Kalenteriluukku 7: Joulukuun vieraita (joulutonttujen lisäksi)

Uusi ystäväni, lukupiirin Elli kävi ensivierailulla joulukodissamme. Kutsun häntä Elli-serkuksi, sillä hänen suvustaan löytyy samoja nimiä ja paikkakuntia kuin minun (äitini) sukupuusta. Vuosiluvut eivät täsmää, mutta emme ole niistä niin tarkkoja. Glögimuki kädessä hän sai opastetun kierroksen ja pikaisen remonttikatsauksen. Kahvin kanssa tarjosin kasvispiirakkaa ja pipareita. Ellin tuomat Brunbergin talvisuukot säästin Onnia odottamaan.

Samalla viikolla Tinde ja Jussi tulivat glögille. Hannu hoiti talokierroksen, minä valmistelin pintxot. Illasta tuli portugalilainen kalapadan, musiikin ja tuliaisviinin myötä. Emme sentään pelästyttäneet ensikertalaisia kuvasessiolla, vaikka muuten matkoista ja moottoripyöräilystä puhuttiinkin. Jälkiruuaksi tein kotimaisista omenista piirakan, jonka pohjan maustoin inkiväärillä ja neilikalla. Saimme saunakutsun, jes!

Onni tuli meille viikonloppuna yökylään. Hän kysyi Ilonalta, haluaako tämäkin tulla. ”Yök, en halua”, sanoi pikkusisko, ”mummu tekee pahaa ruokaa”. Lapsiparalle taisi jäädä ikuinen trauma siitä kerrasta, kun vahingossa maustoin kanapastan tulisella chilillä enkä miedolla paprikajauheella, kuten luulin. Pitäisi opetella lukemaan kreikkaa edes sen verran, että tuntisi mausteet! Onni tykkää maustetusta ruuasta ja muutenkin maistaa kaikkea rohkeasti. Hän teki etukäteistilauksen; ensimmäisenä päivänä tortilloja ja toisena päivänä ruokaa, mihin tulee makaronia ja sieniä. Tilaus toimitettu keittiöhenkilökunnalle, herra on hyvä!

Olen useana vuotena järjestänyt Naisglögit kutsuen nyyttäriperiaatteella vanhoja ja uusia ystäviäni iltaa viettämään. Tänä vuonna ajattelin, että joku muu saa vuorostaan järjestää kekkerit. 

6. kalenteriluukku: Itsenäisyyspäivä

Yhtä varma kuin Partiolaisten kalenteri: kuvassa on kaksi kynttilää.

Lauantaina oli aamupäivän ajan kaunis ilma, mutta flunssaisena jäävät lenkit edelleen tekemättä. Kiertelin Tammistossa ostamassa joululahjoja. Huh, tehtävä suoritettu! Treffasin Suvin porukat Jumbossa ja otin Onnin mukaani. Hän vei minut kierrokselle lelukauppoihin ja pelimyymälöihin, ihan vain näytön vuoksi, että mummukin tietää, missä nykyään mennään. Sateinen ilta kului herkutellen ja arkarrellen. Vintissä Hannu opetti Onnin soittamaan syntikalla Ukko Nooan.

Sunnuntaina veimme Onnin iltapäivällä kotiin ja kävin samalla Virekodissa. Tautia on siellä ja täällä, poikkesin vain pikaisesti viemään äidille kukan ja nostin ikkunan eteen hänen sähkökynttelikkönsä. Veimme isän haudalle kynttilän, päivän hämärtyessä kynttilöitä näkyi hautausmaalla runsaasti.

Olemme viettäneet useat itsenäisyyspäivät ulkomailla pitkän viikonlopun merkeissä. Nyt oli mukava olla vaihteeksi kotosalla. Ulkona tuuli tuiversi, sytytin kynttilät ikkunalaudalle ja avasin skumpan. Oli käsittämättömän lämmintä, ulkolämpötila +10 astetta!

Kalenteriluukku 5: Joulukoti on punainen

Pidän punaisesta väristä, tai yleensäkin väreistä. Mitä ei vaatteistani ihan heti uskoisi (talvella mustaa, kesällä valkoista). Ensimmäisen adventin aikaan vaihdamme Ikean sohvaan punaisen päällisen ja keittiön (joskus myös kuistin) ikkunaan punaiset jouluverhot. Tyynyjen päälliset ja pöytäliinat vaihtuvat punaisiksi. Sänkyyn petaan jouluiset liinavaatteet.

Ensimmäinen kotini oli retrohenkinen työsuhdeasunto; keittiö taisi olla maalattu keltaisella, eteinen ruskealla ja kylppäri sinisellä. Ei siihen aikaan saanut mitään oman mielen mukaista remonttia.

Vastapainoksi ensimmäinen omistusasunto olikin puhtaan valkoinen. Seinissä maalarinvalkoista maalia tai vaaleaa tapettia. Kaappien ovet olivat valkoiset tai vaaleanharmaat, verhot olivat valkoiset ja huonekalut vaaleaa koivua.

Ulkoistettuani itseni sekä asunnosta että avioliitosta halusin väriä elämään ja seuraavan asunnon olohuoneessa oli aprikoosin väriset tapetit, oranssit verhot ja sininen sohva. Keittiön valkoiseen seinämaaliin lisättiin ripaus keltaista tuomaan auringon sisälle.

Nykyinen kotimme, itseremontoitu rintamamiestalo, on sisustukseltaan hennon värikäs. Kaikissa huoneissa on erilainen ja eri sävyinen tapetti, vain maalipinnat ovat puhtaan valkoiset. Toki osa keittiön seinistä maalattiin vaaleankeltaisella. Väriä tuovat tekstiilit, punainen sohva ja tuolit sekä vanhat, tummat puuhuonekalut.

Vinttiin johtavat raput ovat taivaansiniset ja talon ulkomaali on sävyltään Teknoksen ”Punamulta”. 
http://illusianremppa.blogspot.fi/

ps. Hyvää syntymäpäivää, isä, sinne jonnekin! Toivottavasti sielläkin on keilarata, kuten Ängelbyn tämän viikon jaksossa.

Kalenteriluukku 4: Joulukirja

Kirjoitin vuosia omaan joulukirjaani joulunajan tapahtumia, tekemisiä, lempireseptejä ja listoja (rakastan listoja). Kun se tuli täyteen, en aloittanut uutta, sillä kaapit ja laatikot ovat jo ennestään täynnä vanhoja päiväkirjoja, reissupäiväkirjoja ja muistivihkoja. Valokuvakansioista puhumattakaan.

Jatkoin ”joulukirjan” päivittämistä blogissani. Sinne olen lisännyt myös reseptini ja valokuvia. Läppärini on tukalan täynnä kuvakansioita, joita en ole raskinut poistaa, vaikka ne onkin (ainakin suurin osa) kopioitu ulkoiselle levylle/levyille. Koska kotikoneemme ja ulkoiset muistimme poksahtelevat silloin tällöin, osa sentään säilyy netissä blogini muodossa. Tosin ei siihenkään voi luottaa; päivitettyäni seitsemän vuotta blogiani Opera.com lopetti toimintansa ja illusian blogi hävisi bittitaivaaseen lukijoitteni tavoittamattomiin.

Muiden tekemiä kuvallisia joulukirjoja olen ostanut silloin tällöin ja niitä on mukava selata joulun alla ja etsiä uusia ideoita.

Mitä tulee joulun kirjoihin, yleensä Joulupukki on tuonut meille molemmille (ja ipanoille) kirjoja; Hannulle tietokirjoja ja minulle pokkareita reissulukemisiksi. Ehkä Hannu saa tänäkin vuonna kirjalahjan, kuka tietää. Minulle riittävät vasta aloittamani yli 500-sivuinen Anthony Doerrin ”Kaikki se valo jota emme näe” ja kirjastossa varauksessa oleva Emmi Itärannan ”Teemestarin kirja”. Eivätköhän nuo riitä ”joulun pitkiksi pyhiksi”.

Kalenteriluukku 3: Joulukortit

Joinakin vuosina laitamme joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen ja vain vanhukset saavat postin kautta kortin. Tänä vuonna olen tehnyt jo jotain hyvää (Naisten Pankki, Solidaarisuus, Nenäpäivä ym.), mutta jouluihmisenä haluan ilahduttaa läheisiäni perinteisellä joulutervehdyksellä. Osan korteista teetin taas omista matkakuvistani, osan ostin valmiina. Teetin myös ensi vuoden kuvakalentereita tämän vuoden reissukuvista.

Joulukortit muihin Euroopan maihin pitää lähettää viikon 50 aikana, joten lähipäivinä on tiedossa joulukorttitalkoot.

ps. Sähköisiä joulukortteja voi tehdä käyttäen apuna esim. tätä sivustoa: 
http://viptalisman.com/cards/   

Otin Kodin Kuvalehden (23/2015) vinkistä vaarin ja tein siskolle joulukortin vanhasta mustavalkoisesta valokuvasta (sen kopiosta). 

Pekoni-kasvispiirakka

Pohja:

2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¾ dl kauraleseitä

ripaus suolaa
125 g leivontamargariinia tai voita
1 muna

Täyte:

140 g pekonia

2 valkosipulin kynttä

2 salottisipulia

½ tl juustokuminaa, sitruunapippuria + savupaprikaa

ripaus ruokosokeria (tai lusikallinen hunajaa)

2 (multa)porkkanaa

punainen paprika

3-4 tuoretta herkkusientä (tai muita sieniä)

nippu lehtikaalia (pienilehtistä)

tuoreita yrttejä, esim. wasabirukolaa

loraus soijaa

loraus Pirkka makeaa chilikastiketta

Päälle:

juustoinen ruokakerma

kananmuna

(ripaus paprikajauhetta)

Silppua pekoni ja paista se puhtaalla pannulla. Kun rasvaa alkaa irrota, lisää silputut sipulit ja mausteet. Pilko porkkanat, paprika ja sipulit pieniksi. Silppua lehtikaali ja yrtti pienemmäksi. Lisää kaikki pannulle ja anna hautua lähes pehmeiksi. Tee sillä aikaa pohjataikina.

Sekoita kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja kauraleseet. Lisää pehmeä rasva ja nypi jauhojen joukkoon. Sekoita joukkoon muna. Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan (noin 24 cm) pohjalle ja reunoille.

Lisää vuokaan täyte. Sekoita kulhossa ruokakerma ja kananmuna, mausta paprikajauheella, Kaada täytteen päälle. Halutessasi voit lisätä pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Jos et halua käyttää pekonia, kypsennä täyte pannulla öljyssä.

Karpalo-valkosuklaacookiet

noin 30 kpl
valmistusaika noin 30 min. + 30 min. taikinan jähmettymisaika

125 g voita
1 dl sokeria
¾ dl muscovadosokeria (tai ruokosokeria)
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl mysliä tai kaurahiutaleita
100 g valkoista suklaata
100 g kuivattuja karpaloita tai puolukoita
¾ dl mantelirouhetta

Sekoita sokerit pehmeän voin joukkoon ja lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää muutamassa erässä taikinan joukkoon.

Rouhi suklaa ja lisää suklaarouhe, karpalot ja mantelirouhe taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja laita taikina jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi.

Pyörittele taikinasta palloja. Laita taikinapallot pellille leivinpaperin päälle ja paina hieman litteämmäksi. Paista uunin yläosassa 200 asteessa noin 10 minuuttia.