Kuurinmaan kierros

Ventspils

Pakkauduimme torstain päiväretkelle pikkubussiin. Paikkoja oli yksi liian vähän, joten Miska istui puutarhatuolilla selkä menosuuntaan päin käytävällä ja kertoi meille Suomalais-ugrilaisten kansojen historiasta ja erityisesti liivinmaalaisista. Puolen tunnin ajamisen jälkeen takakontista kaivettiin eväät esiin ja kuskin huristellessa mutkaisia teitä ylinopeutta söimme hyvät ruis-kananmunaleivät. Tie oli varsin pomppuinen ja takapenkkiläiset levitoivat itsensä puolen metrin korkeuteen kun kuski ei hiljentänyt kuopissa eikä kurveissa. Meteli oli kuin vuoristoradassa, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta kuskimme kaasujalkaan.

Ventspils

Ventspilsissä kyytiimme nousi paikallinen opas, joka vei meidät höyryjunan kyytiin. Harmi vain, että avovaunut olivat jo täynnä ja jouduimme suljettuun junavaunuun. Tosin rata kulki metsässä, joten paljon nähtävää ei ollut. Opas kertoi kaupungin historiasta ja nähtävyyksistä. Kaupunki on kuuluisa kukistaan ja lehmistään, joita on tehty kaikesta mahdollisesta materiaalista. Myös kukin korsteltuja pupujusseja löytyy. Kaupungin eriskummallinen pormestari Lembergs on siinä mielessä erilailla korruptoitunut, että hän vetää rahavirtojen välistä kehittääkseen kaupunkiaan ja tarjotakseen asukkaille monia etuja. Satama tuo kaupungille tuloja, joten koulutus ja harrastusmahdollisuudet on hyvin hoidettu. Kaikki alle 18-vuotiaat kaupunkilaiset saavat nauttia ilmaiseksi kaikista liikunta- ja kulttuuriharrasteista. Teatteri- ja oopperaliput maksavat noin puolet Riian hinnoista, koska kaupunki maksaa niistä puolet.

Ventspils

Jäimme junan kyydistä pois veturin kääntöpaikalle ja kävelimme "Lembergsin huopahatulle", joka talvisin toimii laskettelukeskuksena. Nyt siellä oli kaikenlaista vempainta lasten käyttöön. Ja miksei aikuistenkin, Otto tosin ajettiin pois yhdeltä trampoliinilta kun hän ei ollut ostanut lippua. Kävelimme mäen rappuja pitkin ylös, sen olisi voinut laskea alas kumirenkaalla, mutta rengas oli kiskottava itse ensin ylös. Rinteen viereisessä metsässä on Ventspilsin seikkailupuisto erilaisine kiipeilyvirityksineen. Katselimme latteat maisemat ja kävelimme raput alas.

"Naimanaamat"

Ventspils

Seuraavaksi bussi kuskasi meidät eteläisen aallonmurtajan kävelykadulle, jossa oli taas yksi iso lehmä. Vieressä on hienohiekkainen, sinilipun surffi/uimaranta. Matka jatkui torille, joka oli juuri sulkeutunut. Aikaa oli tunnin verran käydä lounaalla ja ostoksilla. Porukka hajaantui kuka minnekin, minä menin muutaman muun kanssa syömään ravintola Zitarin terassille. 

Zitari, Ventspils

Ravintolassa sai myös Ventspilsin oman panimon olutta. Tarjoilu oli venäläistyylisesti niin hidasta, että tilasimme vain salaatit kun niiden luvattiin valmistuvan nopeasti. Ehdimme vielä käväistä Käsityöläistalossa, josta ostin itselleni muistoksi Swastika-korvakorut.

Kolka

Seuraavaksi oli tarkoitus käydä jossain liiviläiskansan kulttuurikeskuksessa, mutta kiireinen bussikuskimme pyyhälsi sen ohi ja jarrutti vasta Kolkassa. Nimensä mukaisesti se on kolkka, jossa kohtaavat Riianlahti ja Itämeri. Ranta näytti täälläkin hienolta, mutta oppaidemme mukaan siellä ei ole turvallista uida. Rannalla oli vuokrattavana hauskan näköisiä pieniä tynnyrimökkejä riippukeinuineen.

Kolka

Porukat innostuivat keräämään rannalta simpukankuoria. Niitä oli rannalla tallottuina isot, valkoiset alueet. Ostimme kioskista jäätelöt ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun söin mustaherukkaeskimon.

Liiviläistä piirakantekoa

Ennen Kalteneen paluuta pysähdyimme vielä tutustumaan liiviläiseen ruokakulttuuriin. Úši-tilan ehtoisa emäntä näytti meille, miten porkkanapiirakoita tehdään. Liivin kieli on siitä hauska, että siinä on paljon yhteisiä sanoja suomenkielen kanssa. Kuten tilan nimikin; uusi. Tilalla on myös edullinen camping-mahdollisuus. Tarjolla oli perunapuuroa, jonka päälle sai halutessaan sipuli-pekonipaistosta. Minä tein etikettivirheen ja pyysin paistosta makean porkkanapiirakan päälle, kun en jaksanut puuroa syödä. Emännät olivat kauhuissaan.

http://www.kolka.info/en/about-us/about-us/

Liiviläiset makeat porkkanapiirakat ruiskuoressa

Ajoimme taas Rojan läpi ja kuskia varoitettiin hyvissä ajoin, että hän ymmärsi hiljentää Kaltenessa oikean tienhaaran kohdalla. Kahdella pyörällä taisimme tulla senkin kurvin.