Viro 2020 Hondalla; takaisin Tallinnaan

Uue Maailma Apartment

Aamiaistarpeita ja kahvia oli kylliksi, ei tarvinnut kenenkään (siis Hannun) lähteä enää käymään kaupassa. Laukut oli nopeasti pakattu, suihkun ja aamiaisen jälkeen lähetin emännälle kiitokset ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Tänään oli reissumme pisin ajomatka ja pysähdyimme Ardussa hyvälle seljankalle. Muutaman kilometrin päässä, Kosessa, olisi ollut viehättävän näköinen hirrestä rakennettu ja kukin koristeltu kahvila. Moottoripyöriä on tullut vastaan lähinnä Narvaan mennessä, nytkin saimme ajaa aika yksiksemme. Vihertävää sydäntäni lämmittivät taas Viron lukuisat aurinkovoimalat.

Tallinnan majapaikkamme sijaitsee Uus Maailm -kaupunginosassa, jossa yksisuuntaisia teitä riittää. Parin suunnanvaihdon jälkeen päädyimme Väike-Ameerikalle, jonne emäntäkin saapui lähes samalla minuutilla.

Kohvik Kohalik

Kohvik Kohalik

Saimme Hondan taas lukitun portin sisäpuolelle parkkiin, emäntä ohjeisti avaimista ja näytti hintaan sisältyvät polkupyörät. Niistä Hannu ilahtui, ei tarvitsekaan kävellä kaikkia matkoja! Ja minä heti suunnittelemaan fillariretkeä vähintään Kopliin, jos ei sitten Piritaan. Kävimme Kristiine-keskuksen Prismassa ostoksilla. Hyvä tietää, että siellä on samanlainen salaattibuffetti kuin lähicittarissamme, toki hinta on vain 9,50€/kilo. Kauppakeskuksen vieressä on Lille Külan juna-asema. Jos laiskottaa, siitä voi mennä junalla pääasemalle (Telliskivi/Kalamaja). Olimme etukäteen katsoneet meille sopivan Kohvik Kohalikin, joka on aivan majapaikkamme nurkan takana. Söimme yhteisen juusto-lihalautasen ja hyvät salaatit. Hannu maistoi paikallista giniä, minulle maistui Aperol. "Pilleinä" toimivat spagetit! Listalla olisi ollut myös useita Kihisevad-vaihtoehtoja (kuohuviinejä).

Bryan Adams "Exposed" serie

 

Bryan Adams "Homeless" serie

Bryan Adams "Wounded - The Legacy of War" serie

Touko Laaksonen - Tom of Finland

Touko Laaksonen - Tom of Finland

Touko Laaksonen - Tom of Finland

Kävelimme Telliskiveen ja kävimme katsomassa Fotografiskan näyttelyt. Koronakevään aikana katsoimme sekä Bryan Adamsin että Touko Laaksosen näyttelyt videoituina nettiesityksinä, mutta oli mukava päästä näkemään ne rauhassa kokonaisuudessaan. Lisäksi oli pari muutakin näyttelyä.

Telliskivi

Hirvepark

Helteinen sää oli houkutellut terassit ihmisiä täyteen, hetken mekin harkitsimme istahtamista jollekin, mutta palasimme kuitenkin Hirveparkin kautta oman majapaikan pihalle istumaan iltaoluille.

Kopli

Siirsin illalla keittiön seinäkellon lipaston laatikkoon tikittämään. Tien toisella puolella oleva talonrakennustyömaakin hiljeni yöksi, samoin liikenne, joten jätimme ikkunan yöksi auki. Aamulla tsekkasimme fillarit ja lähdimme polkemaan kohti satamaa. Naistenpyörän vaihteet eivät toimineet ja jouduin tikkaamaan hikipäissäni ykkösellä kuin vanha Singer päästäkseni edes parhaimpaan kävelyvauhtiini. Ostimme Sadama Turgin kaupasta parit liköörit kotiin, kun omien marjojen sato jää niin vähäiseksi.

Eesti mereakadeemia, Kopli

Kopli Nikolai kirik

Ohitimme juna-aseman ja polkaisimme Kopliin. Sielläkin riitti tietöitä, mutta se ei pyöräilyä haitannut.

Baojaam

Palasimme Balti jaama turgille ja kävimme syömässä Baojaaman hyvät höyrytetyt sämpylät possun ja lampaan lihalla. Seuraavan kerran täytyy maistaa kanaversiota.

Veimme fillarit kämpille ja lähdin kävellen Meriton Spa Hotelliin 90 minuutin hierontaan. Hinta oli lähes sama kuin Suomessa, alennusta sain ainoastaan Vikingin kortilla. Hannu oli käynyt sillä aikaa kävelemässä ja teimme treffit Pööbelin terassille.

Kolm Sibulat

Suihkun ja huilin jälkeen kävelimme Kolm Sibulat -ravintolaan illalliselle. Pöytävaraus on suotavaa, suosittu paikka on aina lähes täynnä. Saimme istumapaikat pöydästä, joka oli varattu tunnin kuluttua. Maut olivat kohdillaan ja tyytyväisinä lähdimme kävelemään takaisin, mutta harhauduimme jonnekin kauemmas kotoa. Onneksi ei ollut mihinkään kiire, pakkaamisenkin voi jättää vaikka aamuun. Istuimme vielä pihalla vilvoittelemassa ja annoimme huoneen viilentyä sillä aikaa.

Round done, back to home

Nukuimme taas hyvin hiljaisessa, sopivan viileässä kämpässä. Aamulla suihkut, aamiainen ja laukkujen pakkaaminen. Tankin kautta satamaan, jossa olimme taas turhan aikaisin, mutta olihan siellä muitakin motoristeja, joiden kanssa seurustella.

Kärsiikö katu-uskottavuus, jos lukee goretexeissa Muumi-kirjoja? No ei todellakaan, ei näissä porukoissa. Pokkarit ovat kevyitä kantaa mukana eikä auringonpaisteessa jaksa e-kirjaakaan lukea.

Paluumatka Eckeröllä sujui leppoisasti aurinkokannella lueskellessa ja naapureiden kanssa seurustellessa. Viihdykkeeksi tamperelaisdueton mukavaa musisointia. Kotona olimme kolmen jälkeen, vaihdoimme vain kevyemmät vaatteet päälle, lähdimme ruokakauppaan ja vasta sen jälkeen kävimme suihkussa ja latasimme pesukoneen. Soili oli taas hoitanut postit ja kukkien kastelut. Ilta kului grillaillen ja chillaillen. Ihanaa olla taas kotona! Loppukesän vietämmekin Suomessa. Syksy on vielä arvoitus, kun Norwegian perui varaamamme Kroatian-lennot.

Hannu lainasi naapurin tyttöjen vauva-ammetta ja pesi takapihalla ajovaatteensa. Minä taidan säästää omani syksyyn ja vien ne sitten pesulaan.

Etukäteen tekemäni reittisuunnitelma ja matkabudjetti pitivät kutinsa lähes sentilleen:

- ajetut kilometrit vähän vajaa 800 (bensalitra 1,28)

- lauttamaksut Eckerö Linellä 126,00 (2 hlöä + moottoripyörä)

- majoitukset 12 yötä yht. 465,00

- päiväbudjetti <40€/hlö syömisiin, juomisiin ja ostoksiin.

Ennen reissua hankin uuden puhelimen vanhan Samsungin tilalle. Kaikki kuvat on otettu Samsung Galaxy A20e -puhelimella.

Viro 2020 Hondalla; Viljandi

Kesklinna Apartement

Jätin ikkunat yöksi vielä enemmän auki, onneksi niissä on hyttysverkot. Söimme taas tukevan aamiaisen (hotellin pihalla kasvaa salaattia ja yrttejä, mutta ei niitä aamiaispöydässä näy) ja pakkasimme laukut ilman kiirettä. Majoitus Viljandissa odottaisi meitä vasta kolmelta, lähdimme Otepäästä yhdentoista aikoihin, kulutettavissa oli siis useita tunteja. Tarkoitus oli kiertää Võrtsjärvi pidemmän kautta (oikealta puolelta) ja pysähdellä parissa rantakylässä. Vahingossa ajoimme kuitenkin lyhyempää reittiä eikä järvestä näkynyt vilaustakaan. Maisemat tuskin olivat sen kummempia järven toisellakaan puolella. Haikarapariskunnat hoitivat poikasiaan pesissä ja mansikka tuoksui pellolla. Saavuimme Viljandiin yhden hoodeilla, jätimme Hondan majatalon viereen parkkiin ja kävimme oluella läheisellä terassilla. Emäntä viestitti ja kyseli saapumisaikaamme. Hän lupasi käydä siivoamassa huoneemme ja oli meitä vastassa, kun palasimme Postikadulle. Saimme Hondan parkkiin suljetulle sisäpihalle ja avaimet mukavaan asuntoomme.

Kesklinna Apartement

Vaihdoimme ajovaatteet shortseihin ja kävimme läheisessä marketissa. Veimme ostokset jääkaappiin ja lähdimme tutustumaan keskustaan.

Viljandin ystävyyskaupunkeja

Osa vanhan kaupungin kaduista on remontissa, väistimme ne ja päädyimme Johanneksen kirkon ohitse linnoituksen raunioille.

Viljandi Jaani kirik

Viljandi ordulinnus

Linnoitusalue on suurta puistoa, josta on hienot näköalat Viljandijärvelle.

Rippsild

Ylitimme riippusillan ja palasimme kämpille kahvittelemaan.

Tegelaste Tuba

Suihkun jälkeen menimme syömään Tegelaste Tubaan, joka on aivan vallihaudan vieressä. Sen terassille paistoi ilta-aurinko vielä kuumasti. Palasimme kämpille huilimaan ja nauttimaan leppoisasta illasta. Tänään oli ollut sen verran kuoppainen tie, että alahampaastani oli lohjennut pieni pala. Taisi olla sama hammas, joka viimeisimmällä hammaslääkärikäynnilläni korjattiin. Pitänee hankkia sellainen muovinen kisko suojaamaan hampaita pompuilta.

Viljandi Pauluse kirik

Yö oli taas äärimmäisen hiljainen, vaikka asumme niin keskustassa kuin mahdollista. Emme saaneet (papu)kahvikonetta käyntiin, eilen siitä sentään irtosi yksi kupillinen. Onhan meillä omat purut mukana, valutin niistä mukillisen kahvia itselleni. Hannu haki lähikaupasta tuoreet jyväcroissantit. Aamiaisen jälkeen lähdimme päivän "kävelylenkille" eli katsomaan Viljandin loputkin nähtävyydet. Ohitimme taas rakennus- ja tietyömaan Paavalin kirkolle. Sekin on remontissa.

Kävimme myös torilla, jossa olisi ollut ihania marjoja myynnissä. Ei tullut otettua yhtään rahaa mukaan.

Paala järv

Kävimme katsomassa Paala-järven, sielläkin olisi voinut uida. Kurvasimme mutkan kautta Ranna Puiesteelle ja kävin katsomassa itselleni sopivan uimapaikan laiturilla. Nyt ei ollut uimakamppeita mukana, joten palasimme kämpille.

Vanha vesitorni

Trepimägi

Houkuttelin Hannun mukaani rannalle ja laskeuduimme sinne rappuja myöten. Laiturilla oli kaksi "Ilonaa", jotka tanssimuuveihin sopivalla koreografialla hyppäsivät yhtaikaa järveen, toistakymmentä kertaa minun uimiseni aikana. Kävimme rantakahvilassa uintioluilla, ennen kuin nousimme takaisin keskustaan.

Rappujen alapäässä on Juoksija-veistos, joka symboloi vuodesta 1928 alkaen järjestettyjen Viljandin järven ympärijuoksujen voittajaa. Kaikesta päätellen sellainen järjestetään myös tänään, koska Raatihuoneentorilla oli porukkaa valmistautumassa johonkin juoksutapahtumaan ja myöhemmin näimme helikopterin pörräävän kaupungin yläpuolella.

 

Palasimme taas kämpille ja kun vein uikkarit Hondan kahvoihin kuivumaan, emäntämme pyöri pihalle ja lupasi tulla katsomaan kahvikonetta. Hän viestitteli jonkun (ilmeisesti omistajan) kanssa ja sai koneen toimimaan. Istuimme pihalle kahvittelemaan, ennen kuin lähdimme illalliselle.

Viljandin muutamasta ravintolasta olimme jo bonganneet Soso juures Armeenia köökin, jonka terassille menimme syömään. Mukava paikka, mutta minun kanani (praetud tibu) oli kuiva emmekä koskaan saaneet tilattua/maksettua alkusalaattia.

Halusin tehdä vielä iltakävelyn linnoitukselle. Kävimme Paavalin kirkolla, laululavalla, riippusillalla ja kävelimme linnoituksen kautta takaisiin Postikadulle. Olin unohtanut Pinot Grigion pakastimeen ja se oli silkkaa sorbettia. Illan kulutimme pihalla istuen ja viihtyisässä majapaikassa musiikkia kuunnellen. Huomenna Tallinnaan!

Viro 2020 Hondalla; Otepää

Kova tuuli tyyntyi yön aikana. Onneksi emme suunnitelleet tälle reissulle saarikierrosta, uutisista luimme, että merellä on myrskynnyt ja lauttayhteyksiä on jouduttu peruuttamaan. Lähikirkkomme kellot kalkattivat sunnuntaiaamuna vasta yhdeksältä, sen jälkeen puolen tunnin välein. Lähes 20 vuotta sitten hankkimani ajovarusteet tuntuvat kiristävän aina parin lepopäivän jälkeen entistä enemmän. Se on merkki siitä, että hyvin on syöty ja juotu ja turhan vähän liikuttu. Uusia en aio hankkia, niin vähällä käytöllä nämä goretexit ovat. Kun housujen vetoketju ei enää mene kiinni, on aika aloittaa laihdutuskuuri.

Lähdimme liikkeelle jo kymmenen jälkeen. Päivän ajomatka oli niin lyhyt, ettei siihen mahtunut edes pysähdyksiä. Siirryimme Tartu-Vöru -tieltä pienemmälle maantielle, jossa ei paljon liikennettä ollut. Virolaiset kuskit ajavat pääsääntöisesti hillitysti ja kohteliaasti, noudattavat nopeusrajoituksia ja käyttävät ohituksissa vilkkua.

Hotell Karupesa

Olimme Otepäässä jo ennen puoltapäivää ja pääsimme melkein heti majoittumaan Hotelli Karupesaan. Saksalainen motoristipariskunta parkkeerasi Harrikkansa meidän jälkeemme. Vaihdoimme vaatteet ja kävelimme keskustaan, jonka lähettyvillä asumme. Kävimme sunnuntaimarkkinoilla, kaupassa ja katsomassa auki olevien kahvila-ravintoloiden tarjontaa. Palasimme kämpille hetken huilille ja päätimme lähteä kävelemään Pühajärvelle. Oikaisimme mutkan luontopolun kautta, mukavaa pähkinäpensaita kasvavaa metsikköä. Kävin Pühajärve SPA Hotellissa kysymässä hierontaa huomiselle, mutta siellä on tarjolla max 45 minuutin sessioita.

Pühajärve SPA Hotell

Päätimme syödä lunnerin, niin säästymme toiselta kävelylenkiltä. Hotellin ravintola on auki vain iltaisin, joten söimme sen pubissa. Näin korona-aikaan pubin tilat olivat yllättävän epäsiistit; käytettyjä käsipyyhkeitä/serviettejä lojui lattialla ja naistenhuoneesta oli käsisaippua loppu. Aiemmin päivällä huomasin (täälläkin), että kaupan asiakkaat vähät välittävät turvaväleistä.

Lähdimme kävelemään takaisin päin järvenrantaa myöten. Sinne on pystytetty muistomerkki Dalai Laman vierailusta Virossa 1991, samalla käynnillä hän kävi siunaamassa Pühajärven.

Ranta muistutti laitureineen kovasti Kuusijärveä, kyllä tänne passaa tulla uimaan, jos huomenna on hyvä keli. Rannasta jatkoimme Luontokeskuksen ohi pitkin talojen välistä pikkutietä. Sen varrella oli useitakin taloja myynnissä. Täällä(kin) on niin hienot puutarhat ja kukkaistutukset, että itseä ihan hävettää. Kävelimme taas Apteekrimäen metsäradan (luontopolun) kautta Karupesaan ja jäimme aurinkoiselle pihalle istumaan. Pari suomalaisperhettä oli majoittunut hotelliin poissa ollessamme.

Hotelli Karupesa sijaitsee hiljaisella alueella, Tehvandin urheilukeskuksen vieressä. Huoneemme ikkunat ovat metsään päin. Jätin ne yöksi auki, ettei olisi liian kuuma. Aamuyöllä kuulin lintujen livertävän, ei mitään lokkeja tai variksia, onneksi.

Tehvandi Hüppemägi

Kävimme syömässä huonehintaan sisältyvän aamiaisen (vain tuoreet marjat puuttuivat). Aamupäivän aikana kävelimme hyppytorneille, jotka harmiksemme ovat auki ainoastaan keskiviikosta sunnuntaihin. Talviurheilukeskuksen useimmat reitit on tarkoitettu hiihtäjille, tällä hetkellä (ja tulevaisuudessa luultavasti ympäri vuoden) niitä käyttävät rullasuksilla hiihtäjät.

Otimme suuntiman kohti Piispanlinnaa ja poistuimme hiihtoradalta metsäreitille, siitä pellonpiennarta ylös linnoituksen raunioille.

Piispanlinna

Linnoitukselta olisi voinut laskeutua pellolle myös köysiradalla. Me menimme mieluummin kävellen Marian kirkolle.

Otepää Maarja kirik

Palasimme kaupan kautta kämpille, minä otin terassilla lenkkioluen ja päräytimme Hondalla uimaan Pühajärveen, ennen kuin mustat pilvet peittivät taivaan. Ehdimme käydä uimassa ja vaihtaa vaatteet, kun sade lankesi. Onneksi ei ollut paljon vaatteita päällä, kaikki kastuivat, samoin sandaalit, joiden kuivattaminen olikin hankalampaa.

Musiikki on parasta livenä

Iltapäivähuilin jälkeen lähdimme keskustaan syömään. Hotellin parkkipaikalle oli juuri ajanut kaksi motoristia Hollolasta. Karupesan lukuisista huoneista vain muutama on varattu ja niitäkin taitavat asuttaa suomalaiset. Päädyimme Edgari Trahteriin syömään edullisen lohen ja pihvin. Hollolalaiset tulivat sinne perässämme. Loppuilta kuluikin hotellilla. Asiakkaita alkoi olla jo niin paljon, että respa pysyi auki ja hain sieltä iltakahvini. Istuimme terassille nauttimaan ilta-auringosta.