Viro Hondalla 2025; Tallinna 》Rakvere 》Kuru, Peipsijärvi 215 km

Yöllä satoi, mutta sääennuste piti (kerrankin) paikkansa ja aamulla pääsimme ajamaan Helsinkiin kuivina. Satamaan kokoontui kymmenisen moottoripyörää, myös pariskunta Rekolasta Harrikoineen. Lauttamatka kului mukavasti aurinkokannella istuen. Mirja onnistui taas yllättämään meidät ja toi Hannulle tulevan synttärin kunniaksi pienen pullon skottiviskiä.

Lounastauon pidimme Rakveressa, vanhastaan tutussa Berlin Trahterissa. Mare laittoi myöhemmin viestin ja kertoi, että Rakveren aukiolla pyöräilevä poikapatsas on kuuluisa virolainen säveltäjä Arvo Pärt. Venäjän vallan aikana aukiolla soi klassinen musiikki kaiuttimista ja se kiinnosti poikaa kovasti. Välttääkseen ikätoverien kiusaamisen Arvo otti tavakseen pyöräillä muinapoikina aukiolla voidakseen kuunnella rakastamaansa musiikkia. Rakveren jälkeen Hannu halusi jatkaa matkaa pienempiä (ja vielä pienempiä) teitä pitkin kohti Kurua, siksi kilometrejäkin kertyi enemmän kuin oli suunniteltu. Olihan se mukavaa vaihtelua Viron pitkille suorille. Tuntui, että olemme ennenkin ajaneet näitä teitä, läpi näiden pienten kylien. Ei olla, ne vain ovat niin samankaltaisia. Rakveresta tulee mieleen Haapsalu; samanlainen pikkukaupunki, samanlaisia puutaloja teiden varsilla ja neukkutyylin kerrostaloja kaupungin laidoilla. Vain vesi puuttuu.

Saavuimme Kuru Guesthouseen hieman etuajassa, mutta saimme heti huoneemme talon yläkerrasta (isossa kylpyhuoneessa on oma jääkaappi!). Perheet ovat vallanneet mökit, meillä on käytössä yhteiskeittiö. Keittiössä tapasinkin mukavia virolaisnaisia, jotka valmistivat siellä ruokaa itselleen ja/tai perheelleen. Hannu parkkeerasi Hondan talon seinustalle, kannoimme sivulaukut yläkertaan ja pöksyt vaihdettuamme kävelimme läheiseen Kuru Pood/kohvikiin.

Otimme kaupan terassilla oluet ja ostimme mukaan juustopiiraat ja savunakkeja. Unohdin ostaa kahvimaidon, mutta hyvin tuo pressokahvi menee ilmankin. Keitin kahvit ja istuimme pihan yhteen hyttysverkolla eristettyyn telttakatokseen.

Emme halunneet ostaa mitään ruokaa mukaan kuljetettavaksi, keitin aamulla pressot ja kävelimme Kuru Kohvik/poodiin kymmeneltä, kun se avautui. Savukalaa ei ollut myynnissä, ei myöskään tuoretta leipää. Ostimme pienen borssikeiton, juustopiiraat ja mehua.

Söimme aamupalan keittiössä, tiskasin ja lähdimme rannalle. Mökkiläiset pakkasivat tavaroitaan, lapset olivat käyneet vielä uimassa. Vastaantulijat kertoivat, että rannalla on kova tuuli. Kerrankin olisi hieno hiekkaranta, mutta niin isot aallot, ettei uimisesta olisi tullut mitään. Minulle ei pelkkä kastautuminen riitä. Kävelimme hetken rannalla ja palasimme majataloon. Kaikki muut asukkaat olivat jatkaneet matkaa. Iltapäivällä sadekuuro pyyhkäisi Kurun yli.

Nukuimme päikkärit, aurinko paistoi, kun kävelimme Kuru Kohvikiin burgereille, mitään muuta ruokaa sieltä tuskin saakaan. Best in town! Se on totta, kun on kylän ainoa paikka. Aurinko paistoi taas kuumasti, onneksi tuuli vilvoitti. Kahvittelimme guesthousen hiljaisella pihalla ja jäin siihen lukemaan kirjaa. Illalla alakertaan ja yhteen mökkiin majoittui kaksi perhettä.

Viro Hondalla 2023; Tallinna - Rakvere - Sonda

Tiistaina heräsin jo hyvissä ajoin ennen puhelinherätystä, keitin kahvit ja pakkasin oman sivulaukkuni. Hyvissä ajoin olimme myös satamassa, Eckerön Finlandiassa Honda pääsi tuttuun "skuuttiparkkiin". Matkan ajan istuimme kannella, minä kirjaa lukien. Kohta sitä pitää alkaa säästellä, mikäli en halua lukea e-kirjoja reissun aikana.

Ajoimme satamasta pois tuttua reittiä, joten ratikkatyömaa ei haittaa ainakaan Narvaan päin menijöitä. Olin jo vannonut, että tylsä E20 saa minun puolestani jäädä ajamatta kolmatta kertaa. Silloin en vielä tiennyt, että naapurin Grete kutsuu meidät majoittumaan vanhempiensa kotiin Sondaan.

Katariina Kelder

Tankkauspaussin pidimme Rakveressä. Söimme lounaan tutussa Katariina Kelderissä, tosin pyysimme burgerimme terassille. Muuten hyvä kanaburgeri, mutta valkoinen (kuivahko) sämpylä ei ole koskaan ollut suosikkini. Kävimme kaupassa ostamassa iltaoluet ja vähän tuliaisia, tankkasimme myös Hondan ja ajoimme Sondaan.

Grete vastaanotti meidät portilla, tulostamme ilmoitti hyvissä ajoin suuri, kiltti Tommi-koira (joka pelkää ukkosta). Pihalle pelmahti kuusi pientä serkusta, iältään 3-5 vuotta. Parilla näytti olevan iskä mukanaan. Majoituimme tilavaan saunakamariin ja vaihdoimme ajovarusteet shortseihin. Kahvittelimme terassilla ja vaihdoimme kuulumiset. Illemmalla ukkonen jyrisi, Tommi vahti nousevia pilviä, jotka eivät kuitenkaan yltäneet Sondaan saakka. Greten siskon mies hoiti grillauksen pihalla ja kokoonnuimme kaikki terassille syömään. Greten isäkin tuli töistä ja liittyi seuraamme. Musiikinopettaja-äiti oli yhden tyttärensä kanssa pari päivää jossain musiikkitapahtumassa Setomaalla. Lapset ja me vetäydyimme nukkumaan, kun nuoret jäivät sisälle pelaamaan lautapelejä. Pihalla pyöri robottiruohonleikkuri, joka vei mennessään Tommin kakat ja melkein Hannun ajosukatkin, jotka olivat jääneet oven eteen saappaiden päälle tuulettumaan.

Uljaste Järve

Keskiviikkona nukuimme yhdeksään saakka, saunamökissä oli ihanan viileää. Kahden pienen sisaruksen isä keitti meille papukahvit ja söimme aamiaista, kun Grete ja pojat heräsivät yläkerrassa. Aamupäivällä ajoimme Hondalla Uljaste Järvelle ja kävin uimassa. Vesi oli yllättäen aivan sakkainen, joko nyt on sinilevää? Kotimatkalla poikkesimme ostamaan uintioluet ja lapsille juustonakkeja. Mansikoita ei ollut myynnissä. Ohimennen näimme myös Sondan juna-aseman. Kävin suihkussa (tämän kylän vesijohtovesi on aivan keltaista, juomavesi on haettava kaupasta) ja istuimme "oman" terassin varjoon oluelle. 

Grete oli valmistanut pastaa ja kutsui meidätkin syömään. Päikkäreiden jälkeen jäin ulos lukemaan ja vahtimaan sivusilmällä lapsia, jotka taas lisääntyivät. Greten täti, serkut ja pari pientä lasta saapuivat. Kyllä näillä on kauniita lapsia! Ilmankos, kun ovat itsekin niin kauniita.

 Grete lämmitti meille ruuan ja äiti toi tullessaan savusiikaa ja juustoja. Täti oli tuonut kakun. Naisväki alkoi musisoida, onhan puolet heistä musiikinopettajia ja talosta löytyy kaikenlaisia soittimia. Hannun harmiksi ei kuitenkaan rumpuja.

Viro 2020 Hondalla; Rakvere

Heinäkuun alku oli sateinen ja olimmekin valmistautuneet kastumaan, kun lähdemme Hondalla kiertelemään Viroa. Aamukolmelta kuuntelin rankkaa sadetta ja puuskittaista tuulta, nukahdin vielä pariksi tunniksi ja aamulla olikin ihan hyvä keli.

Olimme hyvissä ajoin Länsisatamassa, jonne alkoi kerääntyä muitakin motoristeja. Mukana myös Otto, pikkuinen piski, joka on kiertänyt isäntänsä kanssa Eurooppaa niin Harrikan kuin Vespankin kyydissä. Lauttamatka sujui mukavasti naapuripöydän tamperelaispariskunnan kanssa rupatellessa ja e-kirjaa lukiessa.

Apartments24, Vene

Tallinnassa satoi vettä, mutta sade lakkasi heti päästyämme Narvaan johtavalle maantielle. Uskomattoman suora ja tylsä tie! Ihan hirvittää, että moottoritiellä voi tehdä U-käännöksen vastaantulevien ohituskaistalle, jos haluaa poiketa johonkin sen varrella olevaan kylään. Suomessahan nämä on hoidettu ylikulkusilloin. Pelloilla näkyi haikaroita, mutta yhtään ainutta pesää en nähnyt missään. Olimme Rakveressa tunnin etuajassa, jätimme Hondan Venekadun varrelle, kävimme Virman terassilla olusilla ja haimme kaupasta aamiaistarpeita. Palasimme kämpille, josta avaimen sai lukitusta lokerosta koodilla. Siirsimme kamat viihtyisään asuntoon ja kävimme suihkussa.

Katariina

Rakveren jotkut baarit ja ravintolat ovat suljettuina, kävimme katsomassa muutaman avoinna olevan paikan tarjonnan ja päädyimme illalliselle Katariina Külalistemajaan. Tilasimme valkosipulileivät ja kanasalaatin, Hannulle kanaa ja itselleni kuhaa. Ihan hyvää oli, lasku Rieslingin kanssa 44€.

Kävelimme vielä hetken keskustassa, ennen kuin palasimme kämpille ja istuimme ilta-aurinkoiselle pihalle digestiiveille.

"Otetaan tää kohta uusiksi" puhuu Hannu unissaan ja on ilmeisesti bänditreeneissä. Yö oli hiljainen ja sopivan viileä, mutta päätäni alkoi särkeä puolenyön jälkeen, olin unohtanut juoda iltapäiväkahvit. Aamulla keitin pressot ja söimme aamiaisen ilman kiirettä. Sää oli "puolihullu" ja varustauduin sateenvarjolla ja arskoilla, kun lähdimme katsomaan Rakveren nähtävyyksiä.

Ensimmäiseksi suuntasimme torille ja ostin kilon (2,50€) tuoreita mansikoita. Hyviä, kuin suoraan pellolta.

Rakvere Linnus

Kävelimme kaupungin läpi Vallimäelle ja Rakveren linnalle. Se näytti suljetulta, mutta paikalta poistuessamme ovi kävi, joten ehkä sinne olisi päässyt sisällekin. Osa linnoituksen ulkoalueesta on remontissa.

Tarvas (Tauno Kangro 2002)

Kiersimme linnan ja kävimme katsomassa vielä Tarvas-veistoksen. Sen graniittipaateen on kaiverrettu patsaan valmistumista tukeneiden lahjoittajien nimet.

Laskeuduimme alas keskustaan ja jäimme lounaalle 12 Kuudiin. Päivän keittona oli borssi, sen lisäksi tilasimme yhteiset paistetut mustekalarenkaat. Viinilasillisten, veden ja leipien kanssa yhteensä 11,50€. Hain kaupasta iltaviinin ja ohimennen taputtelimme Hondan parkkipaikalla. Sää vaihteli auringonpaisteesta uhkaaviin sadepilviin. Kävimme pihalla lenkkioluilla (näin suklaista portteria en ole koskaan maistanutkaan) ja menimme päikkäreille. Tummat pilvet synkensivät taivaan ja sytytin mukana kulkevat ledivalot. Joulu on taas!

Illallisen söimme Berliini Trahterissa. Minulle katkarapucaesar ja Hannulle vuohenjuustoburgeri bataattiranskiksilla. Mukava paikka ja hyvät ruuat!

Kuudesta kohteesta ensimmäinen on nyt kävelty ja nähty. Hyvin täällä viihtyy pari päivää. Kiva kaupunki, mukava majoitus ja hyviä ravintoloita. Suosittelemme!