Redondela - Arcade - Pontevedra 24 km

Dormimme pysyi pimeänä aamuun asti, vain yksi italialainen mies lähti kuuden hoodeilla jatkamaan matkaansa (ja jätti laukkunsa muiden kuljetettavaksi). Puoli seitsemältä kävin aamupesulla ja menin keittiöön hoitamaan jalkani. Seitsemän jälkeen uskalsin jo availla parvekkeen luukkuja ja -ovia, kun suurin osa oli kuitenkin hereillä. Poistuin kaupungista caminomerkkien ohjaamana. Jonon jatkoksi, sillä nyt oli paljon vaeltajia liikkeellä.

Päivän ensimmäiset ylämäet puhkuttuani pysähdyin aamiaiselle. Reissun ensimmäiset churrot con chocolate. Sen jälkeen alkoikin varsinainen ylämäki, joka oli porautunut mieleeni.

Reitti jatkui mukavaa metsätietä. Pahin mäki oli peräti 15%:n nousua.

Lopulta alkoi laskeutuminen Arcaden kylään, jossa pysähdyin toiselle aamiaiselle. Kyltti valehtelee, sillä tästä on Santiagoon vielä noin 80 kilometriä (caminoa kävellen).

Viime kerralla jäin sillan jälkeen pieneen kahvilaan pystykahville, nyt sitä ei enää ollut. Siitä reitti jatkui nousujohteisesti kaunista kylätietä päätyen metsään.

Tutun muistomerkin kohdalle nuoripari oli rakentamassa kahvilaa. Heidän kaksi pientä koiraansa tervehtivät vapaina kaikkia vaeltajia rapsutuksia kerjäten. Seuraavaan puskabaariin ei ollutkaan pitkä kävelymatka.

Alas laskeuduttuani hain pienestä kappelista leiman vaelluspassiini. Eteen tuli valintatehtävä ja suuntasin samalle metsäreitille kuin viimeksi, silloin se oli sateen jäljiltä kurainen ja vetinen. Joku soitti metsässä säkkipillillä irkkusävelmiä.

Saavuin Pontevedraan ja jäin ensimmäiselle terassille lenkkioluelle. Pirjo oli jo päässyt majoittumaan Hostel Nacamaan (20€/hlö).

Suunnistin kohti kinkkiravintolaa, mutta sitä ennen kohdalle osui pilgrim menú 12€ ja kurvasin sisälle. Tilattuani mustekalat ja lohimedaljongin pöytään tärähti pullo valkoviiniä (ilmankos en huomannut ottaa yhtään kuvaa pääruuasta). Majoituin hosteliin, kävin suihkussa ja pesin pyykit. Tason huomaa siitäkin, että sängyissä on lakanat ja täkki. Pyykit saa pestyä lämpimällä vedellä ja ne voi ripustaa ulko-oven läheisyyteen kuivumaan.

Torkkujen jälkeen lähdin kaupungille kävelemään. Olisin halunnut näyttää Pirjolle kaunista vanhaakaupunkia, mutta polvi ei sallinut liikkumista. Hain kirkosta leiman passiini, siellä olisi alkanut puolen tunnin kuluttua pyhiinvaeltajien messu, mutta juutuin kirkon taakse terassille juttelemaan itävaltalaisen eläkeparin kanssa heidän vaelluksistaan. He eivät kulje Jaakopin reittejä, vaan muiden pyhien miesten jälkiä.

Minun oli tarkoitus poiketa paluumatkalla Basic Cafén tapaksilla ja ottaa annos lohipastaa mukaan Pirjolle, mutta siellä oli jo tyhjät vitriinit. Jäin saman kadun varrelle Pizzeria Carlosiin ja söin yhden elämäni parhaista BBQ-kanapizzoista. Vein loppupizzan Pirjolle iltapalaksi. Kymmenen jälkeen sammutin verhoilla erotetuista dormeista valot ja johan tuli hiljaista.