastaan minulle on tähän saareen liittyen kaksi vaatimattomampaa unelmaa (rakastuneet ovat aina vaatimattomia unelmissaan, vaikkakin älyttömiä: heidän mielestään rakastetun yksi katse, yksi ystävällinen sanakin ratkaisisi koko heidän elämänsä): tulla tänne joskus myös sydäntalven aikaan. Ja elää täällä kerran kaksi vuotta."