(Olin tämän päivän ilman wifiä.) Kukkaroa kirpaisee, mutta ihan ilokseni maksan 2hh-hinnan näin mukavasta majoituksesta vanhassa kalastajan mökissä. Rantareittiä Laulasmaa-Padise-Kuijõe = 45 km, nocando!
Ennen seitsemää nousin kahvinkeittoon. Naapurihuoneesta kuului jo tuttu kansallislaulu (30v-juhlat) ja minäkin uskalsin avata Areenasta Ylen uutiset. Luvassa on lämmin päivä ja pitkä vaellus. Jätin kauniin huoneeni kahdeksalta ja suuntasin jonkun Spa-hotellin pihan läpi rantaan.
Uikkarit ja pyyhe olivat rinkassa, mutta nyt ei ole aikaa uimiselle. Puunrunkoihin maalatut sini-valkoiset merkit pitivät minut rannikkoreitillä, mutta yhtään E9-merkkiä ei näkynyt täälläkään. Polku johdatti välillä paksuun, sateen jäljiltä kosteaan rantahiekkaan, välillä mukavalle metsäpolulle. Voi kun reitti olisikin mennyt koko matkan metsässä, märkä hiekka oli hidasta ja raskasta kulkea.
Yritin välillä nousta pois rannalta, mutta ajauduin omakotitaloalueen pihateille. Asukkaat kävivät rannassa aamu-uinnilla kylpytakeissaan ja tervehtivät iloisesti.
Kuvasin jonkun istuttaman/tuoman auringonkukan. Onneksi tarkistin samalla suunnan, juurikin siinä kohtaa piti nousta pois rannalta. Otin rannalta mukaani enkelin muotoisen kiven talismaaniksi, vaelluksesta selviydyttyäni voin jättää sen jonnekin Haapsalun tai Tallinnan kalmistoon.
Nousin pois hiekkarannalta Paldiski maantielle ja olin jopa hetken iloinen asvaltoidulla tiellä kulkemisesta. Käännyin Padiseen päin ja ilontunne jäi lyhytaikaiseksi. Jos muuten selviän tästä hengissä, niin kuolen luultavasti tylsyyteen. Ei ollut edes bussipysäkin penkkiä, mihin laskea takamuksensa, ei marjanmyyjiä, ei yhtään mitään! Ainoa nähtävyys matkan varrella oli Inkerinsuomalaisten kalmisto. Poikkesin sinne, vaikka sukujuureni ovatkin Keski-Suomessa. Yhdeltätoista kuulin kirkonkellojen soivan. Onko tässä lähellä kuitenkin joku kylä? No ei, se olikin ylikäytävän kellonkilkatus, joka varoitti junantuloa.
Istuin jollain puupenkillä, kun muistin pakanneeni rinkan sivutaskuun mp3:n, jonka yli 20 vuotta vanhaa musiikkia en ole kuunnellut vuosiin. Zeppeliinit, Deep Purplet, Coldplayt etc. Parit juomatauot pidin bussipysäkeillä, riisuin rinkan pois ja tanssahtelin musiikin tahdissa vetreyttäen jalkoja ja selkää. Viron uudelleenitsenäistymisen 30v-juhlan kunniaksi yli lensivät ilmavoimien koneet. Tai sitten joku oli hälyttänyt armeijan apuun: Hakekaa se hullu nainen pois sieltä bussipysäkiltä!
Tiellä liikkui paljon perjantaimotoristeja, vuosipäivän kunniaksi Viron lippu liehuen. Vähänkö olin kateellinen? Tie päättyi Padiseen ja jäin ensimmäiseen kohvikiin. First thing first ja tilasin oluen, vasta sen jälkeen pelmenit, joita en saanut vaan pakkopizzan. Jaksoin syödä siitä puolet, onneksi on sen verran kokemuksen kartuttamaa järkeä, että pyysin pakkaamaan loput mukaan. Tulen taas majoittumaan keskelle ei mitään, parempi ottaa eväät mukaan. Pizza oli niin raskas, että kävin kaksi kertaa vessassa, ennen kuin uskalsin ylittää tien ja hain kaupasta kylmän oluen mukaan. Nyt pitäisi vielä tietää, miten pääsen sinne keskelle ei mitään.
 |
| Rehe Turismitalo |
Pitkän kävelymatkan jälkeen minun pitäisi jatkaa matkaa vielä 17 kilometriä. Busseja ei näkynyt eikä Padisessa ole bussiasemaa. Vanhat konstit oli otettava käyttöön ja jäin Padisen raunioluostarin jälkeen tien varteen liftaamaan. Jonkun ajan kuluttua nuorimies pysähtyi ja nosti rinkkani autonsa takaluukkuun. Kysyi vielä, paljonko se painaa. Hän oli menossa ystävien luokse viettämään iltaa poikansa kanssa parin kilometrin päähän majapaikastani. Vasta silloin huomasin takapenkillä turvakaukalossa istuvan pellavapään, joka tuijotti minua silmät pyöreinä. Mies kertoi, että virolaisilla on tänään vapaapäivä. Jäin kyydistä Rehe Turismitalon portilla, haahuilin hetken pihalla kunnes isäntä vei minut omaan 4h-mökkiini lammen toiselle puolelle.
 |
| Rehe Turismitalo |
Hän näytti parinkymmenen metrin päässä olevan yhteismökin, jossa on vessa, suihku ja keittiö/ruokailutila. Siellä on myös pieni sauna, mutta sitä en raskinnut yksikseni varata. Terassilta pääsee rapuista lampeen uimaan. Tyhjästä jääkaapista päätellen olin ainoa asukas lammen tällä puolella.
 |
| Rehe Turismitalo |
Kävin vaihtamassa vaatteet uimapukuun ja pulahdin lampeen. Lammen toisella puolella olevan saunamökin piipusta nousi savu, nuoripari aivan pikkuisen vauvan kanssa olivat kylpemässä, äiti uskaltautui uimaankin. Suihkun jälkeen istuin pyyhe päällä terassilla oluella, ennen kuin palasin omaan mökkiini ja petasin yhden sängyistä. Laitoin sähköpatterin hetkeksi päälle lämmittämään ja haihduttamaan kosteutta. Myöhemmin kävin mikrottamassa juustoiset pizzapalat, minikeittiössä ei ollut astioita, ei vesihanaa, kahvinkeittimestä puhumattakaan. Kovin on perusmeininkiä! Istuin keirtiössä syömässä, samalla kirjoitin päiväkirjaa. Wifiä ei ole, onneksi on kirja mukana.
Varpaani ovat aivan punaiset ja tulehtuneet, vaikka olen kävellyt tasamaata. Unohdin pyytää Hannulta kortisonijämän mukaani. Pitää aamulla laittaa varpaiden ympärille alpakanvillaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti