Viro 2020 Hondalla; Otepää

Kova tuuli tyyntyi yön aikana. Onneksi emme suunnitelleet tälle reissulle saarikierrosta, uutisista luimme, että merellä on myrskynnyt ja lauttayhteyksiä on jouduttu peruuttamaan. Lähikirkkomme kellot kalkattivat sunnuntaiaamuna vasta yhdeksältä, sen jälkeen puolen tunnin välein. Lähes 20 vuotta sitten hankkimani ajovarusteet tuntuvat kiristävän aina parin lepopäivän jälkeen entistä enemmän. Se on merkki siitä, että hyvin on syöty ja juotu ja turhan vähän liikuttu. Uusia en aio hankkia, niin vähällä käytöllä nämä goretexit ovat. Kun housujen vetoketju ei enää mene kiinni, on aika aloittaa laihdutuskuuri.

Lähdimme liikkeelle jo kymmenen jälkeen. Päivän ajomatka oli niin lyhyt, ettei siihen mahtunut edes pysähdyksiä. Siirryimme Tartu-Vöru -tieltä pienemmälle maantielle, jossa ei paljon liikennettä ollut. Virolaiset kuskit ajavat pääsääntöisesti hillitysti ja kohteliaasti, noudattavat nopeusrajoituksia ja käyttävät ohituksissa vilkkua.

Hotell Karupesa

Olimme Otepäässä jo ennen puoltapäivää ja pääsimme melkein heti majoittumaan Hotelli Karupesaan. Saksalainen motoristipariskunta parkkeerasi Harrikkansa meidän jälkeemme. Vaihdoimme vaatteet ja kävelimme keskustaan, jonka lähettyvillä asumme. Kävimme sunnuntaimarkkinoilla, kaupassa ja katsomassa auki olevien kahvila-ravintoloiden tarjontaa. Palasimme kämpille hetken huilille ja päätimme lähteä kävelemään Pühajärvelle. Oikaisimme mutkan luontopolun kautta, mukavaa pähkinäpensaita kasvavaa metsikköä. Kävin Pühajärve SPA Hotellissa kysymässä hierontaa huomiselle, mutta siellä on tarjolla max 45 minuutin sessioita.

Pühajärve SPA Hotell

Päätimme syödä lunnerin, niin säästymme toiselta kävelylenkiltä. Hotellin ravintola on auki vain iltaisin, joten söimme sen pubissa. Näin korona-aikaan pubin tilat olivat yllättävän epäsiistit; käytettyjä käsipyyhkeitä/serviettejä lojui lattialla ja naistenhuoneesta oli käsisaippua loppu. Aiemmin päivällä huomasin (täälläkin), että kaupan asiakkaat vähät välittävät turvaväleistä.

Lähdimme kävelemään takaisin päin järvenrantaa myöten. Sinne on pystytetty muistomerkki Dalai Laman vierailusta Virossa 1991, samalla käynnillä hän kävi siunaamassa Pühajärven.

Ranta muistutti laitureineen kovasti Kuusijärveä, kyllä tänne passaa tulla uimaan, jos huomenna on hyvä keli. Rannasta jatkoimme Luontokeskuksen ohi pitkin talojen välistä pikkutietä. Sen varrella oli useitakin taloja myynnissä. Täällä(kin) on niin hienot puutarhat ja kukkaistutukset, että itseä ihan hävettää. Kävelimme taas Apteekrimäen metsäradan (luontopolun) kautta Karupesaan ja jäimme aurinkoiselle pihalle istumaan. Pari suomalaisperhettä oli majoittunut hotelliin poissa ollessamme.

Hotelli Karupesa sijaitsee hiljaisella alueella, Tehvandin urheilukeskuksen vieressä. Huoneemme ikkunat ovat metsään päin. Jätin ne yöksi auki, ettei olisi liian kuuma. Aamuyöllä kuulin lintujen livertävän, ei mitään lokkeja tai variksia, onneksi.

Tehvandi Hüppemägi

Kävimme syömässä huonehintaan sisältyvän aamiaisen (vain tuoreet marjat puuttuivat). Aamupäivän aikana kävelimme hyppytorneille, jotka harmiksemme ovat auki ainoastaan keskiviikosta sunnuntaihin. Talviurheilukeskuksen useimmat reitit on tarkoitettu hiihtäjille, tällä hetkellä (ja tulevaisuudessa luultavasti ympäri vuoden) niitä käyttävät rullasuksilla hiihtäjät.

Otimme suuntiman kohti Piispanlinnaa ja poistuimme hiihtoradalta metsäreitille, siitä pellonpiennarta ylös linnoituksen raunioille.

Piispanlinna

Linnoitukselta olisi voinut laskeutua pellolle myös köysiradalla. Me menimme mieluummin kävellen Marian kirkolle.

Otepää Maarja kirik

Palasimme kaupan kautta kämpille, minä otin terassilla lenkkioluen ja päräytimme Hondalla uimaan Pühajärveen, ennen kuin mustat pilvet peittivät taivaan. Ehdimme käydä uimassa ja vaihtaa vaatteet, kun sade lankesi. Onneksi ei ollut paljon vaatteita päällä, kaikki kastuivat, samoin sandaalit, joiden kuivattaminen olikin hankalampaa.

Musiikki on parasta livenä

Iltapäivähuilin jälkeen lähdimme keskustaan syömään. Hotellin parkkipaikalle oli juuri ajanut kaksi motoristia Hollolasta. Karupesan lukuisista huoneista vain muutama on varattu ja niitäkin taitavat asuttaa suomalaiset. Päädyimme Edgari Trahteriin syömään edullisen lohen ja pihvin. Hollolalaiset tulivat sinne perässämme. Loppuilta kuluikin hotellilla. Asiakkaita alkoi olla jo niin paljon, että respa pysyi auki ja hain sieltä iltakahvini. Istuimme terassille nauttimaan ilta-auringosta.