Helsinki-päivä muksujen tahtiin

Onni ja Ilona tulivat meille suoraan Savonlinnasta kuskattuina. Luulin, että ipanat ovat matkasta väsyneitä, mutta vielä mitä! Sain Ilonankin syömään lehtikaalia, kun tein siitä uunissa sipsejä. Se tekee hyvää hänen nenäverenvuodolleen, kun sisältää luontaista K-vitamiinia (minun ollessa varhaisteini jouduin syömään K-vitamiinit pillereinä samaan vaivaan). Grillasimme ja söimme ulkona, sen jälkeen alkoi vinkuna Skip Bo -pelistä. Siirsin sisälläoloa terassilla kahvitteluilla ja kekseillä. Lähdimme uimaan Keravanjokeen. En meinannut millään saada sisaruksia pois joesta, kiljuivat ja temmelsivät siellä kuin viimeistä päivää. Toivoin rannan kylmän suihkun viilentävän kaksikon, mutta siihen he eivät suostuneet kuin jalkojen pesemiseen. Kotiin palattuamme Onni lähti vielä Pokémon-metsästykseen ja teki 5-6 kilometrin kävelylenkin. Ilona kävi sillä aikaa suihkussa ja veti neljä voileipää nälkäänsä. Myöhemmin pelasimme erän Skip Bota ja saimme ipanat kuumaan vinttiin nukkumaan.

Aamullakin olisi pitänyt pelata, mutta ehdotin, että lähdemme heti aamiaisen jälkeen Helsinkiin, ennen kuin tulee liian helteistä. VR-mobiili ei suostunut antamaan lastenlippuja. Vasta paluumatkalla kuulin, ettei se enää onnistu seutulippujen osalta. Todella huono "uudistus"! Kävelimme rautatientorilta kauppatorille ja HSL:n laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa Suomenlinnaan.

Onni muisteli niitä kesiä, kun olemme olleet täällä porukalla piknikillä ja lukuisissa (lasten) teatteriesityksissä ja sitä, kun he Sofian kanssa kiipeilivät kallioilla ja ampuma-aukoissa. Niihin nämäkin katosivat ja sain alhaalla huhuilla kaksikkoa kuvaan. Ilonalle tämä taisi olla ensimmäinen käynti Suomenlinnassa. 

Reissun tarkoitus oli ilmiselvästi Pokémon Go ja nähtävyydet jäivät kaksikolta näkemättä. Mentiin siis heidän suunnistuksensa mukaan, välillä löytyi jännittäviäkin paikkoja.

Jokainen jäätelönmyyntikoju houkutteli lapsia, minä yritin ehdotella vessassa käyntiä ja käsienpesua jokaisessa sopivassa kohdassa. Museossa kiinnosti vain sen myymälä, josta Ilona sai itselleen etukäteen synttärilahjaksi uuden kepparin.

Haimme kaupasta jäätelöt ja odottelimme paluulauttaa mantereelle. Koko matkan oli kinasteltu sopivasta ruokapaikasta; toiselle kelpasi pizzeria, toiselle hampurilaispaikka. Lopulta teimme kompromissin ja ehdotin Kiilaa, koska molemmat ovat syöneet siellä hyvät hampurilaiset. Sinne päästyämme Onni huomasi Taco Bellin, jonne olisi pitänyt mennä, mutta siihen Ilona ei taas suostunut. Ehkä on parempi ottaa yksi kerrallaan mukaan, kun seuraavan kerran menemme Helsinkiin.

Palautin ipanat Lohjalle, Suvi kehui kotoutuneensa hyvin keinutuoliin. Selvää mummu-ainesta; hän jatkaa äitini perinnettä neulomalla meille kaikille villasukkia. Ajoin Mainiokotiin, jossa äiti oli juuri syötetty (rinnukset täynnä ruokaa). Puhdistin puseron parhaani mukaan, pesin ja rasvasin hänen kädet ja menimme pihalle syömään marjoja.  

 Sofia ja Onni Suomenlinnassa kesällä 2014. Voi kun ne on pieniä!

Ipanaviikonloppu

Tikkurila

Kun Balkanin reissun jälkeen kävin Lohjalla, Onni kysyi heti, koska hän voi tulla meille yöksi. Ja Ilona huusi yläkerrasta kaikuna, että hänkin haluaa mummulle yökylään. Onnilla oli tietysti Pokémon Go mielessä. Sovimme pyhäinpäivän viikonlopusta ja vähän epäilin, malttaako Ilona jäädä meille kahdeksi yöksi.

Kävin perjantaina Virekodissa ja lenkittämässä äidin, ennen kuin ajoin Suville. Noelkin olisi halunnut mummulle ja olisihan vintissä yösijat kolmelle, mutta ehkä kokeilemme sitä joskus myöhemmin. Ilta kului glögiä maistellen ja tortilloja syöden, lapset katsoivat nauhoittamiani elokuvia telkkarista.

Ipanat nukkuivat vintissä aamuyhdeksään, aamiaisen jälkeen lähdimme käymään Honkanummella ja ajoimme sieltä Tikkurilaan. Pokémon-jahti vei meidät Heurekaan ja Vantaan kaupunginmuseoon katsomaan Joki - kivikaudesta kaljakelluntaan -näyttelyn, sieltä kävelimme Grilli Souvlakiin syömään girospitat. https://fi-fi.facebook.com/Souvlaki.fi

Kotimatkalla jäimme kyydistä Leinelässä, päivän kävelyt olivat noin viisi kilometriä, Ilonalla varmaan lähemmäs 7km, kun hän kolusi kaikki ojat ja kivetykset. Kotona pelasimme historiallista Kuninkaantie-lautapeliä. Ilona olisi halunnut tehdä pihalle lumiukon, mutta eihän se onnistu puuterilumesta.

Illan hämärtyessa Ilona sytytti kynttilät lyhtyihin ja ipanat menivät pihalle kolaamaan lunta. Hannu viritti takapihalle nuotion, jossa grillasimme makkarat.

Ipanat innostuivat lautapeleistä ja kaivoimme kaapista Afrikan tähden. Ilonalla on kyllä ihan omat säännöt; "Eiköhän sovita että...."

Sunnuntaina lapset olivat levottomia ja ilmassa alkoi olla riehumisoireita. En saanut heitä uloskaan, kävimme Hannun kanssa vuorotellen lenkillä ja ruuan jälkeen vein ipanat kotiin. Kävin Virekodissa ja Virkkalan hautausmaalla, ennen kuin menin Suville saunomaan ja pelaamaan Ilonan kanssa jotain outoa eläinkortti-peliä.

Maanantaina oli aikainen herätys, söimme aamupalan ja heitimme Noelin kanssa isommat lapset autolla kouluun. Oli muutaman asteen pakkanen ja vähän lunta maassa. Jäimme ulos leikkimään ja pelaamaan sählyä ja lätkää. Iltapäivällä alkoi sataa lunta. Kotiin ajaessani moottoritie oli jäässä, nastarenkailla ajokin tuntui kuin olisi ollut soutuveneellä liikkeellä. Matkan varrella oli neljä onnettomuutta, panjonko niitä onkaan ruuhka-aikana? En uskaltanut lähteä taistelemaan paikastani Tuusulanväylälle, vaan ajoin Jumbon kautta ja pikkuteitä pitkin kotiin.