Saimme pitää verholla ja kevyillä seinillä erotetun 4h-dormin kahdestaan. Yläsänky oli niin matala, että löin reunaan joka kerta pääni eikä sitä vasten voinut venytellä jalkoja, niin lyhyet kun ovatkin. Söimme aamulla omat eväämme, respa keitti minulle hyvän maitokahvin. Sataa tihuutti, kun lähdin liikkeelle, juoksutakki ja rinkan suojus saivat riittää.
 |
| A Ponte Arcade |
A Ponte Arcaden jälkeen pysähdyin aamun toiselle kahville, sen kanssa sain churrot. Paussin aikana sade loppui. Alkoi toinen mäkinen osuus. Edelläni kulki opiskelija/koululaisryhmä, joiden yhteislauluja ja kannustushuutoja oli mukava kuunnella.
 |
| Pontevedra |
GBC Hostel näkyikin heti, kun saavuin Pontevedraan, vastapäätä juna-asemaa. Patricia kotiutui heti perääni, hän halusi suihkuun, minä oluelle. Saksalainen Marie oli kotiutunut samaan hosteliin, hän oli jalkavaivojen takia tullut yhden siirtymän junalla, siksi kadotimme hänet hetkeksi. Annoimme kaikkien pyykit pesuun ja kuivuriin (tästä lähtien käytän vaelluksella vain mustia vaatteita) ja Patricia lähti lounaalle. Suihkun jälkeen yritin nukkua päikkärit, mutta portugalilaisia ravasi yhtenään dormin ovesta sisään-ulos. He jättivät oven jatkuvasti auki ja avoimen ikkunan ansioista kävi sellainen veto, että sängyn verhot vain heiluivat.
 |
| Pontevedra |
Lähdin etsimään ruokapaikkaa, mutta keittiöt olivat kiinni. Ruokaa saisi vasta kahdeksalta. Kuljeskelin pitkin vanhaa kaupunkia etsien edes avointa tapaspaikkaa. Pääsiäiskulkueita valmisteltiin eri puolilla keskustaa.
 |
| Pontevedra |
Lopulta luovutin ja ajattelin ostaa kaupasta jotain syötävää. Ruokakauppaa etsiessäni törmäsin Cafeteria Basiciin. Vitriinissä oli neljää erilaista tapasta, tyttö ihmetteli, kun tilasin kolmea ja näytti minulle kulhon kokoa. Kaksi riitti hyvin, molempien lisukkeena tuli hyvää täysjyväleipää.
 |
| Cafeteria Basic |
Palasin kylläisenä kämpille, perässäni tulivat Patricia ja Marie, jotka olivat jaksaneet odotella jonkun ravintolan avautumista. Huomasin respassa jalkakylpylaitteen, varasin sen itselleni 2€/30 minuuttia. En ole koskaan sellaista käyttänyt ja odotin henkilökunnan tulevan laittamaan vehkeen käyntiin. Heiltä loppuikin vuoro ja kaikki lähtivät kotiin. Patricia soitti äidilleen pyytääkseen neuvoa, hain oman pyyhkeeni, keittiöstä suolaa ja vettä ja hurautimme koneen käyntiin. Siinä ei ollut mitään ajastinta, annoin sen porista varmaan kolme varttia. Kantapäät olivat rasvauksen jälkeen silkoiset kuin vauvan peppu.
Kaupunkikävelyä tuli vielä nelisen kilometriä. Nyt oli niin korkea yläsänky, etteivät minun jalkani sinne yltäneet venyttelemään muuten kuin hartiaseisonnalla. En edes yrittänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti