Back to Riga

Indian Raja

Jäimme Marin kanssa bussin kyydistä ja kävelimme Riga Hosteliin. Hän oli varannut paikan naisten dormista, minä sain seurakseni nuoret miehet Kaliforniasta (japanilaistaustat), Taiwanista, Meksikosta ja Puolasta. Oli hauska kuulla, että ainakin toinen kalifornialaispoika asuu Manarolassa ja opiskelee La Speziassa. Näytin hänelle ottamiani kuvia Cinque Terrestä. Puolalaiselle kerroin olleeni Zakopanessa patikoimassa ja hän sitä kovin ihmetteli, sillä Puolassa oli ollut viime viikolla kovat ukkosmyrskyt ja tulvat. Sanoin olleeni siellä jo edellisviikolla, meillä kävi Arjan kanssa mahdottoman hyvä tuuri. Meksikolainen Tomas kertoi muille oman maansa herkuista, kuten skorpionitacoista. Hostelli vaikutti mukavalta ja siistiltä. Sohvia on siellä täällä, keittiö käytössä, vessoja ja suihkuja on tarpeeksi. Harmi vain, että dormimme on kadulle päin ja yöllä on pakko pitää ikkuna auki.

Mari

Lähdimme Marin kanssa vanhaankaupunkiin ja menimme Indian Rajaan syömään. Kahvit joimme Apsara Tea Housen terassilla, jossa voi loikoilla pedillä. Hieno paikka aivan joen rannassa! Kotimatkalla haimme Rimistä vähän aamiaistarpeita ja palasimme hosteliin.

Apsara Tea House

Maanantaina Miska ja Joonas lähtivät fillareilla polkemaan kotia kohti. Mari jatkoi aamulla matkaa bussilla Tallinnaan. Aamiaisen syötyäni jalkauduin kaduille. Kun pidän kartan ja kameran kassissa, olen aivan tavallinen täti jolta vähän väliä kysytään jotain neuvoa, latviaksi tietenkin. Kävelin rantaa myöten satamaan saakka, siellä en ole ennen käynytkään. Jo tullessa ihmettelin, kun Daugavassa/Väinäjoessa oli suuria risteilijöitä, myös Tallinkin alus joka lähti kohti Tukholmaa. Tällä kertaa siellä oli brittiläinen risteilijä, josta purkautui väkeä busseihin. Satamassa oli myös "Alkopörssi", mutta minulle olisi riittänyt terassiolut. Oli niin aikaista, että rantakahvilat olivat vielä kiinni. Joesta minulle tuli mieleen Budapest, satama-alueesta jostain syystä Tallinnan Telliskivi.

Ihailin Elizabetes Ielan jugendtaloja, aivan kuin Punavuoressa. Ostin pikkutytöille vähän tuliaisia (sori, pojat) ja menin lounaalle Sv. Peteran aukiolle, Birza Restauracen terassille. Olisin kurioseetin vuoksi mennyt Per Sén terassille, mutta se oli varjossa. Vietettyäni viisi tuntia kaupungilla palasin hiljaiseen hosteliin suihkuun ja siestalle. Kolme seuralaistani oli jatkanut matkaansa ja pihistin yhdestä vapaasta sängystä lukuvalon itselleni. 

Vaikken olekaan mikään drinkkien ystävä, pidän marjoista ja ostin Rimistä pikkupullot Kirsis Vodkaa ja Black Current -juomaa. 

Olive Oil Trading co.

Illalla etsin Olive Oil Trading Co:n, joka on vähän kaukana kaikesta, Jékaba Laukumsilla. Ilta oli vielä nuori ja ravintola tyhjä. Jäin istumaan sisälle, kauniiseen ravintolasaliin ikkunapaikalle. Hetken kuluttua tuli muitakin asiakkaita, osa heistä jäi terassille istumaan. Viimeisen illan kunniaksi tilasin alkuruuaksi grillatut, vuohenjuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytetyt kesäkurpitsarullat ja pääruuaksi pizza Napoletan. Ruokaa oli aivan liikaa yhdelle pienelle ihmiselle, ainakin pizzan olisi voinut puolittaa. 

Livemusiikkia Eglen terassilla

Join vielä iltakahvit Pietarin-aukiolla ja jäin hetkeksi kuuntelemaan livebändiä Eglen terassille. Dormiin oli tullut kaksi puolalaista naista, he keskustelivat vilkkaasti Puolan pojan kanssa ja sanoissa vilahti myös Helsinki. Ainakin poika on jossain vaiheessa tulossa Suomeen ja kyseli minulta parhaita reittejä Lappiin. Ihmetteli varmaan, kun kerroin etten juuri harrasta kotimaanmatkailua. Pojat puhuivat keskenään maailman vaikeimmista kielistä, kuten puola, kiina ja suomi. Miten niin vaikeaa, meillä pikkulapsetkin osaavat puhua suomea?

Päivän kaupunkikävelyt 13,5 km.

Petergailis

Tiistaina heräsin aikaisin, oli kuuma. Mix-dormissa on minunkin pakko pitää yöllä jotain vaatetta päällä. Kävin suihkussa ja aamiaisella mietin, pakkaanko heti tavarani ja luovun avaimista vai käynkö aamupäiväkävelyllä ja tulen vielä suihkuun ennen kuin luovutan paikkani puoliltapäivin. Päädyin jälkimmäiseen ja lähdin kävelemään joenvartta vanhaankaupunkiin. Oli aurinkoista ja tuulista. Keskustassa vasta availtiin terasseja ja viriteltiin musiikintoistolaitteita. 

Riika on todella kaunis ja siisti kesäkaupunki. Pormestari (nykyinen/joku entinen?) palkkasi suunnittelijan Riian puistoille, ilmankos ne ovat niin kauniita ja kukkia on joka paikassa. Puistotyöntekijät kitkevät rikkaruohoja ja hoitavat kukkia. 

Vatsani toimi sen verran vilkkaasti, että oli mentävä Birzan terassille, sillä ravintolalla on hyvät, siistit vessat. Täytyy varmaan ostaa kaupasta pikkupullo Riga Balzamia vatsalääkkeeksi. Ennen puoltapäivää palasin hosteliin. Siivooja oli jo vaihtanut petivaatteeni ja vienyt pyyhkeeni. Onneksi oli niin tuulista, etten juuri hikoillut. Pakkasin tavarani, vaihdoin vaatteet ja juttelin hetken keittiössä tanskalaisnaisen kanssa. Luovuin avaimistani ja lähdin kaupungille lounaalle. Vatsakin rauhoittui ja pääsin nauttimaan Petergailisin hyvistä sapuskoista. Sain yhtä monta leipää ja levitettä kuin Hannun kanssa, ainoastaan kokintervehdys jätettiin tuomatta. Harkitsin sisälle menemistä (ikkunapöytä olisi ollut vapaana), mutta jäin kuitenkin varjoisalle terassille istumaan. Söin hyvän lohi-avokado -salaatin ja pääruuaksi kanafileen rapsakoilla kasviksilla. Olen jo luopunut pastojen syömisestä ravintoloissa, ehkä luovun myös kanasta, sillä maustan ne itse paremmin (siis omaan makuuni).

Vein viimeiset hiluni Rimiin ja ostin 0,4 desin pullon Riga Balsamia lähtöjuomaksi. Hain tavarani ja menin lentokenttäbussilla 222 (toinen vaihtoehto on 22) suoraan kentälle kahdella eurolla. Onko suomalaisten aivan pakko alkaa siinä lähtötiskillä kaivaa laukuistaan matkalukemista, kuulokkeita ja muuta sälää, kun ne voisi jo pakatessaan laittaa käsimatkatavaroihin? Lyhyt lento Arlandaan, jossa oli parin tunnin odotus. Kahvilassa sain seurakseni suomalaissyntyisen Ruotsissa asuvan omituisen naisen, joka kertoi Bulgarian lennon olevan tällä hetkellä kolme tuntia myöhässä. Heille oli annettu oikeus ostaa 100 kruunulla syötävää/juotavaa. Eihän tuolla saa Arlandassa kuin juuri ja juuri yhden oluen. Nainen supatti (suomeksi, sillä hänen miehensä on ruotsinkielinen) koko ajan minulle, miten tuo ja tuo mies yrittää iskeä häntä, huomasitko? No en todellakaan huomannut ja omaan lentooni vedoten vaihdoin paikkaa. Lyhyt lento Vantaalle, sain tälläkin lennolla paikan hätäuloskäynnin kohdalta ja koko rivin itselleni. Hannu oli minua vastassa ja jäimme vielä terassille nauttimaan lämpimästä myöhäisillasta ja lasillisista proseccoa.