Sienimetsällä Mathildedalissa

Perjantaina pakkasimme autoon taas noin viikon ruuat ja ajoimme Perniön kautta Meri-Teijoon. Juuri ennen Mathildedalia alkoi sataa. Se ei meitä haitannut, suunnitelmissa olikin viettää rento mökki-ilta saunomisineen. Hannu tyhjensi auton, minä purin kasseista tavarat paikoilleen. Söimme sushit ja salaatit ja laitoimme saunan lämpiämään. Naapurimökki näytti jäävän tyhjäksi.

 

Matildan alpakat

Yhden metsäretken saalis

Lauantaina lähdimme tahoillemme sienestämään. En lähtenyt rehvakkaasti kori kädessä, ainoastaan hedelmäpussi ja sieniveitsi repussani (otin varmuuden vuoksi kotoa yhden pussin pakastettuja sieniä mukaan ruokaa varten, jos täältä ei löydykään mitään). Matkalla kävin moikkaamassa Matildan alpakat. Toukokuisen mökkiviikon jälkeen halusin ehdottomasti tulla tänne uudestaan sieniaikaan. Muistin vanhastaan, että täällä on hyvät suppismetsät. Siksi lähdinkin kävelemään pitkin Hummeltietä ja poikkesin siitä metsään. Ei tarvinnut kävellä montaakaan askelta, kun ensimmäiset suppikset löytyivät. Sen jälkeen niitä löytyi niin paljon, että piti oikein katsoa, mihin uskaltaa astua. Metsässä oli lisäkseni vain yksi sienestäjä, hänen koiransa tuli tervehtimään minua ja vaihdoimme emännänkin kanssa kuulumiset. Hannu oli omalla tahollaan löytänyt pussin täydeltä sieniä, treffit meillä oli kyläpanimon luona. Metsästä poistuessani piti melkein laittaa silmät kiinni, etten enää juuttuisi sienimättäille. Panimon kauppa oli vielä kiinni eikä Kyläravintola Terhossa ollut enää myynnissä Seppä-portteria tai Ipaa. Kävelimme omalle terassille lakuportterille ja Hannu aloitti sienten putsaamisen. Minä paistoin yhden satsin, jonka lisäsin uunivalmiiseen (Lidl) kanapataan. Lisäsin pataan vielä marjoja, ruokakermaa, valkosipulia, vähän soijaa ja chiliä. 

 

Ruuan kypsyessä paistoin loputkin sienet pannulla ja vein ne pakastepusseissa terassille jäähtymään. Alkaa olla sienivarasto täynnä, mutta eihän noita henno metsäänkään jättää! Syötyämme huilimme hetken, latasin tiskikoneen ja lämmitimme saunan. Illalla katsoimme Teemalta Leonard Cohen -dokkarin Hydran saarelta, jossa mekin olemme käyneet.

"Sieniseppele"

Sunnuntain vastaisena yönä kuuntelin sateen ropinaa kattoon ja ajattelin, että huomenna ei ole "pakko" lähteä sienestämään. Aamukahvin jälkeen taivas kirkastui ja aurinko tuli esille. Lähdin vaeltamaan Teijon kansallispuistoon, mutta no can do! Olin pakannut pikkureppuun muovipussin ja sieniveitsen ja nousin ylös heti ensimmäistä rinnettä. Teijohan on täynnä suppareille sopivaa metsää, menet minne vain, niin sieniä löytyy. Niin löytyi tämänkin rinteen päältä. Pärjäsin lenkkareilla, vaikka yöllisen sateen jäljeltä mättäät olivatkin paikoitellen kosteita. Pelästytin kaksi peuraa liikkeelle ja heti tuli niskassa tunne, että täällä on hirvikärpäsiä (tuskin sentään). Suunnistin suoraan parkkipaikalle, josta alkaa vaellusreitti Matildanjärvelle. En tästäkään päässyt pidemmälle, koko rinne oli täynnä suppareita. Eli kilometrejä ei tänään kertynyt, sieniä sitäkin enemmän. Kävelin Mathildedalin keskustaan ja kävin Kyläpanimon kaupassa, mutta sekä Seppä että Teijo on myyty jo loppuun. Seuraava satsi valmistuu viiden viikon kuluttua, toivottavasti sitä on myynnissä vielä jouluviikolla. Palasin mökille, Hannu putsasi taas sienet, minä paistoin ne pakastimeen, osan jätimme saunottuamme lauteille kuivumaan. Illalla saunoimme, sen jälkeen tein meille lämpimät sienileivät. TTK + skumppa on minun sunnuntai-iltojeni ilo.