Onni ja Ilona tulivat meille suoraan Savonlinnasta kuskattuina. Luulin, että ipanat ovat matkasta väsyneitä, mutta vielä mitä! Sain Ilonankin syömään lehtikaalia, kun tein siitä uunissa sipsejä. Se tekee hyvää hänen nenäverenvuodolleen, kun sisältää luontaista K-vitamiinia (minun ollessa varhaisteini jouduin syömään K-vitamiinit pillereinä samaan vaivaan). Grillasimme ja söimme ulkona, sen jälkeen alkoi vinkuna Skip Bo -pelistä. Siirsin sisälläoloa terassilla kahvitteluilla ja kekseillä. Lähdimme uimaan Keravanjokeen. En meinannut millään saada sisaruksia pois joesta, kiljuivat ja temmelsivät siellä kuin viimeistä päivää. Toivoin rannan kylmän suihkun viilentävän kaksikon, mutta siihen he eivät suostuneet kuin jalkojen pesemiseen. Kotiin palattuamme Onni lähti vielä Pokémon-metsästykseen ja teki 5-6 kilometrin kävelylenkin. Ilona kävi sillä aikaa suihkussa ja veti neljä voileipää nälkäänsä. Myöhemmin pelasimme erän Skip Bota ja saimme ipanat kuumaan vinttiin nukkumaan.
Aamullakin olisi pitänyt pelata, mutta ehdotin, että lähdemme heti aamiaisen jälkeen Helsinkiin, ennen kuin tulee liian helteistä. VR-mobiili ei suostunut antamaan lastenlippuja. Vasta paluumatkalla kuulin, ettei se enää onnistu seutulippujen osalta. Todella huono "uudistus"! Kävelimme rautatientorilta kauppatorille ja HSL:n laiturille odottamaan seuraavaa lauttaa Suomenlinnaan.
Onni muisteli niitä kesiä, kun olemme olleet täällä porukalla piknikillä ja lukuisissa (lasten) teatteriesityksissä ja sitä, kun he Sofian kanssa kiipeilivät kallioilla ja ampuma-aukoissa. Niihin nämäkin katosivat ja sain alhaalla huhuilla kaksikkoa kuvaan. Ilonalle tämä taisi olla ensimmäinen käynti Suomenlinnassa.
Reissun tarkoitus oli ilmiselvästi Pokémon Go ja nähtävyydet jäivät kaksikolta näkemättä. Mentiin siis heidän suunnistuksensa mukaan, välillä löytyi jännittäviäkin paikkoja.
Jokainen jäätelönmyyntikoju houkutteli lapsia, minä yritin ehdotella vessassa käyntiä ja käsienpesua jokaisessa sopivassa kohdassa. Museossa kiinnosti vain sen myymälä, josta Ilona sai itselleen etukäteen synttärilahjaksi uuden kepparin.
Haimme kaupasta jäätelöt ja odottelimme paluulauttaa mantereelle. Koko matkan oli kinasteltu sopivasta ruokapaikasta; toiselle kelpasi pizzeria, toiselle hampurilaispaikka. Lopulta teimme kompromissin ja ehdotin Kiilaa, koska molemmat ovat syöneet siellä hyvät hampurilaiset. Sinne päästyämme Onni huomasi Taco Bellin, jonne olisi pitänyt mennä, mutta siihen Ilona ei taas suostunut. Ehkä on parempi ottaa yksi kerrallaan mukaan, kun seuraavan kerran menemme Helsinkiin.
Palautin ipanat Lohjalle, Suvi kehui kotoutuneensa hyvin keinutuoliin. Selvää mummu-ainesta; hän jatkaa äitini perinnettä neulomalla meille kaikille villasukkia. Ajoin Mainiokotiin, jossa äiti oli juuri syötetty (rinnukset täynnä ruokaa). Puhdistin puseron parhaani mukaan, pesin ja rasvasin hänen kädet ja menimme pihalle syömään marjoja.
Sofia ja Onni Suomenlinnassa kesällä 2014. Voi kun ne on pieniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti