Teretulemast Kassarisse!

Illaksi luvattiin ukkosta ja odotin sitä pitkään parvekkeella lukien. Joskus yöllä jyrähtikin komeasti ja satoi pari kertaa rankasti. Yläkerran naapurimme olivat seuranneet jalkapalloa, mutta eivät saaneet telkkariin ääntä. Ilmankos oli hiljaista. Aamulla tamperelaisperhe tuli keittiöön aamiaiselle, hekin olivat lähdössä Hiidenmaalle, mutta aikaisemmalla lautalla kuin me.

Rohukülan kahvilan ulkopuolella on hienot kukkaistutukset. Millä pasqualla Haapsalun kukat oikein kastellaan, kun ovat noin reheviä?  

Kassariin oli parikin vaihtoehtoa; syödäänkö Käinassa ja käydään siellä isommassa kaupassa? Onko Vetsi Talli tänään auki? Riittääkö Kassari Poodin tarjonta meidän tarpeille? Minä toivoin iiUmekkin ankkaa ja ajoimme sinne. Aaettä, kun oli hyvää! Kassaripoodista ostimme ilta- ja aamupalaa. Pikkukaupassa on aina kalliimmat hinnat, mutta säästyimme ajamiselta. Lähetin Koitille Haapsaluun kiitokset ja tämä vastasi; Olete ikka oodatud!

Onpa ihanaa palata "omaan leikkimökkiimme"! Tämä on (minulle) kahdeksas kerta Kassarissa. Kerran olen vaeltanut, nyt olemme autolla liikkeellä, muina kertoina Hondalla. Piharakennuksen keittiötä ja suihkua on uusittu viime käyntimme jälkeen. Juuri, kun kannoimme kasseja keittiöön ja mökkiin, Tiiu (88v) ajoi autolla pihaan ja vaihdoin kuulumiset halausten kera. Tuuli oli laittanutkin viestin, että hän on Kärdlassa ja tulee kotiin myöhemmin. Suihkun jälkeen keitin kahvit, jotka joimme omalla terassilla kuunnellen Georg Otsin "Saarenmaan valssia". Myöhemmin paistoin iltapalaksi kananmunia ja juustonakkeja. Tiskattuani Tuuli saapui ja sain uudet halaukset.

Satoi lähes koko yön ja vielä aamupäivänkin. Aamiaisen jälkeen tein peltolenkin Esikülan ja Tagukülan kautta takaisin Kassariin. Peltotiellä kävellessäni kaksi nelijalkaista (kettua?) loikki eestaas tien ylitse. Jostain kuului haulikon ammuntaa. Tiedä sitten, yrittikö joku osua peuroihin tai kettuihin vai karkoittaa variksia. Isoja etanoita oli joka puolella, piti katsoa mihin astui. Valkoviiniä, valkosipulia ja etanat pannulle!

Pari fillaristinaista ohitti minut sähköpyörillään, saavat vielä sadetta niskaansa. Õlle Koda olisi ollut jo auki, poikkesin Kassari poodiin täydentämään varastoja. Kävin suihkussa ja lähdimme syömään. Autolla.

Saimaa "Sadetta mä kuuntelen". Matka Vetsi Talliin ei ole pitkä, mutta päätin unohtaa kävelyn ja pitää itseni kuivana. Minulle jo kolmas kala-ateria viikon sisällä; paistettua kampelaa. Kyllä nyt (silmä)lääkäri kiittää! Hannulla on flunssan takia olematon makuaisti, mutta hänen tilaamansa pulled pork -salaatti ainakin näytti hyvältä. Palasimme mökkiimme lukemaan ja päikkäreille. Myöhemmin keitin kahvit ja jäimme keittiöön lukemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Siellä on kuitenkin lämpimämpää ja kuivempaa kuin pikkumökissä. Iltapalaksi taas paistettuja munia ja juustonakkeja + Valion Forte-juustoa. Varikset jatkoivat raakkumista mökin viereisessä kirsikkapuussa. Voisiko se haulikkomies poiketa tännekin?

Torstaina lähdin lenkille vasta yhdeltätoista, kun sade lakkasi. Kävelin maantietä Orjakuun päin ja sovimme, että Hannu nappaa minut matkalla kyytiin. Asfaltilla oli runsaasti autojen alle murskautuneita etanoita. Olen jo pari päivää ihmetellyt, mihin kaikki lampaat on viety. Pataanko? Orjaku Sadaman jälkeen näin muutaman mustan lampaan laiduntavan kosteikolla. Ja tekevän lisää lampaita.

 

En ihan ehtinyt päätielle asti, kun Hannu keräsi minut kyytiinsä. Kävimme Käinan Coopissa ja ostin itselleni Hiiumaa-paidan.

Menimme lounaalle Rannu Pubiin ja söin neljännen kala-aterian viikon sisällä (fish & chips). Huonoin tähän mennessä. Taivas selkeni ja istuin mökin edustalle aurinkoon lukemaan. Hannun flunssa on paranemaan päin, kun hän sai tartutettua sen minuun. Tuuli viritti linnunpelätintä ison kirsikkapuun alle. Hän pahoitteli sitä, että kaksi varisperhettä vielä lentotaidottomine poikasineen häiritsevät meitä raakkumisellaan (ja syövät hänen kirsikkansa). Iltapalaksi söimme juustonakkeja ja Coopin jonkunsortin perunasalaattia. Espanjalainen seitsemän euron Gran Castillo maistui mainiolta. Jäin vielä keittiöön lukemaan. Siellä on hyvä valo, mutta onneton wifi-yhteys ja mökissä toisinpäin. Myöhemmin illalla kysyin Tuulilta, missä hänen kissansa on. Se oli kuollut viime elokuussa, 21-vuotiaana! Totesimme linnunpelättimen ilmeisesti toimivan, sillä kuului vain mustarastaan laulua.

Heinäkuun kirjoja;

Elena Ferrante "Kadonneen lapsen tarina". Napoli-sarjan neljäs osa. Elenan ja Lilan tarina on edennyt 1980-luvulle. Molemmat ovat jo aikuisia ja äitejä. Elena jatkaa kirjailijana, Lila on perustanut menestyvän it-firman, joka työllistää molempien nuoruuden ystäviä Napolin kortteleista. Elenan avioliitto tyttäriensä isän kanssa päättyy, kun hän palaa yhteen nuoruudenrakastettunsa Ninon kanssa ja muuttaa takaisin Napoliin, lähelle rakastettuaan, vaikkei tämä aiokaan erota vaimostaan ja lastensa äidistä. Tarina jatkuu ja päättyy 2000-luvulle.

Allikalaht - Kärdla 14 km - Kassari

Mamma Mia Pizzeria

Jalkoja särki yöllä, olen totaalisesti unohtanut venyttelyt ja illalla vältin veden juomista, ettei tarvitse yön pimeydessä lähteä huussiin. Aamuyöstä laitoin sähköpatterin päälle ja sain nukuttua liki kahdeksaan saakka. Aamiaisen jälkeen laastaroin jalkani, pakkasin tavarani ja siistin jälkeni. Omat roskani vein lähimmän bussipysäkin roskikseen. Olisihan täällä viihtynyt pidempäänkin, mutta kauppa on kovin kaukana. Aurinko lämmitti jo, kun kymmenen hoodeilla lähdin kävelemään kohti Kärdlaa. Välillä vähän turhankin kuumasti, sillä taivalsin nyt tien aurinkoista puolta. Ennen Kärdlaa taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä. Tässä kuumuudessa ja kosteudessa en todellakaan halua ottaa sadeviittaa käyttöön, joten päätin sateen sattuessa peittää rinkan sadesuojalla, avata sateenvarjon ja siirtyä tien toiselle puolelle bussipysäkille odottamaan bussia tai liftaamaan. Busseja oli tullut vastaani kaksi, eikä yksikään ollut ohittanut minua, joten huono idea. 80-tiellä ajetaan niin lujaa, ettei kukaan ehdi pysähtyä sille bussipysäkille, jolla minä seison. Huono idea sekin! Pääsin kuitenkin kuivana Kärdlaan ja kaupungin rajalla yksi bussi ohitti minut. Kävelin Mamma Mia Pizzeriaan ja tilasin nyt tiistain toisen vaihtoehtoni; grillatut katkaravut salaatilla ja lämpimillä vihanneksilla. Muuten hyvä, mutta pakastevihannekset oli lämmitetty aivan lötköiksi. Lähetin Tuulille viestin, että lähden bussilla kohti Kassaria. Hän on itse Tartossa sinne opiskelemaan lähteneen tyttärensä luona, mutta lupasi äitinsä tulevan autolla vastaan, kunhan ilmoitan millä pysäkillä jään pois. Yritin maksaa bussikyydin kolikoilla, mutta ne eivät kelvanneet! Kuski vingutti yhtiön korttia ja pääsin ilmaiseksi kyytiin. Tallinnassa olemme tottuneet maksamaan pankkikortilla (1,50€), mutta maanantain matkamme piti Baltijaamalta Bussijaamalle yllättäen maksaa käteisellä (2,00€). Mummo oli minua vastassa Vaelman pysäkillä ja ensi töikseen kysyi, missä "mees" on. Tämä on neljäs kertani tässä majoituksessa (plus kerran Vetsi Tallissa ja kerran Orjaku Sadamassa) ja olemme niillä reissuilla olleet Hondalla liikkeellä.

Little Garden House

Kassari Poodi

Menin suoraan piharakennukseen suihkuun ja jätin sinne osan tavaroistani. Samoin pyykit, jotka edelleen odottavat pesua ja kuivattamista, mutta onnistuuko se näin kostealla ilmalla? Loput vein mökkiini ja lähdin puhtain vaattein käymään Kassari Poodissa. Taitaa sielläkin olla jo kesäkauden alasajoa; ei ollut savukalaa, ei juustonakkeja eikä jogurtteja. Jäin perinteiselle tervetulo-oluelle kaupan terassille. Lest & Lammas Puhkekülään meni pitkä autoletka torvia soittaen. Liput hulmusivat autoissa, taitavat olla hääväkeä.

Yritin huilia, mutta kello oli jo niin paljon, että menin piharakennukseen keittämään kahvia. Samalla tein itselleni ruisleivästä iltapalan, emäntä oli tuonut keittiöön tuoreen kurkun ja omenia. Loppuillan istuin omalla terassilla ja kuuntelin, kun kypsät omenat putosivat maahan. Muuten olikin hiljaista. Myöhemmin illalla alkoi sataa. Harmittaa pyykkien puolesta, mutta muuten on mukava nukahtaa sateen ropistessa mökin kattoon.

Jokohan siellä tehdään eroa, mietin, kun Lest & Lammas lomakeskuksesta kantautui älytöntä älämölöä kolmen-neljän aikoihin. Oli niin pimeää, etten erottanut edes mökin ikkunoita. Yhden kerran välähti, ehkä se oli jonkun maantiellä ajavan auton ajovalot. Maren mökillä yön pimeydessä välähti pari kertaa ja jäin miettimään, oliko kyseessä elosalama vai iskikö sähköaita kipinää. Nousin aamulla kahvinkeittoon ja koska tälle päivälle on luvattu lämmintä säätä, otin riskin ja pesin vähän pyykkiä. Loput saavat jäädä Haapsaluun, siellä minulle luvattiin pesukone. Nettiyhteys on niin huono, että pyysin Hannua varaamaan minulle bussilipun huomiselle. Vanhaemäntä lupasi heittää minut Käinaan, joten loppureissu tulee olemaan vain kevyttä lenkkeilyä (ilman rinkkaa).

Õlle Koda

Aamiaisen jälkeen käyskentelin Kassarissa katsomassa vanhastaan tuttuja nähtävyyksiä. Uutta oli Õlle Koda, joka oli suljettu, mutta pihalla oli vapaa wifi. Tarkoitukseni oli alun perin kävellä Sääreen ja käydä mahdollisesti uimassa, mutta pilvinen sää ja nirhamat jaloissa ei antanut siihen mahdollisuutta. Kävin mökillä siirtämässä pyykit varmuuden vuoksi keittiöön ja lähdin kävelemään Orjakun satamaan. Uudet sandaalit tuntuivat niin mukavilta, että riskillä lähdin matkaan niillä, laastaroiduin jaloin.

iiUmekk

Lähetin illalla sähköpostia iiUmekk-ravintolalle varmistaakseni, että se on auki lauantaina. En saanut vastausta, mutta FB-sivut kertoivat ravintolan aukeavan 12.00 ja että illalla vietetään Venetsialaisia ja paikalla on food truck. Kävelin paikalle puoli kahden aikoihin ja siellä selvästi siivoiltiin paikkoja. Tarjoilija sanoikin, että ravintola on suljettu tältä kaudelta. Kerroin olevani kävellen liikkeellä, enkä halua taivaltaa samaa reittiä uudelleen illalla, varsinkin kun koko Kassari on ilman katuvaloja. Sain luvan käyttää wc:tä ja nauttia lasillisen valkoviiniä terassilla. Hetken kuluttua tarjoilija tuli (säälistä?) kertomaan, että jos kelpaa, heillä on kalagotlettia tuoresalaatin kera. No toki kelpaa! Kala oli kermaisessa kastikkeessa, lisäksi sain lämpimän leivän.

iiUmekk

Tyytyväisenä kävelin takaisin Kassarin mökkiini ja menin päikkäreille. Iltakahvin jälkeen alkoi taas sataa, pyykkini oli jo onneksi lähes kuivunut. Söin iltapalan ja kääriydyin filttiin omalla terassillani lukemaan Ulla-Lena Lundbergin "Kökarin Anna" -kirjaa. Vanhaemäntä palasi reissuiltaan ja varmisti vielä huomisen aikatauluni.

Pikkumökin venetsialaiset

Hiidenmaa, Kassari 💓

Kerrankos sitä tynnyrissä nukkuu! Tynnyrisaunassa olen kyllä saunonut lapsena Jämsänkoskella.

Vetsi Talli

Pyysin aikaisempaa majoittumista Vetsi Talliin ja se meille luvattiin. Yksi Hiidenmaan tuoksuista on piki. Olemme täällä nyt neljättä kertaa ja aina joudumme pysähtymään/ajamaan tietöissä. Onneksi muistin pistää purkan suuhun, kun lähdimme Kärdlasta. Pysyvät hampaat paremmin ehjinä. Ihan kuin olisin nähnyt viiniköynnöksiä, kun hidastelimme tietöiden takia? Pysähdyimme Kassari Poodiin ostamaan lenkkioluet ja iltaviinin. 

Majoituttuamme yllättävän tilavaan (tosin korkeiden sänkyjen alla voisi hyvin olla säilytystilaa) tynnyrimökkiin, lähdimme kävelemään kohti Orjakua. Se on vanhastaan tuttu, tylsähkö tie, mutta tarkoitukseni oli löytää Kassarin luontopolku. Hiidenmaan muut nähtävyydet onkin jo edelliskerroilla nähty, lukuunottamatta saaren pohjoisosia. RMK:n vaellusreitti on yhdeltä osin tällä Kassarin maantiellä. Se pitää joskus kävellä kokonaan (230 km).

Orjaku sadam

Vetsi Talli

Kävimme Orjakun satamassa varmistamassa myös sen ravintolan aukioloajat, ettei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Hannu halusi palata kämpille, minä jatkoin hetken matkaa eteenpäin. Kävin lintutornissa ja Mudasildalla. Kuvissa näkemääni pitkospuilla päällystettyä luontopolkua en löytänyt, ainoastaan heinistä niitetyn polun, joka seuraili Käinan lahtea (laudoitettu osuus on luultavasti luontopolun toisessa päässä, josta reitti alkaa opastettuna maantieltä).

 

Vetsi Talli

Kävimme piharakennuksessa suihkussa. Minulla ei ole kovin paljon kokemusta leirintäalueista, mutta en yhtään ihmettele, että tämä tynnyrimökki maksaa saman verran kuin käyttämämme mukavat apartamentokset. Näin siistejä yhteisiä suihku/wc-tiloja ei näe missään muualla! Istuimme Vetsi tallin terassille ruokailemaan. Kuhaa olinkin jo kaivannut. Maistoimme myös Kassarin omaa omenasiideriä ja olutta. Iltakahvit jäivät juomatta; ravintolan kahvikone on rikki. Loppuillan istuimme mökin terassilla (rapulla) nauttien leppeästä kelistä, kun sadetta ei tänäänkään tullut. Tuurilla ollaan päästy kuivina tänne asti.

Tähänkö loppui hyvä tuurimme? Joka kerta, kun yöllä ajattelin lähteä vessaan, alkoi sataa. Sinnittelin aamuun ja kävin samalla hammaspesulla. Vetsi Tallin ravintola aukeaa vasta puoliltapäivin, aamiaista saisi Lest & Lammas -ravintolasta 12€/hlö. Kymmenen jälkeen kävelimme Kassari Poodiin ja söimme terassilla improaamiaisen; savukalaleivät, jogurtit ja kahvit (yhteensä noin 9€). Kävelylenkin tein Kassarin kappelille, kun en ole siellä vielä käynyt. Saman tien varrella on hevostallit, tarjolla ratsastuslomia. Kappelin pieni kaunis hautausmaa toi mieleeni Seilin, tosin täällä on tuoreempia hautoja ja paljon kukkia.

Kassari kapel

Sateen kastelemalla tiellä ei näkynyt suuria Espanjansiruetanoita, jotka pitivät kokoontumisiaan mantereen maanteillä viime elokuussa, kun siellä vaelsin. Sen sijaan isoja kotiloita on tienvarsilla ja heinikoissa, kaikki lupasivat poutaa.

Paluumatkalla hain puodista itselleni lenkkioluen, kävin suihkussa - siivoojien jäljiltä taas putipuhdasta - ja huilailimme tynnyrissä odottaen sään kirkastuvan.

iiU MEKK

iiU MEKK -ravintola Orjakun satamassa oli ollut eilen täyteen buukattu (ei mikään ihme!), me ajoimme sinne Hondalla jo ennen neljää, kun sade taukosi. Vaikka matka ei olekaan pitkä, oli pakko pukeutua ajovarusteisiin ja -saappaisiin, kun sää on mitä on. Tilasimme todella hyvät ruuat, minulle ankkaa, kuten viimeksikin. Hinnat ovat täälläkin nousseet, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Ajoimme takaisin kämpille ja kävin ostamassa kahvin itselleni. Kahvimasiina oli korjattu, mutta ensimmäinen kupillinen jäi vajaaksi ja poika teki toisen. Pyysi vielä maistamaan, kelpaako. Strong enough for me! Hannun mielestä ihan myrkkyä. Loppuilta kului sadetta pitäen, tästähän tulikin varsinainen lepopäivä. 

Suunnitelmat muuttuivat ja huomenna olemme jo niinku kotona, Tallinnassa. Avoimesta ikkunasta kuuluu ääniä. Kurkia...?

Turhaan olin huolestunut haikarakannasta, niitä oli useita Jausa lahden rantakivikolla, kun poistuimme Kassarista. Meidän oli tarkoitus syödä aamiainen Padriku pood ja kohvikissa, mutta se oli (nettitiedoista poiketen) suljettu. Käinastakaan ei löytynyt auki olevaa kahvilaa, tankkasimme Hondan ja ajoimme Heltermaan satamaan. Siellä oli hyvää aikaa nauttia kahvit ja piiraat. Olimme lautalla taas ainoat motoristit, jonkun verran oli porukkaa liikkeellä fillareilla, muuten lautta täyttyi lähinnä virolaisista autoilijoista.

Hiidenmaa, paratiisi?

Olen lukenut Tõnu Õnnepalun kirjoja, joiden tarinat sijoittuvat Hiidenmaalle (tai johonkin kuvitteelliseen saareen). Olen kuvitellut itseni niille tuulenpieksämille, syrjäisille seuduille, vaatimattomaan mökkiin viettämään yksikseni aikaa, mukana kassillinen kirjoja. Ehkä keräämään marjoja ja sieniä, säilömään niitä talvivarastoon. Polkemaan pyörällä saaren nähtävyyksiin ja kulttuuritapahtumiin. Hakemaan torilta tuoreet vihannekset ja savukalat. Saunomaan puulämmitteisessä saunassa, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja uimaan meressä niin pitkälle syksyyn, kuin rohkeus riittäisi. Elämään pientä, vaatimatonta elämää.

Olen yksinkertainen ihminen ja minulle sopii yksinkertainen elämä.

Tõnu Õnnepalu : Vilsandin kesä "Oikeastaan minulle on tähän saareen liittyen kaksi vaatimattomampaa unelmaa (rakastuneet ovat aina vaatimattomia unelmissaan, vaikkakin älyttömiä: heidän mielestään rakastetun yksi katse, yksi ystävällinen sanakin ratkaisisi koko heidän elämänsä): tulla tänne joskus myös sydäntalven aikaan. Ja elää täällä kerran kaksi vuotta."