Ávila

Madridin majapaikkamme oli yllättävän hiljainen, olihan ikkuna sisäpihalle päin. Hannu yritti ilmeisesti jäädyttää minut ilmastoinnilla, suljimme sen ja jätimme ikkunan raolleen. Naapurit (joilla ei ollut omaa kylppäriä) kävivät käytävän varrella vessassa ja suihkussa, muuten oli hiljaista. Aamulla menimme metrolla Chamartinin juna-asemalle, söimme aamiaisen ja saimme mukavat istumapaikat Salamancan junasta. Ávilaan oli reilun tunnin matka, perille päästyämme harhailimme hetken keskustassa, ennen kuin kysymällä löysimme majapaikkamme muurien sisältä. 

Pakollisen suihkun jälkeen lähdimme tutustumaan vanhaan kaupunkiin, joka tuntuu olevan täynnä ravintoloita. Useimmissa on tarjolla menu del dia, mutta tyydyimme toistaiseksi vain lasillisiin sangriaa. Kävimme turisti-infossa tiedustelemassa jatkoyhteyksiä Mogarraziin ja tyttö sai tehdä parhaansa löytääkseen bussiaikataulut Salamancan kautta Mogarraziin perjantaille. Taivas peittyi pilviin ja kävimme kämpillä vaihtamassa arskat silmälaseihin. Lukuisista ravintoloista päädyimme lähellä olevaan El Rinconiin, jossa tilasimme muutamat tapas-annokset. Tiskin takana tarjoili örrimörri omistaja ja muutenkin paikka oli meille sopivan autenttinen. Joimme vielä brandykahvit ulkona, ennen kuin palasimme mukavaan hostaliimme.

Aamupäivällä kävelimme bussiasemalle, tai sinne, missä sen kartan mukaan pitäisi olla. Turisti-infon tyttö kertoi, ettei se ole ollut siinä vuosiin, vaan löytyy nykyisin läheltä juna-asemaa. Ostimme liput kaupungin muurille, jota ei pysty kävelemään kokonaan ympäri, vaan se on kuljettava kahtena pätkänä. Ei huonojalkaisille; rappuja riittää. Muuri tuntui jatkuvan vaikka kuinka pitkälle (yli kilometrin kuitenkin) ja yläilmoista vasta näki, kuinka laaja historiallinen keskusta oikein on. Kaupungin ulkopuolella avautuvat autiot maisemat, aivan kuin Portugalin Alentejon alueella. Urakasta suoriuduttuamme otimme terassioluet kapean kujan varrella Hergós Cafeteriassa. Hannu halusi käydä Convento de Santa Teresassa, mutta se oli suljettu siestan ajaksi, kuten monet kaupungin muutkin viralliset paikat ja useat kaupat. Lounaaksi söimme Yakartan menu del dian. Sen jälkeen palasimme hostaliin viettämään siestaa. Päikkäreiden aikana ukkoskuuro oli kulkenut kaupungin yli. Olen ennenkin sanonut, että naisen saa vähästä onnelliseksi. Nyt minä tulin iloiseksi huoneessamme olevasta pienestä matosta, joka luo kotoista tunnelmaa.

Illan pimennyttyä kävelimme joen toiselle puolelle Los Cuatro Postesiin ottamaan kuvia valaistusta kaupunginmuurista. Joki tosin oli vain pieni liru, mutta näkymät tosi kauniita. Palasimme muurin sisäpuolelle ja otimme viinilasilliset ja tapakset (yht. 3€) Casa Valentin –baarissa, joka on kulman asukkaiden kantakuppila. Naapuripöydästä tarjottiin meillekin tuoreita viikunoita. Toisille lasillisille ja tapaksille (yht. 3€) pysähdyimme Plaza de Zurraquin –kahvilaan. Iltakahvit joimme eilen tutuksi tulleessa El Rinconissa.

Kolmannelle Ávilan-päivälle ei ollut mitään suunnitelmia. Viivyttelimme ulosmenoa sen verran, että aamu valkeni ja sää lämpeni. Kävelimme uudelle linja-autoasemalle ja ostimme liput huomisaamun Salamancan bussiin. Paluumatkalla kävimme aamiaisella yhdessä kahvilassa. Verrattuna hostalin paahtoleipä-kahviaamiaiseen tämä oli ehdottomasti parempi valinta. Neljällä eurolla saimme kahdet maitokahvit, tonnarisämpylän ja perunamunakkaan. Sen päälle kiersimme historiallisen keskustan muurin ulkopuolelta. Vanhat papat istuivat puistonpenkillä kävelykepit samaan suuntaan tanassa. Kävimme katsomassa Pyhän Teresan sormussormen, jota säilytetään vitriinissä Convento de Santa Teresassa. Vietimme huoneessamme pienen siestan, mutta auringonpaiste houkutteli meidät uudelleen ulos ja aloitimme päivän tapaskierroksen Zhöessa, jossa tapasten lisäksi tilasimme mojitot. Kaivoimme kassista kirjat esille ja luimme nauttien samalla auringosta. Toiset tapakset otimme muurin sisäpuolella, Trattoria Robertossa (viinit ja tapakset yht. 4€). 

Kävimme kämpillä vaihtamassa ylle pidempää vaatetta ja lähdimme etsimään opaskirjan suosittelemia tapaspaikkoja. Monet niistä olivat vielä kiinni, mutta löysimme eilisen Casa Valentinin (metelin perusteella), jonka tarjoilija tunnisti meidät. Otimme parit lasilliset viiniä ja niiden seuraksi parit tapakset. La Bruja oli myös aukaissut ovensa siestan jälkeen ja kävimme tarkistamassa tuon palkitun tapas-ravintolan tarjonnan (viinit ja tapakset yht. 5€), ennen kuin palasimme hostaliin pakkaamaan.

Madrid, Castilla y León

Syksyn lomaa varten minulla oli mielessä monta suunnitelmaa valmiina; joko useamman maan kierros (johon minä lähtisin taas edeltä ja treffaisin Hannun jossain sovitussa paikassa), äkkilähtö Kreetalle tai yhden maan (Italia/Espanja) sisäinen kierros. Norwegian pisti kesällä lennot tarjoukseen, emmekä voineet jättää käyttämättä edullisia Madridin lentoja (120€ + laukkumaksu). Harmi vain, että halvimmilla lennoilla emme pääse Espanjaan kokonaisiksi viikoiksi, vaan 11 päivän matkalle. Näinköhän alkukesällä näkemäni uni Burgosista jää tällä kerralla toteutumatta?

Ensin haikailimme paluusta Biskajan lahdelle ja ihanaan Logroñoon, sitten suunnittelimme reittiä Madrid – Toledo – Salamanca – Segovia – Madrid. Kun mietin kahta aiempaa Espanjan-kierrostani, parhaat muistot nousivat mieleen pienistä paikoista. Päätimmekin unohtaa isot kaupungit ja keskittyä vain Madridiin ja sen lähellä oleviin pieniin kyliin tai kaupunkeihin. Sehän on nähty, että vaikka liikkuu vain yhdessä maakunnassa, siirtymät eivät välttämättä ole helppoja. Emme halua vuokrata autoa, vaan mieluummin hoitaisimme matkat bussilla ja junalla.

Varasimme ensimmäisen yön majoituksen Madridista, Hostal Las Murallasista.

http://www.hostalmurallas.com/ingles.html

Keskitymme Castilla y Leónin alueeseen ja seuraavaksi varasimme kolmen yön majoituksen Ávilasta, Hostal Alcántarasta.

http://www.hostalalcantara.es/

Tarkoituksemme on tehdä päiväretki Arenas de San Pedroon, mutta emme löytäneet sinne kuin yhden bussivuoron päivässä, joten se on jätettävä viimeisiin Madridin päiviin, sieltä onnistuu San Pedrossa käyminen yhden päivän aikana. Salamanca kiinnosti, mutta yritämme ohittaa sen menomatkalla La Albercaan ja varasimme kaksi yötä Mogarrazista, Apartemento Rural El Pinosta.

http://www.casasrurales20.com/es/ver/5975/Apartamento-El-Pino/Sierra-de-Francia/

Sinne pääseminen tuotti meille päänvaivaa ja lähetin kyselyt sekä hotelliin että Helsingin Tour Spain –toimistolle. Mogarraz ja La Alberca vaikuttavat todella viehättäviltä kyliltä, mutta tarkoitus on viettää pari päivää myös Salamancassa ja Madridissa. Jos julkisilla kulkeminen ei onnistu, vuokraamme auton 2-3 päiväksi Salamancasta.

Madrid

Madridin lentokentällä oli vähintään kilometrin kävelymatka metroasemalle. Ostimme automaatista liput (4,70€/hlö) ja ajoimme yhdellä vaihdolla Alonso Martinezin asemalle. Siitä kävelimme Calle Fuencarraliin majapaikkaamme. Saimme huoneen omalla kylppärillä, kävimme suihkussa ja jalkauduimme kävelykadullemme. Kävimme Gran Vian aukiolla tervetulo-oluilla, niiden mukana tuli muutama pincho. Terassilla istuessa oli mukava seurata ihmisvilinää, piti oikein miettiä, että nythän on tosiaan maanantai. Nuoret tytöt kaupittelivat itseään aukion molemmin puolin.

Kävelimme legendaariseen El Tigre –tapaspaikkaan. Tilasimme lasilliset viiniä ja samaan hintaan (yht. 7€) tuli kukkuralautasellinen tapaksia. Ilmankos paikka oli tupatentäynnä, vaikka oli vasta alkuilta. Myöhemmin kävimme kahvilla jonkun luomukahvilan terassilla kävelykadun varrella. Illan pimennyttyä istuimme vielä yhden Calle Pérez Galdózin terassille lasilliselle (sangriaa myytiin vain litroittain). Riojan viinien mukana sai taas valita hintaan (yht. 6,60€) sisältyvät tapakset. Tyytyväisinä palasimme Las Murallasiin nukkumaan.

Sadonkorjuun juhlaa

Kyläläiset ilmeisesti tietävät säilömisvimmani; terassille oli aamulla ilmestynyt viisi (!) kassillista omenia. Tein omenasosetta pakastimeen niin paljon kun sain sinne mahtumaan. Pilkoimme yhdessä omenia ja Hannu laittoi viinin käymään. Saimme yövieraita kun Anna ja Markus lensivät aamuvarhaisella Roomaan. Naisten Pankki kokoontui alkukuusta ja Rekolan Raikkaan jumpat alkoivat. Olin itselleni armollinen ja aloitin lempeästi asahi- ja kehonhuoltotunneilla. Oli aika ottaa ötökkäverho pois ulko-ovesta ja ripustaa tähtitaivas verannan kattoon. Perjantaina tein lounas- ja terassitreffit Tikkurilaan Aijan kanssa. Sieltä polkaisin Keravanjoelle uimaan, kotimatkalla jäin Havukoskelle kuuntelemaan Pelle Miljoonaa. 

 

Lauantaina teimme fillarilenkin Vantaan-joen vartta Pikkukosken ja Arabian kautta Helsingin keskustaan, kävimme oluella Black Doorin terassilla ja kotimatkalla poikkesimme Malmille Terryn ja Annen luona. Kotona tapastelimme simpukoilla ja valkosipulibroilerilla. Kaunis sää jatkui, teki mieli lähteä moottoripyöräilemään, mutta jatkoimme kuntoilua ja sunnuntaipyöräilimme Pitäjän kirkolle, sieltä Haltialaan ja Silvolan tekojärven ohi takaisin kotiin grillaamaan. Illasta tuli pitkä; puoliltaöin haimme lapset lentokentältä.

 

Kaunis sää ei houkutellut sisäjumppiin, joten jatkoin viikolla fillarointia omaan tahtiin ja omia reittejä pitkin (Suutarilan kirjastoon, Haltialan lenkki toisin päin). Kylän lähes jokaisella portilla on tyrkyllä laatikollinen omenoita, mutta luumuja ei naapureilta herunut. Turvauduin kaupan tarjontaan ja tein niistä rommiluumu(omena)-hilloa.

Hankin itselleni "mummokärryn"; kauppakassin jossa on vetokahva ja fillarit alla (Prisma 19,90€). Sillä vetää kevyesti kaupasta vihannekset, juurekset ja hedelmät. Tai vaikka pari viinipahvia Tallinnasta.

Toimii!

Torstaina oli vuorossa kirjaston lukupiiri ja UMO:n syyskauden avajaiskonsertti Savoyssa. Perjantain viikkosiivouksen jälkeen polkaisin vielä Kuusijärvelle uimaan. Illalla Naisten Pankin jumppa, sillä aikaa Hannu ajoi nurmikon ja siirsi puutarhakalusteet kellariin. Lauantaina fillaroin taas Haltialan lenkin, kotipihalla nautimme auringonpaisteesta ja grillasimme (ehkä viimeisen kerran tänä vuonna?). Syksyn merkkejä on jo ilmassa; kotikoivuissa on keltaisia lehtiä ja kurkiaurat lentävät kirkuen kohti etelää.

 
Sunnuntaina kävimme Ilonan synttärikakkukahveilla. Pikkuveli kiukutteli unta vastaan. Äitini vatsa on edelleen kuralla, vaipanvaihtojen välillä kävimme hänen kanssaan kävelylenkillä. Kotimatkalla jäimme Perttilään syömään, sen jälkeen olikin aika palata Vantaalle pakkaamaan.

  

Ylläs

Kukkolankoski

Bussi keräsi matkalaiset kyytiin aamukuudelta Tikkurilassa. Aamukahvit joimme jollain ABC:llä. Hirvaskankaalla vaihtui kuski. Söimme erinomaisen lounaan Pihtiputaan Takkatuvassa. Ohitimme Pyhäjärven vaskikellot, seuraava paussi oli Tupoksella. Matkalla yhteislaulua. Totesimme Aijan kanssa, että kerrankin lyhyydestä on hyötyä, kun saimme bussissa oikaistua jalat vieruspenkille. Olin taas nukahtamassa, kun bussi kurvasi Kukkolankosken Myllyn Pirtin pihaan. Vuolaan kosken rannalla miehet lipposivat siikaa ja joen toisella puolella on Ruotsi. Ylitornio, Tornionjoki, Muonionjoki; maisema muuttui, näkyviin tuli tuntureita, enimmäkseen vielä Ruotsin puolella. Saavuimme poronhoitoalueelle, mutta ensimmäisenä tien yli loikki hirvi.

Olimme Hotelli Ylläsrinteessä jo ennen kahdeksaa. Veimme tavarat huoneeseen (pahus, venäläiset valloittivat parvekkeelliset huoneet!), minä vanhempana valitsin alakerran, Aija sai kavuta parvelle. Illalliseksi meille oli tilattu kermaista lohikeittoa.

Tiistai oli sateinen päivä ja kuluikin lähes kokonaan bussissa istuen. Kävimme Kittilässä (Päivi jäi hammaslääkäriin) ja Levi-kierroksella haimme mukana olevan paikallisoppaan lapset koulusta. Eväät söimme Levitunturin huipulla bussissa istuen. Matkalla opas kertoi Torajaisesta, Levin vanhimmasta noidasta. Saimme samaan hintaan venäjän oppitunnin, kun opastukset käännettiin bussissa istuville venäläisille. Kävimme katsomassa Utsuvaaran lasi-iglut, joissa yöpyessään voi ihailla revontulia. Bussi kurvasi myös Golfrannan ja Rahkavaaran ohi, ennen kuin palasimme Sirkkaan. Aija harkitsi ulkoiluvaatteiden ostamista alennusmyynnistä, kiersimme kylän ja äimistelimme tiuhaan rakennettuja alppitaloja.

Levi

Kotimatkalla noukimme kyytiin Päivin, joka oli käynyt hoidattamassa eilen lohjenneen hampaansa. Ennen hotelliin paluuta bussi kiersi vielä Yllästunturin maisemareitin. Naiset riensivät metsään poimimaan mustikoita, niitä kun ei etelästä juurikaan löydy. Ruska on vasta alkamassa. Päivän istuminen bussissa puudutti niin, että hotellilla veimme Aijan kanssa reput huoneeseen ja lähdimme kävelemään reilun tunnin lenkin pitkospuita pitkin metsään ja maantietä takaisin. Jätimme saunomisen huomiseen, kävimme suihkussa ja söimme runsaan päivällisen.

Yllästunturi

Kälätimme taas puoleenyöhön, onneksi aamulla ei ollut mihinkään kiire. Hyttysiä tai mäkäräisiä ei ollut, joten nukuimme ikkuna auki. Olimme päättäneet kävellä ominpäin Yllästunturin huipulle (tai gondolilla ylös ja kävellen alas). Päivän retkiohjelma oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja luvassa oli myös patikointia, joten pakkasimme aamiaisen jälkeen retkieväät reppuun ja liityimme muiden seuraan. 

Äkäsmylly

Bussin tipautettua meidät kyydistä kävelimme pitkin mukavaa kangasmaastoa Äkäsmyllylle. Mustikoita ja puolukoita oli joka puolella. Äkäsmyllyllä teimme tulet ja jotkut grillasivat makkaraa. Eväät syötyämme matka jatkui Seitakivelle, josta oli hienot järvimaisemat (seita = uhripaikka). Matkalla kuljimme välillä pitkospuilla, jotka ylittivät hillasoita. Kävelimme samaa tietä myllylle ja siitä parkkipaikalle, jossa bussia odotellessa venyttelimme.

Seitakivi

Tällä kerralla ehdimme käydä saunassa ennen päivällistä. 

Yllästunturi

Torstaina päätimme erkavoitua ryhmästä, nukuimme kahdeksaan ja söimme rauhassa runsaan aamiaisen. Eväät repussa kävelimme Yllästunturin juurelle, jossa Aija rohkaisi itsensä ja nousi huipulle gondolilla. Minä halusin lisää liikuntaa ja lähdin kävelemään Kammin merkattua kävelyreittiä. Merkit kuitenkin loppuivat (tai hukkuivat minulta) ja nousin ylös kivistä, jyrkkää laskettelurinteen pohjaa. Laitoin Aijalle viestin ja hän soitti huolissaan minulle. Lupasin olla katkomatta koipiani ja tulla ylös omaan tahtiini. Oli pakko pysähtyä välillä (puuskuttamaan) kuvaamaan ja ottamaan vesihuikat. Sää oli onneksi kuiva vaikkakin pilvinen. Tuuli ei haitannut, päinvastoin.

Ylhäällä tuuli niin että Aijalla oli nuttura vinossa. Hän odotti minua Ylläs-Kammissa, laitoin hikisen pooloni kuivumaan takkatulen lämpöön ja vaihdoin kuivan paidan päälle. Baarinpitäjän ohjeiden mukaan lähdimme kävelemään pitkin ”jeeppitietä” ja jäimme alhaalla laavulle syömään eväitä. Meillä oli tulet valmiina; eräopaskokelaat olivat suunnistamassa ja olivat sytyttäneet nuotion makkaranpaistoa varten. Jatkoimme kävelyä latupohjaa kohti Tunturijärveä. Toivoimme näkevämme poroja ja niiden vasoja, mutta ne ilmeisesti liikkuvat vain ja ainoastaan maantiellä autojen edessä. Aija pelkäsi, että paluumatkaan menee liikaa aikaa ja jäämme ilman luvattua poronkäristystä, joten muutaman kilometrin käveltyämme nousimme ylös Maisemareitille (maantielle). Ehdimme kävellä jonkun matkaa, kun puhelimeni soi ja oppaamme kertoi, että he olivat ohittaneet meidät hetkeä aiemmin bussilla. Asfalttikävely ei juuri houkutellut, otimme tarjotun kyydin vastaan ja bussi kurvasi takaisin noukkimaan meidät mukaansa. Nyt meillä oli hyvin aikaa käydä suihkussa ennen päivällistä. Söimme itsemme ähkyyn ja päätimme viettää koti-illan kämpillä. 

Pallastunturi

Perjantaina oli vuorossa Pallastunturin valloitus. Matkalla kaivoin arskat esiin, aurinko paistoi! Ohitimme Äkäsjärven ja Kilpisjärven. Muoniossa kävimme mukavassa kahvilassa ja ostimme saunaoluet mukaan Alkosta. 

Nammalakuru

Pallas-hotellin pihalla porukka jakaantui taas kahtia; osa lähti tutustumaan luontokeskukseen ja hotellin lähialueeseen, Tehotiimi eli hikarit (minä +3) lähti patikoimaan Pallakselta Raatsamaan. Ensin nousua kolme kilometriä, sen jälkeen vaihdellen kivistä maastoa, hyväkuntoista polkua tai vettynyttä kurareittiä (onneksi oli goretexit jalassa). Kevennykseksi lauloimme 1-4 pientä elefanttia... Kurun reunalla köllötteli komea poro ja myöhemmin näimme tunturinlaella kaksi poroa vaeltamassa. Pidimme eväs- ja vessatauon Rihmakurun majalla. Siitä eteenpäin olimme vähän aikaa pois kartalta, ennen kuin löysimme oikean reitin Nammalakurun majalle. Kaksi pitkäjalkaista menivät edellä, pätkät yrittivät pysyä perässä. Tupasvilla kukki ja koivuissa näkyi alkavaa ruskaa, mutta kuvaamiseen ei ollut paljon aikaa, kun tiesimme bussin odottavan meitä sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Viimeiset kilometrit menivät marssitahtiin, lähes juosten. Bussi ja muu ryhmä odottivat Raattamassa. Askelmittariini oli kertynyt 18 km, GPS näytti 16,6 km. Ero johtuu pätkäjaloistani ja mäkisestä maastosta.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä jonkun kaupan kohdalla, kun porukka halusi ostaa kuivattua poronlihaa ja säilykkeitä. Hotellilla menimme hikisinä suoraan syömään, sen jälkeen oli aikaa saunoa rauhassa. Hotellin Wifi toimii vain baarin puolella ja sekin suljetaan klo 21.00. Sesonki ei selvästikään ole vielä alkanut ja hippavaatteet kulkivat turhaan mukana.

Rovaniemi

Lauantaina lähdimme seitsemältä paluumatkalle. Kurvasimme Rovaniemen kautta ja pysähdyimme Joulupukinpajaan ostoksille. Lounaan söimme Tupoksen ABC:llä. Eija tarjosi synttärinsä kunniaksi koko porukalle kakkukahvit Rantsilan Aarnipirtillä. Sen lähellä on suoramyynti, josta siirtyi bussiin lihatuotteita ja muuta syötävää. Sää oli aurinkoinen, mutta edessä siinsivät tummat pilvet. Lohjalla ja Vantaalla kuulemma satoi ja ukkosti. Matkalla sain tiedon, että äiti on siirretty Lohjan sairaalaan. 

Kaveri pääsi kuskin kainaloon.

Pihtiputaan vessapaussin jälkeen tumman taivaan kaunisti kokonainen sateenkaari. Ennen Jyväskylää satoikin paikka paikoin rankasti. Saavuimme Tikkurilaan puoli kymmeneltä ja sovimme kuvakatselusta myöhemmin syksyllä.

Poika tuli!♥

Suvin ja Samin poikavauva, Kertun, Onnin ja Ilonan pikkuveli syntyi Lohjalla tiistaina 12. elokuuta. Onnittelemme onnesta soikeina!

Kävin katsomassa vuorokauden ikäistä pikkumiestä. Onni ja Ilonakin tulivat toivottamaan pikkuveljen tervetulleeksi.

Oi ihana elokuu!

Loppukesän allakassa oli jo tyhjää tilaa, oli aika aloittaa pyörälenkit ja jatkaa uimista. Puolan reissun jälkeen kävin verenluovutuksessa. Yleensä hemoglobiini heikkenee helteellä, kun ihminen hikoilee ja juo paljon vettä, mutta minun arvoni taisi olla korkein ikinä (137). Korkeanpaikanleiri Zakopanessa teki siis tehtävänsä! Viinimarjoja tuli tosi vähän, tein punaisista hyytelöä ja mustista liköörin. Samalla karsin kuivia oksia vanhoista puskista, joten ensi kesän sato jäänee vielä pienemmäksi. Pesin tyynyt ja verhot, jotka kuivuivat helteessä hetkessä. Kävin Naisten Pankin tapaamisessa ja ehdimme polkaista terassillekin, samalla teimme treffit Mirjan ja Masan kanssa, jotka ovat ahkerasti reissanneet kesällä. Vihdoin minulla oli aikaa myös nostaa kansituoli pehmusteineen pihalle ja loikoilla siinä päivittäin hetki lukemassa.

Suvin vauva kiehui liemissään eikä pitänyt mitään kiirettä, toisin kuin isoveljensä Onni, joka syntyi (2005) viisi viikkoa etuajassa. Ylläs-infotilaisuudessa Tikkurilassa tapasin muita reissuun lähtijöitä, saimme pakkausohjeet ja viikon ohjelman. Perjantai(rai-rai)iltana tein sangriaa, istuimme kotiterassilla leppeässä kelissä ja suunnittelimme syksyn Espanjan-matkaa.

Lauantaina polkaisimme kirkolle Laurin Elojuhliin, sieltä mukaani lähtivät puiset, punaiset sydänkorvikset. Hannun synttärin kunniaksi söimme lounaaksi gyros-annokset Tikkurilan Souvlaki-kioskilla. Illan tullen kelpaa istua omalla terassilla, kun pahin helle helpottaa, päivä pimenee ja voi sytyttää kynttilät lyhtyihin.

http://souvlaki.fi/  

Sunnuntaina päräytimme Hondalla Fagervikiin systerin mökille, samalla tapasin pitkästä aikaa pikkuveljemme. Vaihdoin herukkahyytelön siskon kasvattamiin jättikokokoisiin kasviksiin, ne mahtuivat juuri ja juuri tankkilaukkuun. Kävimme Virekodissa katsomassa äitiä, joka nuokkui nalle sylissään kahvihuoneessa. Kotimatkalla poikkesimme hautausmaalle kastamaan kukat sukulaisten haudoilla, ennen kuin ajoimme Vantaalle nauttimaan ilta-auringosta omalla pihalla. Naapurin Milakin poikkesi pihan yli kertomaan, että hänellä ei ole kissaa, vaan koira, joka piti jättää mökkiviikonlopun ajaksi hoitoon, kun "sillä on tylsää mökillä". 

Serkkutapaaminen Tuulan kanssa Helsingissä; Tove Janssonin 100-vuotisnäyttely Ateneumissa, lounas Kiilassa ja vauvalasilliset Black Doorin terassilla.

Pikku-Torava

Ukkonen löysi vihdoin myös Vantaalle ja kuiva nurmikko sai odottamansa kastelun. Aloin käydä uimassa Keravanjoessa, rannan vesi on testituloksen (14.8.) mukaan puhdas bakteereista ja sinilevästä. Ipanat aloittivat lukuvuotensa ja rannalla on päivisin todella rauhallista. Lauantaina oli sen verran sateista, että lähdimme autolla Nummi-Pusulaan Jussin mökkivieraiksi. Grillasimme, saunoimme, uimme ja grillasimme. Loppuilta kului kortinpeluun merkeissä. Sunnuntaina ajoimme kotiin Lohjan kautta ja kävimme katsomassa kahta vaipanvaihtoa tarvitsevaa; äitiäni ja Suvin vauvaa.

Ylläksen reissusta jäi patikkavaihde päälle ja kävin lähes päivittäin lenkillä. Jäin kaipaamaan tuntureita, isoja mäkiä ei ihan läheltä löydy. Kun Tallinnaan pääsee päiväksi 9,50 eurolla, niin voihan siellä käväistä syömässä ja ostoksilla. Kävelin satamasta suoraan Telliskiviin ja jäin lounaalle F-hoonen terassille. Bruschetta-annoksessa oli neljä tummaa leipäsiivua erilaisilla päällysteillä, onneksi tilasin pääruuaksi "vain" caesar-salaatin, joka oli ilokseni tehty uudella tavalla. Syötyäni poikkesin samassa kiinteistössä (kadun puolella) oleviin pikkuputiikkeihin. Rautatieaseman viereisestä Selveristä lähti kotiin edulliset mausteet, pähkinät ja kosteusvoiteet. Keskustaan kävelin puiston läpi, tarkoitukseni oli istahtaa oluelle jollekin aurinkoiselle terassille. Olutravintola Koht on auki vain iltaisin, eikä siinä ole terassia. Jostain syystä Hell Huntin terassi oli kiinni ("ei siellä kukaan istu" selitti tarjoilija), joten oli kuitenkin mentävä vanhan kaupungin toiselle laidalle, Müürivahelle asti. Sää suosi koko päivän ja mustat pilvet nousivat Tallinnan ylle vasta kun olin jo laivalla lähdössä Helsinkiin.

Äiti kotiutettiin sairaalasta, onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt, tajuttomuuden syy oli kaiketi nestehukka (äiti ei itse muista juoda tarpeeksi, jos ei joku siitä häntä muistuta). Ennen Virekotia ja äidin lenkittämistä kävin katsomassa pientä tonttupoikaa, joka oli kasvanut ja vihdoin viimein näin hänet hereillä. Illalla Mirja ja Masa poikkesivat meille aperitiiveille ja menimme yhdessä katsomaan Tikkurilan Teatterin hauskan "Housut pois" -esityksen.

Noel 28. elokuuta

Päätimme elokuun moottoripyöräajeluun. Ensimmäisen kerran vedin ajoreleet päälleni, kesähelteillä oli pärjännyt t-paidalla ja capreilla. Kävimme Helsingissä katsomassa Teurastamon alueen, olimme paikalla niin aikaisin, että Jädelino oli vielä kiinni. Poikkesimme Marjaniemeen, mutta Timppa ja Pipe eivät olleet mökillään. Ajelimme mutkittelevia pikkuteitä pitkin takaisin kotiin grillaamaan.

Kesän kirjat 3:

Elif Şafakin "Kirottu Istanbul" on niin ihana kirja, etten soisi sen loppuvan. Kolmen sukupolven naisia lappaa lisää joka luvussa, mutta luku luvulta he tulevat tutuiksi kaikkine eroavaisuuksineen. Nykypäivän Istanbulia kuvataan myös mukavasti. Kirja kertoo Armenian kansanmurhasta, josta Şafak sai Turkissa syytteen. Pitänee lukea Şafakin muutkin (kaksi) suomennettua kirjaa.

Elif Şafak "Rakkauden aikakirja". Kirjassa on kaksi tarinaa, toinen 1200-luvulta, toinen 2000-luvulta. Molemmat mielikuvitusrikkaita, voisivat olla tottakin. Şafak tuo taas esiin eri uskontokuntia edustavien ihmisten mahdollisuuden yhteiseloon ja –ymmärrykseen.

Sándor Márai "Kynttilät palavat loppuun" (kirjaston lukupiiri). Vanha kenraali on 41 vuotta odottanut nuoruutensa ystävää selvittääkseen menneisyyden. Yhden yön kestävä keskustelu on lähinnä entisen sotilaan monologi. Pieni kirja täynnä symboliikkaa. Kauniisti kirjoitettu, rikasta kieltä. 

Kaisa ♥ Ville

Ihanat Kaisa ja Ville virallistivat suhteensa Perttulan nuorisoseuratalolla Nurmijärvellä kauniina kesäpäivänä. Hääpari saapui paikalle mintunvärisellä Cadillacilla ja seremonia pidettiin ulkona. 

Tilaisuus jatkui sisätiloissa ruokailun ja liikuttavien puheiden merkeissä. Hääpari teki kauniista juhlasta omannäköisensä; leikattuaan (voileipä)kakun he eivät polkaisseet vaan kättelivät. Mustiin sukkahousuihin päänsä piilottaneet bestmanit ryöstivät sulhasen ja morsiamen piti laulullaan lunastaa sulho takaisin. Ja kauniisti lauloikin!

Kaisa oli tyrmäävän kaunis morsian. Kysyin hänen luottokampaajaltaan, voisinko minäkin saada tuollaisen kampauksen. Poika vastasi korrektisti: "Eiköhän me jotain keksitä."