Joulukaupunki Tartto

Sain syksyllä Hannulta synttärilahjaksi kolmen yön majoituksen Tartossa. Ajankohdaksi valitsimme joulukuun alun, kun Tarton joulutori avautuu. Olemme käyneet Tartossa viisi kertaa, mutta aina kesäaikaan (neljä kertaa Hondalla). Kerran ehdimme jo varata majoituksen joulumarkkinoilla käymistä silmällä pitäen, mutta jouduimme perumaan sen pandemian takia. 

Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun lähdimme harvakseltaan kulkevalla lähijunalla Helsinkiin. Länsiterminaali ja Eckerön Finlandia olivat täynnä porukkaa (ja minä kun olin ajatellut, että sunnuntaina on vain paluumatkaajia Tallinnasta Helsinkiin). Käytimme kumpikin maskia; näin pitkälle olemme selvinneet sairastumatta koronaan. Laivamatka meni mukavasti lukien. Tallinnassa tuntui lämpimämmältä kuin Vantaalla. Kävelimme Balti Jaamalle, haimme piirakat Selveristä ja nousimme Tarton junaan.

Parin tunnin junamatka kului lumisia maisemia ihaillen. Kuten olin arvellut, juna oli täynnä opiskelijoita, jotka palasivat viikonlopun vietosta Tarttoon. Siksi mekin varasimme liput ennakkoon. Asemalta oli lyhyt kävelymatka Kastanimajaan, jossa olemme majoittuneet ennenkin. Hannu oli varannut meille kaksion, jonne pääseminen osoittautui hankalaksi. Olimme lämpimässä aulassa ilman mitään ovikoodia tai huonenumeroa. Vilkkaan viestittelyn päätteeksi kävin katsomassa toisenkin sisäänkäynnin ja vihdoin löysimme oman asuntomme. Talo taitaa olla yliopisto-opiskelijoiden asuttama. Tarkoitus oli mennä Aparaattiin syömään, mutta se sulkeutuisi jo kuudelta, enkä matkapäivän päätteeksi halunnut kiireen tuntua. Vaihdoimme suunnitelmaa ja laskeuduimme Raatihuoneentorille joulumarkkinoille. Talosta poistuessamme naapuriaulassa harhaili italialainen (?) mies, joka ei löytänyt asuntoaan. Neuvoin hänet toiselle ovelle ja näytin hänen puhelimestaan huoneen numeron ja ovikoodin. Tori oli tupaten täynnä emmekä nähneet oikein mitään. "Lasikopeissa" myytiin glögiä ja luultavasti myös käsitöitä ym. mutta jokaiseen oli pitkät jonot.

Püssirohukelder

Sormia alkoi palella ja menimme Püssirohukelderiin syömään. Tilasimme Vanatallinn glögit, yhteiset tiikeriravut, Hannulle pelmenit ja minulle kanacaesar.

Kävimme vielä Raatihuoneentorilla, jonka luistinradalla musiikki raikasi. Glögikojuihin oli edelleen pitkät jonot ja lähdimme nousemaan kohti Kastania.

Crepp Kohvik

Opiskelija-asukkaista huolimatta talo on hyvin hiljainen. Aamiaisen jälkeen pidimme paussia niin kauan, että Hannu sai mitattua verensokerinsa. Laskeuduimme joulumarkkinoille, nyt ei ollut porukkaa, mutta eipä ollut mikään aukikaan. Kävin turisti-infossa kysymässä, koska joulutori aukeaa. Ensinnäkin virkailija ei ymmärtänyt englantia, toiseksi hän ei tiennyt. Menimme Crepp Kohvikiin lämmittelemään kuumille glögeille.

Vaga Mama

Kävimme kaupassa ostamassa tapas-aineksia ja menimme Vaga Mamaan syömään hyvää Pekingin kanaa (5,50€/annos). Sisarravintola Viljandissa tulikin jo kesällä hyväksi todettua. Palasimme kämpille päikkäreille.

Ilta kämpillä olisi ollut turhan pitkä, lähdimme illan pimennyttyä omille kävelylenkeille. Täytyy sanoa, että virolaiset ovat jouluihmisiä siinä kuin suomalaisetkin; lähes jokaisen talon ikkunoissa oli kynttelikköjä tai jouluvaloja. Suuntasin Toomealle, harmikseni Piispanlinnaa ei ole valaistu, ainoastaan sen sivuitse kulkevat kävelytiet. Pikkupojat laskivat pulkilla hurjia mäkiä. Laskeuduin näköalatasanteen kautta Raatihuoneentorille; nyt glögikojut olivat avoinna (avautuvat kahdelta, kertoi tyttö). Mitään herkkulahjoja tai käsitöitä ei ole myynnissä vrt. Tallinnan joulumarkkinat. Join glögini istuen (kylmässä) "saunassa", jossa nauhalta tuli saunottajien lauluja.

Hannu oli palannut jo kämpille, otimme lämpimät glögit ja Jouluradiota kuunnellen valmistin iltapalaksi tapaslautaset.

Tiistaina oli niin rapsakka pakkanen, että tein vain lyhyen kävelylenkin Coopiin, juna-asemalle ja Vaksali Parkiin. Kotimatkalla harhauduin pidemmälle kuin piti ja tulin Paulus Kirikin ohi kämpille.

Trikster Tihane

Tarkoitus oli vihdoin mennä syömään Aparaatin ankkaa, mutta olimme niin aikaisin, että siellä toimi ainoastaan lounasmenü (kotletit). En halunnut kävellä eestaas (ja vaihtaa välillä vaatteita), vaan menimme naapuriin, Trikster Tihaneen. Siellä puolestaan oli jo lounaskalat syöty loppuun, huoh. Tilasimme ankkaburgerit bataattiraneilla ja syötyämme palasimme päikkäreille. Minä en enää ulos kaivannut, Hannu haki yrttiliköörin Coopista, keitin kahvit ja kippistelimme isälleni.

Illalla tapastelimme, lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Kastanimaja on siisti, hiljainen majapaikka hyvällä sijainnilla. Lähellä on ravintoloita ja iso kauppa, eikä keskustaan ole pitkä kävelymatka. Keittiö on pieni, sen varustus on meille riittävä. Pistorasioita on yksi/huone (lisäksi kaksi keittiössä), niissä jouduimme vuorottelemaan. Hannun "nuuhku" varasi makkarin pistorasian, joten siirsin ainoan lukuvalon olkkarin sohvan viereen.

Aamupäivällä kävelimme asemalle ajoissa, eilen totesin odotustilat lämpimiksi ja asemakahvilan varsin mukavaksi. Hannu osti eväät junamatkalle.

Orava 🐿 - Mustla - Viljandi

Aamupäivällä jätimme hiljaisen, viihtyisän saunamajamme Oravassa. Tankkasimme Hondan Võrussa ja ajoimme pitkin pikkuteitä kohti Viljandia. Matkan aikana näimme enemmän haikaranpesiä ja haikaroita kuin koko reissulla yhteensä. Puuskittainen tuuli kiusasi meitä taas koko matkan. Parikymmentä kilometriä ennen Viljandia sadekuuro kasteli meidät, onneksi ei pahasti. Suomalainen motoristipariskunta oli jäänyt pitämään sadetta bussipysäkille, meidän ei kannattanut pysähtyä, kun kummallakaan ei ollut goretexhousuja päällä ja satulat olisivat kastuneet.

Viljandin Villat

Oli pakko pysähtyä Pikasilla ottamassa kuvat.

Mustla

Pidemmän pysähdyksen pidimme Mustlassa, että sain kuvattua värikästä kylänraittia.

Trepimäe Guest Apartment

Tämä on kolmas kertamme Viljandissa ja tiesimme vanhastaan, missä Trepimägi on, mutta yksisuuntaiset tiet ja mukulakivikadut hidastivat perille pääsyä ja tekivät siitä ikävän. Parkkeerasimme Hondan rappujen yläpäähän, soitin Trepimäe Guest Apartmentin emännälle ja tämä tulikin (samasta vanhasta puutalosta) päästämään meidät sisälle. Varmaankin kaunein majoitus, missä olemme yöpyneet!

Vaga Mama

Suur Vend

Olimme etukäteen tutkineet Viljandin lounastarjouksia ja kotiuduttuamme kävelimme läheiseen Vaga Mamaan (Vakaa Äiti, kertoo googlen suomennus) syömään kahdet erilaiset kana-annokset, yhteensä 10,20€. Vai ovat hinnat Virossakin nousseet?! Oluet nautimme Suur Vendin (Big Brother) terassilla, ennen kuin haimme Selveristä ilta- ja aamupalaa.

Viljandin Villat

Viljandin Villat

Iltalenkillä ihailimme Viljandin Villoja ja laskeuduimme rantatielle. Poimin mukaan kukkia pientareelta. Kämpille palasimme rappuja myöten, asummehan aivan niiden vieressä. Tuuli oli tyyntynyt, mutta jätin uimisen huomiseen.

Jätimme ikkunat yöksi auki ja nukuimme hyvin. Aamukuudelta kuulin lokkien kirkuvan. Aamupäivällä lähdimme omille lenkeillemme. Olemme jo aiemmin katsoneet Viljandin nähtävyydet, mutta kauniissa puutalokaupungissa on aina mukava kävellä ja löytää uusia kujia. Aivan kuin kulkisi vanhassa Porvoossa, mutta laajemmassa mittakaavassa. Vertasimme Viljandia myös Pärnuun, joka on kooltaan suurempi, mutta Viljandissa mäet tuovat lisää vaihtelevuutta. Laskeuduin rantakantille, jossa on vanhoja (osa remontissa) taloja ja lisää majoitusvaihtoehtoja. Puuskutin mäen (Kõrgemäe) ylös ja huomasin olevani Posti-kadulla, joka onkin pitkä katu. Senkin varrella olemme majoittuneet, silloinkin vanhassa, remontoidussa puutalossa.

Vabaduse Plats

Ripsilld

Jatkoin lenkkiäni katsomalla tutut paikat; Vabaduse Plats (joka avattiin remontoituna juhannuksena), Jaani kirik, laululava, Ripsilld ja Viljandi lossimäed (linnoituksen rauniot). Sää oli lämmin ja kostea, joko vihdoin tulee ukonilma?

Ohitin taas Viljandin Villat ja menin uimaan. Vesi oli +20, eikä muita uimareita ollut. Järvellä harjoiteltiin melomaan, rannalla painimaan ja kentillä pelattiin tennistä. Kävin rannan suihkussa, mutta en viitsinyt pukea vaatteita päälle, vaan nousin raput uikkareissani ja istuimme takapihalle lenkkioluelle.

Viljandi Grand Hotel

Päivän lounaan söimme Viljandi Grand Hotelin buffetissa (11,20€/hlö); kahta lajia keittoa, kaksi pääruokaa, kaksi erilaista jälkiruokaa ja kahvit. Minä söin tietenkin seljankan ja ankkaa appelsiinikastikkeessa. Vähän ripsutteli vettä, kun menimme päikkäreille. Luin kirjan loppuun ja varasin pari e-kirjaa.

Kesän kirjoja;

Anna-Stina Nykänen "Yksin kotona". Korona-ajan kootut kolumnit, jotka on aiemmin julkaistu Helsingin Sanomissa ja Hyvä Terveys -lehdessä. Meille jokaiselle tuttuja ajatuksia ja tuntemuksia pandemian rajoituksista ja karanteeneista, mutta Nykänen sanoittaa ne paremmin. Kirjan innoittamana luin omat blogikirjoitukseni keväältä 2020. Olihan se aikamoista aikaa, eikä kukaan arvannut, miten pitkään sitä jatkuisi.