Poreč

Aamiaisen jälkeen pakkasimme vähät tavaramme. Emäntä keräsi verot ja toi meille taas hedelmiä suoraan puusta. Bussi tuli, niin kuin pitikin ja olimme Porečissa vähän jälkeen yhdentoista. Futurum löytyi vanhan kaupungin sokkeloista ja saimme huoneemme heti. Pelkkä huone ilman parveketta, jääkaappia tai ilmastointia. 

Kävelimme niemenkärjen ympäri, samalla katsastin mahdolliset uimapaikat. Pysähdyimme oluelle Corson terassille ja kun naapuripöytään vietiin hyvän näköisiä salaatteja, mekin jäimme lounaalle.

Karkkikaupan herkkuja

Kävelimme vanhassa kaupungissa ja kävimme kaupassa. Aallokkoa oli sen verran paljon, että jätin uimisen toiseen kertaan. Palasimme siestan viettoon kämpille, jossa ei vieläkään tullut lämmintä vettä. 

Restaurant Rialto

Illalla kävelimme katsomaan auringonlaskua rantakadulle. Illallispaikat alkoivat täyttyä, emme mahtuneet Pizzeria Napoliin, joten jäimme katsomaan viimeisiä auringonsäteitä Restaurant Rialton terassille. Ruuista, rakennuksista, tuoksuista ja näkymistä tuli ihan Italia mieleen. Pyydettyämme laskun jäimme vielä hetkeksi juttelemaan naapuripöydän viehättävän italialaispariskunnan kanssa.

Ilman ilmastointia oli pakko pitää ikkuna auki koko yön. Oli lämmintä ja meluisaa; kävelykadun putiikit sulkeutuivat puolenyön jälkeen, ravintoloista palaavia iloisia ihmisiä riitti aamuyöhön saakka. Sisäikkunasta paistoi valo huoneeseemme joka kerta, kun käytävässä liikkui joku. Yöllä mietin, että taisin saada 100 kunaa liian vähän takaisin Rialtossa.

Aamuyöstä tuli vähän viileämpää ja hiljaista, kunnes roskisauto/lakaisukone kulki ikkunan alapuolella ja seitsemältä viereisen Eufrazija Baziliken kirkonkellot kalkattivat pitkään ja hartaasti.

Haimme leipomosta burekit, ne syötyämme lähdin pankkiin jonottamaan (40 minuuttia) lisää kunia. Sen jälkeen lähdin kävelemään rantaa myöten satamasta "itäänpäin". Uimarantoja laitureineen, baareineen ja palveluineen jatkui kilometrikaupalla, rantakatu on myös numeroitu pyöräilyreitti. Parin niemen ja lahdenpoukaman ohitettuani käännyin takaisin. Ennen satamaa on iso markkina-alue, josta voi ostaa kaikkea, mitä voi kuvitella rantalomalla tarvitsevansa.

Hannu oli sillä aikaa kävellyt vanhassa kaupungissa, hakenut Rialtossa meiltä liikaa veloitetun satasen ja varannut pöydän illaksi Pizzeria Napolista. Menimme salaattilounaalle Mamma Miaan.

Mamma Mia

Palasimme kaupan kautta kämpille ja minä lähdin uimaan. Siestan jälkeen kävelimme hetken ilta-auringossa rantakadulla. Salaatit tuli syötyä jo päivällä ja Pizzeria Napolissa tilasimme molemmille ruhtinaallisen kokoiset pizzat. Vielä pienet iltakävelyt ruuhkaisilla vanhan kaupungin kujilla ja terassikahvit vähän väljemmillä vesillä ennen kämpille paluuta. Kadunvierustalla istui pieni tyttö myymässä simpukankuoria, ostin yhden, vaikka noita onkin jo kotiin kertynyt.

Pizzeria Napoli

Crkva Gospe od Anđela

Lähdin aamupäivälenkille "länteenpäin" (minullahan ei ole ilmansuunnista mitään käsitystä). Tarjolla oli taas paljon uimapaikkoja, rantaravintoloita, baareja, leirikoulua, hierontaa ja vesivempaimia.

I💙Croatia

Yhden kirpputorinkin löysin, kun palasin vanhaan kaupunkiin maantietä pitkin. Meillä oli treffit kirkkoaukiolla, haimme leipomosta täytetyt sämpylät ja istuimme puistonpenkille lounaalle. Lenkkioluet joimme kantapaikassa, Corson terassilla.

Virvokkeet kotikadullamme

Iltapäivällä kävin uimassa. Aallokko oli taas melkoinen, sain nenähuuhtelun merivedellä ja yksi caminolla vaurioitunut varpaankynsi irtosi.

Corso

Siestan jälkeen menimme viimeiselle Porečin illalliselle Corson kattoterasille. Laskeva aurinko väritti kauniisti aukiota ympäröivät vanhat talot. Jäimme vielä digestiiveille Futurumin edessä olevalle penkille, seuraa saimme sympaattisesta chileläisperheestä, jotka asuvat nyt Ruotsissa. Isä ja poika olivat molemmat sitä mieltä, että Systembolaget lisää alkoholiin jotain myrkkyä/lääkettä, joka aiheuttaa kamalan krapulan. Siksi vanha isäkin käy bussimatkoilla Saksassa ostamassa chileläisviininsä. Jätimme pakkaamisen aamuun, luultavasti heräämme viimeistään seitsemältä kirkonkellojen soittoon.

Karigador, Novigrad

Yöllä ukkosti ja salamoi, muttei satanut ja ilma pysyi edelleen helteisenä. Viiden aikoihin lakaisukone kulki tiellä eestaas asuintalomme edessä. Emäntämme Gordana saapui sovitusti yhdeksältä ja kuskasi meidät bussiasemalle. Hän selvitti kuskin kanssa jatkoyhteydet ja kertoi tälle, mihin meidät pitää jättää. Hain leipomosta täytetyt tortillat matkaevääksi.

Karigador

Porečissa satoi runsaasti, mutta sade loppui, kun poistuimme kaupungista. Olimme ainoat Umagiin jatkavan bussin kyydissä ja kuski huolehti meidät ulos juuri oikean tienhaaran kohdalla. Kävelymatka Villa Nonnoon ei ollut pitkä ja risteyksessä huomasimme pienen marketin ja sen yhteydessä baarin terasseineen. Saksaa puhuva emäntämme toivotti meidät tervetulleeksi ja kutsui paikalle englantia puhuvan poikansa. Tämä toi meille tervetulo-oluet, kun kieltäydyimme kahvista. Molemmat pahoittelivat, kun eivät pystyneet hakemaan meitä Novigradista.

Teimme lyhyen kävelylenkin pienessä kylässä ja kävimme kaupassa. Iltapäivällä menimme lähirannalle uimaan. Aivan liian lämmintä vettä minun makuuni! Taivas synkkeni ja alkoi ukkostaa.

Restaurante Spitz

Siestan aikana satoi hetken rankasti ja nukahdin ukkosen jyrinään. Illalla kävelimme läheiseen Spitz-puutarharavintolaan. Ehkä meidän ei tarvitse lainkaan lähteä Novigradiin, kun tästä pikkukylästäkin löytyy kaikki tarpeellinen. Söimme hyvät ruuat ja loppuillan istuimme omalla parvekkeella. Ukkoskuuro oli viilentänyt ilman sopivasti +24:een.

Yö ilman ilmastointia oli tuskastuttavan kuuma. Jätimme luukkuja ja ikkunoita auki, jostain niistä pääsi huoneeseemme hyttysiä.

Dajla

Hain aamulla lähikaupasta tuoreen leivän ja kasvistorilta tomaatteja ja hedelmiä. Kun söimme aamiaista parvekkeella, emäntämme kävi poimimassa puutarhasta meille viikunoita ja antoi meille luvan ottaa niitä lisää puusta.

Dajla

Kävelin läheiseen Dajlan rantakylään, joka on verrattavissa Karigadoriin; lähes kaikki talot ovat vuokrattavissa ja kylästä löytyy kauppa + pari ravintolaa. Uimapaikkoja riittää koko rantakadun mitalla.

Kävelin Dajlan luostarille saakka. Se näytti suljetulta, tyhjältä ja rapistuneelta. Joskus sitä on ympäröinyt hieno puutarha suihkulähteineen. Vanha nainen yritti myydä minulle tuoreita viikunoita, mutta olin liikkeellä ilman rahaa. 

Kämpille palattuani lähdimme kävelemään toiseen suuntaan, kohti leirintäaluetta. Ennen sitä kävin uimassa, aallokko oli korkea ja meriheinät pyörivät jaloissa. Muuten vesi oli puhtaampaa verrattuna eiliseen uimapaikkaamme, joka oli suojaisessa lahdenpoukamassa. 

San Benedetto, Dajla

Kävelimme illalliselle Dajlaan. Hannun ehdottama Belveder oli meille ylihintainen. Seuraava, Taverna Istriana ei minun tulkintani mukaan tuulisesta säästä johtuen tarjonnut lainkaan kalaruokia (mutta minähän en osaa saksaa), Hannun tulkinnan mukaan tarjolla oli tuulisesta säästä johtuen vain kalaa. Jatkoimme matkaa ja päädyimme päivällä bongaamaani San Benedettoon, jonka yläterassilta saimme viimeisen varaamattoman pöydän. Söimme hyvät salaatit, grillatut mustekalat ja simpukkalajitelman. Iltakahvit ja Pelinkovacit nautimme omalla parvekkeella ilman jo hieman viilentyessä.

Yö oli sopivan viileä nukkua, yksi hyttynen häiritsi untamme. Söimme aamiaista parvekkeella, kun emäntämme toi meille puutarhasta kourallisen luumuja ja suuria viikunoita. Päätimme katsastaa huomisen bussin aikataulun itse, sillä emäntämme ei tiennyt bussien pysähtyvän Karigadorissa. Ilmeisesti paikalliset eivät käytä julkista liikennettä. Lähdin kävelemään Umagiin päin päällystettyä kävelytietä, joka päättyi CampingIN Park Umagin kohdalla. Siitä eteenpäin kevyenliikenteen väylä vaihtui kiviseksi poluksi, joka jatkui metsään. Taisi olla enemmänkin maastopyöräilijöille tarkoitettu ja käännyin takaisin. Jäin leirintäalueen portille istuskelemaan, kunnes Pulaan menevä bussi ohitti minut. Tarkoituksemme on siirtyä sillä huomenna Porečiin.

Kävelin leirintäalueelle ja rantaa myöten takaisin omaan kyläämme. Camping-alueella on kaksi suurta allasta, useita ravintoloita ja baareja, tarjolla hierontaa ja lomamökkejä terasseineen. Parhaat uimapaikat Kroatiassa löytyvät useimmiten leirintäalueilta. Ehkä minäkin joskus suostun Hannun ehdottamaan autolomaan Kroatiassa.

Iltapäivällä kävimme uimassa, söimme kevyen lounaan ja vetäydyimme siestalle. Taivaalle alkoi kertyä uhkaavan näköisiä pilviä.

Spitz

Viimeinen päivä Karigadorissa tuntui pitkältä, ilman sen kummempaa tekemistä. Ajankuluksi lähdimme iltakahville lähikaupan viereiseen Kaffe Bar Vistaan. Kävelimme hetken rantakadulla, ennen kuin menimme syömään Spitziin, samat hyvät grilliruuat kuin viimeksikin. +22 astetta omalla parvekkeella tuntui juuri sopivan vilpoiselta. Illan pimentyessä seurasimme tähtien syttymistä taivaalle. "Lentokone lentää yössä, loistaa valot tähtivyössä".

Pula, Kroatia

Meillä oli iltapäivälento, joten ehdimme pakata ja syödä rauhassa kotona. Onneksi ei satanut, pääsimme kuivina juna-asemalle. Pelkillä käsimatkatavaroilla ei paljon tarvinnut jonotella tai odotella. Lento oli ajassaan, mutta perillä odottelimme lentokenttäbussin lähtemistä kovassa helteessä. Emäntämme Gordana odotti meitä kärsivällisesti Pulan bussiasemalla ja kuskasi meidät huoneistoomme. Hänen poistuttuaan mekin lähdimme kävellen keskustaan.

Kävelimme lähelle satamaa, mutta ei siellä sen viileämpää ollut. Istuimme yhden baarin terassille ja maistoimme tryffeliolutta, olipa aika erikoista. Kävimme katsomassa Gordanan suositteleman Jupiter pizzerian, mutta sinne oli tolkuton jono ja jäimme "ravintolakadun" varrelle kahden tädin pitämään Dva Ferala -ravintolaan.

Dva Ferala

Syötyämme kävelimme takaisin kämpille ja ehdin vielä hakea kaupasta juomat ja aamujogurtit. Istuimme hetken kuumalla parvekkeella, ei täällä taida lämpötila laskea yölläkään.

Eksoottinen helle jatkui läpi yön, onneksi huoneistossa on ilmastointi. Mittari näytti jo aamusta +32. Kävelimme satamaan, matkalla kävin pankissa vaihtamassa lisää kunia paremmalla kurssilla (7,35 vrt. Forex 6,93). Satama on pieni, eikä siellä paljon nähtävää ole. Söimme jäätelöt ja lähdimme vanhan kaupungin kujille.

Nousin linnoitukselle ja kapusin myös ylös torniin, josta avautui hieno näköala kaupunkiin ja merelle.

Hannu oli kävellyt perässäni ylös mäelle ja laskeuduimme yhdessä ravintolakadulle. Jäimme lounaalle Da Ena Trattorian terassille. Kotimatkalla kävin varaamassa pöydän illaksi Pizzeria Jupiterista. Siihen ei ensin meinattu suostua, mutta Hannun syntymäpäivään ja kainalosauvoihin vedoten sanoin, ettei hän voi seistä jonossa kauan.

Kävelin amfiteatterin ympäri, sen reunoilla on useita mukavan näköisiä kahviloiden/baarien terasseja, joista on hieno näköala amfiteatterin läpi merelle.

Cafebar Scala

Siestan jälkeen kävelimmekin ylätietä amfiteatterille ja nautimme aperitiivit Cafébar Scalan terassilla. Kävelimme Jupiteriin ja saimme varaamani kahdenhengen pöydän. Synttäri-illallinen muodostui salaateista ja yhteisestä pizzasta. Ei emäntämme turhaan kehunut paikan ruokia!

Pizzeria Jupiter

Kun alkukesästä suunnittelin tätä reissua, päätin että siirrymme Pulasta kauimmaiseen kohteeseemme eli Novigradiin. Siitä on sitten helppo valua takaisin Pulaan. Kun illalla tarkistin majoitusvaraukseni, huomasin, ettei se ole lähelläkään Novigradia vaan Karigadorissa. No, rannallehan minä halusin... Lähetin majapaikkaan viestin ja kyselin kyytiä Novigradin bussiasemalta. Ei onnistunut, sen sijaan ehdottivat taksikyytiä. Aamuyöstä ajattelin, että bussi, johon meillä on e-liput Pulasta Novigradiin, saattaa jatkaa matkaa ja voimme hypätä kyydistä Karigadorissa.

Kohti Kroatiaa, yhdeksännen kerran

Minun piti lähteä elokuussa Saariselälle patikoimaan, mutta sain toukokuussa viestin, että reissu peruuntuu vähäisen osanottajamäärän takia. Norwegian pisti taas sopivasti lennot tarjoukseen ja varasin meille lennot Kroatian Pulaan. Tarkoitus on koluta Istrian niemimaata, samalla tulee testattua kuumuuden sietokykymme. Yleensähän me matkustamme etelään vain keväisin tai syksyisin.

Olen tehnyt 10 reissua Balkanille, niistä yhdeksällä olen käynyt myös Kroatiassa. Kertoo ehkä jotain siitä, että pidän maasta. Toinen hyvä syy siellä käymiseen on Dubrovnikissa asuva Zeljka, mutta sinne suuntaan emme nyt lähde. Pienessä pulassa olen ollut monesti, mutta Kroatian Pulassa vain kerran. 

Vaihteeksi kotona - lempeän lämmin elokuun alku

Kävin alkuviikosta Lohjalla Mainiokodissa katsomassa äitiä, jonka kunto on kevään ja alkukesän aikana huonontunut. Joko nyt on se Altzheimerin kuudes vaihe menossa? Itsekseni epäilen, että jalkojen alta pettäminen ja tajuttomuuskohtaukset johtuvat enemmänkin nestehukasta (kuten kaksi vuotta sitten), puhukoot hoitajat mitä haluavat. Kun häntä auttaa, maistuu niin kahvi kuin mehukin ja ruoka menee suuhun, kunhan hän ymmärtää lusikan merkityksen.

Kotimatkalla nappasin Onnin kyytiini, olimme sopineet, että hän tulee meille yökylään ennen koulun alkua. Miten nämä ipanat aina kasvavat, kun mummun silmä välttää? Onnista on kehittynyt komea poika, kohtelias ja lempeä hän on ollut pienestä pitäen (villi ja vilkas kotona ja koulussa). Grillasimme aurinkoisella pihalla ja loppuillan pelasimme Skip Bota, Onnin voittaessa suvereenisti. Mistään vieraskoreudesta ei voi todellakaan puhua. Yöllä kuului satavan rankasti ja Onni nukkui sikeästi vinttikamarissa. Aamulla sade jatkui ja aamiaisen jälkeen jatkoimme korttipeliä. Suvi soitti ja Onni vaihtoi tarjolla olevat Pulled Beef -tortillat Jumboon ja sen tarjoamiin herkkuihin. Loppuperhe kävi meillä pikaisesti ja vei Onnin mennessään.

Torstaina oli kesän viimeinen kirkkokonsertti Laurin Päiväkonsertti -sarjassa, esiintyjänä Avara Duo (Aapo Heinonen ja Lotta-Maria Pitkänen). Polkaisin kirkolle fillarilla, Hannu tuli perässä autolla. Konsertin jälkeen tein pitkästä aikaa Haltialan-lenkin. Heti huomasi, että pyöräily on jäänyt viime aikoina vähiin. Kotimatkalla kävin Jumbon Forexilla vaihtamassa valuuttaa, ennen kuin palasin kotiin valmistamaan simpukkapastaa.  

Perjantaina tuli vettä kuin Esteristä. Jaoimme viikkosiivouksen, kävin pienellä lenkillä (varusteistahan se on kiinni) ja palasin kaupan kautta kotiin. Baltian herkkujen ja grilliruokien jälkeen on syytä keventää ennen seuraavaa reissua. Tiedä sitten, onnistuiko se, kun tein halloumi-mansikkasalaattia. On muuten törkeän kalliit marjat ja sienet meidän toreilla vrt. Riika/Tallinna!

Hannu keräsi viinimarjat, tein niistä likööriä ja hyytelöä, joka ei hyytynyt. Mistään kolmesta lähikaupastamme ei löytynyt hyytelöimisainetta, kolmannessa minulle myytiin säilöntäainetta hyytelöimisaineena. Liruahan siitä tuli! Aion käyttää makean punaherukkalirun patoihin ja kastikkeisiin, sekä salaatinkastikkeena chilillä ja soijalla ryyditettynä. Lirulla voin myös löysentää syksyn mustamarja-aronia-hilloa, siitähän tulee sellaisenaan liian tymäkkää. Mustaherukat päätyivät kaikki likööriin tai pakastimeen.