Joulukaupunki Tartto

Sain syksyllä Hannulta synttärilahjaksi kolmen yön majoituksen Tartossa. Ajankohdaksi valitsimme joulukuun alun, kun Tarton joulutori avautuu. Olemme käyneet Tartossa viisi kertaa, mutta aina kesäaikaan (neljä kertaa Hondalla). Kerran ehdimme jo varata majoituksen joulumarkkinoilla käymistä silmällä pitäen, mutta jouduimme perumaan sen pandemian takia. 

Sunnuntaina oli aikainen herätys, kun lähdimme harvakseltaan kulkevalla lähijunalla Helsinkiin. Länsiterminaali ja Eckerön Finlandia olivat täynnä porukkaa (ja minä kun olin ajatellut, että sunnuntaina on vain paluumatkaajia Tallinnasta Helsinkiin). Käytimme kumpikin maskia; näin pitkälle olemme selvinneet sairastumatta koronaan. Laivamatka meni mukavasti lukien. Tallinnassa tuntui lämpimämmältä kuin Vantaalla. Kävelimme Balti Jaamalle, haimme piirakat Selveristä ja nousimme Tarton junaan.

Parin tunnin junamatka kului lumisia maisemia ihaillen. Kuten olin arvellut, juna oli täynnä opiskelijoita, jotka palasivat viikonlopun vietosta Tarttoon. Siksi mekin varasimme liput ennakkoon. Asemalta oli lyhyt kävelymatka Kastanimajaan, jossa olemme majoittuneet ennenkin. Hannu oli varannut meille kaksion, jonne pääseminen osoittautui hankalaksi. Olimme lämpimässä aulassa ilman mitään ovikoodia tai huonenumeroa. Vilkkaan viestittelyn päätteeksi kävin katsomassa toisenkin sisäänkäynnin ja vihdoin löysimme oman asuntomme. Talo taitaa olla yliopisto-opiskelijoiden asuttama. Tarkoitus oli mennä Aparaattiin syömään, mutta se sulkeutuisi jo kuudelta, enkä matkapäivän päätteeksi halunnut kiireen tuntua. Vaihdoimme suunnitelmaa ja laskeuduimme Raatihuoneentorille joulumarkkinoille. Talosta poistuessamme naapuriaulassa harhaili italialainen (?) mies, joka ei löytänyt asuntoaan. Neuvoin hänet toiselle ovelle ja näytin hänen puhelimestaan huoneen numeron ja ovikoodin. Tori oli tupaten täynnä emmekä nähneet oikein mitään. "Lasikopeissa" myytiin glögiä ja luultavasti myös käsitöitä ym. mutta jokaiseen oli pitkät jonot.

Püssirohukelder

Sormia alkoi palella ja menimme Püssirohukelderiin syömään. Tilasimme Vanatallinn glögit, yhteiset tiikeriravut, Hannulle pelmenit ja minulle kanacaesar.

Kävimme vielä Raatihuoneentorilla, jonka luistinradalla musiikki raikasi. Glögikojuihin oli edelleen pitkät jonot ja lähdimme nousemaan kohti Kastania.

Crepp Kohvik

Opiskelija-asukkaista huolimatta talo on hyvin hiljainen. Aamiaisen jälkeen pidimme paussia niin kauan, että Hannu sai mitattua verensokerinsa. Laskeuduimme joulumarkkinoille, nyt ei ollut porukkaa, mutta eipä ollut mikään aukikaan. Kävin turisti-infossa kysymässä, koska joulutori aukeaa. Ensinnäkin virkailija ei ymmärtänyt englantia, toiseksi hän ei tiennyt. Menimme Crepp Kohvikiin lämmittelemään kuumille glögeille.

Vaga Mama

Kävimme kaupassa ostamassa tapas-aineksia ja menimme Vaga Mamaan syömään hyvää Pekingin kanaa (5,50€/annos). Sisarravintola Viljandissa tulikin jo kesällä hyväksi todettua. Palasimme kämpille päikkäreille.

Ilta kämpillä olisi ollut turhan pitkä, lähdimme illan pimennyttyä omille kävelylenkeille. Täytyy sanoa, että virolaiset ovat jouluihmisiä siinä kuin suomalaisetkin; lähes jokaisen talon ikkunoissa oli kynttelikköjä tai jouluvaloja. Suuntasin Toomealle, harmikseni Piispanlinnaa ei ole valaistu, ainoastaan sen sivuitse kulkevat kävelytiet. Pikkupojat laskivat pulkilla hurjia mäkiä. Laskeuduin näköalatasanteen kautta Raatihuoneentorille; nyt glögikojut olivat avoinna (avautuvat kahdelta, kertoi tyttö). Mitään herkkulahjoja tai käsitöitä ei ole myynnissä vrt. Tallinnan joulumarkkinat. Join glögini istuen (kylmässä) "saunassa", jossa nauhalta tuli saunottajien lauluja.

Hannu oli palannut jo kämpille, otimme lämpimät glögit ja Jouluradiota kuunnellen valmistin iltapalaksi tapaslautaset.

Tiistaina oli niin rapsakka pakkanen, että tein vain lyhyen kävelylenkin Coopiin, juna-asemalle ja Vaksali Parkiin. Kotimatkalla harhauduin pidemmälle kuin piti ja tulin Paulus Kirikin ohi kämpille.

Trikster Tihane

Tarkoitus oli vihdoin mennä syömään Aparaatin ankkaa, mutta olimme niin aikaisin, että siellä toimi ainoastaan lounasmenü (kotletit). En halunnut kävellä eestaas (ja vaihtaa välillä vaatteita), vaan menimme naapuriin, Trikster Tihaneen. Siellä puolestaan oli jo lounaskalat syöty loppuun, huoh. Tilasimme ankkaburgerit bataattiraneilla ja syötyämme palasimme päikkäreille. Minä en enää ulos kaivannut, Hannu haki yrttiliköörin Coopista, keitin kahvit ja kippistelimme isälleni.

Illalla tapastelimme, lueskelimme ja kuuntelimme Jouluradiota.

Kastanimaja on siisti, hiljainen majapaikka hyvällä sijainnilla. Lähellä on ravintoloita ja iso kauppa, eikä keskustaan ole pitkä kävelymatka. Keittiö on pieni, sen varustus on meille riittävä. Pistorasioita on yksi/huone (lisäksi kaksi keittiössä), niissä jouduimme vuorottelemaan. Hannun "nuuhku" varasi makkarin pistorasian, joten siirsin ainoan lukuvalon olkkarin sohvan viereen.

Aamupäivällä kävelimme asemalle ajoissa, eilen totesin odotustilat lämpimiksi ja asemakahvilan varsin mukavaksi. Hannu osti eväät junamatkalle.

Viro 2020 Hondalla; Sipulitietä pitkin Tarttoon

Sibulatee, Kallaste

Viimeisenä Narvan-aamuna hanasta tuli lämmintä vettä, sain tiskit tiskattua ja Hannu kävi suihkussa. Söimme aamiaisen, tyhjensimme jääkaapin ja pakkasimme sivulaukut. Lähetin emännälle viestin, että nää lähtee nyt. Ajoimme Jõhvin kautta kohti Peipsijärveä. Sitä myötäilee Sibulatee ja poikkesimme Kallasten kylään. Sipuleita ei (vielä) ollut myynnissä, sen sijaan savukalakioskeja oli vähintään kilometrin välein pitkin Tarttoon johtavaa tietä. Matkan varrella näkyi pari haikaraperhettä pesissään.

Sibulatee, Kallaste

Anna Café

Oli ollut sen verran viileä kyyti, että pysähdyimme Anna Gasthaus & Kodumajutukseen lämpimälle soppalounaalle. Palasimme takaisin Tarttoon johtavalle tielle ja kävimme samalla istumalla marketissa, kun kerran olimme etuajassa perillä. Keskustan tietyöt estivät meiltä suoran pääsyn Kastanimajaan, mutta löysimme sen mutkan kautta ja pääsimme heti majoittumaan. Hondakin mahtui hyvin parkkiin sisäpihalle. Saimme tilavan ja valoisan huoneiston ensimmäisestä kerroksesta. Hannu kävi tsekkaamassa pesulapalvelut ylemmästä kerroksesta ja lähdimme etsimään Tarton oleskelumme ensimmäistä ruokaravintolaa. Minun suosikkini La Dolce Vita on sateisella säällä turhan kaukana, joten luotin Hannun suositukseen.

Restoran Aparaat

Restoran Aparaat on majapaikkaamme lähinnä oleva, kehuttu ravintola. Se sijaitsee samanlaisella tehdasalueella kuin Tallinnan Telliskiven ravintolat. Olikin mukava paikka ja olutvalikoima näytti varsin houkuttelevalta. Tilasimme silti ruokajuomaksi hyvän Pinot Grigion. Yhteinen alkupalalautanen, Hannun burgeri ja minun ankka-annokseni (vesi+ viini) yht. 40€. Illallisen aikana sadekin oli lakannut ja säästyimme kastumiselta, kun kävelimme lyhyen matkan kämpille. Hannu kävi pyöräyttämässä pyykit yläkerran koneessa ja kuivurissa.

Söpöin kylpyhuone ever? Kastanimaja Apartments

Aamuyöllä kuului satavan, muuten oli hiljaista. Aamuksi sade taukosi, tuuli sen sijaan yltyi entisestään. Asumme Paavalin kirkon vieressä, mutta sen kellot pysyivät hyvin hiljaa. Mukava majoittua eri kaupunginosaan (Vaksali) kuin viimeksi (Karlova), niin löytyy uusia reittejä ja maisemia. Kävimme ensin kuitenkin tutuissa paikoissa.

Toome Hill, cathedral's ruins

Kävelimme Toome-mäelle katsomaan vanhan katedraalin rauniot. Maksua vastaan olisi päässyt kapuamaan yläkerroksiin, mutta jätimme sen seuraavaan kertaan.

Enkelisilta - Inglisild

Suutelevat opiskelijat (Mati Karmin 1998)

Kuvasimme Inglisildin ja kävin katsomassa tähtitornin lähellä olevan näköalatasanteen, jonka näköalaa haittaavat suuret puut. Laskeuduin siitä Raatihuoneentorille ja hain turisti-infosta parit uudet kartat.

Aurinko alkoi paistaa ja pysähdyimme portterille Pubi RP 9:n terassille. Rantakatu oli suljettu moottoriliikenteeltä (autovabauduse puiestee) ja sinne pystytettiin markkinakojuja, ilmeisesti juhlistamaan Tarton valintaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2024.

Vähänkö on Vino talo?

Oscar Wilde & Eduard Vilde -sculpture

Ennen kämpille paluuta kuvasin Hannun toistamiseen Wilde & Vilde -patsaiden luona.

La Dolce Vita

Yhdistimme lounaan ja illallisen lunneriksi ja kävelimme alakaupunkiin Tarton lempiravintolaani, La Dolce Vitaan. Eikä petytty tälläkään kerralla! Iloiseksi yllätykseksi listalta löytyi myös vitello tonatoa, jota turhan harvoin saan syödäkseni. Pizzaa anjoviksella ei ollut listalla, mutta tarjoilijalta kysyttäessä se löytyy nimellä Siciliana. Lisäksi vielä Insalata alla bresaola niin johan olimme tyytyväisiä ja täysiä (Aperolin ja ison veden kanssa lasku alle 40€).