Hiidenmaa, Kassari 💓

Kerrankos sitä tynnyrissä nukkuu! Tynnyrisaunassa olen kyllä saunonut lapsena Jämsänkoskella.

Vetsi Talli

Pyysin aikaisempaa majoittumista Vetsi Talliin ja se meille luvattiin. Yksi Hiidenmaan tuoksuista on piki. Olemme täällä nyt neljättä kertaa ja aina joudumme pysähtymään/ajamaan tietöissä. Onneksi muistin pistää purkan suuhun, kun lähdimme Kärdlasta. Pysyvät hampaat paremmin ehjinä. Ihan kuin olisin nähnyt viiniköynnöksiä, kun hidastelimme tietöiden takia? Pysähdyimme Kassari Poodiin ostamaan lenkkioluet ja iltaviinin. 

Majoituttuamme yllättävän tilavaan (tosin korkeiden sänkyjen alla voisi hyvin olla säilytystilaa) tynnyrimökkiin, lähdimme kävelemään kohti Orjakua. Se on vanhastaan tuttu, tylsähkö tie, mutta tarkoitukseni oli löytää Kassarin luontopolku. Hiidenmaan muut nähtävyydet onkin jo edelliskerroilla nähty, lukuunottamatta saaren pohjoisosia. RMK:n vaellusreitti on yhdeltä osin tällä Kassarin maantiellä. Se pitää joskus kävellä kokonaan (230 km).

Orjaku sadam

Vetsi Talli

Kävimme Orjakun satamassa varmistamassa myös sen ravintolan aukioloajat, ettei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Hannu halusi palata kämpille, minä jatkoin hetken matkaa eteenpäin. Kävin lintutornissa ja Mudasildalla. Kuvissa näkemääni pitkospuilla päällystettyä luontopolkua en löytänyt, ainoastaan heinistä niitetyn polun, joka seuraili Käinan lahtea (laudoitettu osuus on luultavasti luontopolun toisessa päässä, josta reitti alkaa opastettuna maantieltä).

 

Vetsi Talli

Kävimme piharakennuksessa suihkussa. Minulla ei ole kovin paljon kokemusta leirintäalueista, mutta en yhtään ihmettele, että tämä tynnyrimökki maksaa saman verran kuin käyttämämme mukavat apartamentokset. Näin siistejä yhteisiä suihku/wc-tiloja ei näe missään muualla! Istuimme Vetsi tallin terassille ruokailemaan. Kuhaa olinkin jo kaivannut. Maistoimme myös Kassarin omaa omenasiideriä ja olutta. Iltakahvit jäivät juomatta; ravintolan kahvikone on rikki. Loppuillan istuimme mökin terassilla (rapulla) nauttien leppeästä kelistä, kun sadetta ei tänäänkään tullut. Tuurilla ollaan päästy kuivina tänne asti.

Tähänkö loppui hyvä tuurimme? Joka kerta, kun yöllä ajattelin lähteä vessaan, alkoi sataa. Sinnittelin aamuun ja kävin samalla hammaspesulla. Vetsi Tallin ravintola aukeaa vasta puoliltapäivin, aamiaista saisi Lest & Lammas -ravintolasta 12€/hlö. Kymmenen jälkeen kävelimme Kassari Poodiin ja söimme terassilla improaamiaisen; savukalaleivät, jogurtit ja kahvit (yhteensä noin 9€). Kävelylenkin tein Kassarin kappelille, kun en ole siellä vielä käynyt. Saman tien varrella on hevostallit, tarjolla ratsastuslomia. Kappelin pieni kaunis hautausmaa toi mieleeni Seilin, tosin täällä on tuoreempia hautoja ja paljon kukkia.

Kassari kapel

Sateen kastelemalla tiellä ei näkynyt suuria Espanjansiruetanoita, jotka pitivät kokoontumisiaan mantereen maanteillä viime elokuussa, kun siellä vaelsin. Sen sijaan isoja kotiloita on tienvarsilla ja heinikoissa, kaikki lupasivat poutaa.

Paluumatkalla hain puodista itselleni lenkkioluen, kävin suihkussa - siivoojien jäljiltä taas putipuhdasta - ja huilailimme tynnyrissä odottaen sään kirkastuvan.

iiU MEKK

iiU MEKK -ravintola Orjakun satamassa oli ollut eilen täyteen buukattu (ei mikään ihme!), me ajoimme sinne Hondalla jo ennen neljää, kun sade taukosi. Vaikka matka ei olekaan pitkä, oli pakko pukeutua ajovarusteisiin ja -saappaisiin, kun sää on mitä on. Tilasimme todella hyvät ruuat, minulle ankkaa, kuten viimeksikin. Hinnat ovat täälläkin nousseet, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Ajoimme takaisin kämpille ja kävin ostamassa kahvin itselleni. Kahvimasiina oli korjattu, mutta ensimmäinen kupillinen jäi vajaaksi ja poika teki toisen. Pyysi vielä maistamaan, kelpaako. Strong enough for me! Hannun mielestä ihan myrkkyä. Loppuilta kului sadetta pitäen, tästähän tulikin varsinainen lepopäivä. 

Suunnitelmat muuttuivat ja huomenna olemme jo niinku kotona, Tallinnassa. Avoimesta ikkunasta kuuluu ääniä. Kurkia...?

Turhaan olin huolestunut haikarakannasta, niitä oli useita Jausa lahden rantakivikolla, kun poistuimme Kassarista. Meidän oli tarkoitus syödä aamiainen Padriku pood ja kohvikissa, mutta se oli (nettitiedoista poiketen) suljettu. Käinastakaan ei löytynyt auki olevaa kahvilaa, tankkasimme Hondan ja ajoimme Heltermaan satamaan. Siellä oli hyvää aikaa nauttia kahvit ja piiraat. Olimme lautalla taas ainoat motoristit, jonkun verran oli porukkaa liikkeellä fillareilla, muuten lautta täyttyi lähinnä virolaisista autoilijoista.

Hiidenmaa, paratiisi?

Olen lukenut Tõnu Õnnepalun kirjoja, joiden tarinat sijoittuvat Hiidenmaalle (tai johonkin kuvitteelliseen saareen). Olen kuvitellut itseni niille tuulenpieksämille, syrjäisille seuduille, vaatimattomaan mökkiin viettämään yksikseni aikaa, mukana kassillinen kirjoja. Ehkä keräämään marjoja ja sieniä, säilömään niitä talvivarastoon. Polkemaan pyörällä saaren nähtävyyksiin ja kulttuuritapahtumiin. Hakemaan torilta tuoreet vihannekset ja savukalat. Saunomaan puulämmitteisessä saunassa, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja uimaan meressä niin pitkälle syksyyn, kuin rohkeus riittäisi. Elämään pientä, vaatimatonta elämää.

Olen yksinkertainen ihminen ja minulle sopii yksinkertainen elämä.

Tõnu Õnnepalu : Vilsandin kesä "Oikeastaan minulle on tähän saareen liittyen kaksi vaatimattomampaa unelmaa (rakastuneet ovat aina vaatimattomia unelmissaan, vaikkakin älyttömiä: heidän mielestään rakastetun yksi katse, yksi ystävällinen sanakin ratkaisisi koko heidän elämänsä): tulla tänne joskus myös sydäntalven aikaan. Ja elää täällä kerran kaksi vuotta."