Matka ei ole pitkä, mutta kovin kivinen

Aamiaisen syötyäni kävelin (2,5 km) Kuźniceen, jossa minulla oli Arjan kanssa treffit. Jonoa alkoi aamusella vasta muodostua, pääsimme ohittamaan sen eilen ostamillani lipuilla. Gondolihissi vei meidät Kasprowy Wierchille (1987 mpy), josta laskeuduimme kivistä polkua alas laaksoon. Ylhäällä helteistä päivää vilvoittanut tuuli tyssäsi täysin. Reitti on hyvin merkitty ja ilmaisella (hotellista saadulla) kartallakin pärjää mainiosti.

Hala Gasiennicowan risteyksessä käännyimme mustalla merkitylle reitille kohti Karbia. Reitti on meille ennestään tuttu, sitä sulostuttavat vuoristojärvet, niittykukat, vuorilta alas solisevat kirkasvetiset purot ja ylhäällä vuorilla vielä sulamattomat lumet. 

Karbilla pidimme pidemmän evästauon ihaillen samalla upeita maisemia. Olimme jo etukäteen sopineet, että jätämme käymättä Kościelecin ketjuosuuden, Karbin kivisissä nousuissa ja laskuissakin (1853 mpy) on tarpeeksi tekemistä. Ja Kościelec näytti jo peittyvän pilviin. Meidän patikkaamme sää suosi, ei ollut liian kuuma ja ukkonen jyrähti vain kerran. Luultavasti sade lankesi Zakopaneen eikä meidän päällemme.

 

Laskeuduimme (edelleen kivistä) polkua Czarny Staw Gąsienicowy -järvelle, josta ei ollutkaan enää pitkä matka Murowaniecin vuoristomajalle. Tapasimme muita suomalaisryhmän jäseniä ja jäimme lounaalle.  

Loppumatkan takaisin Kuźniceen taisimme kävellä samaa, kurjaa reittiä kuin viime kerrallakin. Metsässä oli muuten mukava kulkea, mutta eilinen sade oli kurastanut polut ja kivetkin olivat liukkaita. 

Sovimme seuraavat treffit maanantaille ja kävelin kaupan kautta kämpille. Huomiseksi on luvattu ukkoskuuroja, minä varasin itselleni hierojan ja aion pitää lepopäivän. Hotelliin päästyäni kävin suihkussa, pesin pyykit, jotka ilta-aurinko ja -tuuli nopeasti kuivattivat, otin parvekkeella oluen, söin iltapalan ja yhdeksältä olin jo valmis menemään nukkumaan.

Päivän saldo kävellymittarin mukaan 21 km, josta suurin osa kivisiä mäkiä.