Redondela - Arcade - Pontevedra 24 km

Dormimme pysyi pimeänä aamuun asti, vain yksi italialainen mies lähti kuuden hoodeilla jatkamaan matkaansa (ja jätti laukkunsa muiden kuljetettavaksi). Puoli seitsemältä kävin aamupesulla ja menin keittiöön hoitamaan jalkani. Seitsemän jälkeen uskalsin jo availla parvekkeen luukkuja ja -ovia, kun suurin osa oli kuitenkin hereillä. Poistuin kaupungista caminomerkkien ohjaamana. Jonon jatkoksi, sillä nyt oli paljon vaeltajia liikkeellä.

Päivän ensimmäiset ylämäet puhkuttuani pysähdyin aamiaiselle. Reissun ensimmäiset churrot con chocolate. Sen jälkeen alkoikin varsinainen ylämäki, joka oli porautunut mieleeni.

Reitti jatkui mukavaa metsätietä. Pahin mäki oli peräti 15%:n nousua.

Arcade

Lopulta alkoi laskeutuminen Arcaden kylään, jossa pysähdyin toiselle aamiaiselle. Kyltti valehtelee, sillä tästä on Santiagoon vielä noin 80 kilometriä (caminoa kävellen).

Viime kerralla jäin sillan jälkeen pieneen kahvilaan pystykahville, nyt sitä ei enää ollut. Siitä reitti jatkui nousujohteisesti kaunista kylätietä päätyen metsään.

Tutun muistomerkin kohdalle nuoripari oli rakentamassa kahvilaa. Heidän kaksi pientä koiraansa tervehtivät vapaina kaikkia vaeltajia rapsutuksia kerjäten. Seuraavaan puskabaariin ei ollutkaan pitkä kävelymatka.

Alas laskeuduttuani hain pienestä kappelista leiman vaelluspassiini. Eteen tuli valintatehtävä ja suuntasin samalle metsäreitille kuin viimeksi, silloin se oli sateen jäljiltä kurainen ja vetinen. Joku soitti metsässä säkkipillillä irkkusävelmiä.

Saavuin Pontevedraan ja jäin ensimmäiselle terassille lenkkioluelle. Pirjo oli jo päässyt majoittumaan Hostel Nacamaan (20€/hlö).

Suunnistin kohti kinkkiravintolaa, mutta sitä ennen kohdalle osui pilgrim menú 12€ ja kurvasin sisälle. Tilattuani mustekalat ja lohimedaljongin pöytään tärähti pullo valkoviiniä (ilmankos en huomannut ottaa yhtään kuvaa pääruuasta enkä pannut paikan nimeä muistiin). Majoituin Albergue Nacama Hosteliin, kävin suihkussa ja pesin pyykit. Tason huomaa siitäkin, että sängyissä on lakanat ja täkki. Pyykit saa pestyä lämpimällä vedellä ja ne voi ripustaa ulko-oven läheisyyteen kuivumaan.

Torkkujen jälkeen lähdin kaupungille kävelemään. Olisin halunnut näyttää Pirjolle kaunista vanhaakaupunkia, mutta polvi ei sallinut liikkumista. Hain kirkosta leiman passiini, siellä olisi alkanut puolen tunnin kuluttua pyhiinvaeltajien messu, mutta juutuin kirkon taakse terassille juttelemaan itävaltalaisen eläkeparin kanssa heidän vaelluksistaan. He eivät kulje Jaakopin reittejä, vaan muiden pyhien miesten jälkiä.

Minun oli tarkoitus poiketa paluumatkalla Basic Cafén tapaksilla ja ottaa annos lohipastaa mukaan Pirjolle, mutta siellä oli jo tyhjät vitriinit. Jäin saman kadun varrelle Pizzeria Carlosiin ja söin yhden elämäni parhaista BBQ-kanapizzoista. Vein loppupizzan Pirjolle iltapalaksi. Kymmenen jälkeen sammutin verhoilla erotetuista dormeista valot ja johan tuli hiljaista.

Redondela - Pontevedra 20 km - kaunis, mäkinen ja kurainen reitti

Saimme pitää verholla ja kevyillä seinillä erotetun 4h-dormin kahdestaan. Yläsänky oli niin matala, että löin reunaan joka kerta pääni eikä sitä vasten voinut venytellä jalkoja, niin lyhyet kun ovatkin. Söimme aamulla omat eväämme, respa keitti minulle hyvän maitokahvin. Sataa tihuutti, kun lähdin liikkeelle, juoksutakki ja rinkan suojus saivat riittää.

A Ponte Arcade

A Ponte Arcaden jälkeen pysähdyin aamun toiselle kahville, sen kanssa sain churrot. Paussin aikana sade loppui. Alkoi toinen mäkinen osuus. Edelläni kulki opiskelija/koululaisryhmä, joiden yhteislauluja ja kannustushuutoja oli mukava kuunnella.

Pontevedra

Ennen lakipistettä nuoriso-osasto hyytyi ja ohitin heidät. Kaksi tyttöä kysyi, mistä olen. Finlandia, ooh! Hetken kuluttua ohitin kaksi kiinalaista miestä, oooh! Tasaiselle päästyäni polku muuttui (tietenkin!) märäksi ja kuraiseksi. Kahviloita ei näkynyt missään. Ennen Pontevedraa kävin pienessä kappelissa hakemassa leiman vaelluspassiini.

 

GBC Hostel näkyikin heti, kun saavuin Pontevedraan, vastapäätä juna-asemaa. Patricia kotiutui heti perääni, hän halusi suihkuun, minä oluelle. Saksalainen Marie oli kotiutunut samaan hosteliin, hän oli jalkavaivojen takia tullut yhden siirtymän junalla, siksi kadotimme hänet hetkeksi. Annoimme kaikkien pyykit pesuun ja kuivuriin (tästä lähtien käytän vaelluksella vain mustia vaatteita) ja Patricia lähti lounaalle. Suihkun jälkeen yritin nukkua päikkärit, mutta portugalilaisia ravasi yhtenään dormin ovesta sisään-ulos. He jättivät oven jatkuvasti auki ja avoimen ikkunan ansioista kävi sellainen veto, että sängyn verhot vain heiluivat.

Pontevedra

Lähdin etsimään ruokapaikkaa, mutta keittiöt olivat kiinni. Ruokaa saisi vasta kahdeksalta. Kuljeskelin pitkin vanhaa kaupunkia etsien edes avointa tapaspaikkaa. Pääsiäiskulkueita valmisteltiin eri puolilla keskustaa.

Pontevedra

Lopulta luovutin ja ajattelin ostaa kaupasta jotain syötävää. Ruokakauppaa etsiessäni törmäsin Cafeteria Basiciin. Vitriinissä oli neljää erilaista tapasta, tyttö ihmetteli, kun tilasin kolmea ja näytti minulle kulhon kokoa. Kaksi riitti hyvin, molempien lisukkeena tuli hyvää täysjyväleipää.

Cafeteria Basic

Palasin kylläisenä kämpille, perässäni tulivat Patricia ja Marie, jotka olivat jaksaneet odotella jonkun ravintolan avautumista. Huomasin respassa jalkakylpylaitteen, varasin sen itselleni 2€/30 minuuttia. En ole koskaan sellaista käyttänyt ja odotin henkilökunnan tulevan laittamaan vehkeen käyntiin. Heiltä loppuikin vuoro ja kaikki lähtivät kotiin. Patricia soitti äidilleen pyytääkseen neuvoa, hain oman pyyhkeeni, keittiöstä suolaa ja vettä ja hurautimme koneen käyntiin. Siinä ei ollut mitään ajastinta, annoin sen porista varmaan kolme varttia. Kantapäät olivat rasvauksen jälkeen silkoiset kuin vauvan peppu.

Kaupunkikävelyä tuli vielä nelisen kilometriä. Nyt oli niin korkea yläsänky, etteivät minun jalkani sinne yltäneet venyttelemään muuten kuin hartiaseisonnalla. En edes yrittänyt.

Vappuaatto Pontevedrassa, rairai!

Nuoripari kotiutui joskus yöllä, sen jälkeen oli hiljaista, vain Becky kuorsasi vienosti. Vappuaaton sää oli kovin suomalainen; en saanut vieläkään pestyä koneellista pyykkiä ilman kuivuria. Jatketaan siis edelleen matkaa kuraisilla housuilla, kun kaupunkivaatteilla ei vielä tarkene.

Juna- ja bussiasemat ovat kauempana, lähdin kartta kädessä matkaan. Junalippuja Portoon oli jäljellä vain huomisillaksi, kävelin tien toiselle puolelle bussiasemalle ja sain lipun (suora, 20€) aamupäivälle. Paluulenkin tein seuraten keltaisia nuolia, jotka johtivat suoraan Capela da Peregrinaan. Kirkkoon oli niin pitkä jono, että otin vain leiman sattumalta mukana olevaan vaelluspassiini. 

Hain kaupasta vappuviinin (Ribeiro), leikkeleitä aamun paahtoleiville ja ja jaloille viilentävää aloeverageeliä.

Vapun eväät?

Palasin kämpille ja sain dormiin uutta seuraa; Anitan Jurmalasta ja taiwanilaisen Janin.

La Estafeta

Lähdin eilisestä tuttuun La Estafetaan ja söin hyvän ensalada mixtan (taas jaettavan kokoinen) ja chipirones paistetulla sipulilla. Eipä ole illalla tarvetta lähteä etsimään ruokapaikkaa! Tietenkin heti ravintolasta poistuttuani löysin Pontevedran 100 Montaditoksen, jossa olisin voinut syödä halvan caesarin, mutta en näin hyvää lounasta.

Lounaan jälkeen yritin huilailla dormissa, mutta uutta porukkaa lappasi sisälle iltapäivän aikana dormin täydeltä. Kuten viehättävä vanhempi pariskunta Krakovasta. 

Capela da Peregrina

Lähdin ulos aurinkoiseen iltaan ja tsekkasin vielä suorimman kävelyreitin bussiasemalle, hukaten tietenkin selkäni taakse jäävät keltaiset nuolet. Ostin palan pizzaa ja kävin kahvilla.

Loppuillan vietin dormilaisten kanssa olohuoneessa seurustellen ja viinipulloja tasaten.